Onko elämäsi mennyt niinkuin silloin nuorena suunnittelit? Vai ihan päinvastoin..? Oletko elämäsi aikana kokenut mullistavia asioita, jotka ovat muuttaneet merkittävästi elämääsi?
Oletko tyytyväinen siihen, mitä sinulla on tänäpäivänä,..puolisoon, ihmissuhteisiin, talouteesi..? Mitä haluaisit olevan toisin..?
Oletko tyytyväinen siihen, mitä sinulla on tänäpäivänä,..puolisoon, ihmissuhteisiin, talouteesi..? Mitä haluaisit olevan toisin..?
Vastaukset 71
Vanhimmat
kriisi sul on?
mistäs nyt sellaista päättelit...kunhan vain tuli tälläset aatokset mieleen..
tollasia aatoksia tulee sillo mieleen ku yks tai useempi asia on menossa ihan toiseen suuntaan ku itte haluis.
sinnuu..ei tässä mitään kriisiä oo. Ehkä jotain mieltä painaa, vähän sinne päin. Mun elämä on ollut hienolla mallilla jo pitkään, vaan äkkiäkös sen saa sekasin, kun pistää tuulemaan.
taitaa olla, että kymmenen vuoden välein jonkinlainen laivankeikautus pitää tehdä tai ainakin yrittää..
no kyl sielt joku asia tai ihminen sut taas tyytyväiseks tekee.
kuule mä en usko kenenkään tekevän minnuu sen ihmeemmin tyytyväiseks. Kaikki kovasti yrittää, mutta minä osaan juosta aina karkuun :)
sä et haluukaan olla tyytyväinen? Että, semmonen vaihe..
tyytymätönkään haluaa olla? Ei sitäkään oo kysymys. Vaan siitä, että kaikki haluaa aina multa jotakin ja en voi ratketa joka paikkaan. Olla kaikille niin hyvä.
Sitten vetäytyy kuoreensa ja tulee vastareaktio. kaikki yököttää, kaikki mikä ennen oli niin kivaa..eikös ookin helppoo :)??
ja siks, että ne kehittyis.
>Vaan siitä, että kaikki haluaa aina multa jotakin ja en voi ratketa joka paikkaan. Olla kaikille niin hyvä.
On se helppoa ku opettelee vaan reilusti näyttämään persettä siihen suuntaan mikei nii kiinnosta.
vaan ei sitäkään uskalla, kun pelkää menettävänsä kasvonsa. On vähän kuin tilanteen vanki.
on mulla elämässä hetkiä, että tuntuu, nyt on kaikki kunnossa tai melkein. Mulla on ystäviä eniten kuin koskaan elämässä, mutta sitten suku kääntää selän mulle, yks kaks. Ja mietin miks, no tietenkin, kun oon niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen.
Kyllä se vaan on uskottava, kellä onni on, se onnen kätkeköön..tai sitten suku painukoon...
koska nehän suhun selin.
Mä en usko tohon onnen kätkemisjuttuun, mut sitä pitää harkita, että miten sen näyttää. Koska toiset kosntit sitä jakaa ja toiset konstit sitä vie pois ja kaikilta.
Öitä.
hyvää yötä vaan..
nuorena olin ajatellut,että vanhempana olen sharmikkaasti harmaantunut ja tuuhea tukkainen.
nyt huomaan että harmautta on tullut, mut tuuhea tukka pelkkä muisto vaan :(
ihmettelen vain keneltä olen kaljuuntumisen perinyt.
lähteä taas ryyppäämään.
kuvaa sit löytänyt? ;-)
ja pidät sitä pelottavana.
nyt ihmeessä tästä noin suivaannu :)..taisi olla liian syvälle menevä aloitus?
Mut eikös kalju oo nyt muotia..miehet ajaa tukan pois, nekin joilla olis hyvin tuuhee tukka. Vaan tiedän, hiusten lähtö voi olla kova paikka miehelle. Omalla pojalla, parikymppinen, on alkanut ohimot vetäytyä, sekin harmittelee.
Mut voi aatelle, etteti se niin vakavaa oo. Joillekin sopii paremmin kuin se tuuhee tukka..
olen jo lapsesta asti nyplännyt hiuksiani,se tuntuu hyvälle sormenpäissä.
pitää vissiin ostaa nukahtamistupee.
onkin uus kuva :)
Mulla on sellanen lisäke, heh..vaikka omiakin on valtavasti, ostin vielä lisäkkeen.
Sellasta voisit nypistellä. Onhan niitä karvoja muuallakin kuin päässä :)?
Oot sitten kuin pikkulapsi, joka tarvii nukahtamisrievun..
henkilökohtaisesti tarkistamaan josko kuitenkin löytyisi lempeämpi ilme. ;-)
"Oot sitten kuin pikkulapsi, joka tarvii nukahtamisrievun.." teen sitä myös kun olen ajatuksissani tai mietteissäni.
ainoa ystävä
sitten sinä vaivut tosiaan mietteisiin. Minä tuijotan vaan jonnekin poissaolevan näköisenä tai olen vaan. Varsinkin, jos painaa mieltä joku tärkee asia.
Suunnittelin nuorena tulevani olympiavoittajaksi tai maailmankuuluksi kirjailijaksi.
Sen sijaan huomaan väsääväni kommenttia suomi24 miesten logiikka-palstalle..
se on jo suuri voitto, jos täällä saa pidettyä ittensä luettavana, kyllä tää työstä käy.
Mut onhan sulla vielä kaikki mahdollisuudet, ainakin siihen maailmankirjailijaksi, eikun vaan tuulemaan.
mut melkeen Ainoo mikä nyt heittää niin plan A:n mukaan mulla pitäs nyt olla jo paperit koulusta, eläkepäiviin johtava duuni, rakastava puoliso ja toinen muksu jo uunissa tulossa, sekä pieni maatilan pihapiiri kunnostuksessa
Tuosta ei oo vielä mitään, mut ehkäpä mulla onki jotain muuta ;) mitä en sillon hoksannu ku suunnittelin tuota elämää.
Mut oikeestaan oon elämääni aika tyytyväinen, paitti että se puoliso ois aikasta kiva ;)
sitten oot mukava. Niinkuin oon joskus sanonut, se puoliso tulee nurkan takaa yllättäin, yllättää sut.
Näinhän se on, suunnitelmat muuttuu ja saa tilalle jotain muuta mielekästä. Pääasia, että ei ihan mönkään oo mennyt. Itsellä jutut meni, niin kuin suunnittelin, mutta sittenkin mönkään...vaan nyt kun miettii, kaikki on ollut tarpeellista. Mikään elämässä ei ole ollut hyödytöntä.
Opiskelut meni vähän alakanttiin, mutta työura siitäkin huolimatta yläkanttiin. On ystäviä, vaimo, harrastuksia ja maailmaa on nähty, joten kaikki on mennyt kuten joskus varhaisteininä toivoin.
Mullistavin juttu oli varmaan ulkomaille muutto, jota en teininä kuvitellut tekeväni. Ja kun sieltä kielitaidon ja elämänkokemuksen lisäksi vaimokin löytyi, niin olihan se aika mullistavaa.
Että eipä tule mitään suurempaa mieleen, mitä haluaisin muuttaa.
kuulostaa ihan unelmatarinalta. Voisko tuon paremmin mennäkään. Vaikutatkin tyytyväiseltä kaikkeen.
Uskon, että on ihmisiä, jotka luovat elämänsä ja sitten niitä, jotka sattumanvaraisesti, kohtalonomaisesti saavat elämänsä..kuulun jälkimmäiseen.
ne asiat, joihin on itse voinut vaikuttaa, ovat menneet jokseenkin "suunnitelmien" mukaan. Kaikkeen ei vain voi aina itse vaikuttaa ja siten elämä saattaa tuoda yllätyksiäkin vastaan.
Elämässäni on tapahtunut asioita, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi elämääni(ei suoranaisesti kuitenkaan muuttaneet). Kaikesta huolimatta olen verrattain tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni.
Minkä haluaisin ehkä uudelleenvalita on ammattiurheilijan ura, minulla olisi ollut siihen potentiaalia, mutta se lopahti kyllästymiseen.
lopettaminen on varmasti toisinaan rankkaa..tehdä se päätös. varsinkin jos on panostanut kovasti siihen asti.
Parikymppisenä ei tosiaan voi tietää, mitä kolmekymppisenä tekee..oma elämä on muuttunut totaalisesti.
kaikki olis menny just sillee, ku ei olis pitäny, mut ei tää ny nii kauheetakaa olis, hyviiki juttui olis tapahtunu.
et mitää tämmöst tää kyl poja-kloppina ei olis osannu kuvitella.
tähän mennes elämä olis ollu yhtä jatkuvaa muutosta, jote mitää yksittäist asiaa ei nyt mieleen tulis, tai ainaka sellast minkä nyt täl foorumil välttämät haluais jakaa.
ja kai se olis jälkensä jättäny, se jatkuva muutos.
sit tilanteest tällä hetkel, ihan ok, mu voisha aina asiat olla paremminki.
kärsin jatkuvasta muutoksesta, tai en oikeestaan siitä, vaan niistä seurausista, mitä muutokset tuo tullessaan. Silloin elämä on tuntosarvet pystyssä menemistä, pitää koko ajan seurata, mihin suuntaan mennään ja tehdä valintoja sen mukaan,..aika raskasta. Senkin energian vois käyttää johonkin hauskaan, mukavaan asiaan..
on siin yks hyvä puoli se et ei käy aika pitkäksi.
ja akut käy aika tyhjinä välist :) mut sellast se on, sille on vaa pakko hymyillä, muute ei jaksa.
aika menee vilistämällä..oikeestaan pelottaa ihan miten nopeesti, vois vähän hiljentää. Uusia juttuja pitäs aloittaa, vaan kun hirvittää.
Mut mahdollisuuksia on monia. Nyt haluisin kehittää itseeni, katsotaan..
oma tahti olis se paras tahti. et jos tuntuu et menee liian lujaa ja on mahdollisuus polkaista vähä jarrua, nii se on se mitä pitäis uskaltaa tehdä.
ja samanlaisii ajatuksii olis ollu tälläki suunnal. mut ei iha vielä.
kaipaan, vaan en halua hiljentyä välttämättä. Oon sellanen menijä, suusta vaan muuttuu :)
vähintää toista jalkaa maassa ;) on hyvä tietää, jos maasto muuttuu, osaa hiljentää vauhtia.
vaikeeta :)..mun pitää hiljentää, vaan en osaa. Aina vaan täysillä ja lujaa. Paikallaan olokin on jo vaikeeta..mut hyvä huomata itse, en tosiaan oo korvaamaton.
Olen saavuttanut tähän mennessä sen, mitä 15-vuotiaana suunnittelinkin. Mutta olen tuosta kasvanut sen verran, että se ei enää kiinnosta. Haluan jotain muuta. Naista ei ole... se harmittaa.
onkin sitten ollut jo varhain suunnitelmat kasassa. Vaan olipahan itelläkin silloin jo jotain suunnitelmia, mitä aikuisena tekee..vaan eivät toteutuneet. Ei tullut lääkäriä.
"Onko elämäsi mennyt niinkuin silloin nuorena suunnittelit?"
se on mennyt just niin kuin aina halusinkin. En muistini mukaan haaveillut kersana mistään punaisesta tuvasta ja perunamaasta onnellisine parisuhteineen. Tyhjän on näköjään saanut ihan pyytämättäkin.
"Oletko elämäsi aikana kokenut mullistavia asioita, jotka ovat muuttaneet merkittävästi elämääsi?"
No en minä nyt tiedä siitä mullistavuudesta miten sen mullistavuuden itse ymmärrän, mutta olen.
"Oletko tyytyväinen siihen, mitä sinulla on tänäpäivänä,..puolisoon, ihmissuhteisiin, talouteesi..? Mitä haluaisit olevan toisin..?"
Jollain tavalla olen tyytyväinen, ja jollain tavalla en. Ihmissuhteet ainakin ovat aika ulapalla, onnellinen parisuhde voisi olla se mikä uupuu. Ja meinaan ihan kaverisuhteitakin. Ihan liian harvoin ollaan tekemisissä. Tosin eipä tuo aika ja välimatka näytä niitä huonontavan, päinvastoin. Juu ja mikä voisi olla toisin, niin ehkä työkuviot voisi olla hieman erilaiset. Tai jos ainakin saisi ylimääräisen vitutuksen loppumaan mitä töistä aina välillä saa. Tai no, mitäpä tässä lässyttämään kun asian voi ilmaista yksinkertaisemminkin: saisi sen selkeän suunnan elämäänsä.
tuntee varmaan samoin,..sen suunnan kanssa. Tuntuu, että harhailee vaan jonnekin päin, mutta tuntuu, että asiat ei oo kuitenkaan kohdallaan. Vaikka muuten oliskin ihan peruselämä kunnossa.
Mulla seon ainakin sitä, että haluis olla jotain enemmän. Mitä vaan.
Mutta kun minusta tuntuu etten edes harhaile, kunhan vaan "olen".
Työkuviotkin on vähän niin, että näköjään sitä ennemmin juoksee pää edellä seinään kun ymmärtäisi väistää sen. Hulluinta on vielä se, etten aidosti edes halua muutosta / tehdä muunlaista työtä. Ikäväkseni kun satun tietämään millaista on haluta jotain (vaikka tehdä tiettyä työtä) eikä mun pää kestäisi pitkässä juoksussa olla jossain liukuhihnalla poraamassa kymppimillin reikiä... eli tekemässä työtä, jota en halua. Ei sillä, on mulla yksi vaihtoehto alkanut nousta mieleen töiden suhteen, mutta jos sen joskus toteuttaisi / toteutuisi, niin se vaatisi aika ison elämänmuutoksen muuttoineen kaikkineen jonnekin sellaiseen paikkaa, josta ei todellakaan tuntisi yhtään ketään. Ja kun on muutenkin niin helppo haalia kavereita ympärille... Ihanimmillaan tämäkin ratkeaisi tietenkin niin, että joko just kyseisessä paikassa asuisi joku tietty neito, tai sitten muutettaisiin sinne sen tietyn neidon kanssa koska "sinne muuttaminen kävisi molemmille vallan mainiosti".
Ja yksi vaihtoehto on tietenkin sellainen, että ottas vaan ja lähtis hevon kuuseen täältä. Reissaisi maailmalla ja katselisi mitä matka toisi tullessaan. No, koska minusta on kyse, niin eihän tämäkään voi olla yksinkertaista, vaan koska siis satun tietämään millaista on oikeasti haluta jotain, niin en minä oikeasti halua tuotakaan, eli lähteä maailmalle. Tällä hetkellä ainakaan. Se on vaan varmaan sellainen vaihtoehtoinen haave minkä kyllä voisin toteuttamisenpuolesta toteuttaa vaikka heti. Mutta ei. Joten täällä sitä vaan "ollaan". Sad but true.
potkin mun poitsui menemään ja kokemaan, kun ovat vielä nuoria, eikä sitoutumaan velkaan ja asuntoon. nuorilla on kova halu olla "valmiita", no hyvä juttuhan sekin on, mutta silti sitä haluis,että ne menee ja kokee, näkee maailmaa. Itsekin oon niin tehnyt, ja oon siitä iloinen, koska on ollut hyötyä.
Maailma avartaa..
Sain enemmän kuin osasin edes haaveilla. Ne nuoruuden haihatukset ja kuvitelmat karsiutuivat pois ja tilalle sain jotain ihan muuta. Suuren ilon, köyhyyden, suuren surun ja lopulta tietoisuuden elämäni tarkoituksesta työn myötä. Jotkut ovat luotuja perhe-elämään, joillakin on jokin muu tarkoitus. Kaikilla kuitenkin jokin.
melkoisesti. Aina jokin asia on ratkaissut tilanteet, vienyt jonnekin. Pienet asiat on merkityksellisiä, kun alkaa miettimään..
Huonoissakin tilanteissa pitää ajatella että huonomminkin olisi voinut käydä. Pitää vaan ottaa vastaan mitä annetaan. Kohtaloon en usko, mutta johonkin sattumanvaraiseen suojelukseen kylläkin. En tiedä mitä se on, ehkä meidän kaikkien yhteistä energiaa ja kollektiivista alitajuntaa...
niitäkin se on, elämä. Hyvä näin.
suunnitella jotain?
Vois vastatakin. Nyt ei oikein voi.
sellanen tilanne, ettei voi muuttaa elämää..eikös aina voi. Jos halvaantuu pahasti, ehkä silloinkin voi vielä tehdä jotain elämälleen.
mennyt niin kuin nuorena suunnittelit?
En suunnitellut, enkä enää voi sinne nuoruuteen palata suunnitelmia tekemään.
Elämä on kyllä sujunut ihan mukavasti ilman mitään nuoruusvuosien suunnitelmiakaan.
ei mennyt niin, mutta silti ihan hyvin on mennyt. Onhan se heitellyt, mutta pään kun on pitänyt kylmänä ja jalat lämpösenä, on pärjätty ;)
Vain parisuhteen onnistuminen jää uupumaan jättipotista. Ihanat lapset, terveys, koulutus, työ, ystävät ja kaverit on tip top.
Kun kaikki on noin hyvin, painaa hyväosaisuuden taakka välillä hartioita. Ihme homma.
kaiketi ryhmään, joka on vähemmistönä. Mutta onnittelut sinulle,..
Niin kuulun ja koska se ei voi olla kuin pieneltä osin korkeintaan omaa ansiota, mietiskelen aina välillä että miksi. Varsinkin nyt kun on päässyt 4-kympin ikään. Sattuma johdattaa ihmistä, alkaen siitä mihin maahan sattuu syntymään.
Sattuisiko olemaan ehotusta selitykseksi miksi kukin meistä on juuri sitä mitä sattuu olemaan? ;)
en ole kovin filosofinen ihminen, mutta ajattelen, että se on kuin suuri puu, joka haarautuu elämän varrella, siis elämä. Eri valinnat olis vienyt meitä ihan toiselle oksalle, vaan ollaan siellä, mitä valitaan ja minne se johdattaa. Jos oksa katkii tai kuolee, putoamme jollekin toiselle oksalle ja jatkamme siitä eteenpäin. Oksat on eri vahvuisia ja pitkiä, kuin on elämämme vaiheetkin...näin päättelin tänä yönä, vaan nyt hyvää yötä.
"Onko elämäsi mennyt niinkuin silloin nuorena suunnittelit?"
En kuvitellut nuorena tyttönä olevani lähes 22vuotiaana kahden lapsen äiti ja edelleen saman miehen kanssa. En olis ikinä osannut kuvitellakkaan löytäväni "elämäni miehen" 14vuotiaana minkä vuoksi asiat vähän eri järjestyksessä uskalsin tehdäkkin kuin "suunnittelin" aikoinaan.
"Oletko elämäsi aikana kokenut mullistavia asioita, jotka ovat muuttaneet merkittävästi elämääsi?"
Ensimmäisen lapsen syntymä ja varmasti tämän toisenkin on ollut/tulee olemaan elämän suurimpia asioita.
"Oletko tyytyväinen siihen, mitä sinulla on tänäpäivänä,..puolisoon,"
Ehdottomasti. Vikansa on meissä kaikissa, ylä- ja alamäkiä on menty rankimmankin kautta mutta tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi siitä miten hyvän miehen aikoinaan löysinkin ja olen jopa saanut pidettyä :)
"...ihmissuhteisiin,"
On läheinen ystävä, kenelle voin puhua mistä tahansa sekä kavereita riittävästi näin toistaiseksi erakoituneelle kotiäidille :P ..Suhteet perheeseen/muihin läheisiin erittäin lämpimät, niin kuin on aina olleetkin.
"talouteesi..?"
Heh. En todellakaan ole tyytyväinen. Mutta sitten kun pääsen iltatöihin niin helpottaa kummasti. Kyllä se tästä ja suunnitelmat/tavoitteet on erittäin hyvät.
"Mitä haluaisit olevan toisin..?"
Hmmh...Edelliseen vastaukseen viitaten olis kivaa jos ei tarttis niin tarkasti laskea mitä mihinkäkin millonkin voi käyttää. Mutta koska tuo on oikeastaan ainut "ongelma" joka mieltä painaa niin tässä saa kyllä olla todella tyytyväinen elämäänsä :)
ja aatteles, oot sitten vielä nuori, kun sun lapset on aikuisia tai täysi-ikäisiä, onnee vaan sillekin asialle. Et ehkä vielä kässää sitä, mutta tulet kässäämään.
Mun yks tuttu on tavannut miehensä 14 vuotiaana ja ovat vieläkin (vajaa nelikymppisiä) yhdessä ja naimisissa. Hienoa...
Onko elämäsi mennyt niinkuin silloin nuorena suunnittelit?
Ei oikein.. Olen pääsääntöisesti jäljessä aikataulusta.. Mikä sinäänsä välillä lisää ahdistusta. Tiedän kuitenkin sen että kun ns. tärkeimmät tavoitteet on saavutettu, ei sekään enää kelpaa.
Oletko elämäsi aikana kokenut mullistavia asioita, jotka ovat muuttaneet merkittävästi elämääsi?
Tämä on juurikin se, mitä ei ole tapahtunut.
Samaa levyä soitellaan. Kotoa pois muuttaminenkaan ei ole ollut niin mullistava asia kuin aluksi oletin.
Oletko tyytyväinen siihen, mitä sinulla on tänäpäivänä,..puolisoon, ihmissuhteisiin, talouteesi..?
Olematon puolisoni ei kelpaa. Kavereihini olen enemmän kuin tyytyväinen. Talouskin jiirissä.. Ja on varmaan tulevaisuudessakin, ellei nyt ihan äkkiseltään rupea vahinkoja tapahtumaan.
Mitä haluaisit olevan toisin..?
Olisin halunnut kokea nuoruuden hieman eri tavalla kuin se nyt on mennyt. Nyt sit ollaan oravanpyörässä, joten ei auta kuin saada arjesta niin mieluista kuin mahdollista.
pyörää se on melkein kaikilla, ainakin mulla. Nuoruutta ei saa takaisin, joten se on vaan nyt elettevä elämää hyvin. Minäkin olisin elänyt nuoruuden varmasti ihan toisin, kokenut enemmän..mutta ehkä se sopi sitten kuitenkin mulle parhaiten..
kaikissa asioissa yhtä aikaa kuten "suunnittelin" ja yhtäaikaa eri tavalla.
Olen saanut tehdä sitä työtä, mitä tahdoin, mutta se on ollut sitten sisältä katsottuna ihan muuta kuin alun pitäen kuvittelin.
Olen saanut vaimon, kaksikin, mutta ne liitot on menneet eri tavalla kuin kuvittelin.
Talous on suunnilleen siinä jamassa kuin olen kuvitellutkin: mua ei isot tulot ole koskaan ajaneet mihinkään, enkä semmosia ole myöskään koskaan nähnyt.
Lapsia sain kuten suunnittelin: he ovat on erilaisia kuin kuvittelin, mutta tavallaan hienompia kuin osasin aikoinaan edes toivoa.
Sain myös haaveilemani oman tuvan ja perunamaan - ja menetin sen.
Nyt mulla on kuitenkin vakituinen työ suunnilleen omalta alalta, ihana nainen, aikuisiksi saatellut hienot pojat ja jonkunmoinen tupa pellon laidassa.
Ei ole syytä ajatella, että asioiden pitäisi olla jotenkin toisin.
Mä en muista että olisin oikein suunnitellut jotain ihmeempää. Lapsia halusin ja ne sainkin jo nuorena joten se nyt meni ihan suunnitellusti. Muut on mennyt sen mukaan mitä on tullut, mullistustenkin kautta. En kai mä nyt täydellisen tyytyväinenkään ole mutta se koskee vain rahaa. Sitä sais olla enemmän, muuten olen ihan tyytyväinen.
Elämä antaa sen mitä vastaan tulee...
Mullistuksia on tietysti sattunut isompia ja pienempiä.
Mihinkään en ole koskaan tyytyväinen, kaikki voisi olla toisin...
antanut ja ottanut enemmän kuin osasin aavistaakaan... Olen vaikuttanut itse elämääni ja tehnyt valintoja, jotka ovat yllättäneet itsenikin. Mutta elämässä tapahtuu asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan. Ne vain täytyy ottaa vastaan. On turhaa katsoa elämäänsä vielä liikaa taaksepäin. Olenhan vasta aika alkutaipaleella, toivoisin:) Elämässäni on tapahtunut tähän mennessä kuusi mullistusta, jotka ovat vieneet elämääni uuteen, yllättävään suuntaan. Osa ns. negatiivisia, osa ns. positiivisia. Niitäkään ei voi täysin jaotella, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Juuri nyt olen melko onnellinen:) Mä näen joskus "kuvia" , "välähdyksiä" tulevaisuudestani, kun esim. tapaan jonkun uuden ihmisen tai käyn jossain uudessa paikassa. Ne "välähdykset" ovat toteutuneet ja olleet positiivisia:)
jotten ihan huuhaalta vaikuttaisi, niin pidän "välähdyksiä" vain hyvänä vaistona tai intuitiona, ei siinä mitään elämää suurempaa mystiikkaa kai ole...
En suunnitellut itseäni uusperheeseen. Mutta aina olen ollut sitä mieltä, että mieluummin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa, jonka johdosta siis erosin exästä. En myöskään suunnitellut, että exäni muuttuisi eron jälkeen katkeraksi mustamaalaajaksi ja joutuisin taistelemaan oikeudessa siitä, saanko hoitaa lastani kotona vai exän vaatimuksen mukaan, minun pitäisi ryhtyä etä-äidiksi :O
Tähän päivään olen tyytyväinen. En voi sanoa, että kunpa en olisi ikinä koskenutkaan exääni, sillä jäihinä suhteesta elämäni päivänsäde, rakas tyttäreni. Ja vaikka en ydinperheessä eläkään, on perheemme onnellinen ja minulla on rakkaita läheisiä :) Olen siis tyytyväinen nykyhetkeen.
Tällä hetkellä toivoisin vain, että saisin elää rauhassa tavallista elämää mutta ex pitää huolen siitä, että se on minulle vielä jonkin aikaa vain haave..
ikäviä juttuja,, kun ne kulkee matkassa mukana. Raskaita vaatia oikeuden kautta, sellasta minkä vois sopia nenätysten.
Nykyhetki ratkaisee,,
sitä oli niin perkeleen typerä ja naiivi että ei sitä osannu miettiä tulevaissuuttaan aikuisena. Nyt sitä sitten oon vanha ja kyyninen. Ja näin aikuisena tehdyt suunnitelmat eivät tunnu millään onnistuvan.
Joten onhan se elämä mennyt suunnitelmien mukaan. Suunnitelmat eivät vaan olleet kovin älykkäät.
totta tosiaan, kuvitteli kaikki niin käsikirjoituksen mukaan menevän, vaan eihän se niin mene. Käsittämätöntä on se, että olin niin aikuinen ajatuksiltani, mutta kuitenkin niin naivi. Liian nuorena sai kantaa vastuuta.
Minä olin niin idealisti, uskoin omiin ajatuksiin täysin, vaan kyl ne sitten siitä selvis, että ei tää näin voi mennä. Harmi, että tuhlasin niin paljon nuoruudesta omiin haijatteluihin. Jalat maassa kuitenkin elettiin.
suunnitellut, mikä minusta isona tulee.
Joskus sitä opettaja kysyi, en keksnyt mitään.
Kyseinen opettaja sitten päätti, että minusta tulee johtaja.
Ei tullut.
Mitä nyt omaa elämääni johdan.
Paremmin voisi olla, kuten myös huonommin.
Oppisi paremmin sästämään, ei kun opettelemaan.