Kuten väärin oletetaan nopeudella ei ole ylärajaa, valonnopeus jota lähestytään, vaan massakappaleen nopeus kasvaa rajatta kiihdytettäessä säännön kaksinkertainen nopeus, nelinkertainen liike-energia mukaan.
Sen sijaan valonnopeus ja sen maksimi tarkoittaa sitä että valo kulkee jokaisessa massakoordinaatistossa nopeutta c, eli kun massakoordinaatiston vauhtia kiihdytetään, myös sen vuorovaikutukset välittävä kenttä siirtyy samalla nopeudella ja valo taas kulkee tässä kentässä eli massa vuorovaikutuskenttä nopeutta c. Mutta valolla on tässä massan koordinaatistossa pidempi matka kulkea, koska massan koordinaatisto venyy ja siksi valon läpikulku massakoordinaatistossa viivästyy, joka aiheuttaa myös aikadilataation, eli vuorovaikutukset viivästyvät.
Tästä syystä perinteinen käsitys yli 300 000 km/s kulkevista avaruusaluksista ja sen mahdottomuudesta on virheellinen tulkinta. On mahdollista rakentaa aluksia jotka kiihtyvät rajatta säännön: kaksinkertainen nopeus, tarvitaan nelinkertainen energia säännön mukaan, ja matka lähitähtiin, siis tähtienvälinen matkailu, jopa galaksien välinen matkailu on mahdollista ilman että palataan takaisin hyvin pitkien ajanjaksojen päästä. Jokainen voi laskea, kuinka pitkä matka-aika on esimerkiksi lähitähdelle tai Linnunradan keskustaan, kun kiihdytetään vauhtia vaikka yhdellä G:llä ja aletaan jarrutus puolimatkassa. Aluksen aika tosin hidastuu, mutta ei nykyisessä suhteessa verrattuna maassaolijoihin.
Mahdollinen UFO-teknologia ja tähtienväliset matkat perustuvat tähän teknologiaan, eivät mihinkään madonreikiin ym.
Sen sijaan valonnopeus ja sen maksimi tarkoittaa sitä että valo kulkee jokaisessa massakoordinaatistossa nopeutta c, eli kun massakoordinaatiston vauhtia kiihdytetään, myös sen vuorovaikutukset välittävä kenttä siirtyy samalla nopeudella ja valo taas kulkee tässä kentässä eli massa vuorovaikutuskenttä nopeutta c. Mutta valolla on tässä massan koordinaatistossa pidempi matka kulkea, koska massan koordinaatisto venyy ja siksi valon läpikulku massakoordinaatistossa viivästyy, joka aiheuttaa myös aikadilataation, eli vuorovaikutukset viivästyvät.
Tästä syystä perinteinen käsitys yli 300 000 km/s kulkevista avaruusaluksista ja sen mahdottomuudesta on virheellinen tulkinta. On mahdollista rakentaa aluksia jotka kiihtyvät rajatta säännön: kaksinkertainen nopeus, tarvitaan nelinkertainen energia säännön mukaan, ja matka lähitähtiin, siis tähtienvälinen matkailu, jopa galaksien välinen matkailu on mahdollista ilman että palataan takaisin hyvin pitkien ajanjaksojen päästä. Jokainen voi laskea, kuinka pitkä matka-aika on esimerkiksi lähitähdelle tai Linnunradan keskustaan, kun kiihdytetään vauhtia vaikka yhdellä G:llä ja aletaan jarrutus puolimatkassa. Aluksen aika tosin hidastuu, mutta ei nykyisessä suhteessa verrattuna maassaolijoihin.
Mahdollinen UFO-teknologia ja tähtienväliset matkat perustuvat tähän teknologiaan, eivät mihinkään madonreikiin ym.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muuten oikein, mutta pari pikku korjausta:
1) Ei se mene 2 kertainen nopeus, nelinkertainen energia. Tämä pätee vain, kun nopeus on tarpeeksi pieni, jotta ollaan vielä suhteellisuuden ulkopuolella, eli Newtonilaisessa fysiikassa. Kun nopeus on 0,1 c, tullaan alueelle jossa tuo ei enää päde (kuten totesit, kaikki yhdessä kiihtyvässä koordinaatistossa on suhteessa valonnopeuteen, myös liike-energia), joten on käytettävä aluksen liike-energiassa valonnopeuteen suhteuttavaa kaavaa, jossa nopeuden nousu ei enää ole 2:n suhde 4:ään (ei se ole ns. hitaassa maailmassakaan 2:n suhde 4:ään, mutta erot ovat niin pienet, ettei niitä pysty mittaamaan ennenkuin taivaankappaleissa, kuten Merkuriuksen radassa...).
2) Aikadillaatio on todellakin suhteellisuusteorian mukainen, erittäin suuri este. Mieti itse: Kuten totesit, valonnopeus c on koordinaatistossa vakio. Valonnopeus on myös vakio koordinaatistosta riippumatta. Tämä tarkoittaa, että vaikka aluksesi pystyisi kulkemaan valovuoden matkan (siis kahden pisteen välillä avaruudessa) aluksen kellon mukaan 2 sekunnissa, ulkopuolisen, maassa olijan mielestä sillä kuluisi AINA vuosi ja risat (risat tulee siitä, kuinka lähellä se on valonnopeutta). Eli aikadillaatio on aina merkittävä tekijänä.
Ja kyllä. Tämä on se AINOA tekniikka, jolla ihminen koskaan pääsee tähtiin. UFO:ihin en usko, mutta jokainen keino, jolla matkustettaisiin valoa nopeammin rikkoo kausaliteetin, eli syy ja seuraussuhteen ja siten, paitsi että olisi automaattisesti aikakone, tuhoaisi kaiken sen tarkkaillun tiedon, jonka ihmiskunta on kerännyt. Eli tiede perustuu syy-ja-seuraussuhteille, jos valoanopeampi matkustus/viestintä olisi mahdollista, kausaliteetti olisi merkityksetön => tiede olisi merkityksetöntä.
1) Pitääpä kun esittämäni mallin mukaan lasketaan massakappaleiden nopeuksia. Kuten kerrottua, avaruus venyy massakappaleen koordinaatistossa ja siksi nykyisessä abstraktissa suhteellisuusteoriassa joudutaan ottamaan huomioon tuo muutos.
2) Aikadilataatio liittyy esitykseeni, mutta voit laskea miten se vaikuttaa hitaammin kuin suhteellisuusteoriassa, ja massakappaleen siis avaruusaluksen nopeus voi olla mitä vain 0:n ja äärettömän välillä, kunhan energiaa riittää. 300 000 km/s nopeus ei siis aseta estettä.
Tämä malli ei riko kausaalisuutta, sillä kausaalisuus on rakennettu avaruuden rakenteeseen, joka huomioi tapahtumisen suunnan ja järjestyksen joka huomataan mm. heikon vuorovaikutuksen tapahtumissa. Kun avaruusalus siis kulkee yli 300 000 km/s sen sisällä oleva aika ei suinkaan pysähdy, vaan valon kulku hidastuu edelleen tasaisesti kuten pienemmissäkin nopeuksissa johtuen nopeuden avaruutta venyttävästä ominaisuudesta. Sen sijaan avaruusaluksen sisällä sen massakoordinaatistossa valo kulkee edelleen nopeutta c koska aikadilataatio eli tapahtumisen hidastuma aluksen sisällä on sama mitä on nopeuden aiheuttama avaruuden venyminen. Kun valo siis pääsee tämän koordinaatiston läpi ja ulos se siirtyy aina uuteen massakoordinaatistoon, sillä nämä koordinaatistot ovat vuorovaikutuskenttiä joissa valo ym. sm-säteily aina liikkuu, ei ole sitä oikeasti tyhjää avaruutta vaan painovoima-sähkömagneettinen kenttä kaikkialla, joka pienissä mittakaavoissa ilmenee vielä heikon- ja vahvan vuorovaikutuksen kenttinä.
Valo liikkuu aina yhdestä massakoordinaatistosta toiseen ja liikkuu tässä koordinaatistossa nopeutta: massan nopeus massan nopeuden aiheuttama avaruuden venyminen = c.
"Valo liikkuu aina yhdestä massakoordinaatistosta toiseen ja liikkuu tässä koordinaatistossa nopeutta: massan nopeus massan nopeuden aiheuttama avaruuden venyminen = c."
Kun massakoordinaatiston nopeus on yli valonnopeus 300 000 km/s niin massan nopeuden aiheuttama avaruuden/koordinaatiston venyminen tasaa valonnopeuden edelleen nopeuteen c koordinaatistossa. Kun valo karkaa eli saapuu seuraavaan massakoordinaatistoon "rajapinnalle" se sovittaa nopeutensa tämän suhteen, jolloin valonnopeus tässä järjestelmässä havaitaan taas c:nä, oli systeemin nopeus mikä tahansa ja siis systeemin sisäinen aikadilataatio vastaava.
Aikadillaatiosta: Jos avaruusalus liikkuu nopeudella 0,9999...c, eli äärettömän lähellä valonnopeutta ja juuri ennenkuin se ohittaa maan, se lähettää laserpulssin suoraan eteenpäin, miten ihmeessä se muka voisi ohittaa sen laserpulssin?
Kuten sinä, ja suhteellisuusteori, totesit se ei voi. Joten laserpulssilta kestää 4,7 vuotta matkaan Alfa Centauriin maassa olevan tarkkailijan mielestä, niin alukselta täytyy kestää kauemmin. Aluksen sisäisellä kellolla käytetty aika on riippuvainen aikadillaatiosta.
Ja kukaan ei puhunut 300'000 km/s nopeudesta paitsi sinä. Puhutaan valonnpeudesta c, joka tarkkailijan omasta nopeudesta riippumatta havaitaan aina nopeudeksi 300'000 km/s. Kukaan, ei suhteellisuusteoria enkä minä, ei ole väittänyt, että et voisi mennä lujempaa, kuin 300'000 km/s.
Ja tässä tulee eräs teoriasi heikkous. Jos avaruus alus liikkuu täältä Alfa Centauriin nopeudella 900'000'000 km/s ja maassa olija ei koskaan havainnoi sen ylittävän nopeutta 300'000 km/s, niin miten ihmeessä aikadillaatio ei muka olisi niin vakavaa, kuin se suhteellisuusteorian mukaan on?
Matka Alfa Centauriin on 4,7 valovuotta, eli noin 4,4*10^13 km. Jaettuna 900 miljoonalla km/s, matka-ajaksi tulee 13,7 tuntia. Kuitenkin maksimi ulkoinen havainnoitu nopeus on valonnopeus, joten havainnoiduksi matka-ajaksi tulee vähintään 4,7 vuotta!
Kuitenkin aluksen nopeus on ilman muuta 900 miljoonaa km/s (nopeus on matka jaettuna ajalla, matka on 4,7 valovuotta ja aika 13,7 tuntia, laske itse), joten tätä voi selittää joko sillä, että avaruus supistuu (matka pienenee) tai aikadillaatiolla (aluksen mittaama aika hidastuu). Kumpikin selitys on täysin ekvivalentti matemaattisessa mielessä.
Mutta sinun teoriasi jättää ison aukon, jossa aikadillaatio ei toimisi näin. Se väittää, että aluksen nopeus ei nouse yli valonnopeuden, joten siltä maassa olijan mielestä kuluu matkaan ainakin 4,7 vuotta A Centauriin. Takaisin sama. Aluksen mukaan (jos sen nopeus on tuo 4,7vv/13,7h) siltä kestää sinne ja takaisin pikkuisen yli vuorokausi. Kun se tulee takaisin, minne ne 9,4 vuotta laitetaan? Sen verran siltä vähintään kestää, jos se ei ylitä valonnopeutta, kuten se ei teoriasi mukaan ylitä. Joten toistan: Aikadillaatio on juuri niin vakava, kuin suhteellisuusteoria esittää.
Lisäksi sinun juuttumisesi Newtonin E=0,5mv^2 kaavaan on typerää. Jos valonnopeus on vakio, kuten sen havaintojen mukaan on pakko olla, niin silloin Newtonin kaava ei ole mitenkään yhteydessä siihen! Eihän siinä edes ole vakiota c! Suhteellisuusteorian mukaan laskettu Liike-Energia on muotoa E=mc^2/(1-v^2/c^2)^0,5-mc^2. Jos tuon supistaa oletuksella v
Maassa oleva havainnoija havaitsee vain valonsäteitä, ei itse alusta. Valonsäteitä siis tulisi aluksesta vaikka itse alus tulisi jo takaisin. Tosin takaisin tuleva aluskin lähettäisi noita valoaaltoja, joten maassa oleva tarkkailija näkisi tähteen päin kulkevan aluksen oikein tarkalla luupilla, vaikka se olisi jo palannut. Se on eri asia millä saadaan niin paljon kiihdytysenergiaa että tällainen ilmiö tulee vastaan, mutta hypoteesini mukaan näin asia on. Pitää aina muistaa että me havainnoimme vain meitä kohti tulevia sähkömagneettisia aaltoja/valoa, emme näe itse alusta tai sitä missä se oikeasti on. Kaikki valo tulee meille joka tapauksessa myöhässä, joten ei tule suurta eroa ajattelulle onko avaruusalus lähempänä tähteä kuin silloin kun havainnoimme siitä tulevaa valoa, vai onko se tullut jo takaisin. Jos se liikkuu edestakaisin nopeammin kuin valo, näemme vain samanaikaisesti sekä valoa aluksessa etääntymässä, että lähestymässä. Kausaaliongelmia tästä ei tietenkään seuraa, sillä tämä samanaikaisesti näkyvä valo on vain matkannut eri matkan ja lähtenyt eri aikaa aluksesta. Alus itse ei ole monessa paikassa yhtä aikaa, siitä eri paikoissa lähtenyttä valoa vain tulee havaitsijalle useasta paikasta tasaisesti.
Eli valoanopeampaa matkustusta, kausaliteetin rikkomista ja siten mahdotonta.
"Tosin takaisin tuleva aluskin lähettäisi noita valoaaltoja, joten maassa oleva tarkkailija näkisi tähteen päin kulkevan aluksen oikein tarkalla luupilla, vaikka se olisi jo palannut."
Et sitten ole ajatellut tuota loppuun asti? Eli alus on palannut, se on vieressäsi laskeutumisalustalla. Nyt sinä suuntaat teleskoopin kohti tulevaan alukseen, jonka siis itsesikin mukaan näet, ja pidät sen siinä. Alus tulee kohti, suurenee ja suurenee ja lopulta laskeutuu.... Oman itsensä viereenkö?
Kausaliteetti on hajalla!
Ainoa selitys, joka pitää kausaliteetin kohdallaan on se, että aikadillaatio on todellinen.
Suhteellisuusteoria ei riko kausaliteettia. Sen mukaan syy voi olla samanaikainen seurauksen kanssa, mutta seuraus ei voi koskaan edeltää syytä. Eli alusta ei voi nähdä laskeutumisalustalla, ennenkuin sen nähdään lähestyvän ja laskeutuvan.
Sinä sekoitat nyt kausaliteetin ja valon havainnoinin. Aivan samoin kuin tähdistä silmiisi tuleva valo on lähtenyt jo aikaa sitten, myös edellä mainitusn raketin valo on lähtenyt aiemmin. Siksi siis havainnoit vain luuppiin/silmiin osuvaa valoa, jolla on tietty nopeus ja siis tietty matka-aika saapua silmiisi. Tässä ei ole mitään kausaliteettia rikkovaa, vain valon rajallinen nopeus. Vähän sama kuin katsot pitkällä valotusajalla kuvattua liikennevirtaa pimeällä ja sen valonauhoja auton valoista. Valo tuo silmiisi aina vanhaa tietoa.
Täyttä roskaa, joka kuvittelee valon signaalia jonkinlaiseksi TV-kuvaksi. Jos sinä näet aluksen koko sen matkan ajan ja seuraat sitä loppuun asti, niin kuvien täytyy pysyä johdonmukaisina koko matkan ajan, vai kuinka? Muussa tapauksessa nähtäisiin jossain vaiheessa alus jakautumassa kahdeksi ja sitten toinen ilmaantuisi takaisin ja toinen olisi vielä matkalla. Mitä tapahtuu, kun se toinenkin laskeutuu? Missä vaiheessa tämä sinun haamusi muka ilmaantuu tai häviää?
Tosiasiassa mitään haamuja ei ole. Kuten suhteellisuusteoria [joka siis sinun mielestäsi on muka väärässä] ennusti.
Tähtien valo voi olla vuosimiljoonien takaa, eivätkä ne ole euklaidesesti ottaen "siellä" missä ne näyttävät olevan, mutta ei niitä missään olosuhteissa kahta voi nähdä ilman linssejä, jotka taittavat valoa! Kun menet lähemmäksi (nopeudesta riippumatta), tähti näyttää vain vaihtavan sijaintiaan nopeammin, kun sen aikoinaan lähettämät "kuvat" saavuttavat sinut yhä kiihtyvässä tahdissa. Vaikka menet ihan viereen, sinä et ole koskaan etkä millään nopeudella nähnyt KAHTA tähteä.
Mieti tätä: Tuo sinun aluksesi lähettää radiosignaalin eteenpäin tullessaan kohti maata.
Jos tuota radiosignaalia sitten käytetään vaikkapa hangaarin ovien avaamiseen, jotta alus pääsee laskeutumaan, niin sinun teoriasi ei kerro, ovatko ovet auki vai kiinni aluksen saapuessa.
Niiden pitäisi olla auki, koska sinun (ja suhteellisuusteorian) mukaasi etenette valoa hitaammin. Siten radiosignaali, joka myös on sähkömagneettista säteilyä, kuten valo ja liikkuu valonnopeudella, etenee aluksen edellä aukaisten ovet ennen aluksen saapumista.
Kuitenkin, jos alus nähdään matkalla, vaikka se on jo saapunut, niin myös radiosignaali ilmaantuu vasta myöhemmin, samaan aikaan sen sinun 'kuvasi' kanssa. Tällöin ovet ovat kiinni.
Kumpi se on, ovatko ovet auki vai kiinni? Vai onko sekin jokin haamu?
Fileas kirjoitti: Mitä tapahtuu, kun se toinenkin laskeutuu? Missä vaiheessa tämä sinun haamusi muka ilmaantuu tai häviää?
Tässä on otettava huomioon myös se että aluksen on kiihdytettävä ja jarrutettava jossakin vaiheessa järkevällä voimalla, ettei G-voimia tule liikaa. Oletetaan että avaruusalus kiihdyttää 1G nopeudella puoliväliin ja jarruttaa samalla G:llä loppumatkan. Ollaan perillä. Takaisin tullessa sama kiihdytys paluumatkan puoliväliin ja jarrutus. 300 000 km/s nopeutta kuljetaan tämän mukaan vain menomatkan ja paluumatkan keskiosassa kun kiihdytys on nostanut aluksen nopeuden yli 300 000 km/s ja se pysyy yli, kunnes jarrutus laskee sen alle nopeuden. Mitään ihmeitä ei tapahdu nopeuden noustessa tasaisesti 0:sta yli 300 000 km/s:ssa nopeuteen, siihen vaaditaan sama kiihdytysvoima koko ajan ja ja kineettisen energian kasvukaava toimii. Maan päällä ei siis nähdä mitään erikoista, koska matkan nopein vaihe on tapahtunut avaruudessa. Jarrutustahan ei voi tehdä tässä ja nyt Maan päällä suuresta nopeudesta nollaan. Kun avaruusalus palaa jossakin avaruudessa alle 300 000 km/s nopeuteen, valo käyttäytyy aivan normaalisti ja valoa tulee tästä paikasta maahan ennen avaruusalusta. Sen sijaan tätä paikka ennen kun avaruusalus kulki yli 300 000 km/s:ssa, sen lähettämää valoa saapuu myöhässä maahan, eli sen jälkeen kun alus tuli tähän kohtaan. Mutta koska tämä on vain matkalla ollutta valoa, ei itse alus, mitään kausaalisia ongelmia ei tietenään tule. Vähän sama juttu muuten mustassa aukossa. Vaikka sinne tippuvan avaruusaluksen "haamu" jää ikuisiksi ajoiksi tarkkailijoiden havaittavaksi, itse avaruusalus tippuu nopeasti ja tavoittaa singulariteetin. Valolta kestää vain tulla havaitsin luo yhä pidempi aika. Ei siis mitään ihmeellistä tai syy-seuraussuhteen muutoksia.
Fileas kirjoitti: Tähtien valo voi olla vuosimiljoonien takaa, eivätkä ne ole euklaidesesti ottaen "siellä" missä ne näyttävät olevan, mutta ei niitä missään olosuhteissa kahta voi nähdä ilman linssejä, jotka taittavat valoa! Kun menet lähemmäksi (nopeudesta riippumatta), tähti näyttää vain vaihtavan sijaintiaan nopeammin, kun sen aikoinaan lähettämät "kuvat" saavuttavat sinut yhä kiihtyvässä tahdissa. Vaikka menet ihan viereen, sinä et ole koskaan etkä millään nopeudella nähnyt KAHTA tähteä.
Tässähän on nimenomaan kyse linssi-ilmiöstä, mutta sitä linssi-ilmiötä eivät aiheuta massiiviset painovoimakentät mm. galaksit, vaan nopeus. Nähdään siis linssi-ilmiöitä kun ylitetään tuo nopeus.
Ja tietenkin se yli 300 000 km/s:ssa matkalla lähetetty radioviesti tulee myöhemmin perille, jos se lähetetään siinä vaiheessa kun nopeus on suurempi. Järkevä lähettää sen vasta jarrutuksessa, sillä kuka posauttaa hangaariin hidastuvuudella joka liiskaa aluksen?
Newnstein-
"Tässähän on nimenomaan kyse linssi-ilmiöstä, mutta sitä linssi-ilmiötä eivät aiheuta massiiviset painovoimakentät mm. galaksit, vaan nopeus. Nähdään siis linssi-ilmiöitä kun ylitetään tuo nopeus.
Ja tietenkin se yli 300 000 km/s:ssa matkalla lähetetty radioviesti tulee myöhemmin perille, jos se lähetetään siinä vaiheessa kun nopeus on suurempi. Järkevä lähettää sen vasta jarrutuksessa, sillä kuka posauttaa hangaariin hidastuvuudella joka liiskaa aluksen?"
Tässä saattaisi tulla mielenkiintoisia havaintoja. Meinaan paluumatkalla oleva alus näkyisi jännästi. Kun se alittaisi lähetessään Maata valonnopeuden niin se ilmestyisi yhtäkkiä näkyviin, samaan aikaan näkisimme maata kohti lähestyvän ja lähtöpaikkaansa kohti peruuttavan aluksen kuvan, jos alus tulisi kulmassa, tietenkin suoraan kohti tulevan aluksen taakse ei näkisi.
"Tässä saattaisi tulla mielenkiintoisia havaintoja. Meinaan paluumatkalla oleva alus näkyisi jännästi. Kun se alittaisi lähetessään Maata valonnopeuden niin se ilmestyisi yhtäkkiä näkyviin, samaan aikaan näkisimme maata kohti lähestyvän ja lähtöpaikkaansa kohti peruuttavan aluksen kuvan, jos alus tulisi kulmassa, tietenkin suoraan kohti tulevan aluksen taakse ei näkisi."
Ei tuossa ainakaan mitään kummallista olisi, itse kappale on kuitenkin ihan eria asia kun sen lähettämä (emittoima) tai heijastama informaatio eli säteily eli kuva kappaleesta.
Nyt minä ymmärrän! Sinä et tajua mitään suhteellisuusteoriasta!
Sinä esittelet jotain, mikä lakkaa toimimasta, jos "G-voimia tulee liikaa", eli matemaattisesti koko teoria hajoaa, jos kiihdytys ajatellaan välittömäksi. Eli teoriasi ei toimi. (Sitä paitsi kieltäydyit kertomasta, olivatko hangaarin ovat auki vai kiinni).
Kuuntelehan poju, kun minä kerron, missä olet mennyt metsään, sekä suhteellisuus- että oman teoriasi kanssa.
Suhteellisuusteoria kertoo seuraavaa:
1) Valonnopeus on tarkkailijasta (tai tarkkailijan nopeudesta) riippumaton vakio. Testattu juttu. Auto saa liikkua millä nopeudella tahansa, kuten myös laitteisto joka mittaa valonnopeuden ja niiden väliset kulmat saavat olla mitä tahansa ja tulos on aina sama: 300'000 km/s. Tämä selvää? Siis auto saa liikkua 0 m/s tai 100 m/s ja silti mittaustulos on vakio.
2) Valonnopeutta ei voi ylittää.
Nyt. Hölmöt, jotka eivät lue ja ymmärrä, luulevat, että tuo yllä oleva tarkoittaa, että et voi mennä kovempaa, kuin 300'000 km/s. Eihän siinä niin lue! Ei Einstein niin todistellut! Lue se uudestaan.
Jos auto joka kulkee 40 m/s ja valo etääntyy siitä vakio nopeudella 300'000 km/s toteuttaa tätä, niin on itsestään selvää, että sama pätee avaruusalukselle, jonka nopeus olisi yli 300'000 km/s! Eli jos aluksen nopeus (joka on siis kahden avaruuden pisteen väliseen matkaan käytetty aika) on vaikkapa 600'000 km/s, niin silti valo etääntyy siitä 300'000 km/s ja se on silloin ihan täsmälleen yhtä suhteellisuusteorian mukainen, kuin auto joka kulkee 40 m/s ja tekee saman. 300'000 km/s ei ole mikään raja. Se on vain tarkkaijan saama valonnopeus, täysin riippumatta siitä oliko nopeus nolla vai yhden miljardisosan päässä valonnopeudesta.
Sinun teoriasi haamukuvineen puolestaan hajoittaa kausaliteetin. Voin todistaa sen:
Kaksi tähteä: A ja B, kumpikin ylijättiläinen ja erittäin epästabiili. Väliä vaikkapa 100 valovuotta. Nyt tähti A räjähtää ja valtava räjähdys sinkoaa suurenergisiä hiukkasia avaruuteen hurjalla, melkein tasan valonnopeudella. Jos näissä hiukkasissa olisi oma, sisäinen nopeusmittari, ne taittaisivat matkaa siinä 900'000 km/s. Lopulta ne osuvat Tähteen B ja saavat aikaan ketjureaktion, joka räjäyttää myös tähden B. Siis A:n räjähdys räjäyttää B:n.
Suhteellisuusteorian mukaan kaikki on kunnossa. Kausaliteetti ei missään vaiheessa ole vaarassa, sillä mistään avaruuden pisteestä tapahtumien järjestystä ei voi muuttaa. A räjähtää joko ennen, tai ainakin samanaikaisesti, tähden B kanssa, riippumatta avaruuden pisteestä, josta tapahtumasarjaa tarkkaillaan.
Mutta mitä tapahtuu, jos mielivaltaisesti väitämme, että massalliset hiukkaset jättävät jotenkin maagisesti tähden A räjähdyksen valon jälkeensä, jonkinlaisena Haamukuvana? Silloin avaruudesta yhtäkkiä löytyykin pisteitä, joista tarkkailemalla tähti B räjähtää ENSIN ja sitten vasta A.
Tämä on kaiken ihmisen logiikan, tieteen ja kokemuksen vastaista: Seuraus ei voi edeltää Syytä! Muussa tapauksessa kaikki mitä tiedämme maailmankaikkeudesta on väärin ja se onkin itseasiassa mielivaltainen.
Ja huomatkaa, mikä tahansa valoa nopeampi matkustustapa saisi aikaan ihan saman ilmiön, riippumatta siitä, matkataanko madonreiästä, toisessa ulottuvuudessa tai hyperavaruudessa. Aina törmätään samaan: Valonnopeutta EI voi ylittää, jos maailmankaikkeus on loogisesti arvioitavissa.
Siis aluksen kuvan on oltava AINA oltava perillä yhtäaikaa aluksen kanssa. Haamuja tai muita ei ole olemassa. Tai sitten voit selittää kaiken vaikka mennikäisillä, koska olet rikkonut koko loogisuuden perusteet.
"Hulluja varten ei tarvitse kyntää eikä kylvää. Ne syntyvät itsestään tyhjästä".
..niistä hulluista nimetään myöhemmin neroiksi, joita Åbon tohtoritkin kumartelee pylly pystyssä.
Elektroneja ja protoneja voidaan kiihdyttää hiukkaskiihdyttimessä lähelle valonnopeutta. Niiden massa kasvaa nopeuden funktiona, joten tuo "nopeuden kaksinkertaistamisen aiheuttama liike-energian nelinkertaistuminen" ei päde. Nyt kun oikein tarkasti mietit, niin aine koostuu mm. proteneista ja elektroneista, joten lähellä valonnopeutta kappaleen massa kasvaa - ja näin romuttuu "hieno" päättelyketjusi.
Case closed.
Tämä suure kasvaa ja toi pienenee joten ei voi olla mahdollista!! Lapsellista väittelyä. Aivan sama jos kaksi sudenpentupartiolaista kiistelisi savusta ja sen syystä tuntematta seikkaa kuin tuli.
Fysiikan korttipöydällä on paljon kortteja kääntämättä joten turha hurrata vielä mistää. Tietomme fysiikasta perustuu kykyymme havaita ympäristöämme joten on varmaa että on fysikaalisia suureita joita emme vain ymmärrä/osaa mitata.
Cernin hieno kiihdytin on yhtä hieno kuin sen paskin anturi jolla mitataan joten odotettavissa on sähläystä. Aivan sama kun jenkit joskus törmäytti kaksi junaa yhteen mutta eivät huomanneet viedä katsomoa tarpeeksi kauas :D puoliämveetoisee ja olihan siinä melkoisestiromua taivaalla.
>
On varmasti, mutta onneksi pystymme ainakin mittaamaan, että esim. protonin massa kasvaa kun sen nopeus lähenee valonnopeutta. Kun lisäksi tiedämme, että kaikki (tuntemamme) aine sisältää protoneja, niin tiedämme, että aineen massa kasvaa kun nopeus lähenee valonnopeutta. Tässä ei tarvitse tietää yhtään mitään muuta. Riittää kun se on kokeellisesti osoitettu.
Miten muuten luulet, että E = ½mv² on osoitettu ? Olisiko kokeellisesti havaintojen perusteella (alhaisilla nopeuksilla) ?