Sanotaan, että kannattaisi käyttää pieniä vaihteita.Silloin ei tarvitse polkea niin kovaa ja voimantuotto tulee laajemmalta alueelta. Kyllä siinä helposti hiki tulee, kun polkee nopeita kierroksia ja varmaan rasvakin palaa paremmin. Varmaan se on polvinivelillekin hyväksi toisin kuin kova runttaaminen isolla vaihteella.
Mutta kannattaako jatkuvasti käyttää pienempiä vaihteita ? Saahan siinä tasaisella tai loivassa alamäessä hyvän lepohetken, kun laittaa isoimman vaihteen päälle. Toisaalta vaihteiden laaja vaihtelu monipuolistaa ajamista, mutta onko lihaksille hyväksi rasituksen yhtäkkinen vaihtelu vai pitäisikö vaihteita vaihtaa maltillisesti ?
Toisaalta eikös se ole vähän sama kuin painojen nostelussakin, että kun ensin jaksaa pienellä rasituksella, niin silloin kehittyy isompaan rasitukseen. Pienillä vaihteilla polkeminen tavallaan lämmittää jalat ja sitten voi vaihtaa isompiin vaihteisiin. Onhan se varmaan tottumiskysymyskin, millaisilla vaihteilla on tottunut polkemaan.
Ajan 26-tuumaisella maastopyörällä.Olen 185 cm pitkä mies, mutta tarvitsisinko välttämättä 28 tuumaiset renkaat ? Kyllä satulassa säätövaraa riittää, tanko on vähän jumittunut kiinni, pyörä on hieman lyhyehkö, mutta toisaalta ketterä.
Jos on pienet renkaat, niin eikös silloin mäkisessä maastossa voimansiirron kuluminen ole vähäisempää, koska rattaista renkaaseen tuleva vipuvarsi on pienempi - samalla välitykset riittää paremmin eri mäkiin, toisaalta kuopat tuntuvat rajummin, mutta renkaat ovat paksut maastorenkaat.
Mutta kannattaako jatkuvasti käyttää pienempiä vaihteita ? Saahan siinä tasaisella tai loivassa alamäessä hyvän lepohetken, kun laittaa isoimman vaihteen päälle. Toisaalta vaihteiden laaja vaihtelu monipuolistaa ajamista, mutta onko lihaksille hyväksi rasituksen yhtäkkinen vaihtelu vai pitäisikö vaihteita vaihtaa maltillisesti ?
Toisaalta eikös se ole vähän sama kuin painojen nostelussakin, että kun ensin jaksaa pienellä rasituksella, niin silloin kehittyy isompaan rasitukseen. Pienillä vaihteilla polkeminen tavallaan lämmittää jalat ja sitten voi vaihtaa isompiin vaihteisiin. Onhan se varmaan tottumiskysymyskin, millaisilla vaihteilla on tottunut polkemaan.
Ajan 26-tuumaisella maastopyörällä.Olen 185 cm pitkä mies, mutta tarvitsisinko välttämättä 28 tuumaiset renkaat ? Kyllä satulassa säätövaraa riittää, tanko on vähän jumittunut kiinni, pyörä on hieman lyhyehkö, mutta toisaalta ketterä.
Jos on pienet renkaat, niin eikös silloin mäkisessä maastossa voimansiirron kuluminen ole vähäisempää, koska rattaista renkaaseen tuleva vipuvarsi on pienempi - samalla välitykset riittää paremmin eri mäkiin, toisaalta kuopat tuntuvat rajummin, mutta renkaat ovat paksut maastorenkaat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinkulalla ajelu avartaa maailmankuvaa kadenssin suhteen. En niinkään halua julistaa sinkulauskovaisuutta, mutta kokeilla kannattaa. Erityisesti, jos on halua/uskallusta fixillä ajeluun, niin tulee nopeat ja hitaat kadenssit väkisin tutuksi ja ikäänkuin kierroslukualue testattua ja kehitettyä.
Joo, on mulla sellainen mummonpyöräsinkula. Se on ihan hyvä yleispyörä, mutta se on nyt vähällä käytöllä, kun sillä on niin raskas polkea jyrkkään ylämäkeen. Siinä oli kyllä ihan sopiva välitys ja se oli helppohoitoinen, mutta aloin kaipaamaan vaihteita ettei tarvitse taluttaa niin usein.
Nyt mulla on edullinen maastopyörä, mummonpyörä ja ohutrenkainen 80-luvun torpedovaihteinen peruspyörä.
Maastopyörä täyttää vaatimukseni sen suhteen, että siinä on riittävästi vaihteita ja paksut renkaat, mummonpyörä on tarvittaessa hyvä yleispyörä, sopii vaikka lehdenjakoon ja on luotettava varapyörä sekä 80-luvun kolmivaihteinen on hyvä citypyörä - siinä on mulle ehkä liian ohuet renkaat, mutta jos sattuisi sellainen reissu, että pitäisi yöksi jättää pyörä kaupungille parkkiin, niin ei kirpaisisi niin pahasti, jos se satuttaisiin varastamaan.
Tosin kolme pyörää pyörävarastossa tuntuu vähän liioittelulta, ehkä pitäisi järjestää pyörävalikoima uusiksi ettei vie liikaa tilaa muilta, mutta näin opiskelijana täytyy tarkkaan harkita, minkälaista pyörää käyttää.
Pyörälenkin alussa laita vaihde jollekin sopivalle välitykselle ja pidä se samana koko lenkin ajan.
kampien pituudella on myös suuri merkitys,pyörittämiseen ja vääntöön,esim:jos käyttää 170mm tai 180mm kampia,itse käytän 172,5mm 177senttisenä kaverina.
Joo, niinpä onkin - hyvä huomio!
Sitä ei tällainen peruspyöräilijä aivan kaikkea tule ajatelleeksi pyörää hankkiessaan, mutta en uutta pyörää ole ostanutkaan pariin vuosikymmeneen, ainoastaan käytettyjä.
Mutta ehkä nivelten ja ajomukavuuden kannalta olisi hyvä hankkia pyörä tarkempien mittojen - esim. kammen pituus - mukaan.
Ei pyörän välitykset mitään rakettitiedettä ole. Tärkeintä on oma luonnollinen poljentarytmi, oli se nyt mikä tahansa. Poljentarytmin olisi hyvä kokoajan pysyä suunnilleen samana oli maasto sitten mikä hyvänsä. Vaihteet ovat apukeino jolla tähän tavoitteeseen päästää, niin jyrkissä ylämäissä ja alamäissäkin. Kaikki on kiinni rytmistä, muista tämä, niin asiat eivät kovinkaan pahasti voi mennä pieleen!!!
jota halutaan käyttää. Taloudellisinta on ilmeisesti melko nopea pyöritys, niin nopea että se aluksi tuntuu hieman luonnottomalta ja epämiellyttävältä. Isommalla vaihteella ajaminen on hyvää voimatreeniä joskin kuluttaa ketjua ja rattaita. Mutta antaa iskuvoimaa.
juuri niin,se voimataso mikä kullekin on paras mahdollinen vauhdin säilyttämiseen.se on täysin yksilöllistä kelle nopea tai harvempi pyöritys on edullisin.etse olen kokeillut kisoissa kumpi on edullisin.tulos ihme kullä on lähes sama nopealla n.95k.min tai 70k.min aika-ajossa.maantieajossa jossa ajetaan kauemmin ole huomannut että nopeampi pyöritys on rarempi,vältytään krampeilta.