nimittäin maapallon resurrithan eivät ole ehtymättömät. Kiina kuluttaa niin paljon raaka-aineita tällä hetkellä että jos sama homma jatkuu 30-vuotta niin tarvitsemme uuden maapallon jotta kiinalaiset saavat raaka-aineensa.
Mitä sitten tehdään kun raaka-aineet loppuvat? Öljyn loppuminen johtaa todennäköisesti sotiin.
Pitäisi kelloa kääntää taaksepäin ja alkaa elämään kuten ihmiset aikoinaan elivät? en näe muuta vaihtoehtoa synkän tulevaisuuden estämiseksi.
Scifi maailmaa tuskin tulemme tätä menoa näkemään.
Mitä sitten tehdään kun raaka-aineet loppuvat? Öljyn loppuminen johtaa todennäköisesti sotiin.
Pitäisi kelloa kääntää taaksepäin ja alkaa elämään kuten ihmiset aikoinaan elivät? en näe muuta vaihtoehtoa synkän tulevaisuuden estämiseksi.
Scifi maailmaa tuskin tulemme tätä menoa näkemään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On olemassa uusiutuvia varoja (sitä voi edistää) ja ekologisempaa systeemiä, joten tuskin kivikaudelle tarvii mennä. Informaatiota ja keskustelua maiden välillä eko asioista niin eiköhän suju.
Itse "köyhänä" en ole päässyt edes maallisen mammonan iloja kokeilemaan, eli sekin jäisi kokematta jos ihan keskiaikaan menisi. Ei ole kyllä aikomuskaan kaikkea haalia, mutta normaalin elämän asioita.
Eikös kestävä kehitys ole oikea sana.
Kiiruusti keskustelemaan kohteliaasti kiinalaisten kanssa. Luulisi ymmärrystä olevan lopulta.
Mitäs sitä keksiajalle tarvitsee palata. Öljyä on käytetty runsaammissa määrin vasta lyhyen aikaa. 40-luvullahan sodan takia Suomeen ei tuotu juuri ollenkaan öljyä. Vielä 50-luvunkin Suomi oli melkoisen riippumaton ulkomaisesta öljystä. Autoja oli vähän ja junat ja laivat kulkivat haloilla ja kivihiilellä. Maatalous toimi vielä suurelta osin hevosvoimalla.
Tuo sinun maalailemasi kauhea keksiaika viittaisi jonnekin 60-luvun alkuvuosiin. Ainakin jos riippuvuudella öljyn kulutukseen mitataan. Ei se nyt niin synkkää aikaa ollut. Kaikki tosin eivät tykkää Elviksestä ja Beatleseista.
Ja kiinalaiset voisivat vaikka palata tähän nykyhetkeen. Eli kaikkein synkimpääm keksiaikaan.
...jotta se valtava osa maailman ihmisistä, joka nytkin elää kuin keskiajalla, pysyy siellä ja ehkä taantuu lisää. Länsimaailman "köyhät" jäävät tasolleen. Mutta suurin osa edellämainituista kuolee, tai kuoletetaan pois.
Ihmisiä on aivan valtavasti liikaa ja maailman tilanne on ilman epäilyksen häivää suuryritysten ja pienehkön maailmaa pyörittävän talouseliitin tiedossa prikuulleen.
Katastrofiin ollaan valmiina ja sitä tietyssä mielessä toivotaankin.
Miten katastrofi toteutuu tai päästetään tapahtumaan ja millä nopeudella, joskus tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi.
Mutta pelkäänpä että rajua karsintaa on tiedossa.
"..maailman tilanne on ilman epäilyksen häivää suuryritysten ja pienehkön maailmaa pyörittävän talouseliitin tiedossa prikuulleen."
Kaikki tuntuu viittaavan siihen, että ko talouseliitti, poliittisesta eliitistä puhumattakaan, elää kädestä suuhun, kvarttaali tai vaalikausi kerrallaan. Joku viisvuotisennuste on "pitkän tähtäimen ennuste" ja siinä oletetaan lähes aina kaiken jatkuvan niinkuin ennenkin. Eliitti ei osaa ennakoida mitään muutoksia seuraavan 20v kuluessa, puhumattakaan, että niihin olisi valmistauduttu. Nykyinen öljyn hinnan kysynnään kasvusta johtuva nousu viimeisen vuoden aikana tuli kutakuinkin yllätyksenä ja nousun uskotaan olevan pian ohi ja hintojen palautuvan ennalleen, sama koskee elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoja. Mitään katastrofia tai suurta muutosta ei odoteta.
Maailman talouden ja politiikan voi silti nähdä myös toisin.
Vaikka vaalikausi tai kvarttaali vaihtuu, vaihtuvatko silti vallan todelliset haltijat.
Jos ajatellaan länsivetoista nykyhetkeä ja siihen tulomatkaa, lähinnä Yhdysvaltoja, ei suurien linjojen tähtäimissä ole tapahtunut juuri muutoksia. Suuri raha ja sen myötä valta keskittyy aina lisää, se on selkeästi tavoite, ja täten maailman talouden ohjailu on yhä ilmeisempää, koska se on mahdollista.
Tulevan mahd. katastrofin luonne riippuu sitten osittain siitä, mistä ja milloin ja kenen toimesta seuraava maailman totaalivalloitusyritys tehdään. Sellainen lienee kuitenkin tulossa joskus, en usko että historia ja ihminen tässä suhteessa tekee poikkeusta. Ajan kysymys vain.
Mutta katastrofi voi olla myös ihmiskunnan täydellinen jakautuminen keskiaikaan ja huiman kehityksen osastoon, jolloin kaikki resurssit varataan äärimmäisen hyvinvoinnin ylläpitoon suht pienelle ihmisryhälle ja kaikki muu maailma jätetään oman onnensa nojaan. Tämän seurauksena ajan kuluessa voi tuloksena olla maailmassa kaksi tai jopa kolme täysin erilaista "aikakautta" ihmisillä, kunnes kehittymättömät vähitellen sukupolvien myötä hiipuvat pois. Kokonaiset kansat jopa, sekä maanosat (Afrikka?), paitsi näiden maanosien muutamat suuret asutuskeskittymät, joissa niissäkin vähitellen on edustettuna vain korkeampi elintaso.
Tulevaisuus tuo varmasti tullessaan uutta tekniikkaa, uusia tieteenaloja ja keksintöjä jotka mahdollistavat uutta, meille vielä mahdotonta elintasoa, sanotaan vaikka "superhyvinvointia", kallista totaalista elämisen helppoutta, ehkäpä pitkäikäisyyttä, sairaudettomuutta, vapaata kustannuksista niille yksilöille jotka sen saavuttavat. Jos tämän kaiken esteenä nähdään valtavan, tarpeettomaksi käyneen ihmismassan elättäminen ilman mitään sen tuomaa lisäarvoa, vain kustannuksineen, luulisin että silloin jo uudessa todellisuudessa elävän, asiaan vaikuttamaan pystyvän ihmisryhmän valinta toimenpiteiden suhteen on selvä.
Eihän näin silti tarvitse tapahtua, mutta on se valitettavan mahdollista. Itse pidän sitä todennäköisenä.
Tämä on hyvin vähän filosofinen kysymys, mielummin hyvin pragmaattinen asia. Mutta on todella mahdollista, että koko globaali talous- ja teknologiainfrastruktuuri romahtaa syystä tai toisesta. Jos romahdus on pitkäaikainen (yli sukupolven kestävä) ja laaja, niin tilanne on lopullisesti hyvin vakava. Nykyinen tekninen osaaminen kehittyi olosuhteissa, joissa luonnonvarat olivat paljon helpommin hyödynnettävissä kuin nykyään. Nämä helpot luonnovarat on jo vuosikymmeniä sitten käytetty loppuun ja nykyisiä voidaan hyödyntää vain erittäin suurta osaamista edellyttävän teknologian avulla. Jos tämä osaaminen menetetään, on ilmeistä, että sitä ei enään koskaan saada takaisin, koska kynnys on liian suuri. Vähittäinen oppiminen ei enään ole mahdollista. Jäämme pysyvästi "keskiaikaiselle" tasolle.
Mutta on toivoa, että teknologien singulariteetti toteutuu ennen sitä tai muuta globaalia tuhoa.
"Tämä on hyvin vähän filosofinen kysymys, mielummin hyvin pragmaattinen asia."
Kyllä sen (aloittajan aihepiirin) nyt aika filosofiseksi saa, kun alkaa kyselemään, tuleeko mennä varman varovaisella taktiikalla, jos ei asioita tunneta; kuka on vastuussa; tuleeko heitä rangaista; kuka luopuu mistäkin milläkin alueella; sallitaanko ihmisten asua siellä mihin ovat syntyneet, vaikka järki toisin kehoittaisi nyky-yhteiskunnassa tekemään; jne jne.
"Mutta on todella mahdollista, että koko globaali talous- ja teknologiainfrastruktuuri romahtaa syystä tai toisesta. "
Esimerkiksi Rooman romahdettua roomalaisten viemäröintiensä taso saavutettiin vasta paljon myöhemmin uudelleen euroopassa.
"Nykyinen tekninen osaaminen kehittyi olosuhteissa, joissa luonnonvarat olivat paljon helpommin hyödynnettävissä kuin nykyään. Nämä helpot luonnovarat on jo vuosikymmeniä sitten käytetty loppuun ja nykyisiä voidaan hyödyntää vain erittäin suurta osaamista edellyttävän teknologian avulla."
Empä nyt tiedä. Suurin osa helpoista raaka-aineista on kiinni ihmisten rakennelmissa, vanhoissa laitteissa jne.
"Empä nyt tiedä. Suurin osa helpoista raaka-aineista on kiinni ihmisten rakennelmissa, vanhoissa laitteissa jne. "
Olen miettinyt tuota. Meidä aikamme kaatopaikat voivat olla tulevaisuuden aarreaittoja. Mutta eivät volyymiltään ja laadultaan riitä, jos olisi noustava 1600-luvun osaamisen tasolta.
keksiä tässä just kaipailiskin.
Keksiajalta ruostekauteen?