mitä gradun jälkeen

Itse kirjoitan juuri graduani, olen opiskellut suht' nopeaan tahtiin ja nyt alkaa myös mietityttämään että mitä opiskelujen jälkeen..Ei ole kiva valmistua "tyhjän päälle" joten tuntuu, että tässä vaiheessa olisi jo oltava kiinni siinä oikeassa työssä, eli aina oltava tavallaan askel edellä nykyistä tilannetta.
Hmm...katsellaan mitä tuleman pitää..

kuulostaapa tutulle(sillä erotuksella tosin et gradua vasta aloittelen)!!mullakin oli vielä vähän aikaa selvää etten valmistu. ajattelin ottavani vaan alemman tutkinnon ulos ja sillä sipuli. sulla ilmeisesti oli ongelmia motivaatiossa, kun aineet oli "vääriä". minä taas en tiedä mistä tarkalleen kiikastaa...aineeni olen jotenkin onnistunut valitsemaan niin ettei niissä mitään vikaa ole (minusta eikä kai työnantajistakaan). en vaan ole missään välissä tuntenut yliopistomaailmaa omakseni ja ensimmäiset pari vuotta menivät vielä kaiken lisäksi epämääräisten itsetunto/identiteetti- ahdistusten kera. yliopiston ulkopuolisesta elämästä ei saa kanssa oikein tolkkua...toiset sanoo et asiat oppii työssä, toiset hokee et pitää olla ne ja ne paperit jne..
mulla on nyt vielä vuosi aikaa yliopistolla tosiaan..gradun aloitin "hetkittäisestä mielenhäiriöstä" johtuen- omat epävarmuudet kai viimein alkoi ärsyttää niin et tartuin toimeen...

onhan se hienoa et pusersit gradun (toivottavasti minäkin!). huokaisisit nyt hetkiseksi helpotuksesta ja koeta jonkin aikaa vaan nauttia elämästä...en tiedä mitään pahempaa kuin just sen tunteen et "muutoksia ja nyt heti".

Melko tuttu tunne monille valmistuville...ainakin olen monen kanssa jutellut. Itseäni ei esim. vuosi sitten ahdistanut yhtään, olin ihan että mukavaa, pian töihin! Valmistun opettajaksi, ja joka puolella toitotetaan, että töitä pitäisi olla tarjolla. No, nyt gradua tehdessäni alan tajuta todellisuuden. Eihän niitä töitä täälläpäin ole, enkä haluaisi lähteä toiselle puolelle maatakaan. Niinpä valmistuminen ahdistaa, ja mietin kaikkia muitakin työvaihtoehtoja. Itse tosin ajattelen, että jos töitä ei löydy, aina voin kuluttaa ajan kesätyössäni (joka ei ole siis oman alan työtä lainkaan vaan perus-opiskeluajan hommaa) ja etsiä samanaikaisesti "oikeaa" työtä. Mitä sitten työnantajat ajattelevat tuollaisesta välityöstä, en tiedä. Mielestäni se on kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Ehkäpä sunkin kannattaa vain katsella kaikkia paikkoja ja lähetellä hakemuksia opiskelupaikkakunnalta käsin, ja jos sitten natsaa Helsingistä niin sitten voit muuttaa sinne! Silloinhan on toimeentuloa tiedossa. Kyllä asiat varmaan ratkeavat hyvin, ehkäpä tämä on osittain sitä, että yliopistosta jää ikään kuin tyhjän päälle, kun ei koskaan puhuta työnhausta, oman alan mahdollisista paikoista yms. Ainakin meillä humanistisessa tuntuu, että ainoa ammatti, josta yleensä puhutaan, on juuri opettajan. Monia ärsyttää se, jos ko. työ ei ollenkaan kiinnosta.

Tsemppiä ja voimia muutokseen!

Vaikka siitä, kun olen viimeisimmänkin opinnäytetyöni pusertanut, on jo kulunut tovin aikaa, niin olen itse useasti havainnut, että elämä jatkuu opinnäytetyön tilanteesta huolimatta.

Sen kyllä myönnän, että tunnelmat vaihtelevat tekoajan "Tuleekohan tästä mitään?" valmistumisen jälkeiseen "Siinäkö se sitten oli? Eipä tunnu olo yhtään viisaammalta." -tunteeseen.

Mutta sitten jälkeenpäin havaitsee, että opinnäytetyön tekemisestä on ollut hyötyä: Uusia asioita on oppinut, joskus jopa syvällisesti. Ennen kaikkea on oppinut ottamaan asioista selvää, millä taidolla on kaikkein tärkein merkitys myöhemmän työuran kannalta. Näin ei oikeastaan olekaan niin hirvittävän tärkeää, mitä on opiskellut ja mistä opinnäytteensä vääntänyt, tärkeämpää on, että on oppinut oppimaan.

Sain gradusta arvosanan eilen. Nyt on tosi tyhjä ja masentunut tunne. Ensi viikolla pitäisi hakea maisterin tutkintoa, mutta se tuntuu tosi yhdentekevältä. Olen tehnyt gradua viimeiset kaksi vuotta. Vuosi sitten jäin töistä pois, jotta saisin gradun tehtyä. Samoihin aikoin tyttöystäväni jätti minut. Seuraavaksi pitäisi hakea töitä, mutta työtilanne omalla alallani on tällä hetkellä tosi surkea. En kuitenkaan jaksaisi tämän vuosien opiskelun jälkeen enää mennä mihinkään hanttihommiinkaan. Tuntuu maailmanlopulta ja siltä, että elämäni on ohi.

Älkää nyt ihmiset tehkö yhdestä gradusta jotain merkkipaalua elämällenne. Sen tekemisen ja valmistumisen tuskat liittyvät ihan normaaliin elämän kulkuun, välillä ahdistaa, kun tulee käännekohtia yms. asioita.
Kun gradu on tehty ja valmistuu, alkaa ns. työelämä. Joka on epävarmuutta, pätkätöitä, kipuilua ja tuskaa. Eli ihan samaa kuin opiskellessa, nyt vain kehykset ovat isommat.
Terv. pätkätöissä (vihdoinkin) oleva FM.