Hengellisen pöyhkeyden

Olen monesti miettinyt sitä, kuinka hyvin yksilöt voivat vl-liikkeessä. Minusta näyttää ja tuntuu siltä, että monet yksilöt voivat pahoin tässä yhteisössä. Armoa ei oikein tunnu riittävän vajavaiselle ihmiselle. Eronneille, väsyneille, murrosiän kapinoitsijoille, homoille. Eli siis tavallisille heikoille ihmisille. Sen sijaan vahvuutta ihaillaan tavattomasti. Niitä joilla menee taloudelleisesti ja mutenkin hyvin. Kaikkien pitäisi sitten yltää siihen.

Minä voin valtavan pahoin tässä liikkeessä ja samaa olen kuullut monilta muiltakin. Olisiko siis vl-liikkeen nyt aika nöyrtyä siitä valtavasta hengellisestä pöyhkeydestä ja puhdasoppisuudesta? Eihän pahuuden peittelystä voi aikaa myöten seurata mitään hyvää, se on nähty. Siitä väkivallan peittelystä maksetaan kovaa hintaa tällä hetkellä, ja veikkaisin että monet voivat pahoin.

Ja miten on mahdollista että kirkko suojelee tällaista toimintaa, jossa hengellistä väkivaltaa salaillaan, naiset ovat alistettuja synnytyspakolla ja yksilöihin jotka eroavat tästä liikkestä käytetään rangaistuksena sosiaalista eristämistä? En voi ymmärtää tällaista kirkolta. Mutta hyvä että Kotimaassa puhutaan!