Kertokaahan miehet, mikä on naisessa sellainen piirre, joka saa teidät miehet halveksumaan tai jopa suhtautumaan naiseen vihamielisesti?
Syystä tai toisesta tämä ilmiö on seurannut minua läpi elämäni. Ala-asteella muistan olleeni koulun diskojen seinäruusu, jota yksikään poika ei hakenut tanssimaan. Yläasteella sain osakseni nälvintää ja naureskelua joidenkin miesten osalta. Toisaalta sitten lukiossa sain myös muutamia miespuolisia kavereita, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä jossakin määrin.
Olen aina ollut tunnollinen opiskelija koulussa ja myös pitänyt opiskelusta. Olen myös ollut aktiivinen: osallistunut oppilaskuntatoimintaan jne. Lisäksi etenkin yläasteajoilta muistan usein puolustaneeni syrjityksi tai koulukiusatuksi joutuneita. Pääsin opiskelemaan yhteen maamme arvostetuimmista korkeakouluista. Täällä en ole kohdannut lainkaan samanlaista käyttäytymistä, vaan tuntuu että elämme kaikki sulassa sovussa sukupuolesta riippumatta. Uskoin pitkään, että aikuistuminen olisi syynä asennemuutokseen.
Pudotus kuitenkin tapahtui jälleen ollessani ensimmäisessä opiskelujen ohessa tekemässäni ”sivuduunissa” . Kohtasin halveksuvaa käyttäytymistä erään esimieheni kohdalta, jonka kanssa en kuitenkaan onneksi joutunut työskentelemään paria viikkoa enempää.
Kuitenkin tämä sai minut taas pohtimaan näitä sukupuolten välisiä vastakkainasetteluja.
Jotenkin olen aina miettinyt, että kuulu kateus olisi vain naistenkeskeinen tai miestenkeskeinen ilmiö. En kuitenkaan voi olla pohtimatta voisiko tämä kateus päteä myös sukupuolten välillä. Voisiko olla niin, että nämä pojat/miehet olisivat olleet minulle, naiselle, kateellisia syystä tai toisesta, esimerkiksi johtuen koulumenestyksestäni yms.? Esimerkiksi kyseisellä esimiehelläni ei tainnut ammattikoulun jälkeistä koulutusta olla. Erityisesti lapsuudenajalta minusta tuntuu hassulta, että koulumenestykseni olisi ollut syy kiusaamiseeni. Liekö se sitten ollut ehkä kiltteys, olin helppo uhri. En usko ulkonäkönikään olleen syy. En ole koskaan ollut ylipainoinen, minulla ei ole ollut hammasrautoja eikä myöskään silmälaseja. Kaikki perinteisiä syitä,jotka olisivat saattaneet kiusaamiseen johtaa. Hassuinta tässä vähänaikaa sitten oli, että yksi entinen naureskelija tuli kadulla vastaan tervehtien. Asia,jota en ole hänen nähnyt tekevän moneen vuoteen, vaikka olemme aina silloin tällöin liikenteessä törmänneetkin. Kysyin poikaystävältäni joskus vastausta pohdintoihini. Hän totesi, että kiusaaminen olisi saattanut johtua ehkä siitä, että minun kohdallani miesten oletukset siitä millaisia naiset ovat ja mitä he sitten todellisuudessa ovat, eivät kohdanneet ja näin syntyi ristiriita, joka johti kiusaamiseen. Kysyin häneltä jatkokysymyksen: "Millaisena piileviä kuvitelmia sinulla ehkä oli lapsena naisten suhteen?". Tähän hän ei sitten enää osannut vastata. Mutta ehkä teistä miehistä joku osaisi tätäkin kohtaa vähän täsmentää.
Mutta nyt kun arvon herrat pohditte kouluaikojanne, mikä oli se syy, joka sai teidät kiusaamaan ”tyttöjä” tai mahdollisesti syrjimään jotain tiettyä henkilöä? Tai nyt vanhempana, millaiset naiset työelämässä ärsyttävät? Myös naiset saatte kommentoida, jos ehkä mahdollisen syyn tiedätte.
Syystä tai toisesta tämä ilmiö on seurannut minua läpi elämäni. Ala-asteella muistan olleeni koulun diskojen seinäruusu, jota yksikään poika ei hakenut tanssimaan. Yläasteella sain osakseni nälvintää ja naureskelua joidenkin miesten osalta. Toisaalta sitten lukiossa sain myös muutamia miespuolisia kavereita, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä jossakin määrin.
Olen aina ollut tunnollinen opiskelija koulussa ja myös pitänyt opiskelusta. Olen myös ollut aktiivinen: osallistunut oppilaskuntatoimintaan jne. Lisäksi etenkin yläasteajoilta muistan usein puolustaneeni syrjityksi tai koulukiusatuksi joutuneita. Pääsin opiskelemaan yhteen maamme arvostetuimmista korkeakouluista. Täällä en ole kohdannut lainkaan samanlaista käyttäytymistä, vaan tuntuu että elämme kaikki sulassa sovussa sukupuolesta riippumatta. Uskoin pitkään, että aikuistuminen olisi syynä asennemuutokseen.
Pudotus kuitenkin tapahtui jälleen ollessani ensimmäisessä opiskelujen ohessa tekemässäni ”sivuduunissa” . Kohtasin halveksuvaa käyttäytymistä erään esimieheni kohdalta, jonka kanssa en kuitenkaan onneksi joutunut työskentelemään paria viikkoa enempää.
Kuitenkin tämä sai minut taas pohtimaan näitä sukupuolten välisiä vastakkainasetteluja.
Jotenkin olen aina miettinyt, että kuulu kateus olisi vain naistenkeskeinen tai miestenkeskeinen ilmiö. En kuitenkaan voi olla pohtimatta voisiko tämä kateus päteä myös sukupuolten välillä. Voisiko olla niin, että nämä pojat/miehet olisivat olleet minulle, naiselle, kateellisia syystä tai toisesta, esimerkiksi johtuen koulumenestyksestäni yms.? Esimerkiksi kyseisellä esimiehelläni ei tainnut ammattikoulun jälkeistä koulutusta olla. Erityisesti lapsuudenajalta minusta tuntuu hassulta, että koulumenestykseni olisi ollut syy kiusaamiseeni. Liekö se sitten ollut ehkä kiltteys, olin helppo uhri. En usko ulkonäkönikään olleen syy. En ole koskaan ollut ylipainoinen, minulla ei ole ollut hammasrautoja eikä myöskään silmälaseja. Kaikki perinteisiä syitä,jotka olisivat saattaneet kiusaamiseen johtaa. Hassuinta tässä vähänaikaa sitten oli, että yksi entinen naureskelija tuli kadulla vastaan tervehtien. Asia,jota en ole hänen nähnyt tekevän moneen vuoteen, vaikka olemme aina silloin tällöin liikenteessä törmänneetkin. Kysyin poikaystävältäni joskus vastausta pohdintoihini. Hän totesi, että kiusaaminen olisi saattanut johtua ehkä siitä, että minun kohdallani miesten oletukset siitä millaisia naiset ovat ja mitä he sitten todellisuudessa ovat, eivät kohdanneet ja näin syntyi ristiriita, joka johti kiusaamiseen. Kysyin häneltä jatkokysymyksen: "Millaisena piileviä kuvitelmia sinulla ehkä oli lapsena naisten suhteen?". Tähän hän ei sitten enää osannut vastata. Mutta ehkä teistä miehistä joku osaisi tätäkin kohtaa vähän täsmentää.
Mutta nyt kun arvon herrat pohditte kouluaikojanne, mikä oli se syy, joka sai teidät kiusaamaan ”tyttöjä” tai mahdollisesti syrjimään jotain tiettyä henkilöä? Tai nyt vanhempana, millaiset naiset työelämässä ärsyttävät? Myös naiset saatte kommentoida, jos ehkä mahdollisen syyn tiedätte.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Mutta nyt kun arvon herrat pohditte kouluaikojanne, mikä oli se syy, joka sai teidät kiusaamaan "tyttöjä" tai mahdollisesti syrjimään jotain tiettyä henkilöä?"
Nooh, en ole koskaan ollut koulukiusaaja tai koulukiusattu, mutta uskoisin että monia ihmisiä
niin koulu kuin työelämässä ärsyttää suunnattomasti sellaiset ihmiset joiden otsassa lukee näkymättömällä musteella teksti:
"Anteeksi, että olen olemassa"
itsetunnosta
Okei, miten tällainen näkymäntön musteläikkä sitten käytännössä olisi voinut ilmetä käyttäytymisestäni? Jotenkin toisaalta ajattelisin, että työelämä on sen verran kiireistä ja moni keskittyy omiin tehtäviinsä,ettei tuollaiseen teksteihin, etenkin jos ne ovat näkymättömiä, kerkeä kiinnittämään edes huomiota. Mutta, mikä sinua siinä ärsyttää?
"Okei, miten tällainen näkymäntön musteläikkä sitten käytännössä olisi voinut ilmetä käyttäytymisestäni?"
Yksi mielenkiintoisia piireitä meissä ihmisissä on se että huono itsetunto: se näkyy kiusaajille kyllä päällepäin!
Kouluissa kiusaaminen on erilaista.
Torjumista, mopottamista, eristämistä,
fyysistä nälvimistä jne.
Koulukiusattu on usein työpaikalla myöskin kiusattu. Kiire on läsnä työpaikoilla mutta duunissa kiusaaminen on erilaista. Havahdut yhtenä
päivänä siihen että saat aina tehdä työpaikalla
ne kaikki ikävät ja **skaduunit, joita kukaan
muu ei halua tai viitsi tehdä.
Jotta koulu/työpaikkakiusaamisesta pääsisi eroon kiusatun pitäisi ryhdistäytyä viimeistään siellä työelämässä.
Kiusaaminen loppuu, kun kiusatun itsetunto kasvaa, uskaltaa sanoa kiusaajilleen: EI käy, lopeta!
Hyvää itsetuntoa ei tietenkään saa haettua apteekista reseptillä.
Se edellyttää itsetuntemusta.
Eli niiden omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostamista ja tunnustamista.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille matkalla itsetuntemuksen mielenkiintoiseen maailmaan:
http://www1.bookplus.fi/product.php?isbn=9789510228371
Hyvä kirja. Minäkin luin sen vuosia sitten. Mutta on tosi suositeltava kaikille, joilla on itsetunto :)
Täytyypä laittaa kirjan nimi korvan taakse, jos sen vaikka jossain vaiheessa lukisin.
Mutta, en kertonut omaakaan tarinaani täysin loppuun. Minä nimittäin puutuin tähän kiusaamiseen ja yritin tehdä siitä lopun ihan asiapohjalta, lakiinkin vedoten. Mutta kyllähän te tiedätte, mitä ikäville työntekijöille tehdään... heistä pyritään pääsemään eroon. Mutta puutuin tuohon, totisesti. Minua ei harmittanut jälkeenpäin, että työsuhteeni päättyi. Kyseessä oli kuitenkin vain oheistyö, jonka sai helposti vaihdettua toiseen. Mutta... jatkakaamme keskustelua jälleen aiheesta... Mikä piirre saa miehen kiusaamaan naista? Miehen huono itsetuntoko, jota mies ehkä pyrkii parantamaan kiusaamalla naisia?
Teemalta ohjelma intialaisista tanssitytöistä. Siinä yksi mies sanoi, että vähäarvoisinkin mies ajattelee, että hänen alapuolellaan on kuitenkin nainen.
Että kyllä mä luulen, että se juontuu juurikin huonosta itsetunnosta. Yrittävät nostattaa omaa arvoaan alentamalla toisen arvoa.
Mulla on aivan hirveän huono itsetunto, mutta ei minua ole koskaan kiusattu. Pikemminkin olen näkymätön. Olen melko varma, ettei suurin osa tapaamistani ihmisistä edes muista koskaan nähneensä minua.
Itseäni ärsytti ihmiset, jotka ei koskaa pitäneet suutaan kiinni vaan luulivat olevansa niin hemmetin erityisiä. Se vielä yhdistettynä tyhmyyteen, niin siinä resepti kiusattuna olemiseen.
paskamaisia ihmisiä, mutta jotkut ovat pinnaltaan teflonia ja toiset kaltaisiasi herkkäsieluja. Herkkyydessä on omat hyvät puolensa, mutta ihmisten (lue: kusipäiden) välisessä kanssakäymisessä se on kirous.
Mielenkiintoista, että nostit tuon herkkyyden esille. Muistan nimittäin, kun keskustelin tuosta esimieheni kohtelusta, sain eräältä ystävältäni kommentin "hienoa, että olet kuitenkin vielä tunteva ihminen". Täytyy sanoa, että erityisesti tuo esimiehen käyttytyminen harmitti, (sen kun nyt satun parhaiten muistamaan), mutta toisaalta tunnen itseni vahvemmaksi tällaisten lyöntien jälkeen. Opiskelumotivaatiota se ainakin lisäsi...
saa jollain miehillä sapen kiehumaan. Johtuu siitä, että miehet haluaisivat itse olla "perheen päitä". Siihen ajatusmalliin ei mahdu älykkäämpi nainen. Vastustettiinhan naisten opiskeluun pääsyäkin vimmatusti miesten taholta, vedottiin jopa biologisiin syihin.
Pitää mahdollisimman monta kertaa toistaa miten älykäs on, kun eihän sitä muut mitenkään huomaa ja ymmärrä muuten.....
Siinä yksi ärsyttävimmistä piirteistä naisilla, harvemmin miehillä esiintyy.
"Mutta nyt kun arvon herrat pohditte kouluaikojanne, mikä oli se syy, joka sai teidät kiusaamaan ”tyttöjä” tai mahdollisesti syrjimään jotain tiettyä henkilöä? Tai nyt vanhempana, millaiset naiset työelämässä ärsyttävät? Myös naiset saatte kommentoida, jos ehkä mahdollisen syyn tiedätte."
En kyllä itse koskaan ole ollut minkäänsortin syrjijä-tyyppi, eli siltä kannalta en osaa vastata. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että ihmisluonnehan tapaa olla sellainen, että niitä asioita toisissa kadehtidaan ja vihataan, mitä itseltä puuttuu tai joita henkilökohtaisia luonteenominaisuuksia ihminen näkee toisessa, mutta ei itsessään voi sulattaa ja näkee ne siksi ongelmana toisessakin, vaikka samaiset ominaisuudet eivät sitä toiselle olisikaan.
Esimerkin vuoksi: Jos vaikkapa jonkun arvomaailmassa kovuus ja muiden yli jyrääminen ovat korkealle rankattavia ominaisuuksia, saattaa sellaisessa ihmisessä herättää vihaa ja vain osin tiedostettua kateuttakin henkilö, joka pärjää elämässään pelkästään olemalla iloinen, avoin ja positiivinen.
Tietyntyyppiset miehet (sovakot) voivat kadehtia työelämässä pärjääviä tai kouluissa menestyneitä naisia esim. siksi, että heidän mielestään nämä naiset ovat saaneet menestyksensä jotenkin "helpommalla", kuin he itse, mikä tuskin useinkaan pitää paikkaansa. Huonon itsetunnon omaavat miehet ( samoin kuin naisetkin) kadehtivat älykkäämpiään helposti. Mä olen aina sanonut itse, että on olemassa eräänlainen "miestyyppi", joka yksinkertaisesti _tarvitsee_ naisekseen parisuhteissakin ihmisen, joka on ainakin vähän (alistuvalla tavalla) ns. tyhmempi, kuin mitä mies itse. Sellaiset miehet eivät helpolla kestä esimerkiksi tilanteita, että naisen palkka on parempi kuin heillä itsellään tai että naisen tutkintotitteli on korkeampi.
En osaa sanoa, että mistä suhtautuminen suhun tarkalleen ottaen olisi johtunut. Täydelliset misogynistit ovat miehissä harvassa, mutta on niitäkin.
Ehkä sussa on jotakin rentoa positiivisuutta ja kepeästi älyllä pärjäävää otetta, mikä ahdistaa kyynistyneitä ja helposti kateuteen taipuvaisia ihmisiä?
-e.W
palstalle työnnetään liian pitkiä tekstejä, *kele!
"Eniten ärsyttää
se, että.. 22.7.2008 klo 21.32
palstalle työnnetään liian pitkiä tekstejä, *kele!"
Olikohan nyt ihan korrekti kommentti toi?
Älä lue, jos käsivällisyytesi ja keskittymiskykysi ei riitä pitkien tekstien lukemiseen. Itse ainakin arvostan paljon enemmän kirjoittajia, jotka ymmärtävät, että keskustelupalsta ei ole sama asia kuin chatti.
-e.W
Totta että noi pitkät jutut on ärsyttäviä ja livenä niitä kirjoittavat henkilötkin todennäköisesti.
Ei paska muutu muuksi, vaikka sitä kuinka pyörittelee.
Koittakaa tiivistää, yrittäkää edes, ei niitä kukaan muuten viitsi lukea!
"toinen
sivusta.. 22.7.2008 klo 21.58
Totta että noi pitkät jutut on ärsyttäviä ja livenä niitä kirjoittavat henkilötkin todennäköisesti.
Ei paska muutu muuksi, vaikka sitä kuinka pyörittelee.
Koittakaa tiivistää, yrittäkää edes, ei niitä kukaan muuten viitsi lukea!"
Pakko sanoa, että lukemani perusteella sä herätät mussa ehdottomasti(!) paljon ärtymystä. Ok. Tiivistän: Eikö sinulla ole tyylitajua? Kehtasit sitten kautta rantain viitata, että ap:n juttu olis pelkkää "paskaa"! Uskomatonta sakkia näillä palstoilla...
-e.W
Minusta tuo oli harvinaisen selkeää ja asiallista kirjoitusta, ei mitään tekstipuuroa.
Niin koulussa kuin töissäkin on ärsyttänyt naistyyppi työn marttyyrit. He pakertavat tunnollisesti kesäperjantainakin viimeiselle työminuutille asti eivätkä osallistu sosiaaliseen toimintaan kuten välitunnin tai kahvitauon huulenheittoon ja muuhun hauskanpitoon. Katsovat nurkastaan huonosti peitellyn ylenkatseisesti niitä, jotka ottavat joskus rennosti. Etenkään työajan ulkopuolella ei osallistuta mihinkään kanssakäymiseen. Mahdollisesti ylisuorittavat annetut tehtävät - kun pyydetään kahden sivun yhteenveto, tulee neljä - eivätkä ymmärrä ettei kaikkia kiinnosta tehdä samoin (elleivät sitten tee sitä korostaakseen muiden huonommuutta: laiskurit eivät olisi saaneet tätäkään aikaiseksi).
En luonnollisesti väitä että edustaisit tätä tyyppiä. Kerroin vain millainen "hyvin työnsä tekevä" tyyppi minua voi ärsyttää.