Uskovaiset!

Matt. 10:1
Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
Matt. 12:10
Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan.
Matt. 17:16
Ja minä toin hänet sinun opetuslastesi tykö, mutta he eivät voineet häntä parantaa."
Luuk. 8:43
Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.
Luuk. 9:1
Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja.
Luuk. 14:3
Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?" Mutta he olivat vaiti.
Ap. t. 9:34
Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi". Ja kohta hän nousi.
1. Kor. 12:28
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

Noin 2000 vuotta sitten syntyi mies yliluonnollisella tavalla vastoin luonnonlakeja. Hän ei matkustanut paljoa. Vain kerran Hän ylitti maansa rajat olleessaan maanpaossa lapsuudessaan.

Lapsena Hän tyrmistytti kuninkaita ja sai lääkärit ymmälle; miehuudessaan Hän hallitsi luonnonvoimia, käveli aaltojen päällä, ohjasi kalaparvet ja tyynnytti meren.

Hän paransi väkijoukkoja ilman lääkkeitä eikä vaatinut palkkiota palveluksistaan.
Hän ei kirjoittanut ainuttakaan kirjaa, ja siitä huolimatta se, mitä Hänestä on kirjoitettu, ei mahtuisi kaikkiin maailman kirjastoihin.

Hän ei säveltänyt yhtäkään laulua, ja silti Hänestä on tehty lauluja enemmän kuin kenestäkään toisesta.

Hän ei perustanut yhtään oppilaitosta, ja silti Hänellä on enemmän oppilaita kuin koko maailman kouluissa yhteensä.

Hän ei koskaan johtanut armeijaa, ei ottanut yhtään sotilasta palvelukseensa, ei turvautunut aseisiin, ja kuitenkaan yhdelläkään johtajalla ei ole ollut alaisenaan enemmän vapaaehtoisia, jotka ovat saaneet viholliset luovuttamaan aseensa ja antautumaan laukausta ampumatta.

Hän ei milloinkaan harjoittanut psykiatriaa, ja kuitenkin Hän on parantanut enemmän särkyneitä sydämiä kuin maailman lääkärit yhteensä.

Liikemaailman pyörät pyörivät, mutta säännöllisesti kansaa virtaa ylistyskokouksiin osoittamaan Hänelle kunnioitustaan.
Muinaisen Kreikan ja Rooman ylhäisten hallitsijoiden nimet ovat aikapäiviä hävinneet, samoin muinaisten tiedemiesten, filosofien ja teologien, mutta tämän miehen nimestä puhutaan yhä enemmän ja enemmän.
Hänen ristiinnaulitsemisestaan on kulunut lähes 2000 vuotta; kuitenkin Hän elää yhä.
Herodes ei kyennyt tappamaan Häntä, eikä hautakaan pystynyt Häntä pitämään.
Hän nousi ylös taivaallisen kunnian korkeimmalle korokkeelle, Jumalan hyväksymänä, enkelten tunnustamana, pyhien palvomana, pimeyden voimien pelkäämänä, elävänä ja persoonallisena Kristuksena, Herranamme ja Pelastajanamme.
Olemme joko ikuisesti Hänen kanssaan tai ilman Häntä. Hän, Jeesus Kristus on sanonut:
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.
"Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani"
//Teksti on lainattu traktaatista "Verraton Kristus"

perkeleen teot. Kaikki rauhattomuus ja ilottomuus, sekä moninaiset ahdistukset ovat synnin seurausta, mutta siitä on pelastus, sillä Jeesus on luvannut parantaa omansa.

Yritän miettiä kysymystäsi rehellisesti ja totuuden nimessä on vastattava, että mieleni ei ole aina rauhallinen ja tasapainoinen, vaikka uskon Jeesukseen. Moni suru koskettaa, moni asia pelottaa, moni asia huolettaa. Minusta sellainen tunteiden kirjo kuuluu elämään ja on sinänsä Jumalan lahjaa. Joskus voin jopa langeta sellaiseen syntiin, että olen epätoivoinen ja epäuskoinen. En jaksa luottaa siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja johdattaa elämää. Sitten jäljestä päin saan kyllä huomata, että siinähän hän koko ajan oli vierellä ja kantoi. Sinänsä tuossa "uudessa elämässäkin", mistä kysyit, on totuus. Parhaimmillaan se uusi elämä on sitä, että unohtaa itsensä ja omat tarpeensa ja osaa rakastaa. Yksi vaara siinä on: Jos sen itse huomaa, jo ylpistyy ja sitten onkin jo tarpeen saada joku nöyryytys että muistaisi tarvitsevansa kuitenkin Jumalaa joka hengenvetoon.

Johannes 1
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Johannes 3
1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.


Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen

Jumalan palvelijan tie on kyyneleiden kastelemaa ja murheen laaksoissa vaeltamista. Jatkuvaa huolta lähimmäisten jaksamisesta ahdingoissaan sekä vastuun kantamista tästä maasta ja kansasta sekä koko luomakunnasta.

1.
Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran
taistelivat päällä maan.
Kun me heitä muistelemme,
kaipailemme
sinne taivaan kunniaan.

2.
Ei he enää itke siellä,
niin kuin tiellä
itkivät he kulkeissaan.
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka,
taivaassa ei milloinkaan.

3.
Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat,
siellä nyt he kanneltansa
riemuissansa
Karitsalle soittavat.

4.
Auta, Herra, aina meitä
elon teitä
uskossa vain kulkemaan.
Auta, milloin täältä lähden,
haavais tähden
pyhäin joukkoon joutumaan.

(Virsi 146)

Kyllä voin ihan rehellisesti sanoa että usko Jeesukseen on tuonut elämääni rauhaa,tasapainoa ja turvallisuutta.
Olen hyvin rikkinäinen ihminen erinäisistä syistä ja koen hyvin vahvasti ,että Jumala hoitaa minua Hänen hyvän ja parhaan aikataulunsa mukaan.
En ole katunut sitä, että olen uskossa Jeesukseen.Kiitos Jeesukselle :)

Moi vaan,Kyllä on tehnyt ,kun ymmärtää sen Armon merkityuksen ja Jumalan Suuruuden ja rakkauden ,kun ymmärtää jättää Lakihenkisyyden pois Armo on mahtava Lahja ja rauhan tunne sisällä on niin ihana tunne ,kun ei tarvi pelätä mitää ,vaikka maailma kääntyis ympäri on ihanan rauhallinen olo .Kiitos Jumalalle ,että antoi meille Poikansa Jeesuksen .Jeesuksen kautta tuli armo ja vapautus lakihenkisyydestä.Näin Uskon ja tunnen.

jota mikään "maallinen" ei voi ottaa pois. Rauha on sitä syvempi, mitä lähempänä olemme Häntä eli toisin sanoen rukouksen, Sanan tutkimisen kautta ja Sanan kuulon kautta.

Kun ihminen tulee uskoon, hänen silmänsä aukeavat. Hän näkee Jumalan rakkauden kaikessa. Hän on tuolloin syntynyt uudelleen, hän on syntynyt hengellisesti. Linnun laulu kuulostaa kauniimmalta, kukat, metsän puut, koko luonto sykähdyttää kauneudellaan, kun ihminen huomaa, että se kaikki on luotu sulasta rakkaudesta häntä kohtaan. Ihminen näkee Jumalan hyvän johdatuksen kaikessa ja tajuaa, että Jumala on koko elämän ajan vetänyt häntä rakkaudesta puoleensa.

Mutta valitettavasti se vanha minä kulkee koko ajan mukana. Meillä on taistelu omaa itseämme vastaan. Paholainen ei jätä meitä rauhaan, päinvastoin olemme Hänen tulilinjallaan. Jeesustammekin Hän kiusasi, miksei sitten meitä.

Rauhamme ja hengellisyytemme riippuu siitä, kumpaa ruokimme enemmän, sitä hengellistä minää vai sitä vanhaa minää. Paavalikin huokaisee Roomalaiskirjeen 7.luvussa:

18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Jeesus antaa rauhan. Rauhan saa, kun antaa itsensä Jumalalle. Sitä rauhaa ei mikään mahti mainen voi riistää huolimatta olosuhteista. Me tiedämme, minne olemme menossa. Suunta on selvä. Ja jos horjahdammekin, nousemme uudelleen. Jeesus etsii kadonneet lampaansa, niin Hän on Sanassaan luvannut.

Jeesus on se lähde, josta pulppuaa Elämän vesi, ja kun sitä vettä juo, tietää että tässä se on, mitä olen aina etsinyt, parempaa ei mistään löydy. Vastoinkäymisiä ja vaikeuksia on uskovalla aivan kuten kenellä tahansa, mutta nekin voivat kääntyä voitoiksi, ja niillä on oma tehtävänsä uskovan elämässä.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus kehoittaa niitä, jotka ovat kokeneet hengellisen heräämisen viemään Sanaa eteenpäin, emmekä ole siinä yksin, vaan Hän itse on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti:

18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."