sitoutuminen......

sitoutua petturiin, sehän näissä kuvioissa on aina se ongelma. ja kaiken lisäksi kun suhde olisi suorilla se ns laastari, eli jokainen tietää mikä on ennuste; HUONO!

Ainoa tie on se, että varattu eroaa kun kerta itse niin haluaa. Käy eron läpi asiallisesti ja muuttaa itsekseen. Sinä voit olla rakastajatar edelleen, mutta muista, että tässä vaiheessa se homma tahtoo kosahtaa sormille. Kun olet laastaroinut miehen itsetunnon kuntoon se on valmis uuteen seikkailuun. Sä olet ollut vain se väline päästä uuteen alkuun, jopa silloin kun tunteet ovat olleet alunperin rehellisen ihastuneet.

Minun mielestä varatusta pitää löytyä se selkäranka erota ilman sen kakkosen tukea. Ei muuteta suorilla kakkosen hoiviin vaan omille jaloille. Sitten kun erosta on toipunut ja asiat ovat löytäneet järjestyksensä voi suhdetta kakkoseen muuttaa tosisuhteeksi minkä molemmat voivat ottaa tosissaan.

Se on pitkä prosessi ja kysyy pinnaa ja luottamusta, mutta jos ajattelee todellakin, että toinen on se, jonka kanssa loppuelämänsä haluaa viettää, niin kannattaisi avata keskustelu siitä, miten se käytönnössä toteutetaan. Mutta muuten ei varattuun kannata itseään sitoa millään tavoin, ei vaikka mikä olisi. Näppisi poltat ja sydämesi särjet luultavasti jo nyt. Täällä kyllä riittää sinulle tuomitsijoita ja vittuilua, mutta harva haluaa asiallisesti kommentoida. Joku voisi esittää muitakin näkemyksiä, jos asiallisesti kykenee.

olen vaan reilun tuplasti kauemmin elänyt suhteessa varattuun mieheen. Suhteemme alussa sovimme menevämme viimeistään silloin yhteen kun hänen nuorin poikansa lähtee opiskelemaan, siis jos edelleen pidämme yhtä. Tilanne on nyt syksyllä edessä ja mies on ihan innoissaan. Itseäni on vaan alkanut arveluttamaan. En epäile lainkaan etteikö rakkaus riittäisi ja ettemme sopisi erinomaisesti yhteen. Ongelmani on se, etten tiedä voinko luopua "omasta ajastani" johon olen tottunut eroni jälkeen yksin ollessani ja sivusuhteena eläessäni. Pelkään joutuvani häkkiin, jossa en voi toimia täysin omien tuntemusteni mukaan.
Pelot johtuvat ehkä siitä, että aikanaan avioliittoni oli todellinen vankila, ilman mitään omaa, vartijana väkivaltainen alkoholisti.

sellainen toinen nainen joka ei epätoivoisesti halua lainamiehestä kumppania itselleen.

Olen sivusta seurannut kahta eri tapausta. Toisessa nuori nainen riutuu rakkaudesta ukkomieheen, joka vähät välittää tyttösen tunteista, käyttää tätä ainoastaan hyväkseen. Sellaisessa suhteessa voi sanoa vuosien kuluvan hukkaan tyttöparalta.

Toinen tapaus on taas iäkkäämpien ihmisten tarina. Siinä nainen ei halua itselleen enää uutta kiinteää suhdetta, haluaa vain viettää yhteistä aikaa paljon pitämänsä miehen seurassa. Molemmille tämä sopii hyvin heidän elämäntilanteensa huomioon ottaen, vaikkakin mies kyllä heti vaihtaisi osoitetta jos nainen siihen suostuisi.

Luulen kyllä että kyseisen miehen sitkeys lopulta palkitaan tässä jälkimmäisessä tapauksessa, kunhan hän malttaa vaan odottaa. Ensimmäiselle tapaukselle en näe mitään tulevaisuutta.

Niinpä niin! Nyt sinun pitäisi otta vastuu olemisestasi. Onpa ollut jännää tuo salaseura, mutta nyt itse joutuisit ehkäpä petetyksi? Eikö olisi herkullista ajatella, että olisit kotona miehen pökiä pesemässä ja odottelisit häntä...sillä välin hän heilastelisi sinuakin ihanampaa keskenkasvuista heitukkaa. Sinä kun et osaisi pitääkään hänestä hyvää huolta!