tyttöystäväni on jättämässä minua, ollaan oltu yhdessä 11 kuukautta. En huomannut ollenkaan että mikään olisi pielessä suhteessamme, yhtäkkiä hän vaan sanoi ettei jaksa enää seurustella ja kyllästyttää. miten tää on mahdollista? mahtaakohan hän kiinnostua uudestaan? rakastimme toisiamme oikein paljon, tai rakastan vieläkin, en tiedä hänestä, viikko sitten kuulemma rakasti.
mielipiteitä? keskustelua? tarviin sitä
mielipiteitä? keskustelua? tarviin sitä
Vastaukset 45
Vanhimmat
Tiivistän asiaan suoraan ja kokemuspohjalta. Todennäköisesti hän ei enää rakasta sinua, alkuhuuma on mennyt ohi, ja tuskin palaatte yhteen muuta kuin kerran pari kokeilemaan josko siitä jotain tulis. Todennäköisesti ei rakastanut sinua enää viikko sitten.
Itse erosin tyttöystävästäni kuukausi sitten neljän vuoden jälkeen, ja nyt me "kattellaan" lähinnä siitä syystä, että kävi häntä niin hemmetisti sääliksi kun vinku, että yritetään vielä.
Itse erosin juurikin kyllästymisen ja rakkauden puutten takia, mitkä ovat ihan todellisia syitä. Tulet itekki vielä huomaan...
.. en usko sua... :l
... mä en huijaa ku itteäni.... tä on rankkaa..
vanha bloki näköjään mutta täytyneen vastata. Älä jää polkemaan paikallesi, jos tiedät ettei suhteessa kaikki ole hyvin. Merkit suhteen erosta on jo tullu. Suhteen korjaaminen kannattaa aina, joskus se onnistuu, joskus taas ei. Mutta keskustelu on se mitä kannattaa kokeilla eniten. Älä painosta, älä pakota avautumaan, se tulee kun on tarpeen.
kirjotin tyttöystävälle pitkän "kirjeen", jossai kerroin tunteistani, kaikesta kivasta mitä on ollut jne.
Juttelin hänen kanssaan tänään vähän lisää. Ja tavallaan "pakotin" hänet tauolle. Hänen tunteensa ja ajatuksensa taitavat olla sekaisin..
Et kuulosta kovin vanhalta, olenko väärässä? Ei kannata stressata liikaa, sydänsuruista oppii ja niistä pääsee aina yli. Aina. Kävi miten kävi niin ota opin kannalta.
johtua sinusta että sinä et osaa päättää mitä haluat.Teidän pitää selvittää tosiasiat.
ei johdu minusta, olen selvittäny monta sivua tunteitani hänelle kirjeessä. Mun pää on niin tyhjä nyt, että kaikki on sanottu mitä voin. Kaikki on nyt kiinni hänestä.
On hieronut tuttavuutta tähän sun tyttöön varmaankin siellä kapakassa missä ne tytöt tykkää *vaan* käydä tanssimassa. Pahimmassa tapauksessa se on jo pettänyt sua.. mutta mutta tervetuloa kerhoon, naiset ovat niin ihania ja toisia ajattelevia otuksia :D
Mulla on vastaavanlainen tilanne, tosin olen nainen ja mut jätti mies, mutta muuten tuttu tilanne! Olen edelleenkin ?-merkkinä, mitä tapahtui. Erosta aikaa n. 5 kk.
Sen olen kuitenkin huomannut, ettei kannata verrata omaa tilannetta muiden tilanteisiin, koska olemme yksilöitä. Siihen, että palaatteko te tai jotkut muut yhteen, vastausta ei löydy suomi24:sta tai mistään muusta. Täältä saa tosin vertaistukea ja virtuaalisen olkapään=)
Tunnen useita pareja, jotka ovat palanneet yhteen toisen kyllästyttyä tms. ja olleet siinä tilanteessa, etteivät palaa ikinä yhteen, mutta ovat nykyään onnellisia=) Toki on myös niitä, että ovat löytäneet kumpainen uudet ja ovat onnellisia heidän kanssaan.
Oikeastaan mitä järkeä on olla jonkun kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi? Eikö se syö eniten miestä, kun tunne on yksipuolista? Voi hän edelleen rakastaa sinua, mutta hän ei välttämättä tiedä mitä haluaa ja tunteet ovat sen vuoksi sekavia. Parempi tässä vaiheessa kuin silloin, kun on yhteinen asuntolaina, lapsia jne...
Olen joutunut itsekin asennoitumaan uudella tavalla, koska ero tuli puun takaa. Nyt on kuitenkin alkanut helpottaa, mutten edelleenkään pääse hänestä ajatuksissani eroon.
Voimia!
Hän oli kyllä festareilla, mutta ei kuulemma löytänyt sieltä ketää, kaveritkin sanoivat että oli ihan kunnolla. Meillä kaikki oli hyvin, ehkä oli niin hyvin että hän sen takia kyllästyi? ystävänikin sanoi minulle että minun pitää jättää hänet rauhaan että hän ajattelee, antoi toivoa että pian hän tajuaa mitä on tehnyt ja huomaa ettei voi elää ilman minua. olisipa näin. tämä ystävä on siis itse tyttö, joka on seurustellut vuosia poikaystävänsä kanssa, ja aika ajoin tuntenut itsensä kyllästyneeksi ja ettei jaksa, mutta on jonkin ajan päästä taas selvinnyt. Tyttöystäväni tuskin haluaa uutta miestä, hän ei ole sellainen. Hänen ystäviensä mielestä minussa olisi kaikki mitä tyttö voisi toivoa. Itse en ajattele kyllä noin, että älkää mua vaan alkako piikittää että oon vähän itserakas,,:). Odotan jonkin aikaa, ja soitan hänelle. Olen valmis aloittamaan uuden elämän, kaverit on jo suunnitellu mulle kaiken valmiiksi:)
ehkä hän haluaa "etsiä parempaa", hän ei rakasta sua enään tai hänellä on toinen mies.
en tietenkään mikään guru ole mutta muutaman kerran on mulle käyny näin, että oon "kyllästyny". nää on ollu syinä.
miks musta tuntuu että tiedän enemmän kun sinä.. kiitos kuitenkin kommentistasi!
Olen mies ja itse kokenut hyvin samanlaisen tilanteen. tässä on yksi pieni vinkki jota kannatta harkita. Olemalla liian tunkeileva nyt kun hän on sinut jättänyt saatat vain työntää häntä kauemmas. Jos käyttäydyt kuin et tarvitsisi häntä, pysymällä kuitenkin ystävinä hänen kanssaan, tukemalla tarvittaessa häntä ongelmissaan ym. niin silloin on hyvin mahdollista että jossain kohtaa hän ymmärtää mitä on menettänyt, ihastuu sinuun uudestaan. Mutta on tärkeää että hänestä tuntuu siltä ettet tarvitse häntä, olet onnellinen ilman häntä.
Tietysti tässä on nyt se ongelma että voi olla hyvin vaikeaa olla hänen ystävänsä nyt kun erosta on vähän aikaa. Jos tuntuu että tarvitset aikaa päästäks4esi hänestä yli, voit ihan hyvin sanoa hänelle että haluat teidän olevan ystäviä, mutta tarvitset hieman aikaa päästä tilanteesta yli. sitten kun olet oikeasti päässyt hänestä yli, kerrot sen hänelle ja voitte olla ystäviä. Ja ehkäpä vielä joskus jotain enemmän..
Oho.. olen jo tehnyt jotenkin tuolla tavalla vähän. Lähetin hänelle toisen "kirjeen", kun lueskelin tuolta parisuhdeosiosta tota yli-analysointijuttua, olen tehnyt niin. Selitin hänelle ymmärtäväni mikä on mennyt vikaan. Edellinen viestini oli vakavanlaatuinen, jossa selitin tunteeni. Tämän uuden viestin kirjoitin lähes onnellisena, ajattelin että saan hänet takaisin vielä. Laitoin hymiöitä ja kerroin kaikesta mitä meinataan kavereiden kanssa tehä ja kaikkea. Nyt tuntuu siltä kuin olisin kehunut elämääni. Olen iloinen kyllä, vanhat kaverini pyytelivät harrastamaan jne. Ajoittain tunnen kuin en tarvitsisi häntä, olen ehkä vähän vihainen. Toisaalta sisällä on kaipuu, ja varsinkin aamut ja nukkumaanmeno on vaikeeta. Viestin laitoin siihen sävyyn että soittelen viikon parin päästä ja kyselen miten menee, ja että hän voi seurata miten mulla menee yhen blogin kautta. Toivottavasti saan hänen sydämensä takaisin.
Kiitos vastauksestasi:)
niin ja tarjosin hänelle kyllä tukeakin jos hän haluaa jutella jostain, kun en oikein tiedä onko hänellä kaikki kunnossa.
Kun luen viestiäsi, tunnen olevani kanssasi samanlaisessa tilanteessa! Toisaalta olen onnellinen, mutta toisaalta kaipaan. Olen ottanut ilon irti sinkkuudestani ja tehnyt kaikkea kivaa. Parhaillaan olen ystävän koiravahtina ja tulimme juuri toisen ystävän kaa pitkältä lenkiltä (vinttikoira tykkää juosta!). Olen muutenkin tehnyt elämässäni niin paljon, että välillä ihan mietin missä välissä olisin ehtinyt seurustella. Silti en ole yksineläjä ja kaipaan häntä valtavasti. Taas on viikonloppu edessä ja se on edelleen mulle henkisesti rankkaa aikaa. En jää kuitenkaan kotiin peukaloita pyörittelemään. Myös leffaan voi mennä yksin! Huomiselle on onneksi sovittuna salireissu ystävän kaa ja uintireissu koiran ja toisen ystävän kaa. Onneksi on ystäviä, joiden ansioista vapaa-aika täyttyy mukavasta ohjelmasta=)
Siitä on kuitenkin vaikeeta päästä yli, kun on itse asennoitunut, että toinen on "se oikea". Tiedän kuinka vaikeeta on olla etäinen ja välinpitämätön. Myös ystävyys on hankalaa. Itselläni on ainakin hankalaa olla platonisella tasolla, kun on niin paljon tunteita! Laitoin siitä hänelle viestissänikin, että haluaisin olla ystävä, mutta itsestäni se tuntuu tällä hetkellä pahalta.
Meillä on myös se yhteistä, ettei hän oivalla, että olen hänelle parasta mitä on koskaan tapahtunut. Se kuulostaa tosiaan itsekehuskelulta, mutta kyllä sen parhaiten lähipiiri tietää! Olen edelleenkin hänen luottohenkilö, jolle hän uskoutuu.
En osaa sanoa, onko sun parasta olla kokonaan ilman häntä vai olla tekemisissä ystävänä. Itsehän sen parhaiten tiedät. Keskustelu auttaa, mutta tiedän kuinka vaikeaa se voi olla, varsinkin silloin kun toinen välttelee...Tsemppiä!
ahh... voin samaistua tuohon kaikkeen täydellisesti.... oon mä puuhaillu nyt kaikkea kavereiden kanssa... Ollut hauskaa mutta huono omatunto kun hän ei ole ollut mukana
Ehkä hän on oikeasti ihan vain kyllästynyt seurusteluun ja sinuun. Tokkopa tuo kovinkaan paljon sinua on rakastanut, jos on kyllästynyt.
Äläkä poika hyvä mitään kirjeitä rustaa. Häntä tuskin kiinnostaa mitä meinaat tehdä kavereidesi kanssa. Anna tytön olla ihan rauhassa. Hän tulee takaisin, jos on tullakseen.
Ja näyttää vähän siltä, ettet tiedä suhteestasi/tytöstäsi yhtään sen enempää kuin mekään, jos tuo kyllästyminen tuli ihan puun takaa.. äläkä tule tänne itkemään, jos et ole valmis kuulemaan ihmisten mielipiteitä..
Tiedän minä, en vaan ole kirjottanut sitä tänne kunnolla. ollaan nähty niin harvoin, (kerta viikossa)että en oikeen tajunnut että joku olis pielessä, varsinkin kun hän oli aivan normaali kun viimeisen kerran nähtiin.
Eipä sitä toisesta huomaa...itsellänikin oli viimeset ajat etäsuhde, joten emme nähneet välillä kuukauteen. Toisinaan olimme viikkoja yhdessä...
Ainakaan sun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa! Se oli hänen ratkaisunsa. Tiedän, että välillä iskee kauhee ikävä. Parasta on antaa tunteiden tulla ja purkaa niitä, mutta ei häneen. Ei kannata ottaa häneen lainkaan yhteyttä.
Mielestäni on kuitenkin hyvä selvittää ajan kanssa, mitä tapahtui. Ei kuitenkaan ekojen viikkojen, vaan kuukausien jälkeen. Hän tulee takaisin, jos on tullakseen. Nyt sun on vaan keskityttävä itseesi. Tiedän kuinka raastavaa se on, mutta usko se kannattaa! Tajuat, ettei onnesi ole kiinni yhdestä naisesta.
Itse olen asennoitunut eroon, että se ei ole olennaisinta palaako toinen takaisin, vaan se että saan itseni takaisin ehjäksi. Huomaat itsekin omalla kohdallasi, että oma toipuminen on etusijalla. Ethän voi olla hyvä ihminen kenenkään kanssa, jos olet rikki! Nyt niskasta kiinni ja ala elää=)
.... se vaan tuntuu niin helpolta vaihtoehdolta että sais hänet takasin ja olisin kertaheitolla "ehjä"... yritän kyllä... kovasti yritän
Kuullostat niin kamalan nuorelta :P Miksi jäät yhteen ainoaan naiseen kiinni, jossain voi olla paljon parempi ja erilaisempi ihminen odottamassa. Sitä paitsi mieti itseäsi itsenäsi, äläkä sen mukaan mitä kaverit tai joku tyttö ajattelee. Keskity omaan olemassaoloosi ja itsesi kasaan kursimiseen ja keksi paljon tekemistä, ja tapaa uusia ihmisiä. Ennen pitkää huomaat ettei se yksin jääminen ollutkaan niin kamalaa.
lopetin muiden mielipiteiden myötäilyn jonkin aikaa ennenku tapasin tyttöystäväni... Tuntuu että tyttöystävääni olisi joku ulkopuolinen asiakin vaikuttanut... tiedä häntä...
vaikeaa kun kaikki sujui aina kuin tanssi, luotin tuin ja rakastin, tuntui että meillä molemmilla oli aina hyvä olla, ja kaikki aina sanoivat ettei ikinä erottas, ja mekin puhuttiin niin, me suunniteltiin ja unelmoitiin paljon yhdessä... oltiin tosi samanlaisia, mutta kuitenkin sopivasti erilaisia. Itse olen kiltti ja herkkä ihminen, tyttöystäväkin oli aina niin viaton, hän ei koskaan puhunut pahaa mistään ja muutenkaan koskaan sanonut mitään pahoja juttuja, lapsen mieli ripauksella aikuista ja kovia kokenutta, oli ylä-asteenkin kaveriton. Hän sanoi minulle viime kuussa joskus että kehun ja olen niin hyvä hänelle että mun täytyy varoa ettei sille nouse pissa päähän... Musta tuntuu tosiaan että oon ollut liian hyvä, halusin vaan että hän on onnellinen... niin, ollaan vaan 17v kun sitä on kysytty... nuoria nuoria juu..
Hyvä, että itse tajuat, että olet nuori ja niin myös tyttö. Olet myös epäkypsä, enkä tarkoita nyt mitään pahaa, kun näin sanon=) Se liittyy ikääsi. Tulet huomaamaan sen n. 10 vuoden kuluttua tai ehkä vähän aiemmin. Nuorempana sitä kovasti miettii "millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta kelpaan toiselle" tai "miten minun olisi pitänyt käyttäytyä, että toinen hyväksyy minut". Nämä ovat asioita, joita kaikki miettivät sinun ikäisenäsi.
Olen sua n. 10 vuotta vanhempi ja muistan nuo ajatukset kuin eilisen päivän. Pukeuduin ja laittauduin poikien vuoksi. Nykyään pukeuden tilanten mukaan eli yleensä töissä ja vapaa-ajalla käytän goretex-vaatteita (olen biologi, joten kuljen päivisin maastossa). Juhliin laitan sitten mekon ja laitan kiharat ojennukseen ja meikit naamaan=) Jollei miehelle kelpaa minä sellaisena kuin olen, saa mennä!
Sun täytyy nyt nimenomaan kehittää itseäsi ja miettiä, millainen olet. Et saa miellyttää ketään tyttöä olemalla jotain muuta! Ei loppujen lopuksi kukaan tyttö tykkää tuuliviiristä ns. jees-miehestä. Täytyy olla selkärankaa ja sanoa "ei", kun ei halua jotain. Sellaisen pojan minäkin olisin tarvinnut sun ikäisenä ja sen vuoksi olinkin teiniajat ilman poikaystävää, vanhemmat miehet eivät käyneet silloin kyseeseen.
Tämän hetken asenteella et saa ketään tyttöystäväksesi pidemmäksi aikaa. Heti kun he tutustuvat sinuun, he käyttävät surutta hyväksesi ja kyllästyvät lammasmaiseen käytökseesi. Kasva mieheksi! Se ei tarkoita herkkyydestä (myös miehet itkevät ja kaipaavat hellyyttä) ja hyvistä käytöstavoista luopumista. Vaan sitä, että on omat mielipiteensä ja kunnioittaa itseään.
Toki parisuhteessa ajan myötä muokataan toinen toisiaan ja kasvetaan yhteen. Ensin on kuitenkin tiedettävä omat rajansa ja kuka on.
Ex-tyttöystävä tarvitsee koiran, ei sinua! Hänen täytyy myös kasvaa aikuiseksi ennen kuin voi seurustella kenenkään kanssa. Ehkäpä olet kypsempi kuin hän ja sen vuoksi tarvitset kypsemmän tytön rinnallesi=) Mietipä niitä asioita ja keskitypä ensin kouluusi. Kun koulu on käyty, voipi olla että löydät sopivan naisen itsellesi=) Tyttöjen kanssa voi olla myös ensin kaverina ja tutustua kaikessa rauhassa. Siinä on sopivaa tarkkailla tytön käytöstä kuinka pompottaa vai kohteleeko tasavertaisena. Nauti nyt nuorudestasi=)
olipas hyvää luetteavaa, hän on nyt nähnyt että mulla on mennyt hyvin, ja nyt tosiaan tuntuu etten tarvitse häntä. puhuin hänen kanssaan, tai oikeastaan puhuin enempi hänelle kun hän ei oikeastaan saanut paljon sanoja ulos, mutta hänen kirjoituksistaan näkyi aivan kuin hän olisi ollut "kateellinen" tai jotain minulle nyt. Kylläpä tuntui hyvältä, sainpahan jotain takaisin annettua siitä mitä mulle teki. Ja tosiaan musta tuntuu että olen vähän kypsempi, hän ei esimerkiksi muka ymmärtänyt miksi olisi parempi ettei välillämme ole mitään, mutta ei kuitenkaan ole mitään toisiamme vastaankaan, selitin että tää olisi hyvä koska nähään toisiamme vielä vuos samassa koulussa. Mutta ei näyttäny menevän jakeluun. Eipä mitään, elämä jatkuu ja huomenna alkaa uus harrastus.
niin ja vielä tuosta lammasmaisuudesta, tosiaan olen todella kiltti jne, mutta niin oli hänkin, olimmekohan liian samanlaiset sittenkin.... ihan sama ei kiinnosta hhehhee=)
Eilen tyttöystävä ilmoitti kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, että ei enää haluaa jatkaa kanssani. Tuntuu kuin olisi joutunut junan yliajamaksi, asia tuli niin puun takaa. Syynä kuulemma se, että ei yksinkertaisesti halunnut enää, eikä tiennyt tarkalleen mistä nämä muuttuneet tunteet johtuivat.
Pitäisi ensin tajuta, että loppu on käsillä, ennen kuin pystyy käsittelemään asiaa enemmän. Nyt istun töissä ihan pihalla ja mietin, että mitäs helvettiä sitä oikein tekisi. Pakko kai kilauttaa kaverille, yksin ei ole nyt hyvä olla.
juu hankkiudu kavereiden seuraan, vaikka semmosten ketä et oo nähnykkää vähään aikaan. kyllä se siitä, mäkin oon selvinny.
Sain selville, että ex on löytänyt uuden! Eipä haittaa=)
Hän kuitenkin on työnarkomaani eikä pääse sittä mihinkään. Tänäänkin istui kauniina päivänä työpaikallaan klo 18 ja samaan aikaan olin itse menossa ystävän ja koiran kanssa uimaan=)
Tuleepahan uusi nainen huomaaman, millaisen kanssa onkaan. Itsekäs paskiainen!
Voimia kaikille vastaeronneille! Tulette huomaamaan kuinka elämä on ihanaa ilman itsekästä paskiaista, joka ei ajattele kuin omaa napaansa. Kyllä parisuheeseen kuuluu keskustelu ja jotkut vaan eivät ole tarpeeksi kypsiä siihen. Harmi vaan, että useimmiten se tulee ilmi vasta monen vuoden jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan on tämän päivän motto=)
Hän soitti eilen itkuisena ja vaikeasti sai pyydettyä anteeksi sitä tapaa miten hän jätti minut, pyysi myös anteeksi kun sanoi vihaavansa minua ja sanoi että olisi hyvä jos pysyttäisiin ystävinä... mitähän sitä tekis .... :S ilonen oon muttakun rakastan vieläkin, ja varmaan vielä kauan...
Kuinkas tänä päivänä menee? Itellä myös hieman samanlainen tilanne kun sulla oli..:s
Sama tilanne, kuin minulla. Oltiin yhdessä vuosi ja 1kk. Viime Torstaina yhtäkkiä jätti minut. Syytä en oikein tiedäkään, toista miestä hänellä ei ole, sen tiedän. Hän on nyt kumminkin minussa kiinni kokoajan ja tykkää minusta. Perjantaina sanoi että ollaan vähänaikaa näkemättä, mutta La. sanoi, että haluaa kuitenkin nähdä. Sen tiedän, että koulu stressaa häntä. Perjantaina, kun näimme, hän käveli kanssasi käsikkäin ja sanoi että kanssani on hyvä ja turvallinen olo... En sitten tiedä...
Sama tilanne, kuin minulla. Oltiin yhdessä vuosi ja 1kk. Viime Torstaina yhtäkkiä jätti minut. Syytä en oikein tiedäkään, toista miestä hänellä ei ole, sen tiedän. Hän on nyt kumminkin minussa kiinni kokoajan ja tykkää minusta. Perjantaina sanoi että ollaan vähänaikaa näkemättä, mutta La. sanoi, että haluaa kuitenkin nähdä. Sen tiedän, että koulu stressaa häntä.
Perjantaina, kun näimme, hän käveli kanssasi käsikkäin ja sanoi että kanssani on hyvä ja turvallinen olo... En sitten tiedä... Voiko muka yhtäkkiä kyllästyä, vaikka rakastaisikin kunnolla? Outoja nuo tunteetkin
Vai onko kyse, että häntä stressaa nyt niin paljon? Ke-iltana ja to-aamuna kaikki oli vielä hyvin...
Omituinen "ero", vai mikä?? :D
Eli itellä on kans suhteessa pientä ongelmaa. Kyseessä yli puoletoistavuoden suhde, meillä meni hyvin kunnes alkoi tökkiä. Kyselin häneltä mikä vikana ja sain selville että tunteet minua kohtaan on hänellä vähentyny. Ollaan vielä yhessä, mutta en tiedä sitten mitä nyt tehdä kun ei halua enää tavata vaan haluaa miettiä asioita rauhassa. Pitäiskö tässä sitte antaa hänen olla laittamatta yhtään viestiä tai soittamatta? Vaiko yrittää jotenkin puhumalla saada asiat selviksi?
Oma poikaystävän kanssa pistin poikki kun oltiin oltu 1kk yhdessä, koska olin säikähtänyt omia ja hänen tunteitaan. Hän suuttui, mutta ei haukkunut minua, kirjoitti kirjeen tunteistaan. Yhteenpalattiin, rakastuin oikeasti, erottiin, takaisin yhteen, erottiin, jne 17 vuoden jälkeen mentiin naimisiin, nyt 3 vuotta siitä mietin eroa, ja tiedän kuitenkin, etten voi elää ilman häntä. Rakastan vain liikaa ja toinen pystyy niin pahasti satuttamaan ja päin vastoin.
Joten onnea teille ja tervetuloa helvettiin. Parempi olisi hommata kumppani, josta vähän tykkää, eipähän tule tunnekuohuja (mutta olisko se elämää?).
Itselläni on nyt käymässä lähes samoin, 2kk ollaan oltu yhdessä ja viimeisen 2vk sisällä alkoi näkyä oireita siitä ettei halua olla minun kanssani enää. se näkyi lähes täydellisenä kommunikaatio stoppina. kun sitten nostin kissan pöydälle ja kysyin että haluaako hän olla mun kanssani niin vastaus oli että ei tiedä.....hassua silti että hän on sanonut sitä ennen rakastavansa minua, mutta luulen että ei ole oikeasti tarkoittanut sitä vaan on sanonut vain mielyttääkseen tai jonkin muun takia. No itse kaikkea kokeneesa tiedän mitä toi vastaus tarkoittaa.. itse olen luonteeltani avoin ja tuppaan sanomaan lähes kaikille suoraan mitä ajattelen.. ehkä se ei ole hyvä asia eikä kaikki pysty sitä käsittelemään. kävi ilmi kun olen tässä ollut siellä joka ilta että haluaako että tulen , ja vastaus on ollut myöntävä että tule vain. hän ei sitten olekkaan tarkoittanut sitä vaan on sitten "pakosta" tms jostain kumman syystä sanonut sellaista mitä ei ole tarkoittanut. en osaa lukea ajatuksia enkä ole koskaan "ei" sanosta vielä suuttunut.. nyt sitten arvon kauan annan hänelle "tilaa" ja odotan hänen vastaustaan siitä että mitä hän haluaa..
Pelottavan tutulle kuulosti sun texti!
8 kk olen ollut tossa tilanteessa...Olen myös avoin ja sanon mitä ajattelen,
ja tilaa olen toiselle antanut. Kun oon kysynyt, että mitä toinen haluaa, ni vastaus on ollut
koko tuon ajan, ettei tiedä ym..hmm. Toivottavasti pääsen hänestä joskus yli. Suhde on kuitenkin ohi.
Ittellä tällä hetkellä myös vähän sama ongelma, ehkä nuorimpana joukosta sillä olen vaan -96, oon nyt ollu tyttöystävän kanssa 21 viikkoa.
Jotenki tuntuu et se on jo ihan kyllästyny muhun? Ja tää on siis tapahtunu maximissaan 2 viikon sisällä, sillä sitä ennen tiiän et se oli niinku oikeesti rakastunu muhun ja mä siihen (niinku edelleen).
Kamut sanoo et hommaa vaa uus, saisit iha helposti. Mut en haluu uutta ku täs on jotai nii erityistä. En tiiä mitä tekisin et se rakastus muhu uudelleen, ku en oikeesti haluis menettää tätä. Ollaan siis viellä yhdessä. Mut tiiän ettei täl menol enää kauaa.
Koitahan mennä elämässä etiäpäin. Itellä meni tässä reilu pari viikkoa sitten eräs suhde poikki. Tyttö vain sanoi, ettei uskonut suhteeseen. Sanoo rakastavansa ja juttelee silloin tällöin yms mukavaa kuulumisien vaihtoa. Kuitenkin on uskottava, että varsinainen suhde on ohi, vaikka kuinka rakastaisi ja välittäisi. Toista on kunnioitettava.
En osaa sanoa kannattaako "laastaria" hommata vai ei. Se on ihan sinusta itsestä kiinni. Ehkä kunnioittavampaa toista osapuolta kohtaan on, ettei heti ole seuraavan luo juoksemassa. Olet sen verran nuori, että älä jää tuota liikaa miettimään ja suhdekin on kestänyt verrattain vähän aikaa. Se on sitä ihasusta minun mielestä. Vahva tunne se sekin kuitenkin on.
Menet kavereiden kanssa olemaan ja tekemään mitä mieleen juolahtaa. Kesä on tulossa ja kyllähän sinäkin joskus jonkun uuden kivan tytön löydät. Voipi olla, että ehit rakastua ja erota vielä useaan otteeseen ennen kuin ehdit samaan ikään kuin mitä ite olen :) Olen siis 25 eli sua 10v vanhempi.
Toisinaan elämä potkii, mutta se kasvattaa. Ymmärrän kyllä, että rakastat ja välität toisesta, mutta muista, ettet voi toista pakottaa suhteeseen tai tuntemaan jotain sinua kohtaan. Koita vain piristyä ja keskittyä omaan elämään ja selviämiseen. Tsemppiä :)
Ymmärrän sinua täysin. Itse olen kans eronnut kuukausi sitten ja vieläkin kaipaan häntä. Minulle sanottiin vain, että ei enään halua seurustella. Ei ollu minusta kiinni, vaan hänestä. Hän ei vaan halunnut olla kanssani ja halusi aikaa itselle, halusi kokeilla miltä se tuntuu. Tähän asti hän sanoo olevansa onnellinen ja toivoo, että olisin myös onnellinen. Olen, hänen puolesta.
Osittain en tiedä miten jatkaa eteenpäin, sillä kaikki mitä teen ja tein ennen, tein hänen kanssa. Hän on elämäni valo ja sateenpäivien aurinko. Hän väritti mustavalkoisen elämäni, hän toi auringon mukanaan kun tuli luokseni. Hänen hymy sai minut lentämään. Osaan olla vahta, osaan selviytyä, mutta hänen kanssa minun ei tarviste. Kaikki asiat ratkeavat lopulta.
Hän oli minun tuki ja turva, hän oli koti, hän oli parasystäväni ja aina paikalla kun häntä tarvitsin. Nyt taas ei ole ketään niin läheistä. Tunnen itseni aivan tyhjäksi, epätoivottomaksi ja hyödyttömäksi. Ei ole hetkä milloin en häntä ajattelisi. Joka asia mitä teen muistuttaa minua hänestä.
Se ajatus, etten voi viettää aikaa hänen kanssaan ja muut kaverini saavat. En pysty kuvitella elämääni toista tyttöä samanlaista. Kaikki sanoavat, että löydät uuden ehkä paremman. Pitääkö se paikkaansa? Ei tyttöystäväni ole 1 miljoonasta, vaan ainut koko maailmassa. Ei ole toista samanlaista. Rikkinäisestä voi tulla ehjä, ei entisensä, mutta uudella tavalla kokonainen. Niin se menee.
Eronneet tietävät toistensa virheet, tavat, halut, tietävät mistä toinen pitää, tietävät minkä takia on rakastunut tähän ihmiseen, tietävät minkä takia häneen on rakastunut. Vanhaa suhdetta on helpompi korjata, sillä tietää mitä on tehnyt väärin ja jättää ne pois, parantaa tapansa. Kerran kun ihminen on rakastunut kunnolla, se tulee kestämään elämänsä loppuun asti. Kyllä, ihmiset löytävät uusia ja rakastuvat uudelleen, mutta ihmistä ei voi korvata. Se on fakta.
Jos haluat hänet takaisin, sinun tulee olla pitämättä häneen yhteyttä, siis ei minkäänlaista. Sitten itse luulee, että hän jatkaa eteenpäin eikä ajattele sinua. Voin luvata sen, että hän ajattelee sinua kans silloin kun törmää asiaan mikä muistuttaa sinua. Tiedän, että se on vaikeeta ja on halu tietää mitä toinen tekee, mitä kuuluu tai kenen kanssa on. Seurustelussa on tottunut siihen, että tietää kaiken mitä toinen tekee sun muuta. Joten nyt on vaikea olla miettimättä toista. Kyllä hänkin varmasti ajattelee sinua silloin tällöin, mutta älä ole samanlainen kuin minä, älä herättele itellesi liikaa toivoa vaan yritä elää normaalia elämää, vaikka se tuntuukin kurjalta ja mielessä pyörii se rakastamasi henkilö.
Jos hän on se ketä ilman et pystyisi elämään, jos hän on se ketä ajattelet päivisin, jos hän on se kenet haluat ottaa lämpimään syliis, jos hän on se kehen olet rakastunut, odota oikea aika ja hae hänet takaisin. Ole oma itsesi, se keneen hän ihastui ja myöhemmin rakastui. Jos sisälläsi on se tunne, että kuulutte yhteen, älä anna elämäsi kävellä pois. Jos saat mahdollisuun vielä, halaa joka kerta kuin et enään näkisi häntä, suutele kuin se olisi viimeinen kerta ja kun pidät hänen kädestä kuin et päästäisi koskaan irti.
- Life is what you make it
tosiaan itse olen kyllästynyt taas tyttöystävääni, tuntuu että se vaa haluis olla kiini.. ahdistavaa, seksiä kai se vonkuu mutta se on vähä nuorempi ku minä. Voi olla että sun tyttöystävälläs on sama ongelma ku mulla?
Jos joku lukee tätä vielä, niin olisi mielenkiintoista tietää miten tässä suhteessa lopulta sitten kävi. Jos aloittaja voisi kertoa niin olisi kiva:)
Eksyin tänne,kun otsikko puhutteli.. Ja voi miten aukesi kyynelpadot ymmärtäväisen tekstiä lukiessä. Ihan kun olisit minulle puhunut. Uskon Rakkauteen ja nimenomaan tähän rakkauteen, joka minut tahtoo jättää taakseen, mutta jossa on vielä paljon rakkautta. Olisi oikeasti kiva kuulla mitä edellä kirjoittaneille on käynyt..