Itselläni on ollut läheinen suhde äitini kanssa, mutta nyt näin keski-iän kynnyksellä olen vasta huomannut, että se ei olekaan ollut ns.terve suhde. Äidilläni on aina ollut tapana etsimällä etsiä vikoja ja puutteita kumppaneistani ja mollata heitä sen minkä ehtii. Alussa aina jokainen kumppani on ollut mitä parhain ja mahtavin, mutta ei mene kauaa kun niitä vikoja alkaa löytyä.
Lapsuudessani äitini seurusteli alkoholistin kanssa, joka käytti meihin fyysistä väkivaltaa. Milloin yritti hukuttaa kylpyammeeseen milloin pudottaa parvekkeelta...no tästä suhteesta sitten syntyi sisarpuoli.
Itse olen kokenut kaksi avioeroa ja näiden jälkeen olleet suhteeni ovat olleet todella haavoittavia. Mies on etsinyt seuraa netistä ja juossut treffeillä sen minkä ehtii sekä pettänyt mennen tullen yms. Kunnes sitten törmäsin ihanaan mieheen joka on ahkera, ei juo, ei polta ottaa minut huomioon niin naisena kuin ihmisenäkin ja sai minut muuttamaan luokseen noin parin kuukauden tuttavuuden jälkeen.
Äitini on nyt kahdesti vieraillut luonamme. Ensimmäisen kerran hän oli yksin ja meillä oli ihan mukavaa. Nyt viimeksi hän oli sisarpuoleni 5v pojan kanssa ja siitähän sitten repesi taas helvetti. Sisarpuoleni ensinnäkin hoidattaa poikaansa äidilläni mielestäni kohtuuttoman paljon. Äitini valittaa asiasta minulle, mutta terottaa etten missään tapauksessa kertoa sisarpuolelleni ettei hän jaksaisi hoitaa tätä poikaa. Lisäksi poika on aivan älyttömän villi! No täällä he olivat viisipäivää ja tottakai kun he olivat meillä vieraina me avomieheni kanssa komensimme tätä poikaa ettei saa roikkua ovissa, ei saa juosta portaissa eikä heitellä kuraa mummon päälle. Mielestäni AIVAN normaaleita asioita mistä kielsimme?!
No sitten avomieheni soitti sisarpuolelleni ja ilmoitti että me tuomme pojan ja äidin kotiin huomenna ja tuomme samalla sisarpuolelle tuliaisia ja pyysi häntä saapumaan samaan aikaan äitini luo kuin mekin siellä olisimme. No tottakai pojan äiti sitten kyseli miten poika on ollut ja avomieheni vastasi rehellisesti että tosi villi on ja kieltämään olemme joutuneet ja naureskellen lisäsi että taitaa olla vielä pojalla kuulossa vikaa kun koko ajan kyselee mitä. No tästähän sisarpuoleni loukkaantui sydänjuuriaan myöten ja oli soittanut äidilleni (me olimme avomieheni kanssa käymässä kaupungilla) ja itkeny ihan hirveästi että hänen poikaansa on haukuttu...
Tämä on ihan normaalia että kun sisarpuolelleni ei saa sanoa mistään asiasta eikä ainakaan huomauttaa hän nimittäin suuttuu tai ainakin loukkaantuu verisesti. Tuntuu hölmöltä varoa 40 vuotiaana sanojaan 28 vuotiaalle ettei toinen loukkaannu!! Jotenkin asia vaivaa ihan hirvittävästi minua vaikka tiedänkin että emme ole tehneet mitään kovinkaan väärää, koska kyllä mielestäni lapsia saa ja pitääkin komentaa jos siihen on aihetta. Erikseen sitten on fyysiset kuritukset. Mitä mieltä muut ovat? Onko tässä nyt peiliin katsomisen paikka minulla, sisarpuolellani vai äidilläni? Tuntuu vain monesti että sisarpuoltani hyssytellään liikaa ja hän ei siedä elämän realiteetteja...elämä kun ei voi olla ihan ruusuilla tanssimista koko ajan.
Lapsuudessani äitini seurusteli alkoholistin kanssa, joka käytti meihin fyysistä väkivaltaa. Milloin yritti hukuttaa kylpyammeeseen milloin pudottaa parvekkeelta...no tästä suhteesta sitten syntyi sisarpuoli.
Itse olen kokenut kaksi avioeroa ja näiden jälkeen olleet suhteeni ovat olleet todella haavoittavia. Mies on etsinyt seuraa netistä ja juossut treffeillä sen minkä ehtii sekä pettänyt mennen tullen yms. Kunnes sitten törmäsin ihanaan mieheen joka on ahkera, ei juo, ei polta ottaa minut huomioon niin naisena kuin ihmisenäkin ja sai minut muuttamaan luokseen noin parin kuukauden tuttavuuden jälkeen.
Äitini on nyt kahdesti vieraillut luonamme. Ensimmäisen kerran hän oli yksin ja meillä oli ihan mukavaa. Nyt viimeksi hän oli sisarpuoleni 5v pojan kanssa ja siitähän sitten repesi taas helvetti. Sisarpuoleni ensinnäkin hoidattaa poikaansa äidilläni mielestäni kohtuuttoman paljon. Äitini valittaa asiasta minulle, mutta terottaa etten missään tapauksessa kertoa sisarpuolelleni ettei hän jaksaisi hoitaa tätä poikaa. Lisäksi poika on aivan älyttömän villi! No täällä he olivat viisipäivää ja tottakai kun he olivat meillä vieraina me avomieheni kanssa komensimme tätä poikaa ettei saa roikkua ovissa, ei saa juosta portaissa eikä heitellä kuraa mummon päälle. Mielestäni AIVAN normaaleita asioita mistä kielsimme?!
No sitten avomieheni soitti sisarpuolelleni ja ilmoitti että me tuomme pojan ja äidin kotiin huomenna ja tuomme samalla sisarpuolelle tuliaisia ja pyysi häntä saapumaan samaan aikaan äitini luo kuin mekin siellä olisimme. No tottakai pojan äiti sitten kyseli miten poika on ollut ja avomieheni vastasi rehellisesti että tosi villi on ja kieltämään olemme joutuneet ja naureskellen lisäsi että taitaa olla vielä pojalla kuulossa vikaa kun koko ajan kyselee mitä. No tästähän sisarpuoleni loukkaantui sydänjuuriaan myöten ja oli soittanut äidilleni (me olimme avomieheni kanssa käymässä kaupungilla) ja itkeny ihan hirveästi että hänen poikaansa on haukuttu...
Tämä on ihan normaalia että kun sisarpuolelleni ei saa sanoa mistään asiasta eikä ainakaan huomauttaa hän nimittäin suuttuu tai ainakin loukkaantuu verisesti. Tuntuu hölmöltä varoa 40 vuotiaana sanojaan 28 vuotiaalle ettei toinen loukkaannu!! Jotenkin asia vaivaa ihan hirvittävästi minua vaikka tiedänkin että emme ole tehneet mitään kovinkaan väärää, koska kyllä mielestäni lapsia saa ja pitääkin komentaa jos siihen on aihetta. Erikseen sitten on fyysiset kuritukset. Mitä mieltä muut ovat? Onko tässä nyt peiliin katsomisen paikka minulla, sisarpuolellani vai äidilläni? Tuntuu vain monesti että sisarpuoltani hyssytellään liikaa ja hän ei siedä elämän realiteetteja...elämä kun ei voi olla ihan ruusuilla tanssimista koko ajan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tähän on siarpuolenkin tyytyminen!
Noin mäkin olen asiaa ajatellut ja tuntuukin ihan kummalliselta että tälläisen asian vuoksi menee välit sisarpuoleen...Toisaalta ehkä asiaa voi ajatella siltäkin kannalta että menetänkö oikeastaan mitään, jos se yhteydenpito loppuu. Ei ainakaan olisi enää stressiä eikä tarvitsisi miettiä mitä tuli sanotuksi kun tuntuu loukkaavan toista joka toisessa lauseessa.
Ihmissuhteet ovat taitolaji..