Jos Stalin ei olisikaan pelännyt niitä muutamaa divisioonaan jotka länsimaat lupasivat antaa avuksi vaan jatkanut itsepintaisesti hyökkäystä. Kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle hän olisi lähettänyt uutta tykinruokaa, ei sieltä miehet lopu. Suomalaisilta olisi loppunut ennemmin!
Miten pitkään sotaa olisi voitu jatkaa, olisiko kesään mennessä Suomi valloitettu? Minulla on sellainen käsitys että tilanne ei ollut niin huono kuin annettiin ymmärtää, ehkä loppuvuoteen saakka olisi kestetty.
Kauanko talvisotaa olisi kestetty
jos sota olisi jatkunut
126
4270
Vastaukset
- oli loppuun
uupunut ja suurten tappioiden lamauttama. Täydennystä ei ollut, vain 53 000 kouluttamatonta alokasta. Tykistön ampumatarvikkeet olivat lopussa. Rakennetut asemat oli menetetty.Pari viikkoa pitempään kestämiseen olisi tarvittu ihme.Sitä ei nyt arveltu tulevaksi. Ennenaikainen kelirikko olisi sellainen voinut olla. Sitäkään ei tullut. Päinvastoin.
- De Bange
"Tykistön ampumatarvikkeet olivat lopussa"
Maalaisliittolainen puolustuministeri Juho Niukkanen kertoo ihan muuta muistelmissaan. Suomessa oli Talvisodan loputtua huomattavasti ENEMMÄN tykistön ammuksia kuin sodan alussa.
Ranskasta oli saatu valtavasti tykkejä niihin ammuksia. Osa niistä ehti jo rintamallekin ennen sodan loppua.
Oma ammustuotanto oli saatu jonkinlaiseen vauhtiin ja tykinammuksia riitti jopa varastojen täydentämiseenkin!
On sanottu että armeijan hajoaminen Saimaan saaristoon olisi tapahtunut mahdollisesti vasta kelirikon jälkeen eli kesän alkuun saakka olisi kestetty. Miehet vaan oli lopussa ja vaihtomiehiä ei ollut. - kerrtovat ihan
De Bange kirjoitti:
"Tykistön ampumatarvikkeet olivat lopussa"
Maalaisliittolainen puolustuministeri Juho Niukkanen kertoo ihan muuta muistelmissaan. Suomessa oli Talvisodan loputtua huomattavasti ENEMMÄN tykistön ammuksia kuin sodan alussa.
Ranskasta oli saatu valtavasti tykkejä niihin ammuksia. Osa niistä ehti jo rintamallekin ennen sodan loppua.
Oma ammustuotanto oli saatu jonkinlaiseen vauhtiin ja tykinammuksia riitti jopa varastojen täydentämiseenkin!
On sanottu että armeijan hajoaminen Saimaan saaristoon olisi tapahtunut mahdollisesti vasta kelirikon jälkeen eli kesän alkuun saakka olisi kestetty. Miehet vaan oli lopussa ja vaihtomiehiä ei ollut.muuta. Kranaattej ammutiin yksin kappalein. Voi olla, että niitä oli tulossa, mutta tie Ranskasta oli mutkallinen. Pääosa aseavusta tuli vasta sodan jälkeen. Niukkasen muistelmia en ole lukenut pitkään aikaan. Muistelmat ovat aina oman toiminnan kaunistelua.
- kaksi viikkoa
kerrtovat ihan kirjoitti:
muuta. Kranaattej ammutiin yksin kappalein. Voi olla, että niitä oli tulossa, mutta tie Ranskasta oli mutkallinen. Pääosa aseavusta tuli vasta sodan jälkeen. Niukkasen muistelmia en ole lukenut pitkään aikaan. Muistelmat ovat aina oman toiminnan kaunistelua.
Sotatieteen seuran julkaisemassa tutkimuksessa vuodelta 1968. Arviona kaksi viikkoa.
Siihen aikaan kuljetukset tapahtuivat, lähes täysin rautateitse.
Rautatiet olivat jo pommitettu täysin, eikä niitä pystytty riittävän nopeasti korjaamaan.
Rintamalle kuljetettiin jo tykistön ammuksia purilailla ja jopa ihmisvoimin. - De Bange
kerrtovat ihan kirjoitti:
muuta. Kranaattej ammutiin yksin kappalein. Voi olla, että niitä oli tulossa, mutta tie Ranskasta oli mutkallinen. Pääosa aseavusta tuli vasta sodan jälkeen. Niukkasen muistelmia en ole lukenut pitkään aikaan. Muistelmat ovat aina oman toiminnan kaunistelua.
Onko tykistön ammuspula osa Talvisodan legendaa?
Puolustusministeri Niukkasen muistelmakirjassa hän kertoo täytenä totena, ettei mitään Tykistön ammuspulaa ollut olemassakaan ja että tykistön ammuksia oli Talvisodan lopussa paljon enemmän kuin sen alussa! Onko Niukkanen valehtelija? Entäpä jos hän onkin OIKEASSA? Mitään ammuspulaa EI kenties ollutkaan!
Tällaisia kuvauksia saamme lukea monistakin kirjoista: "Suomalainen tykistö odotteli putket kohmeessa mitä tekisi 3-5 ammuksen päiväannoksellaan, oliko havaittu maali riittävän "lihava" ja oliko tilanne riittävän kriittinen, jotta vähäisiä ammuksia saataisiin käyttää?" Tähän verrattuna tuntuu kornilta lukea esim. Kuhmossa samanaikaisesti tehtyjä yrityksiä venäläisten mottien tuhoamiseksi. Näissä tulivalmisteluissa käytettiin USEITA TUHANSIA LAUKAUKSIA, vieläpä useampaankin kertaan! Talvisodan Summan murtumisen jälkeen tehdyssä vastahyökkäyksessä sanotaan tehdyn Talvisodan suurin tykistön tulivalmistelu noin 2000 laukauksella. Tämä tieto siis onkin valetta. Talvisodan suurimmat tykistön tulivalmistelut ammuttiin siis sodan viimeisinä päivinä Kuhmon ns. varmoihin venäläismotteihin.
Mitä enemmän lukee juttuja Talvisodan tapahtumista, niin sitä kummallisempia asioita sieltä tulee esiin. Tuo väitetty tykistön ammuspula on eräs sellainen ikiaikainen myytti. Olikohan todellinen syy kovat rauhan ehdot? Oliko jokin syy saatava tavalla tai toisella sodan lopettamiseksi noin kovilla ehdoilla?
Oliko ammuspula todellinen vai oliko kyse jostain muusta? Ammuksia oli melko vähän alun perinkin, mutta oliko tuo tuotannon suuruinen rajoitus välttämätöntä?
Talvisodassahan kenttätykkejä oli noin 500 ja päivittäinen ammustuotanto oli parhaimmillaankin vain noin 5000 luokkaa. Tästä saatiin se tiukka "ammusnormi" 3-5 kpl per tykki per päivä. Osa tuotantoa saatiin siis jopa varastoonkin. Kaikkia ammustyyppejä ei taidettu kuitenkaan valmistaa, vain tärkeimpiä.
Kuitenkin kaikenlaisia ammuksia ostettiin koko ajan ulkomailta ja niitä jopa tuotiinkin Talvisota-aikana Suomeen, etenkin Ruotsista.
Mitäs mieltä ollaan tuosta väitetystä Talvisodanaikaisesta tykistön ammuspulasta, totta vai tarua?
Niukkasen esitys päättyy sivulla 187 sanoihin: "Ampumatarviketilannekin oli siis sodan lopulla asiallisesti katsoen PAREMPI kuin sodan alussa".
KUITENKIN Niukkasen tilastoja ja taulukoita käytetään perustana monissa kirjoissa, missä käsitellään Suomen puolustusvoimien tilaa ja aseistusta Talvisodassa ja Jatkosodassakin aiemman kaluston osalta! Jos kerran puolustusministeriö on tilastot laatinut heti tuoreeltaan, niin minkäs voitte?
Tällaistakin tekstiä tosin löytyyMartti V Terän kirjasta:
Tienhaarassa, Syksy 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava 1962, sivut 130-141:
Tällä sivulla hän arvioi Niukkasen lukemia ja osin kumoaa ne!
Siis tähän malliin kerronta kulkee:
Sodan kokemuksen perusteellä voidaan pitää varmana, että annettaessa tälle tykkimäärälle esim. VAIN NOIN 1/2 tuliannosta eli 50 laukausta tykkiä kohti käyttöön päivittäin, rintamamme Kannaksella olisi kestänyt, Summasta ei olisi tarvinnut vetäytyä pois. Tällainen kulutus olisi kuitenkin merkinnyt keskimäärin noin 20 000 laukauksen tarvetta päivittäin, jolloin koko näiden tykkien käytössä oleva ampumatarvikevarastomme olisi maaliskuun alussa tyhjentynyt olemattomiin 4-5 päivässä!
Koko tykistöstämme oli runsas 3/4 osaa kevyitä kenttäkanuunoita, eli n. 400 tykkiä.
Terä laskee koko Talvisodan ammuskulutukseksi 450 000 laukausta. Sodan alussa oli käytettävissä 271 000 laukausta joustolavettisisa tykkejä varten, eli 675 kappaletta tykkiä kohti. Tykkejä oli siis noin 104 kevyttä patteria ja 21 raskasta patteria eli yhteensä noin 500 tykkiä. Menetysten ja korjausten vuoksi tuo määrä lienee lähimpänä todellisuutta. Vastustajamme tykistölliseen voimaan verrattuna tykistömme oli vielä heikompi kuin kenttäarmeijamme divisiooniltaan suhteessa hyökkääväävien divisioonien määrään!
Sodan lopussa nykyaikaisiksi katsottuja joustolavettisia tykkejä (500 kpl) kohden oli keskimäärin noin 360 laukausta eli noin puolet siitä määrästä, mikä tykistöllämme oli tykkiä kohti sodan alussa, EIKÄ suinkaan ENEMMÄN, kuten Niukkanen teoksessaan väittää. Jutussa vedotaan Niukkasen kirjan liitteisin 3 ja 4.
Niukkanen kertoo kirjassaan sivulla 183, oman ammustuotannon kevyiden tykkien (76mm) latauksissa olleen noin 5500 laukausta päivässä, eli yli kaksi kertaa tiukasti säännöstellyn keskimääräisen kulutuksen! On siinä lukemissa eroja kerrakseen! 5500/2 tekee 2750. Ja kun Niukkanen sanoi, että YLI 2 kertaa keskimääräisen kulutuksen... voidaan olettaa kulutukseksi jotain 2000 luokkaa laukausta päivässä. Tuo luku on niin naurettavan pieni, että olisi parempi olla edes puhumatta kulutuksesta! NOIN 10 kertainen määrä ammuksia (20 000) olisi siis tarvittu päivää kohden lisää todellisen puolustuksen kestämiseksi. Tämähän kertoo sen, että tykeillä todellakin ammuttiin vain noin kymmenesosa tarvittavasta minimimäärästä, 50 kpl per tykki per päivä / 10 eli noin 5 laukausta keskimäärin päivässä...
Ammukset loppu vai loppumassa?
On ihan eri asia kun ammukset on loppuneet tykkipattereista taistelukentällä, kuin jos ne on loppu kaikkialta maasta tai varikoista ja armeijakunnista ja divisioonien ammusvarastoista tai jospa se olikin niin kuin Niukkanen ja Martti V Terä sen kertovat!
Syy oli saatava tavalla tai toisella sodan lopettamiseksi noin kovilla ehdoilla.
Se ammuskulutus per tykki laskelma kuvastaa hyvin monien kirjoituksien kertomaa, eli 5-10 ammusta päivässä ja vain pakottavissa tilanteissa. Todennäköisesti asiaa vielä pahensi lähes sadan erilaisen ammustyypin sekasotku ja joukkojen kirjava tykkikalusto yhdessä sekavan tilanteen kanssa rautateillä. Evakuointihan oli käynnissä saman aikaisesti ja logistiikka taisi osaltaan sotkea ammustäydennystä. Kesti jopa viikon tai kaksiki saada ammustäydennys varikolta rintamalle, koska kuormat jouduttiin tarkistamaan uudelleen, jopa purkamaan ja lastaamaan uudelleen, juuri ammuskirjavuuden vuoksi.
Normaali laukausten määrä ostovaiheessa oli 1000 laukausta per tykki. Järeillä tykeillä se oli vain muutama sata laukausta. Koska kyse oli keskiarvosta niin yleensä nuo määrät riitti melko hyvin.
Tykistön ammusten matka ammusvarikolta rintamalle kesti jopa 2 viikkoa! Erilaisia ammustyyppejä oli valtava määrä, useita kymmeniä siis, ja ne kuulemma lastattiin samoihin junavauhuihin A-varikoissa. Kuitenkin tykit oli sijoitettu jonkinlaiseen järjestykseen eri joukko-osastoittain rintamille, jo ihan ammushuollonkin kannalta, ja niinpä samoja ammusvaunuja piti purkaa ja lastata moneen eri kertaan juuri tuon ammuskirjavuuden takia. Ja aina tehtiin tarkka inventaario ja kirjanpito! Tämä kankea ammushuoltosysteemi aiheutti hirmuisesti lisätyötä ja ajanhukkaa. Luin jostain kirjasta, että pahimmillaan ammuksen matka varikosta rintamalle kesti jopa 2 viikkoa useine purkauksineen ja uusinta lastauksineen. Siinä varmastikin ehti jo putket ruostumaan jos paukut olisi päässeet loppumaan.
Mielestäni Suomen Kenttätykistön Historia -teossarjassa pyritään omaa aselajin kilpeä kiillottamaan jättämällä tällaiset seikat kertomatta.
!!!!! Varastossa (kuljetuksessa tms välivarastoissa) olevat ammukset näkyvät kirjanpidossa, mutta eivät ole ammuttavissa siellä missä tarvetta on.!!!!!
Tämä asia on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle!
Armeijan ja tykistön huolto-organisaatiot oli niin kankeita ammushuollossa, että ne osaltaan itse aiheutti helposti paikallisen ammuspulan!
Liian monta yhtymäporrasta ja -välivarastoa ja liian monta makasiinia tarkastajineen ja ammusmäärän laskijoineen. Kaikki ammushuoltoportaat varautui pahimpaan ja hamstrasi yli kirjanpidon tavaraa. Näin eri portaisiin todennäköisesti muodostui hallitsematon välivarastojen ketju, jonne ammuksia jäi seisomaan ja jossain kärsittiin samanaikaisesti ammuspulasta.
TYKISTÖN AMMUSTILANTEESTA TALVISODAN AIKANA
>>Niukkasen muistelmien esitys Talvisodan tapahtumista päättyy sivulla 187 sanoihin:
"Ampumatarviketilannekin oli siis sodan lopulla asiallisesti katsoen PAREMPI kuin sodan alussa". - fyysisesti
De Bange kirjoitti:
"Tykistön ampumatarvikkeet olivat lopussa"
Maalaisliittolainen puolustuministeri Juho Niukkanen kertoo ihan muuta muistelmissaan. Suomessa oli Talvisodan loputtua huomattavasti ENEMMÄN tykistön ammuksia kuin sodan alussa.
Ranskasta oli saatu valtavasti tykkejä niihin ammuksia. Osa niistä ehti jo rintamallekin ennen sodan loppua.
Oma ammustuotanto oli saatu jonkinlaiseen vauhtiin ja tykinammuksia riitti jopa varastojen täydentämiseenkin!
On sanottu että armeijan hajoaminen Saimaan saaristoon olisi tapahtunut mahdollisesti vasta kelirikon jälkeen eli kesän alkuun saakka olisi kestetty. Miehet vaan oli lopussa ja vaihtomiehiä ei ollut.lopussa sillä lähes kuukausi oli taisteltu ilman kunnon lepoa ja vain muutama tunti vuorokaudessa nukkuen. Miesten fyysinen suorituskyky oli loppumassa eikä siiinä silloin kranaatit enää auta.
Viikko olisi kestetty ja sitten neukku olisi alkanut saamaan liikaa läpimurtoja ja meillä alkanut nopea perääntyminen.
Muistakaa, että neukku oppi koko ajan sotimaan paremmin ja paremmin eikä resurssit heillä loppuneet vaan kasvoivat koko ajan. Asemia ei ollut, vain kuoppia lumessa jne... Vihollinen saattoi pitää valtavilla resursseillaan sotaa yllä 24 tunti/vrk, jolloin miehille ei jäänyt enää ollenkaan lepoaikaa. - paikkansa
fyysisesti kirjoitti:
lopussa sillä lähes kuukausi oli taisteltu ilman kunnon lepoa ja vain muutama tunti vuorokaudessa nukkuen. Miesten fyysinen suorituskyky oli loppumassa eikä siiinä silloin kranaatit enää auta.
Viikko olisi kestetty ja sitten neukku olisi alkanut saamaan liikaa läpimurtoja ja meillä alkanut nopea perääntyminen.
Muistakaa, että neukku oppi koko ajan sotimaan paremmin ja paremmin eikä resurssit heillä loppuneet vaan kasvoivat koko ajan. Asemia ei ollut, vain kuoppia lumessa jne... Vihollinen saattoi pitää valtavilla resursseillaan sotaa yllä 24 tunti/vrk, jolloin miehille ei jäänyt enää ollenkaan lepoaikaa.että Summan lohkon läpimurron strategit olivatkin SAKSALAISIA?
Sota piti saada nopeasti päätökseen, etteivät länsivaltain invaasio operaatio Norjaan olisi ehtinyt valmisteluja pidemmälle. - häh tääh mitäääh
De Bange kirjoitti:
"Tykistön ampumatarvikkeet olivat lopussa"
Maalaisliittolainen puolustuministeri Juho Niukkanen kertoo ihan muuta muistelmissaan. Suomessa oli Talvisodan loputtua huomattavasti ENEMMÄN tykistön ammuksia kuin sodan alussa.
Ranskasta oli saatu valtavasti tykkejä niihin ammuksia. Osa niistä ehti jo rintamallekin ennen sodan loppua.
Oma ammustuotanto oli saatu jonkinlaiseen vauhtiin ja tykinammuksia riitti jopa varastojen täydentämiseenkin!
On sanottu että armeijan hajoaminen Saimaan saaristoon olisi tapahtunut mahdollisesti vasta kelirikon jälkeen eli kesän alkuun saakka olisi kestetty. Miehet vaan oli lopussa ja vaihtomiehiä ei ollut.Ei pidä sitten ihmetellä kun mannerhein laitto waldenin puol.ministeriksi.
- tämä nyt
Kolme päivää! Se oli aika, jonka puna-armeija olisi tarvinnut uudelleen ryhmitykseen tielinjoille Lappeenrantaan ja rautateitse marssien aina Savonlinnaan saakka. Loppu olisi ollut vain etenemistä Vaasaan, Turkuun ja Helsinkiin.
Mistä olisi apu tullut? Meri oli metrisessä jäässä Vappuun asti. Taivaastako olisi pudonnut, kuten rukoiltiin. - velttoutta!
Jos pelipaikalla olisivat olleet sellaiset sankarit kuin Vihman Eikka (ammutti ja ampui itsekin omiaan niin että jopa päämajaa hirvitti) ja Ehrnroothin Aatu (korpraalina kadettikouluun), jotka kunnostautuivat omien tappajina ja tapattajina kesällä 1944, olisi suomalainen reserviläinen pakotettu ylittämään itsensä niin huikeasti, että TALVISOTA OLISI VOITETTU. Silloin oli vielä motivointimetodit hukassa, mutta onneksi tuli jatkosota ja reserviläiset pääsivät näyttämään miten urheasti kuollaan.
- puutetta tässäkin
Vihma oli Talvisodan loppunvaiheessa dvisioonan komentajana Taipaleessa.Adolf taisi olla hänen esikuntapäällikkönsä.
Vihma ei ampunut omia miehiään, mutta määräsi kyllä neljä karkuria teloitettaviksi. Molemmat kunnostautuivat pelkäämättöminä, taitavina ja kovaotteisina komentajina. Vihm kaatui ja AE haavoittui pahasti. Ei mustamaalaus heidän mainettaan vie.Ilman heidänlaisiaan olisimme saaneet nauttia kommunistisen kansanvankilan autuudesta vuoteen 1991. Sehän tässä taitaa eniten kismittää. - puutteesta vielä
Anteeksi, en huomannutkaan edellisen kirjoittajan kirjoittaneen jatkosodasta. Siellä 29.6.1944 kenraalimajuri Vihma todellakin käski sotapäiväkirjatietojen mukaan komentamansa 6D:n III/JR 12:n komentopaikalla käskyttämään miehistöä pysymään asemissaan ja mainitsi samalla, että rintaman takana oli pidätettäessä ammuttu 20 karkulaista. 3.7.1944 hän Viljo Salsténin (JR 1:n II P:n konekiväärikomppanian sotamies) kertoman mukaan tulistuneena tuli ampuneeksi omin käsin kaksi karkuria. Eversti (ei siis enää mikään everstiluutnantti) Ehnrooth varoitti etukäteen alaisiaan Äyräpään sillanpäässä sanoen, että heillä oli vain kolme mahdollisuutta päästä pois asemista ja ne ovat kaatuminen, haavoittuminen ja hänen käskynsä. Perääntymiskäskyä hän ei luvannut antaa ja jos joku aikoi "pelastaa kurjan henkensä", jääkärijoukkueen konekiväärit pitivät huolen siitä, ettei sellainen tule onnistumaan. Kun Ehnrooth, joka jo varusmiehenä osoitti sellaista kyvykkyyttä ja urheutta, ettei hänen tarvinnut mennä edes RUK:uun ennen Kadettikoulua, sitten 7.7.1944 käski ampumaan tykistöllä uimataidottomia Vuoksen toiselle puolelle jääneitä vanjalle antautuvia sotilaita, hän vain teki sen mitä oli aiemmin uhannut tehdä. Vastaavassa tilanteessa ja vastuullisessa asemassa olisin itsekin tappanut pelkurit.
Siinä olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, että jos sellaisia kenraaleita kuin Vihma ja Ehnrooth olisi ollut talvisodassa noin vastuullisissa tehtävissä, sota olisi hyvinkin voitu voittaa. - puutetta aina vaan
puutteesta vielä kirjoitti:
Anteeksi, en huomannutkaan edellisen kirjoittajan kirjoittaneen jatkosodasta. Siellä 29.6.1944 kenraalimajuri Vihma todellakin käski sotapäiväkirjatietojen mukaan komentamansa 6D:n III/JR 12:n komentopaikalla käskyttämään miehistöä pysymään asemissaan ja mainitsi samalla, että rintaman takana oli pidätettäessä ammuttu 20 karkulaista. 3.7.1944 hän Viljo Salsténin (JR 1:n II P:n konekiväärikomppanian sotamies) kertoman mukaan tulistuneena tuli ampuneeksi omin käsin kaksi karkuria. Eversti (ei siis enää mikään everstiluutnantti) Ehnrooth varoitti etukäteen alaisiaan Äyräpään sillanpäässä sanoen, että heillä oli vain kolme mahdollisuutta päästä pois asemista ja ne ovat kaatuminen, haavoittuminen ja hänen käskynsä. Perääntymiskäskyä hän ei luvannut antaa ja jos joku aikoi "pelastaa kurjan henkensä", jääkärijoukkueen konekiväärit pitivät huolen siitä, ettei sellainen tule onnistumaan. Kun Ehnrooth, joka jo varusmiehenä osoitti sellaista kyvykkyyttä ja urheutta, ettei hänen tarvinnut mennä edes RUK:uun ennen Kadettikoulua, sitten 7.7.1944 käski ampumaan tykistöllä uimataidottomia Vuoksen toiselle puolelle jääneitä vanjalle antautuvia sotilaita, hän vain teki sen mitä oli aiemmin uhannut tehdä. Vastaavassa tilanteessa ja vastuullisessa asemassa olisin itsekin tappanut pelkurit.
Siinä olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, että jos sellaisia kenraaleita kuin Vihma ja Ehnrooth olisi ollut talvisodassa noin vastuullisissa tehtävissä, sota olisi hyvinkin voitu voittaa.Vihma ei ole omin käsin ampunut miehiään, vaan käskenyt ammuttaa neljä pakenijaa, jotka sinänsä olisivat voineet saada kuolemantuomion kenttäoikeudessa.Vihma rikkoi tässä lakia.
AE ammutti tykistöllä Äyräpään kirkonmäellä parveilevia venäläisiä huolimatta siitä, että seassa havaittiin olevan omia antautuneita.
Talvisodassa Vihma siis oli everstinä ensin prikaatin ja sitten divisioonan komentaja.
Talvisodassa oli yllin kyllin päteviä komentajia. Sodan lopputulos ei ollut heistä kiinni. - tiedon puutetta
puutetta aina vaan kirjoitti:
Vihma ei ole omin käsin ampunut miehiään, vaan käskenyt ammuttaa neljä pakenijaa, jotka sinänsä olisivat voineet saada kuolemantuomion kenttäoikeudessa.Vihma rikkoi tässä lakia.
AE ammutti tykistöllä Äyräpään kirkonmäellä parveilevia venäläisiä huolimatta siitä, että seassa havaittiin olevan omia antautuneita.
Talvisodassa Vihma siis oli everstinä ensin prikaatin ja sitten divisioonan komentaja.
Talvisodassa oli yllin kyllin päteviä komentajia. Sodan lopputulos ei ollut heistä kiinni.Huomasin juuri, että kenraali Vihman omakätiset verityöt on kuulemma dokumentoitu Maija ja Elina Vitkalan haastatteluihin perustuvassa kirjassa Minun sotani ja sen mukaan Vihma todellakin kunnostautui osoittaen alaisilleen upseereille hyvää esimerkkiä ampulla itse kaksi suomalaista karkuria Pyöräkankaan taistelussa Ihantalassa 3.7.1944. Se oli kuitenkin pakkotila ja hätävarjelua. 20 karkurin ampumisesta en tiedä mitään, sotapäiväkirjoihin kirjoiteltiin kaikenlaista, mutta saattoi tietysti näin tapahtuakin, sillä paljon kommunisteja jouduttiin ottamaan riviin nostoväestä. Erityisesti siinä tapauksessa hyväksyn ne täysin ja muutenkin pidän sodanjohtoa molemmissa sodissa kansainvälisestikin aivan poikkeuksellisen lahjakkaana. AE oli sattumoisin ratsuväen upseeri ihan niinkuin C.G.E.M:kin. Tälläkin mitättömältä yksityiskohdalta vaikuttavalla seikalla oli varmasti suuri merkitys sotiemme lopputuloksen kannalta.
- ampunut itse
tiedon puutetta kirjoitti:
Huomasin juuri, että kenraali Vihman omakätiset verityöt on kuulemma dokumentoitu Maija ja Elina Vitkalan haastatteluihin perustuvassa kirjassa Minun sotani ja sen mukaan Vihma todellakin kunnostautui osoittaen alaisilleen upseereille hyvää esimerkkiä ampulla itse kaksi suomalaista karkuria Pyöräkankaan taistelussa Ihantalassa 3.7.1944. Se oli kuitenkin pakkotila ja hätävarjelua. 20 karkurin ampumisesta en tiedä mitään, sotapäiväkirjoihin kirjoiteltiin kaikenlaista, mutta saattoi tietysti näin tapahtuakin, sillä paljon kommunisteja jouduttiin ottamaan riviin nostoväestä. Erityisesti siinä tapauksessa hyväksyn ne täysin ja muutenkin pidän sodanjohtoa molemmissa sodissa kansainvälisestikin aivan poikkeuksellisen lahjakkaana. AE oli sattumoisin ratsuväen upseeri ihan niinkuin C.G.E.M:kin. Tälläkin mitättömältä yksityiskohdalta vaikuttavalla seikalla oli varmasti suuri merkitys sotiemme lopputuloksen kannalta.
karkureita, van määräsi JR 35:n komentajan eversti Laaksosen ammuttamaan sotamiehet Kulmasen ja Mäkilän 3.7. 44. Laaksonen määräsi kapteeni Harrolan toteuttamaan käskyn. Jos Vitkalan kirjassa jotain muuta kerrotaan, se on väärä tietoa, jota Vihmastakin riittää.Vihma oli itse pidättänyt nämä pakenevat miehet, mutta pidätyksen jälkeen heidät olisi tullut tuomita kenttäoikeudessa. Esimiehen aseenkäyttöoikeuden mahdollistava tilanne oli jo ohi.
Muuten vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen tehtyihin haastattelutietoihin on suhtauduttava erittäin varoen. Ne on aina tarkistettava muista lähteistä. Vitkalat eivät näytä ainakaan tässä tapauksessa näin tehneen.
Maininta 20 karkurin ampumisesta on Vihman pelottelua vankipataljoonalleen, josta oli jo parisataa miestä lähtenyt lipsimään. Näitä asioita on helppo arvostella, kun ei ole pienintäkään käsitysta sodan todellisuudesta.
Nostoväestä ei otettu rintamalle kommunisteja eikä ketään muitakaan. Uudelleen kutsuttiin palvelukseen kotiutettuja jalkaväen reservin ikäluokkia 1904-07. Joukossa oli tietysti myös kommunisteja, mutta ennen kaikkea kolmatta kertaa rintamalle lähetetttyjä vanhoja miehiä, joilla todella ei enää ollut erityisiä taisteluhaluja. - ampui
ampunut itse kirjoitti:
karkureita, van määräsi JR 35:n komentajan eversti Laaksosen ammuttamaan sotamiehet Kulmasen ja Mäkilän 3.7. 44. Laaksonen määräsi kapteeni Harrolan toteuttamaan käskyn. Jos Vitkalan kirjassa jotain muuta kerrotaan, se on väärä tietoa, jota Vihmastakin riittää.Vihma oli itse pidättänyt nämä pakenevat miehet, mutta pidätyksen jälkeen heidät olisi tullut tuomita kenttäoikeudessa. Esimiehen aseenkäyttöoikeuden mahdollistava tilanne oli jo ohi.
Muuten vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen tehtyihin haastattelutietoihin on suhtauduttava erittäin varoen. Ne on aina tarkistettava muista lähteistä. Vitkalat eivät näytä ainakaan tässä tapauksessa näin tehneen.
Maininta 20 karkurin ampumisesta on Vihman pelottelua vankipataljoonalleen, josta oli jo parisataa miestä lähtenyt lipsimään. Näitä asioita on helppo arvostella, kun ei ole pienintäkään käsitysta sodan todellisuudesta.
Nostoväestä ei otettu rintamalle kommunisteja eikä ketään muitakaan. Uudelleen kutsuttiin palvelukseen kotiutettuja jalkaväen reservin ikäluokkia 1904-07. Joukossa oli tietysti myös kommunisteja, mutta ennen kaikkea kolmatta kertaa rintamalle lähetetttyjä vanhoja miehiä, joilla todella ei enää ollut erityisiä taisteluhaluja.Kyllä Vihma itse ampui kaksi karkulaista ja oli samassa hötäkässä vähällä ampua kolmannenkin, pataljoonan komentaja Honkalan luokse pyrkineen sotamiehenkin, jota luuli pelkuriksi. Olisin taipuvainen luottamaan enemmän paikallaolleiden haastatteluihin kuin tosiasioiden kieltäjiin. Turtolakin näyttää Vihman elämänkertakirjassaan häveliäästi väistelevän näitä vaikeita asioita, joita on ansiokkaasti käsitelty viimeksi Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -kirjassa. Vihman tapoihin ei kuulunut rehennellä tekemättömillä rikoksilla, joten pelottelupuheväitteetkin ovat lapsellinen yritys puolustella idolia. Jalkaväen reservin ikäluokkaan 1904-07 mahtui paljon kommunisteja ja heitä piti johtaa kovalla kädellä. Täydet pisteet Vihmalle, vaikka tämä rikollisiin tekoihin syyllistyikin. Sellaisia johtajia olisi tarvittu talvisodassakin.
- Ylikankaan
ampui kirjoitti:
Kyllä Vihma itse ampui kaksi karkulaista ja oli samassa hötäkässä vähällä ampua kolmannenkin, pataljoonan komentaja Honkalan luokse pyrkineen sotamiehenkin, jota luuli pelkuriksi. Olisin taipuvainen luottamaan enemmän paikallaolleiden haastatteluihin kuin tosiasioiden kieltäjiin. Turtolakin näyttää Vihman elämänkertakirjassaan häveliäästi väistelevän näitä vaikeita asioita, joita on ansiokkaasti käsitelty viimeksi Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -kirjassa. Vihman tapoihin ei kuulunut rehennellä tekemättömillä rikoksilla, joten pelottelupuheväitteetkin ovat lapsellinen yritys puolustella idolia. Jalkaväen reservin ikäluokkaan 1904-07 mahtui paljon kommunisteja ja heitä piti johtaa kovalla kädellä. Täydet pisteet Vihmalle, vaikka tämä rikollisiin tekoihin syyllistyikin. Sellaisia johtajia olisi tarvittu talvisodassakin.
ansiot ole käyneet viime vuosina aika vähiin. Vetoa mieluimmin vaikka ihan mihin muuhun tahansa.
"joita on ansiokkaasti käsitelty viimeksi Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -kirjassa." - Vihman ammuskelusta
ampui kirjoitti:
Kyllä Vihma itse ampui kaksi karkulaista ja oli samassa hötäkässä vähällä ampua kolmannenkin, pataljoonan komentaja Honkalan luokse pyrkineen sotamiehenkin, jota luuli pelkuriksi. Olisin taipuvainen luottamaan enemmän paikallaolleiden haastatteluihin kuin tosiasioiden kieltäjiin. Turtolakin näyttää Vihman elämänkertakirjassaan häveliäästi väistelevän näitä vaikeita asioita, joita on ansiokkaasti käsitelty viimeksi Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama -kirjassa. Vihman tapoihin ei kuulunut rehennellä tekemättömillä rikoksilla, joten pelottelupuheväitteetkin ovat lapsellinen yritys puolustella idolia. Jalkaväen reservin ikäluokkaan 1904-07 mahtui paljon kommunisteja ja heitä piti johtaa kovalla kädellä. Täydet pisteet Vihmalle, vaikka tämä rikollisiin tekoihin syyllistyikin. Sellaisia johtajia olisi tarvittu talvisodassakin.
Se on juuri niinkuin edellä on kuvattu. Asia on näin jopa Ylikankaalla, joka ei yleensä asiakirjoja vaivaudu tutkimaan.Asia kaiken lisäksi tutkittiin vielä sodan jälkeen lähinnä siksi, että tekivätkö Laaksonen ja Harrola virheen Vihman käskyä totellessaan. Heidät vapautti sotaylioikeus. Jos joku "paikallaolija" kertoo muuta, kyse on hänen kuvitelmistaan, ei totuudesta.
Nämä jutut ovat sitkeitä. Virhetiedot kerrotaan uudelleen ja uudelleen. Niihin ruvetaan uskomaan. Se lienee tietojen levittäjien tarkoituskin.
Sama koskee niitä 20 muka ammuttua.Ei sellaista asiaa olisi kyetty pitämään salassa. Kyse on vain kovapuheisen ja rajuotteisen Vihman vankipataljoonansa miehiin kohdistamasta pelottelusta.
Todetaan nyt vielä kerran, että Vihma toimi Talvisodasa prikaatin ja divisioonan komentajana. Jos Talvisota olisi ollut rintamakomentajista kiinni, se olisi voitettu jouluun mennessä. Sen jälkeen ongelmana olisi ollut lähinnä sotavankien huolto. - Vihmasta ja teloituksista
Vihman ammuskelusta kirjoitti:
Se on juuri niinkuin edellä on kuvattu. Asia on näin jopa Ylikankaalla, joka ei yleensä asiakirjoja vaivaudu tutkimaan.Asia kaiken lisäksi tutkittiin vielä sodan jälkeen lähinnä siksi, että tekivätkö Laaksonen ja Harrola virheen Vihman käskyä totellessaan. Heidät vapautti sotaylioikeus. Jos joku "paikallaolija" kertoo muuta, kyse on hänen kuvitelmistaan, ei totuudesta.
Nämä jutut ovat sitkeitä. Virhetiedot kerrotaan uudelleen ja uudelleen. Niihin ruvetaan uskomaan. Se lienee tietojen levittäjien tarkoituskin.
Sama koskee niitä 20 muka ammuttua.Ei sellaista asiaa olisi kyetty pitämään salassa. Kyse on vain kovapuheisen ja rajuotteisen Vihman vankipataljoonansa miehiin kohdistamasta pelottelusta.
Todetaan nyt vielä kerran, että Vihma toimi Talvisodasa prikaatin ja divisioonan komentajana. Jos Talvisota olisi ollut rintamakomentajista kiinni, se olisi voitettu jouluun mennessä. Sen jälkeen ongelmana olisi ollut lähinnä sotavankien huolto.Suomalaisella reserviläisellä oli kesällä 1944 kaksi vihollista: Suomalaiset kapiaiset ja venäläiset. Joka toista väittää, valehtelee. Kapiaisista korkeimpiin virkoihin olivat päässeet jääkärit, joilla oli enemmän rämäpäisyyttä kuin harkintaa. Päämajan tiukentunut linja sotilaskarkuruuteen oli aivan ymmärrettävä, sillä rintamajoukkojen hallitsematon vetäytyminen oli katastrofi ja lisäksi aseveli Saksa asetti päämajan 19.6. esittämään avunpyyntöön ehdoksi mm. sen, että Suomi puolustautuu Neuvostoliittoa vastaan. Päämajasta kenraali Heinrichs ohjeisti rintamakomentajia uudesta tiukemmasta linjasta suhteessa rintamakarkureihin ja samalla alkoi vaihtaa taistelutoimissa tyrineitä komentajia, jolloin urakehityksestään huolestuneet ja lapselliseen turhamaisuuteen taipuvaiset upseerit alkoivat mielistellä päämajaa rankaisemalla omista tyrimisistäänkin reserviläisiä tavalla, jonka voi paikka paikoin katsoa ylittäneen kaiken kohtuuden. Nimeltä mainitun Vihman lukuisat rikokset, kuten kahden sotilaan suutuspäissään tekemä murhaaminen ja yllytys mm. edellä mainittujen kahdenkymmenen sotilaskarkurin murhaan tunnettiin jo kesällä 1944. Ei niitä pyrittykään salailemaan eikä edes Vihma itse niitä kiistänyt. Vihmahan suorastaan rehenteli tapattaneensa 20 karkuria. Hän olisi rikoksistaan joutunut oikeuteen ellei olisi päässyt livistämään oikeuden pitkää kättä kuolemalla täysin tarpeettomasti etulinjassa, mikä todellakaan ei ole kenenkään vastuullisen divisioonan komentajan paikka taistelutilanteessa. Leikkimällä sankaria Vihma teki viimeisen hölmöilynsä, joka tosin teki näköjään päämajan kuuluisaan hevosmieheen vaikutuksen. Tulihan Vihmasta oikein ritari. Päämaja ei myöskään puuttunut rintamakomentajien holtittomaan aseenkäyttöoikeuden käyttämiseen, vaan pikemminkin hävitti kaiken sen dokumentaation, mitä näiden teoista oli heille raportoitu. Päämajan toiminta sekä sotaylioikeuden samoin kuin kenttäoikeuksien ja vieläkin kyseenalaisempien lainkäyttöelimien ratkaisut heijastavatkin äärioikeistolaisen Suomen arvomaailmaa, joten niiden ratkaisujen perusteella ei pidä lähteä arvioimaan sodanaikaisten rikosten syyksiluettavuutta. Muualla maailmassa vastuussa olleita poliitikkoja ja upseereita vedettiin sen tyyppisistä teoista hirteen.
Se, tarvittiinko rintamajoukkojen pysyttämisessä maanpuolustustehtävässään silloin niinkin pitkälle meneviä otteita kuin niinkin törkeitä rikoksia, joita Vihma teki, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistolaisten osuudella rintajoukoista jatkosodassa on tässä asiassa ratkaiseva merkitys. Kommunistit eivät saaneet ennen talvisotaa sotilaskoulutusta, vaan heidät laitettiin kutsunnoissa toisen luokan nostomiehiksi ja he toimivat enintään työvelvollisina. Kommunistien sotilaskoulutus alkoi vasta talvisodan lopulla ja laajasti kommunistit osallistuivat sotatoimiin vasta jatkosodassa, jossa myös sotilaskarkuruudesta tuli sellainen ongelma, että jotain sille katsottiin tarpeelliseksi tehdä. Omien tappaminen oli monessa suhteessa luokkasodan jatkumo. - efselavo
Vihman ammuskelusta kirjoitti:
Se on juuri niinkuin edellä on kuvattu. Asia on näin jopa Ylikankaalla, joka ei yleensä asiakirjoja vaivaudu tutkimaan.Asia kaiken lisäksi tutkittiin vielä sodan jälkeen lähinnä siksi, että tekivätkö Laaksonen ja Harrola virheen Vihman käskyä totellessaan. Heidät vapautti sotaylioikeus. Jos joku "paikallaolija" kertoo muuta, kyse on hänen kuvitelmistaan, ei totuudesta.
Nämä jutut ovat sitkeitä. Virhetiedot kerrotaan uudelleen ja uudelleen. Niihin ruvetaan uskomaan. Se lienee tietojen levittäjien tarkoituskin.
Sama koskee niitä 20 muka ammuttua.Ei sellaista asiaa olisi kyetty pitämään salassa. Kyse on vain kovapuheisen ja rajuotteisen Vihman vankipataljoonansa miehiin kohdistamasta pelottelusta.
Todetaan nyt vielä kerran, että Vihma toimi Talvisodasa prikaatin ja divisioonan komentajana. Jos Talvisota olisi ollut rintamakomentajista kiinni, se olisi voitettu jouluun mennessä. Sen jälkeen ongelmana olisi ollut lähinnä sotavankien huolto.Suomalaisella reserviläisellä oli kesällä 1944 kaksi vihollista: Suomalaiset kapiaiset ja venäläiset. Joka toista väittää, kieltää totuuden. Kapiaisista korkeimpiin virkoihin olivat sisällissodan jälkeen päässeet jääkärit, joilla oli roimasti enemmän rämäpäisyyttä kuin kenraalikunnan tason tehtävissä tarvittavaa harkintaa. Päämajan lahjakas eversti Nihtilä joutui monta kertaa paikkaamaan jääkäriupseerien tyrimisiä rintamaolosuhteissa. Päämajan tiukentunut linja sotilaskarkuruuteen kesällä 1944 oli aivan ymmärrettävä, sillä rintamajoukkojen hallitsematon vetäytyminen oli katastrofi ja lisäksi aseveli Saksa asetti päämajan 19.6. esittämään avunpyyntöön ehdoksi mm. sen, että Suomi puolustautuu Neuvostoliittoa vastaan. Päämajasta kenraali Heinrichs ohjeisti rintamakomentajia rintamakarkureiden aiempaa kovemmasta kohtelusta ja samalla päämaja alkoi vaihtaa taistelutoimissa tyrineitä komentajia, jolloin urakehityksestään huolestuneet ja lapselliseen turhamaisuuteen taipuvaiset upseerit alkoivat mielistellä päämajaa rankaisemalla omista tyrimisistäänkin reserviläisiä, joilta vaadittiin aivan kohtuuttomia suorituksia. Nimeltä mainitun Vihman lukuisat rikokset, kuten kahden sotilaan suutuspäissään tekemä murhaaminen ja yllytys mm. edellä mainittujen kahdenkymmenen sotilaskarkurin murhaan tunnettiin jo kesällä 1944. Ei niitä pyrittykään salailemaan eikä edes Vihma itse niitä kiistänyt. Vihmahan suorastaan rehenteli tapattaneensa 20 karkuria. Hän olisi rikoksistaan joutunut oikeuteen ellei olisi päässyt livistämään oikeuden pitkää kättä kuolemalla täysin tarpeettomasti etulinjassa, mikä todellakaan ei ole kenenkään vastuullisen divisioonan komentajan paikka taistelutilanteessa. Leikkimällä sankaria Vihma teki viimeisen hölmöilynsä, joka tosin teki näköjään päämajan kuuluisaan hevosmieheen vaikutuksen. Tulihan Vihmasta oikein ritari. Päämaja ei myöskään puuttunut rintamakomentajien holtittomaan aseenkäyttöoikeuden käyttämiseen, vaan pikemminkin hävitti kaiken sen dokumentaation, mitä näiden teoista oli heille raportoitu. Päämajan toiminta sekä sotaylioikeuden samoin kuin kenttäoikeuksien ja vieläkin kyseenalaisempien lainkäyttöelimien ratkaisut heijastavatkin äärioikeistolaisen Suomen arvomaailmaa, joten niiden ratkaisujen perusteella ei pidä lähteä arvioimaan sodanaikaisten rikosten syyksiluettavuutta. Muualla maailmassa vastuussa olleita poliitikkoja ja upseereita vedettiin sen tyyppisistä teoista hirteen.
Se, tarvittiinko rintamajoukkojen pysyttämisessä maanpuolustustehtävässään silloin niinkin pitkälle meneviä otteita kuin niinkin törkeitä rikoksia, joita Vihma teki, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistolaisten osuudella rintajoukoista jatkosodassa on tässä asiassa ratkaiseva merkitys. Kommunistit eivät saaneet ennen talvisotaa sotilaskoulutusta, vaan heidät laitettiin kutsunnoissa toisen luokan nostomiehiksi ja he toimivat enintään työvelvollisina. Kommunistien sotilaskoulutus alkoi vasta talvisodan lopulla ja laajasti kommunistit osallistuivat sotatoimiin vasta jatkosodassa, jossa myös sotilaskarkuruudesta tuli sellainen ongelma, että jotain sille katsottiin tarpeelliseksi tehdä. Omien tappaminen kapiaisten omien virheiden vuoksi ja reserviläisten poliittisen taustan vuoksi oli monessa suhteessa luokkasodan jatkumo ja joka suhteessa halveksittavaa toimintaa. - täyttä pötyä
Vihmasta ja teloituksista kirjoitti:
Suomalaisella reserviläisellä oli kesällä 1944 kaksi vihollista: Suomalaiset kapiaiset ja venäläiset. Joka toista väittää, valehtelee. Kapiaisista korkeimpiin virkoihin olivat päässeet jääkärit, joilla oli enemmän rämäpäisyyttä kuin harkintaa. Päämajan tiukentunut linja sotilaskarkuruuteen oli aivan ymmärrettävä, sillä rintamajoukkojen hallitsematon vetäytyminen oli katastrofi ja lisäksi aseveli Saksa asetti päämajan 19.6. esittämään avunpyyntöön ehdoksi mm. sen, että Suomi puolustautuu Neuvostoliittoa vastaan. Päämajasta kenraali Heinrichs ohjeisti rintamakomentajia uudesta tiukemmasta linjasta suhteessa rintamakarkureihin ja samalla alkoi vaihtaa taistelutoimissa tyrineitä komentajia, jolloin urakehityksestään huolestuneet ja lapselliseen turhamaisuuteen taipuvaiset upseerit alkoivat mielistellä päämajaa rankaisemalla omista tyrimisistäänkin reserviläisiä tavalla, jonka voi paikka paikoin katsoa ylittäneen kaiken kohtuuden. Nimeltä mainitun Vihman lukuisat rikokset, kuten kahden sotilaan suutuspäissään tekemä murhaaminen ja yllytys mm. edellä mainittujen kahdenkymmenen sotilaskarkurin murhaan tunnettiin jo kesällä 1944. Ei niitä pyrittykään salailemaan eikä edes Vihma itse niitä kiistänyt. Vihmahan suorastaan rehenteli tapattaneensa 20 karkuria. Hän olisi rikoksistaan joutunut oikeuteen ellei olisi päässyt livistämään oikeuden pitkää kättä kuolemalla täysin tarpeettomasti etulinjassa, mikä todellakaan ei ole kenenkään vastuullisen divisioonan komentajan paikka taistelutilanteessa. Leikkimällä sankaria Vihma teki viimeisen hölmöilynsä, joka tosin teki näköjään päämajan kuuluisaan hevosmieheen vaikutuksen. Tulihan Vihmasta oikein ritari. Päämaja ei myöskään puuttunut rintamakomentajien holtittomaan aseenkäyttöoikeuden käyttämiseen, vaan pikemminkin hävitti kaiken sen dokumentaation, mitä näiden teoista oli heille raportoitu. Päämajan toiminta sekä sotaylioikeuden samoin kuin kenttäoikeuksien ja vieläkin kyseenalaisempien lainkäyttöelimien ratkaisut heijastavatkin äärioikeistolaisen Suomen arvomaailmaa, joten niiden ratkaisujen perusteella ei pidä lähteä arvioimaan sodanaikaisten rikosten syyksiluettavuutta. Muualla maailmassa vastuussa olleita poliitikkoja ja upseereita vedettiin sen tyyppisistä teoista hirteen.
Se, tarvittiinko rintamajoukkojen pysyttämisessä maanpuolustustehtävässään silloin niinkin pitkälle meneviä otteita kuin niinkin törkeitä rikoksia, joita Vihma teki, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistolaisten osuudella rintajoukoista jatkosodassa on tässä asiassa ratkaiseva merkitys. Kommunistit eivät saaneet ennen talvisotaa sotilaskoulutusta, vaan heidät laitettiin kutsunnoissa toisen luokan nostomiehiksi ja he toimivat enintään työvelvollisina. Kommunistien sotilaskoulutus alkoi vasta talvisodan lopulla ja laajasti kommunistit osallistuivat sotatoimiin vasta jatkosodassa, jossa myös sotilaskarkuruudesta tuli sellainen ongelma, että jotain sille katsottiin tarpeelliseksi tehdä. Omien tappaminen oli monessa suhteessa luokkasodan jatkumo.Ei kannata edes kommentoida.
- Suoranaista valehtelua
efselavo kirjoitti:
Suomalaisella reserviläisellä oli kesällä 1944 kaksi vihollista: Suomalaiset kapiaiset ja venäläiset. Joka toista väittää, kieltää totuuden. Kapiaisista korkeimpiin virkoihin olivat sisällissodan jälkeen päässeet jääkärit, joilla oli roimasti enemmän rämäpäisyyttä kuin kenraalikunnan tason tehtävissä tarvittavaa harkintaa. Päämajan lahjakas eversti Nihtilä joutui monta kertaa paikkaamaan jääkäriupseerien tyrimisiä rintamaolosuhteissa. Päämajan tiukentunut linja sotilaskarkuruuteen kesällä 1944 oli aivan ymmärrettävä, sillä rintamajoukkojen hallitsematon vetäytyminen oli katastrofi ja lisäksi aseveli Saksa asetti päämajan 19.6. esittämään avunpyyntöön ehdoksi mm. sen, että Suomi puolustautuu Neuvostoliittoa vastaan. Päämajasta kenraali Heinrichs ohjeisti rintamakomentajia rintamakarkureiden aiempaa kovemmasta kohtelusta ja samalla päämaja alkoi vaihtaa taistelutoimissa tyrineitä komentajia, jolloin urakehityksestään huolestuneet ja lapselliseen turhamaisuuteen taipuvaiset upseerit alkoivat mielistellä päämajaa rankaisemalla omista tyrimisistäänkin reserviläisiä, joilta vaadittiin aivan kohtuuttomia suorituksia. Nimeltä mainitun Vihman lukuisat rikokset, kuten kahden sotilaan suutuspäissään tekemä murhaaminen ja yllytys mm. edellä mainittujen kahdenkymmenen sotilaskarkurin murhaan tunnettiin jo kesällä 1944. Ei niitä pyrittykään salailemaan eikä edes Vihma itse niitä kiistänyt. Vihmahan suorastaan rehenteli tapattaneensa 20 karkuria. Hän olisi rikoksistaan joutunut oikeuteen ellei olisi päässyt livistämään oikeuden pitkää kättä kuolemalla täysin tarpeettomasti etulinjassa, mikä todellakaan ei ole kenenkään vastuullisen divisioonan komentajan paikka taistelutilanteessa. Leikkimällä sankaria Vihma teki viimeisen hölmöilynsä, joka tosin teki näköjään päämajan kuuluisaan hevosmieheen vaikutuksen. Tulihan Vihmasta oikein ritari. Päämaja ei myöskään puuttunut rintamakomentajien holtittomaan aseenkäyttöoikeuden käyttämiseen, vaan pikemminkin hävitti kaiken sen dokumentaation, mitä näiden teoista oli heille raportoitu. Päämajan toiminta sekä sotaylioikeuden samoin kuin kenttäoikeuksien ja vieläkin kyseenalaisempien lainkäyttöelimien ratkaisut heijastavatkin äärioikeistolaisen Suomen arvomaailmaa, joten niiden ratkaisujen perusteella ei pidä lähteä arvioimaan sodanaikaisten rikosten syyksiluettavuutta. Muualla maailmassa vastuussa olleita poliitikkoja ja upseereita vedettiin sen tyyppisistä teoista hirteen.
Se, tarvittiinko rintamajoukkojen pysyttämisessä maanpuolustustehtävässään silloin niinkin pitkälle meneviä otteita kuin niinkin törkeitä rikoksia, joita Vihma teki, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistolaisten osuudella rintajoukoista jatkosodassa on tässä asiassa ratkaiseva merkitys. Kommunistit eivät saaneet ennen talvisotaa sotilaskoulutusta, vaan heidät laitettiin kutsunnoissa toisen luokan nostomiehiksi ja he toimivat enintään työvelvollisina. Kommunistien sotilaskoulutus alkoi vasta talvisodan lopulla ja laajasti kommunistit osallistuivat sotatoimiin vasta jatkosodassa, jossa myös sotilaskarkuruudesta tuli sellainen ongelma, että jotain sille katsottiin tarpeelliseksi tehdä. Omien tappaminen kapiaisten omien virheiden vuoksi ja reserviläisten poliittisen taustan vuoksi oli monessa suhteessa luokkasodan jatkumo ja joka suhteessa halveksittavaa toimintaa.Ei kommnetoinnin arvoista.
- täydellisestä
Vihmasta ja teloituksista kirjoitti:
Suomalaisella reserviläisellä oli kesällä 1944 kaksi vihollista: Suomalaiset kapiaiset ja venäläiset. Joka toista väittää, valehtelee. Kapiaisista korkeimpiin virkoihin olivat päässeet jääkärit, joilla oli enemmän rämäpäisyyttä kuin harkintaa. Päämajan tiukentunut linja sotilaskarkuruuteen oli aivan ymmärrettävä, sillä rintamajoukkojen hallitsematon vetäytyminen oli katastrofi ja lisäksi aseveli Saksa asetti päämajan 19.6. esittämään avunpyyntöön ehdoksi mm. sen, että Suomi puolustautuu Neuvostoliittoa vastaan. Päämajasta kenraali Heinrichs ohjeisti rintamakomentajia uudesta tiukemmasta linjasta suhteessa rintamakarkureihin ja samalla alkoi vaihtaa taistelutoimissa tyrineitä komentajia, jolloin urakehityksestään huolestuneet ja lapselliseen turhamaisuuteen taipuvaiset upseerit alkoivat mielistellä päämajaa rankaisemalla omista tyrimisistäänkin reserviläisiä tavalla, jonka voi paikka paikoin katsoa ylittäneen kaiken kohtuuden. Nimeltä mainitun Vihman lukuisat rikokset, kuten kahden sotilaan suutuspäissään tekemä murhaaminen ja yllytys mm. edellä mainittujen kahdenkymmenen sotilaskarkurin murhaan tunnettiin jo kesällä 1944. Ei niitä pyrittykään salailemaan eikä edes Vihma itse niitä kiistänyt. Vihmahan suorastaan rehenteli tapattaneensa 20 karkuria. Hän olisi rikoksistaan joutunut oikeuteen ellei olisi päässyt livistämään oikeuden pitkää kättä kuolemalla täysin tarpeettomasti etulinjassa, mikä todellakaan ei ole kenenkään vastuullisen divisioonan komentajan paikka taistelutilanteessa. Leikkimällä sankaria Vihma teki viimeisen hölmöilynsä, joka tosin teki näköjään päämajan kuuluisaan hevosmieheen vaikutuksen. Tulihan Vihmasta oikein ritari. Päämaja ei myöskään puuttunut rintamakomentajien holtittomaan aseenkäyttöoikeuden käyttämiseen, vaan pikemminkin hävitti kaiken sen dokumentaation, mitä näiden teoista oli heille raportoitu. Päämajan toiminta sekä sotaylioikeuden samoin kuin kenttäoikeuksien ja vieläkin kyseenalaisempien lainkäyttöelimien ratkaisut heijastavatkin äärioikeistolaisen Suomen arvomaailmaa, joten niiden ratkaisujen perusteella ei pidä lähteä arvioimaan sodanaikaisten rikosten syyksiluettavuutta. Muualla maailmassa vastuussa olleita poliitikkoja ja upseereita vedettiin sen tyyppisistä teoista hirteen.
Se, tarvittiinko rintamajoukkojen pysyttämisessä maanpuolustustehtävässään silloin niinkin pitkälle meneviä otteita kuin niinkin törkeitä rikoksia, joita Vihma teki, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistolaisten osuudella rintajoukoista jatkosodassa on tässä asiassa ratkaiseva merkitys. Kommunistit eivät saaneet ennen talvisotaa sotilaskoulutusta, vaan heidät laitettiin kutsunnoissa toisen luokan nostomiehiksi ja he toimivat enintään työvelvollisina. Kommunistien sotilaskoulutus alkoi vasta talvisodan lopulla ja laajasti kommunistit osallistuivat sotatoimiin vasta jatkosodassa, jossa myös sotilaskarkuruudesta tuli sellainen ongelma, että jotain sille katsottiin tarpeelliseksi tehdä. Omien tappaminen oli monessa suhteessa luokkasodan jatkumo.osaamattomuudesta ja totaalisesta kyvyttömyydestä. Pienenä plussana se ettei teikäläiseen tapaan kielenkäyttö koko aikaa viipynyt navan alapuolella teille mieluisissa pissakakkajutuissa.. Aavistuksenomaista kehitystä havaittavissa. Palaillaan.
- valehdella?
Suoranaista valehtelua kirjoitti:
Ei kommnetoinnin arvoista.
Miksi sitten valehtelit edellä? Päämajakin tunnusti epäsuorasti Vihman ja hänen hengenheimolaistensa menettelyn epätarkoituksenmukaiseksi 9.8.1944 ja alkoi toppuutella kapiaisten teurastusviettiä. Ymmärrän oikein hyvin jos on vaikeuksia kommentoida.
- näkemys käsitteli
valehdella? kirjoitti:
Miksi sitten valehtelit edellä? Päämajakin tunnusti epäsuorasti Vihman ja hänen hengenheimolaistensa menettelyn epätarkoituksenmukaiseksi 9.8.1944 ja alkoi toppuutella kapiaisten teurastusviettiä. Ymmärrän oikein hyvin jos on vaikeuksia kommentoida.
karkaamisten vaikutusta sotatoimiin kirjelmällä 9.8. 1944. Siinä arvioitiin karkaamisen merkitys taistelutoimille ja käytiin läpi ohjeet kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi.Myös kuolemanrangaistus todettiin mahdolliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi, mutta sen käyttö tuli rajoittaa vain välttämättömiin tapauksiin. Näin oli tehtykin.
Missä ja milloin on tapahtunut "kapiaisten teurastusvietin toteuttamista"? Vihman käskyjä neljän karkurin ampumisesta voidaan pitää lakiteknisesti virheellisinä, mutta ei niitä mitenkään salattu.Sodan jälkeen tehdyssä tutkimuksessa sotaylioikeus vapautti eversti Laaksosen ja kapteeni Harrolan kahden karkurin ampumisesta 3.7. 44 Vihman käskyn perusteella. Kahden muun ampumista 9.7. ei otettu esille. Muut Vihman divisioonan kuolemantuomiot oli annettu kenttäoikeudessa asianmukaisin perustein. Väite 20 karkurin teloituksesta perustuu huhuun ja on täysin perätön.
Periaatteessa kuolemantuomio tuli kahdesta karkuruudesta ja kieltäytymisestä.Näitä tuomioita toimeenpantiin kaikkiaan vain 46. Lisäksi tuli 11 esimiehen aseenkäyttötapausta. Väitettyjä laittomia ja salattuja teloituksia ei ole lainkaan ollut. Se todistetaan lopullisesti lokakuussa ilmestyvässä kirjassa "Teloitettu totuus", jossa Ylikankaan väitteet taas kerran kumotaan.
Karkurit tuomittiin pääsääntöisesti vapausrangaistuksiin, joiden toimenpano lykättiin sodan päättymiseen. Silloin kuitenkin Päämmaja teki esityksen, jolla karkuruudesta tuomitut armahdettiin.
Väitteet kesällä 1944 toimeenpannuista salaisista ja laittomista teloituksista ovat puhdasta valehtelua ja mustamaalausta. Upseerit keskittyivät johtamaan torjuntataistelua, ei teloittamaan karkureita.Se on totuus, joka ei muutu.
Totuus ei näy kelpaavan niille, jotka vieläkin ovat pettyneitä Suomen selviytymisestä itsenäisenä viime sodista torjuntavoiton ansiosta. - asiaan!
valehdella? kirjoitti:
Miksi sitten valehtelit edellä? Päämajakin tunnusti epäsuorasti Vihman ja hänen hengenheimolaistensa menettelyn epätarkoituksenmukaiseksi 9.8.1944 ja alkoi toppuutella kapiaisten teurastusviettiä. Ymmärrän oikein hyvin jos on vaikeuksia kommentoida.
Mene kirjastoon ja lue Jatkosodan historian 5. osa. Sitten käy läpi Kulomaa Jukka:Käpykaartiin? Sotilaskarkuruus jne. Helsinki 1995. Seuraavaksi Lindstedt Jukka: Kuolemaan tuomitut jne. Helsinki 1999. Näistä saat perustiedot.Ylikankaan kirja on pääasiassa silkkaa hölynpölyä. Se, mikä on totta,on edelläolevista kopioitua. Tosin Ylikangas ei ole lukemaansa ymmärtänyt.
Ainoa, mikä Ylikankaalla on oikein, on se, että Vihma neljässä tapauksessa oikoi lakia ja se on osaltaan voinut myös vaikuttaa PM:n 9.8. 44 kirjelmän sisältöön.
Toisaalta asia valaisee aika paljon myös Jaakkonen Pasi:Huhtiniemi. Jyväskylä 2007. - väärässä olette
valehdella? kirjoitti:
Miksi sitten valehtelit edellä? Päämajakin tunnusti epäsuorasti Vihman ja hänen hengenheimolaistensa menettelyn epätarkoituksenmukaiseksi 9.8.1944 ja alkoi toppuutella kapiaisten teurastusviettiä. Ymmärrän oikein hyvin jos on vaikeuksia kommentoida.
Ei se homma nyt ihan niin mennyt. Kieltämättä päämaja tai oikeastaan siellä likaiset työt tehnyt kenraali Heinrichs puuttui 9.8.1944 kenttäoikeuksille lähettämässään kirjeessä kuolemanrangaistusten käyttämiseen, mutta eiköhän ongelma tältä osin ollut pikemminkin niissä tapauksissa, joissa rintamakarkureita ammuttiin ilman laillista tuomiota komentajien ja HTK:iden yhteydessä toimineiden epävirallisten pikaoikeuksien toimesta. Se, että Vihmat ja muut samanlaiset miehet kokivat velvollisuudekseen ammuttaa ja ampua omia sotilaita ei missään tapauksessa ollut kaikkien kapiaisten suosima käytäntö, vaan komentajat pakottivat alaisensa upseerit noudattamaan omia käytäntöjään edesvastuun uhalla.
Toiseksi kiinnittäisin huomiota seikkaan, jota Heikki Ylikangaskin korostaa erinomaisessa kirjassaan Romahtaako rintama. Kuolemantuomioitakin täytyy tarkastella kansainvälisessä kontekstissa sekä osana kokonaisuutta. Sellaisessa tilanteessa, jossa Suomi oli kesällä 1944, tiukka sotilaskuri on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Päämajalla ei ollut vaihtoehtoja rintamakarkuruuden hillitsemiseksi ja tästä syystä ratkaisuja näissäkin asioissa tehtiin niin sanotusti "puukko kurkulla". Se, että puolustusvoimat salailee edelleen asiaan liittyviä tietoja, on tämän päivän upseerien ja tutkijoiden häpeä, ei Vihman ja kumppaneiden sukupolven, jotka tekivät omalta osaltaan kykyjensä rajoissa niin hyvää työtä kuin pystyivät. - taas kerran
väärässä olette kirjoitti:
Ei se homma nyt ihan niin mennyt. Kieltämättä päämaja tai oikeastaan siellä likaiset työt tehnyt kenraali Heinrichs puuttui 9.8.1944 kenttäoikeuksille lähettämässään kirjeessä kuolemanrangaistusten käyttämiseen, mutta eiköhän ongelma tältä osin ollut pikemminkin niissä tapauksissa, joissa rintamakarkureita ammuttiin ilman laillista tuomiota komentajien ja HTK:iden yhteydessä toimineiden epävirallisten pikaoikeuksien toimesta. Se, että Vihmat ja muut samanlaiset miehet kokivat velvollisuudekseen ammuttaa ja ampua omia sotilaita ei missään tapauksessa ollut kaikkien kapiaisten suosima käytäntö, vaan komentajat pakottivat alaisensa upseerit noudattamaan omia käytäntöjään edesvastuun uhalla.
Toiseksi kiinnittäisin huomiota seikkaan, jota Heikki Ylikangaskin korostaa erinomaisessa kirjassaan Romahtaako rintama. Kuolemantuomioitakin täytyy tarkastella kansainvälisessä kontekstissa sekä osana kokonaisuutta. Sellaisessa tilanteessa, jossa Suomi oli kesällä 1944, tiukka sotilaskuri on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Päämajalla ei ollut vaihtoehtoja rintamakarkuruuden hillitsemiseksi ja tästä syystä ratkaisuja näissäkin asioissa tehtiin niin sanotusti "puukko kurkulla". Se, että puolustusvoimat salailee edelleen asiaan liittyviä tietoja, on tämän päivän upseerien ja tutkijoiden häpeä, ei Vihman ja kumppaneiden sukupolven, jotka tekivät omalta osaltaan kykyjensä rajoissa niin hyvää työtä kuin pystyivät.Rintamakarkureita ei ammuttu ilman laillista syytä missään yhteydessä. Myös esimiehen aseenkäyttö pakenijaa kohtaan oli sekä sotaväen rikoslain että järjestyssäännön velvoite rangaistuksen uhalla. Muutamassa tapauksessa, kuten Vihman divisioonan neljässä, voidaan menettely asettaa kyseenalaiseksi, koska aseenkäytön tuli liittyä välittömään rintamatilanteeseen. Pidätyksen jälkeen karkuri tuli aina asettaa kenttäoikeuteen tai poikkeustapauksessa pikaoikeuteen.
Ylikankaan kirja "Romahtaako rintama" on täyttä pötyä salaisten ja laittomien teloitusten osalta ja yleensä koko kesän 1944 rintamatilanteen kohdalta 20.6. jälkeen.Ylikangas on sotahistorioitsijana pelkkä amatööri, eikä häntä kukaan sotahistorian ammattilainen ota vakavasti. Ylikankaan höpötykset on oiottu moneen kertaan ja tyrmätään lopullisesti lokakuussa ilmestyvässä kirjassa "Teloitettu totuus".
Eihän Vihmankaan määräämiä teloituksia mitenkään salattu, vaikka ne kyllä voidaan jälkiviisaudella määrittää laittomiksi.
HTK:illa eikä millään muullakaan elimellä ei ollut oikeutta määrätä kjuolemanrangaistuksia. Se oli yksin kenttäoikeuksilla. Mitään tarvetta salaisiin ja laittomiin teloituksiin tai yleensäkään lain rikkomiseen ei ollut. Karkuruus voitiin rangaista kuolemalla 4.7. eduskunnassa säädetyllä sotaväen rikoslain kovennuksella.
Tässä asiassa ei puolustusvoimilla ja upseereilla ole mitään salailemista. Perättömien väitteiden ja tahallisen mustamaalauksen torjumiseen on suorastaan oikeus ja velvollisuus.
Ylikankaan kirja on yksinkertaisesti tökerö yritys väärentää sotahistoriaa. Kyse on Huhtiniemen huhun toisinnosta. Siihenhän Ylikangas erehtyi uskomaan vuosia, eikä voinut luopua ennakkoasenteestaan, vaikka totuus tuli esiin kesken hänen kirjoitustyönsä.Salaisen kenttäoikeuden tilalle oli pakko keksaista HTK:iin sijoitetut "elimet". Todellisuudessa ne olivat karkureiden kokoamispaikkoja, joista miehet palautettiin yhtymiinsä tutkittaviksi ja tuomittaviksi kenttäoikeuksissa.Ylikangas ei pysty kirjassaan eikä myöhemminkään osoittamaan ainoatakaan laitonta teloitusta. - häh täääh mitäääh
puutteesta vielä kirjoitti:
Anteeksi, en huomannutkaan edellisen kirjoittajan kirjoittaneen jatkosodasta. Siellä 29.6.1944 kenraalimajuri Vihma todellakin käski sotapäiväkirjatietojen mukaan komentamansa 6D:n III/JR 12:n komentopaikalla käskyttämään miehistöä pysymään asemissaan ja mainitsi samalla, että rintaman takana oli pidätettäessä ammuttu 20 karkulaista. 3.7.1944 hän Viljo Salsténin (JR 1:n II P:n konekiväärikomppanian sotamies) kertoman mukaan tulistuneena tuli ampuneeksi omin käsin kaksi karkuria. Eversti (ei siis enää mikään everstiluutnantti) Ehnrooth varoitti etukäteen alaisiaan Äyräpään sillanpäässä sanoen, että heillä oli vain kolme mahdollisuutta päästä pois asemista ja ne ovat kaatuminen, haavoittuminen ja hänen käskynsä. Perääntymiskäskyä hän ei luvannut antaa ja jos joku aikoi "pelastaa kurjan henkensä", jääkärijoukkueen konekiväärit pitivät huolen siitä, ettei sellainen tule onnistumaan. Kun Ehnrooth, joka jo varusmiehenä osoitti sellaista kyvykkyyttä ja urheutta, ettei hänen tarvinnut mennä edes RUK:uun ennen Kadettikoulua, sitten 7.7.1944 käski ampumaan tykistöllä uimataidottomia Vuoksen toiselle puolelle jääneitä vanjalle antautuvia sotilaita, hän vain teki sen mitä oli aiemmin uhannut tehdä. Vastaavassa tilanteessa ja vastuullisessa asemassa olisin itsekin tappanut pelkurit.
Siinä olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, että jos sellaisia kenraaleita kuin Vihma ja Ehnrooth olisi ollut talvisodassa noin vastuullisissa tehtävissä, sota olisi hyvinkin voitu voittaa.hmmmmmm, pitääkös nykyään mennä RUK:hon jos menee kadikseen.
- ole ajan tasalla
taas kerran kirjoitti:
Rintamakarkureita ei ammuttu ilman laillista syytä missään yhteydessä. Myös esimiehen aseenkäyttö pakenijaa kohtaan oli sekä sotaväen rikoslain että järjestyssäännön velvoite rangaistuksen uhalla. Muutamassa tapauksessa, kuten Vihman divisioonan neljässä, voidaan menettely asettaa kyseenalaiseksi, koska aseenkäytön tuli liittyä välittömään rintamatilanteeseen. Pidätyksen jälkeen karkuri tuli aina asettaa kenttäoikeuteen tai poikkeustapauksessa pikaoikeuteen.
Ylikankaan kirja "Romahtaako rintama" on täyttä pötyä salaisten ja laittomien teloitusten osalta ja yleensä koko kesän 1944 rintamatilanteen kohdalta 20.6. jälkeen.Ylikangas on sotahistorioitsijana pelkkä amatööri, eikä häntä kukaan sotahistorian ammattilainen ota vakavasti. Ylikankaan höpötykset on oiottu moneen kertaan ja tyrmätään lopullisesti lokakuussa ilmestyvässä kirjassa "Teloitettu totuus".
Eihän Vihmankaan määräämiä teloituksia mitenkään salattu, vaikka ne kyllä voidaan jälkiviisaudella määrittää laittomiksi.
HTK:illa eikä millään muullakaan elimellä ei ollut oikeutta määrätä kjuolemanrangaistuksia. Se oli yksin kenttäoikeuksilla. Mitään tarvetta salaisiin ja laittomiin teloituksiin tai yleensäkään lain rikkomiseen ei ollut. Karkuruus voitiin rangaista kuolemalla 4.7. eduskunnassa säädetyllä sotaväen rikoslain kovennuksella.
Tässä asiassa ei puolustusvoimilla ja upseereilla ole mitään salailemista. Perättömien väitteiden ja tahallisen mustamaalauksen torjumiseen on suorastaan oikeus ja velvollisuus.
Ylikankaan kirja on yksinkertaisesti tökerö yritys väärentää sotahistoriaa. Kyse on Huhtiniemen huhun toisinnosta. Siihenhän Ylikangas erehtyi uskomaan vuosia, eikä voinut luopua ennakkoasenteestaan, vaikka totuus tuli esiin kesken hänen kirjoitustyönsä.Salaisen kenttäoikeuden tilalle oli pakko keksaista HTK:iin sijoitetut "elimet". Todellisuudessa ne olivat karkureiden kokoamispaikkoja, joista miehet palautettiin yhtymiinsä tutkittaviksi ja tuomittaviksi kenttäoikeuksissa.Ylikangas ei pysty kirjassaan eikä myöhemminkään osoittamaan ainoatakaan laitonta teloitusta."Ylikankaan höpötykset on oiottu moneen kertaan ja tyrmätään lopullisesti lokakuussa ilmestyvässä kirjassa "Teloitettu totuus".
kamoon:: kirja on ilmestynyt jo monta vuotta sitten, päivitä tietosi ajantasalle. Ylikankaalta on tullut jo uusikin kirja Yhden miehen jatkosota missä hän vuorostaan teilaa vastakirjan kirjoittajat.
- Päätepiste?
Sortavalaa kohti oli Laatokan jäällä etenemässä venäläinen hyökkäysryhmitys.Jos sota olisi jatkunut muutamia päiviä,olisi tämä yllättävä hyökkäyssuunta pakottanut suomalaiset hajoittamaan ennestäänkin kuluneita joukkoja.Todennäköinen romahdus olisi tapahtunut helmikuun alussa.
- todella?
Rauha tehtiin 13.3. 1940. Helmikuun alku oli siis runsaan kuukauden takanapäin.
- sanottiin
Pitkäranta Sortavala suunnasta, niin Sallassa olisi viikon kahden päästä ollut pitelemätön tilanne. Kahdesta neljään viikkoon korkeintaan.
- Vähän tarkuutta
sanottiin kirjoitti:
Pitkäranta Sortavala suunnasta, niin Sallassa olisi viikon kahden päästä ollut pitelemätön tilanne. Kahdesta neljään viikkoon korkeintaan.
"niin Sallassa olisi viikon kahden päästä ollut pitelemätön tilanne. Kahdesta neljään viikkoon korkeintaan. "
Sallassa puna-armeija oli perääntynyt ja asettunut puolustukseen Märkäjärvellä eli nykyisen Sallaan seutuvilla ja niiden valvominen oli annettu ruotsalaisille vapaehtoisille.
- Kremlin korppi
Miehet olivat ilman vaihtoa, ja materiaalipula hirveä. Ei kauaa, vaikka ei sitä koskaan tiedä.
Ruotsalaisten pelokkuus taas vaikutti huomattavasti rauhanehtojen tiukkuuteen. Pelasivat Moskovan peliä pelätessään joutuvansa puolueettomuutensa vuoksi aseelliseen konfliktiin Englannin ja Ranskan joukkojen kanssa (ei lupaa tulla Ruotsin läpi).
Kaikki, mitä suomalaiset kertoivat ruotsalaisille Tukholmassa, meni Kollontain kautta Moskovaan. Sortuivat suorastaan väärentämiseen. Parhaassa tapauksessa Karjala olisi Suomen, sillä Stalin halusi aselevon. Ruotsalaiset eivät toimittaneet Suomen ehdotuksia (Tannerin) perille! Halusivat hoppua, omista isänmaallisista syistään. Nyt suomalaiset joutuivat tilanteeseen, jossa piti mennä Moskovaan kuulemaan rauhanehdot. Ne kyllä Molotov kertoi. Ota tai jätä.
Kauaskantoisin seuraus on itse asiassa tässä valossa myös jatkosota.
Max Jakobsonin "Diplomaattien talvisota" on hyvä lähdeteos. - Vaka Vanha
Rintama oli huonossa kunnossa, miehet lopussa ja seet vähissä, ylijohto pelkäsi rintaman romahtavan milloin tahansa.
Pakkaset oli loppuneet, ilman lämpeni, se myös suosi Venäläisiä, uusi komentaja oli keskittänyt taistelut kannakselle ja taistelujen pääpaino oli tykistöllä, Suomi oli auttamatta alakynnessä ja Venäläinen tykistö jauhoi armeijaa kappaleiksi ...
Mottitaisteluissa ihan sodan lopussa, saatiin kyllä paljon aseistusta, mutta valmiita yhtymiä ei ollut, aseita olisi varmasti kuljetettu olemassa oleville yhtymille, tosin miehet oli väsyneitä, nälkäisiä ja lopussa.
En usko, että Suomi olisi selvinnyt kesään asti, oltiin jo nyt menty kaikkien odotusten yli.
Venäläiset saivat oman koneensa käymään yhä tehokkaammin, Suomi vastaavasti oli jo patinsa käyttänyt ja oli pahasti "maitohapoilla".
Suomi olisi tarvinnut nimenomaan tykkejä ja ammuksia Kannakselle. - lopetti
Kotka oli jo puna-armeijan iskuetäisyydellä.
lähde
http://www.hamsenet.fi/saariesittely/tekstit/meririntamakestikotkassa.html
Meririntama kesti Kotkassa
Kun neuvostojoukot miehittivät talvisodan alkupäivinä Suursaaren, rintama tuli vain 45 kilometrin päähän Kotkasta. Kun Suomenlahti jäätyi umpeen, Kotkaa uhkasi maajoukkojen hyökkäys. Voimakas rannikkotykistö oli Kotkan turva. Talvisodan ensimmäisenä päivänä Kirkonmaan sotapäiväkirja kertoo, että " vähänpäästä uudistuneet ilmahälytykset häiritsevät jonkin verran töitä, mutta edellisinä päivinä ilmennyt lievä jännittyneisyys on kokonaan kadonnut ja miehistö suhtautuu asiaan rauhallisesti." Sinä päivänä avattiin linnakkeilta sodan ensimmäinen tuli vihollisen lentokoneita vastaan.
Toiminta Suomenlahdella ennen meren jäätymistä oli vilkasta. Joulukuun 2. päivänä venäläinen hävittäjä tulitti Someria, joka oli edellisenä iltana tyhjennetty ja majakka räjäytetty . Seuraavana päivänä kävi hävittäjäalus lähellä Lakkaa Haapasaaren länsipuolella.
Itsenäisyyspäivänä kolme lännestä itään kulkenutta hävittäjää ja kolme pienempää alusta ampuivat Kilpisaarta. Saareen ammuttiin kaikkiaan noin 30 laukausta, joista suurin osa meni rantakivikkoon. . Joulukuun 9. päivänä kello 12.45 Kilpisaareen osui 21 hävittäjän ammusta, joista kuusi putosi kasarmialueelle. Sotapäiväkirjan mukaan saunan seinä, yhden rakennuksen ikkunat ja kaivon kiulu hajosivat. Kymmenen minuuttia myöhemmin alkoi kolme hävittäjistä tulittaa Haapasaarta. Saareen osui kymmenen kranaattia. Yksi mies sai sirpaleen niskaansa, muttei haavoittunut pahasti.
Vihollishävittäjät ampuivat yhteensä noin sata kranaattia. Alukset olivat Kirkonmaan ja Rankin raskaiden tykkien ulottumattomissa.
Haapasaaren sotapäiväkirjan mukaan Suursaaren suunnasta tuli 15. joulukuuta aamupäivällä viisi hävittäjää ja kolme vartiomoottorivenettä Haapasaarta kohti. Seitsemän kilometrin päässä ne avasivat tulen Haapasaareen ampuen noin 140 kranaattia ja shrapnellia. Sekä Kirkonmaa että Rankki avasivat tulen. Osumat menivät lähelle ja maali lähti pakoon.
Kirkonmaan ammusten kokonaiskulutus oli tuolloin neljä harjoitusammusta ja neljä harjoituspanosta, yhdeksän miinakranaattia ja yhdeksän taistelupanosta. Rankki ampui vain kolme laukausta. Vahingot Haapasaaressa olivat pienet: katkenneita puhelinyhteyksiä ja särkyneitä ikkunoita. Samaan aikaan yksi hävittäjistä tulitti Kilpisaaren metsää.
Venäläisten vilkas meritoiminta sai suomalaiset varpailleen. Seuraavana päivänä käskettiin tehostettuun valppauteen maihinnousun varalta.
Joulukuun 20. päivänä Kirkonmaanjäreä tykki ampui kaksi laukausta kohti hävittäjiä Haapasaaren luona. Yksi hävittäjä ampui ensin Kilpisaarta kohti 45 kranaattia vahinkoja tuottamatta. Vähän myöhemmin toinen hävittäjä ampui kohti Haapasaarta kaikki 62 ammusta mereen. Vaikka molemmat tulittivat Haapasaarta, nekin ammukset menivät mereen. Kirkonmaan avattua tulen ne poistuivat savuverhon suojassa.
Seuraavana päivänä olivat hävittäjät ja pommikoneet taas Kilpisaaren kimpussa.
"Taistelu" Suursaaresta ilman vastarintaa
Suursaaresta siviiliväestö oli evakuoitu jo 11. lokakuuta. Sodan alkaessa saarella oli vänrikki Jorma Siparin johtama vartiosto, johon kuului kuusi aliupseeria ja 45 miestä eri puolilla saarta. Lisäksi merivartioasemalla oli kolme aliupseeria ja neljä miestä pursimies O. Aatolan johdolla. Vartiostolla oli ilmatorjuntaan yksi konekivääri. Muuta raskasta aseistusta ei ollut, koska saari oli demilitarisoitu Tarton rauhansopimuksella. Venäläiskoneet hyökkäsivät Suursaaren kyliin jo 1. joulukuuta aamulla. Taloja luhistui ja tulipaloja syttyi. Suomalaisten ainoa melko tehoton konekivääri tuhoutui jo vajaassa tunnissa.
Saaren radiosähköttäjä V. Finer piti yhteyttä Kotkan lohkoon koko hyökkäyksen.
Pommikoneiden ollessa päällä hän työntyi talon suureen leivinuuniin. Radioasema tuhoutui kello yhdeksän maissa konekivääritulessa. Myöhemmin pommi tuhosi koko rakennuksen
Venäläisiä sotalaivoja, joista ainakin kymmenen luokiteltiin hävittäjiksi, risteili saaren ympärillä. Lentohyökkäykset jatkuivat pitkin päivää. Runsaimmillaan Suursaaren yllä oli 25 konetta. Venäläiset tuhosivat tehokkaasti tulevia majapaikkojaan. Iltapäivällä laivatykistö yhtyi pommitukseen. Iltahämärissä venäläiset nousivat maihin Kiiskinkylässä valorakettien loisteessa ja laivatykkien jyristessä. Vaikkei vastarintaa ollut, he vetäytyivät yöksi takaisin laivoihinsa.
Suomalainen vartiosto ja merivalvontamiehet poistuivat saaresta samana iltana.
Tyhjän Suursaaren valtaus oli "vaikea operaatio"
Venäläiset eivät huomanneet suomalaisten irtaantumista. He jatkoivat saaren pommittamista sekä lentopommein että laivatykistöllä ainakin kahtena seuraavana päivänä. Saaren pohjoispäätä kierteli hävittäjäosasto ilmeisesti yrittäen estää suomalaisten pakenemisen. Venäläiset pudottivat jo tyhjennettyihin Seiskariin, Lavansaareen ja pääosin Suursaareen 2266 pommia eli yli 58 tonnia.
Vasta 3. joulukuuta venäläiset uskalsivat nousta maihin Suursaareen. Sitä varten tuotiin Laukaanlahdesta Virosta 1500 miehen osasto. Venäläisraporttien mukaan maihinnousu oli erittäin vaikea operaatio. Moskovan radio kertoi, että "venäläiset kohtasivat suuria vaikeuksia maihinnousun yhteydessä. Urhoollinen Itämeren punalaivaston merijalkaväki voitti kaikki vaikeudet kärsien vain vähäisiä tappioita." Mistä tappiot tulivat, ei kerrottu.
Maihinnoususta tehtiin elokuva ja Suur-kylään muistomerkki. Kunniamerkkejä jaettiin roppakaupalla.
Suomen ilmavoimat eivät jättäneet Suursaarta rauhaan, vaan ne tekivät useita tiedustelu- ja pommituslentoja saareen. Ensimmäinen, 11. joulukuuta, oli venäläisille täydellinen yllätys. Sotavankitiedon mukaan pommitus aiheutti usean kymmenen miehen tappiot.
Ensimmäinen pommitus oli tavallaan vahinko, kun muuan tiedustelulennolla ollut vänrikki eksyi sankassa lumipyryssä Suurkylän yläpuolelle. Todetessaan alla olevan venäläisten miehittämän kylän hän pudotti pienen pommilastinsa kylään. Sen jälkeen tiedustelulentoja tiheään tehneet Ripon-lentäjät muistivat aina ottaa muutaman pommin mukaansa viemisiksi.
Suursaaressa oli erittäin vahva ilmatorjunta. Suomalaisten yleensä yhden tai kahden koneen lennot olivat uskaliaita. Ilmatorjunnan vuoksi pommitukset tehtiin sittemmin öisin tai hämärissä. Kaiken kaikkiaan vain yksi suomalaiskone tuhoutui ilmatorjunnassa.
Saariston partiointi linnakkeiden tehtävä
Saariston partiointi oli linnakkeiden tehtävä. Avovesiaikana partioitiin veneillä, mutta helmikuussa käytettiin suksia. Kirkonmaasta partiointireitti lähti yleensä Haapasaaren suuntaan. Tavallinen reitti oli Viroluodot, Äljy, Suntholmit, Suur-Musta ja takaisin.
Vihollinenkin aloitti partioinnin jäitse Haapasaaria ja Kotkaa kohden, kun 19. helmikuuta Pitkäluodon vartiomies näki nelimiehisen vihollispartion tulevan Askerista jäällä kohti Sauluotoa. Oma partio lähti vastaan suksilla. Laukausten vaihdossa yksi vihollinen kaatui. Kolme haavoittunutta tuotiin sotavankeina Haapasaareen. Omia tappioita ei ollut.
Seuraavana päivänä 12 miehen vihollis-partio hyökkäsi Suurlakan vartioasemaa vastaan. Hyökkäys torjuttiin yhden vihollisen kaatuessa.
Pari päivää myöhemmin tavattiin pari vihollisdesanttia jäällä Ison Kalastajan lähellä. Heidät tuomittiin kuolemaan kenttäoikeudessa.
Samana helmikuun 25. päivänä Suursaaresta lähti sotilasrivistö pohjoiseen. Kärjessä oli 18 hyökkäysvaunua ja niitä seurasi noin 3 kilometrin pituinen kolonna lumipukuisia miehiä ja ajoneuvoja. Vaunut olivat valkoisia. Kaksi tuntia marssittuaan rivistö kääntyi Suursaaren ja Lupin puolivälissä takaisin Suursaareen joko railon tai heikon jään takia.
Vilkkaimpana päivänä 362 lentokonetta
Helmikuussa laivat olivat vaihtuneet jäällä maakulkuneuvoihin. Kirkonmaa sai taas pommeista osansa. Helmikuun viimeisenä päivänä lohkon alueella oli 270 pommikone- ja 70 hävittäjälentoa. Kirkonmaan vilkkaimpana päivänä talvisodassa eli 2. maaliskuuta havaittiin kaikkiaan 362 viholliskonetta. Vähäinen ilmatorjunta-aseistus koostui pääosin kevyistä matalatorjunnan konekivääreistä.
Koska helmikuun puoliväliin mennessä lohko oli menettänyt jalkaväkireservinsä Viipurinlahden puolustukseen, Haapasaaristoon keskitettiin majuri Albert Ravilan komentama Osasto Ravila. Se oli muodostettu kahdesta polkupyöräkomppaniasta.
Kun jää ja telakoinnit vapauttivat laivaston miehiä, matruuseista koottiin kapteeni Reino Aaltosen komentoon Helsingin laivastoasemalla Pataljoona Aaltonen. Se ryhmitettiin helmikuun lopulla Mussaloon ja Kaunissaareen. Virolahden alalohko sai omat pataljoonansa.
Karjalan Kannaksella puolustuslinjoja murtanut suurhyökkäys eteni maaliskuun alussa Viipurinlahdelle, jonka ylittäminen oli vihollisen tavoite.
Vihollinen aloitti 4. maaliskuuta Viipurinlahden alueella suurhyökkäyksen ja samalla Kotkan lohkon alueella maihinnousuyrityksen, johon oli varauduttukin kauan. Lentotiedustelu huomasi vihollisen auranneen uria ulkosaaristoon sekä siirtäneen saariin lisäjoukkoja ja kalustoa. Ulkosaarten venäläisjoukkojenjohto oli siirtynyt Someriin. Siellä talvipuolustuksen komentaja käski aloittaa taistelun Narvin ja Suursaaren välillä tarkoituksena sitoa mahdollisimman paljon suomalaisjoukkoja tälle suunnalle Karjalan Kannaksen kustannuksella. Helmikuun 13.-14. päivinä venäläisillä oli laajoja talvisotaharjoituksia Lavansaaren ja Suursaaren jääalueella. Somerin esikunnan käytössä oli nelipataljoonainen 260. merijalkaväkiprikaati, jolle oli alistettu tykistöä ja panssarivaunuja. Myöhemmin joukkoja lisättiin divisioonasta Laukaanlahdella.
Kirkonmaa ja Rankki tulittivat, jäälle jäi lähes 1000 vihollista
Vihollinen hyökkäsi 4. maaliskuuta vahvoilla joukoilla Suomenlahden yli Kotkan ja Virolahden suuntaan. Aamulla kello 7.30 Haapasaaresta havaittiin rykmentin ja noin kuuden kilometrin pituisen kolonnan etenevän Suursaaresta Tomin ja Askerin saarten välistä Haapasaarta kohti. Toisella sivustalla oli monia konekivääriahkioita. Niiden takana oli kymmenen hyökkäysvaunua tai autoa.
Tuntia myöhemmin vihollinen oli edennyt pääosillaan Sanskerin korkeudelle. Silloin Rankki avasi tulen ja Kirkonmaa hieman myöhemmin vihollisen etuosastoonl5,4 kilometrin päähän. Ensimmäisten ammusten jälkeen vihollinen pysähtyi hetkeksi. Etuosastot jatkoivat Kuusenkarin suuntaan ja pääosasto suoraan pohjoiseen. Tykistökeskitykset kiihdytettiin täyteen voimaansa tarkistetuilla etäisyyksillä ja suunnilla. Rankin tuli siirrettiin vihollisen pääosastoon. Täysi tusina keskitettyjä sirpalekranaatti-iskuja Pysäytti koko pääosaston, joka alkoi perääntyä epäjärjestyksessä.
Sen jälkeen tuli keskitettiin Sanskerin eteläpuolelle jälkiosastoon, jonka kymmenkunta tuli-iskua hajotti. Etelään perääntyvää vihollista seurannut tuli osui koko ajan maaliinsa. Vihollisosastot yhdistyivät Lupin korkeudella, jolloin molempien linnakkeiden tuli keskeytettiin. Vihollinen pakeni epäjärjestyksessä. Kello 11.05 Rankki lopetti tulensa maksimiampumamatkan päässä. Kirkonmaa jatkoi takaa-ajoa. Osumat tekivät suurta tuhoa. Kello 12.02 Kirkonmaakin lopetti tulensa, kun matkaa oli silloin 23 kilometriä.
Iltapäivällä Omat partiot tapasivat komppanian verran vihollisia ja autokolonnan keräämässä kaatuneita ja haavoittuneita sekä materiaalia. Lumipyryn sekä kenttäkaapelin puutteen vuoksi tulenjohtajaa ei saatu eteen eikä tulta voitu enää avata. Pienet partiot eivät pystyneet estämään vihollisen toimintaa. Vihollisen tappiot arvioitiin noin 800 kaatuneeksi.
Oma tykistö toimi hyvin Kirkonmaan kymmentuumaisen muutamia laukeamattomia nalleja lukuun ottamatta. Rankin kuusituumaisten sirpalekranaattien kaikki sytyttimet toimivat erinomaisesti. Kymmentuumaisen miinakranaatti teki 65-senttiseen jäähän 10-12 metrisen avannon. Kuusituumaisen kranaatin sirpaleita lensi 600 metrin päähän. Ne tappoivat vielä 400 metrin päässä räjähdyspaikasta.
Uusi hyökkäysyritys kaksi päivää myöhemmin
Kaksi päivää myöhemmin, 6. maaliskuuta, vihollinen uusi yrityksensä hiukan pienemmin voimin. Aamupäivällä vain 1,5 kilometrin päässä Lupista huomattiin noin kilometrin levyinen osasto, joka eteni pohjoiseen.
Reiskeri-Luppi-Suntkeri-alueelle edenneen osaston vahvuudeksi arvioitiin 500 miestä. Rankki ja Kirkonmaa avasivat tulen 15,7 kilometrin etäisyydeltä. Tarkka tuli hajotti vihollisryhmitykset täydellisesti. Ne alkoivat vetäytyä takaisin Suursaareen päin. Vajaan puolen tunnin päästä linnakkeet lopettivat ampumisen. Omat lentokoneet saapuivat pian paikalle ja pommittivat hajoavaa vihollisryhmitystä. Lentohyökkäys oli tehokas. Vihollinen vetäytyi pienissä ryhmissä vetäen mukanaan kelkkoja, joihin kerättiin kaatuneet, haavoittuneet ja tavaraa. Lupin eteläpuolella oli hevosia, joilla paluu oli nopeaa. Lisäksi pintasumu oli viholliselle eduksi.
Vielä iltapäivällä vihollisen 20-miehinen partio keräsi jäältä haavoittuneita. Vihollisen tappioiksi arvioitiin nyt 150 kaatunutta. Seuraavina päivinä hyökkäilyt jatkuivat, mutta enintään komppanian voimin lähinnä tiedusteluina, jotka torjuttiin helposti. Rankin ja Kirkonmaan raskaita putkia ei enää tarvittu.
Samalla vihollinen teki vakavampia hyökkäyksiä Virolahden saaristossa, missä se sai jalansijaa Isokalastajalla, Kinnarissa ja Huovarissa. Taisteluja käytiin siellä sodan loppuun saakka. Suomalaiset saavuttivat täyden torjuntavoiton. He valloittivat Isokalastajaa lukuun ottamatta kaikki ensi vaiheessa menettämänsä saaret. Kotkan lohkoa vastassa vihollisvoimien määrä oli kaikkiaan noin divisioona.
TEKSTI Viljo Ripatti
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurinlahden_taistelu_1940
Viipurinlahdella tilanne oli yhtä katastrofaalinen.
Jälkipyykki
Sodan päättyessä hyökkääjällä oli aloite käsissään kautta koko Viipurinlahden rintaman. Venäläisten sillanpää asema oli liki 10 kilometriä syvä ja 7 kilometriä leveä. Suomalaisten puolustus oli kulutettu sirpaleiseksi ja ohueksi. Suomalaisten puolustus oli romahtamaisillaan, joten rauha tehtiin oikeastaan yhdennellätoista hetkellä.
Viipurinlahden taistelu aiheutti molemmille osapuolille suuria tappioita. Alue muodostui lopulta operatiivisesti tärkeäksi ja suomalaisille kriittiseksi, ylimääräiseksi rintamaksi. Silti puna-armeija ei päässyt läpimurtoon rauhan tuloon mennessä. Silti taistelut olivat jo osoittaneet, että puolustajan mahdollisuudet pysäyttää hyökkääjä olivat enää olemattomat. On arveltu, että sisäänmurrosta olisi parissa päivässä kehittynyt läpimurto.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/19.marraskuu/laak4699.htm
Lisäksi Kolanjoelle oli tulossa vihollisen uusia vereksiä yhtymiä.
Lasse Laaksonen saa puheenvuoron.
Talvisodan rauha pelasti Suomen
Nuori tutkija väittää, ettei Mannerheimkaan tiennyt, miten luhistumaisillaan Kannas oli
Talvisota on historiankirjoista juurtunut mieleen sankaritarinana, jossa pieni, melkein aseeton Suomi ihmeitä tehden torjui sisun, nokkeluuden, yhteishengen, Molotovin cocktailien, mottitaktiikan ja paukkupakkasten avulla puna-armeijan massiivisen hyökkäyksen.
Urhoollinen torjuntataistelu päättyi kuitenkin pettymykseen, Moskovassa solmittuun rauhaan. Suomi menetti siinä koko Karjalan kannaksen, vaikka venäläiset eivät edes pystyneet valloittamaan Viipuria. Kuusikymmentä vuotta on keskusteltu, olisiko sotaa pitänyt sittenkin vielä jatkaa.
Talvisodan alkamisen 60-vuotispäivän kynnyksellä kirjakauppoihin tulee nuoren helsinkiläisen sotatutkijan Lasse Laaksosen perusteellinen väitöskirja, jossa vastataan tuohon kysymykseen.
Raadollinen kuva
sodan viimeisistä viikoista
Vastaus on hyvin selkeä: sotaa ei olisi kyetty enää jatkamaan. Suomalaisten puolustus oli rauhan tullessa 13. maaliskuuta 1940 klo 11 luhistumaisillaan tärkeimmällä suunnalla Karjalan kannaksella ja Viipurinlahden länsirannalla. Kysymys oli enää päivistä. Rauha tuli viime hetkillä. Se pelasti suomalaiset.
Lasse Laaksosen tutkimus Todellisuus ja harhat - Kannaksen taistelut ja suomalaisten joukkojen tila talvisodan lopussa 1940 antaa raadollisen kuvan sodan viimeisistä viikoista ja päivistä. Sankaritarujen ja ihmeiden tilalle nousee karmaiseva kuva kaaoksesta, joka rintamalla vallitsi:
Sotilaat olivat loppuun väsyneitä, monet mitään tajuamattomassa tilassa, kauhun lamauttamia; monet komentajatkin haparoivat päätöksiä paniikissa. Sotamateriaali oli huvennut, puolustuslinja oli harva ja ohut kuin pärekori ja reservissä oli jäljellä enää kolme todella taistelykykyistä pataljoonaa heitettäviksi pahimpiin paikkoihin. Joukot olivat monin paikoin pirstaleina, joita oli mahdoton johtaa. Divisioonien ja armeijakuntien esikunnat ja Mikkelin päämaja eivät tienneet, missä rintamalinjat täsmällisesti kulkivat.
"Inhimillinen kestokyky oli ylittynyt, noutaja oli tulossa", Lasse Laaksonen kuvaa tilannetta talvisodan viimeisinä hetkinä.
Tässä sotakirjassa saavat huutia niin jäykkä, virheitä tehnyt marsalkka Mannerheim, todellista tilannetta kaunistellut kenraali Airo, riitelevät ja juopottelevat rintamakenraalit kuin Suomen sotilasopitkin.
Sotilasmaantiedon oppikirja opetti, että maihinnousu Viipurinlahden länsirannalle on talvisaikaan mahdoton. Yhtäkkiä helmi-maaliskuun vaihteessa 1940 mahdoton muuttui mahdolliseksi: suomalaiset katselivat linnoittamattoman lahden rannalla, miten venäläisten hyökkäysvaunukolonnat vyöryivät Viipurinlahden 80-senttistä jäätä pitkin suoraan kohti. Panssarintorjunta-aseista ei ollut tietoakaan.
Suomalaisia komentanut majuri ajeli Vilaniemessä reellä ympäriinsä ja huuteli: "Pelastukoon ken voi."
Gradu
Viipurinlahdelta
Mikä mies on Lasse Laaksonen, joka kuvailee pyhää talvisotaa tuolla tavalla? Joku uusi pitkätukka-radikaali-sivari?
Pitkä niskatukka tällä talvisotakriitikolla on, mutta sivari hän ei ole. Hän on 31-vuotias Helsingissä aina asunut intohimoinen historiantutkija, joka aloitti 7-vuotiaana lukemisen Grimbergin 25-osaisesta Kansojen historiasta.
Hän alkoi 1991 opiskella Helsingin yliopistossa arkeologiaa, mutta sai professori Heikki Ylikankaan seminaarissa viiriäisen talvisodan tutkimiseen. Siitä löytyi nuorelle miehelle riittävästi kiehtovia myyttejä ja mystisiä mustia aukkoja. Viipurinlahti-gradu valmistui 1996, lisensiaatintyö Viipurin seudun taisteluista 1998, ja väitöskirja koko Kannaksesta tarkastetaan 13. marraskuuta. Yliopistopaino julkaisee sen lähiaikoina.
Leipätyökseen kahden lapsen isä opettaa historiaa Sibelius-lukiossa. Sivuhomminaan hän kirjoitti väitöskirjan lomassa poliisijärjestöjen historian.
Armeijaan Laaksonen meni heti koulun jälkeen vapaaehtoisena. Hän on sotilasarvoltaan jääkäri ja harrastaa vapaaehtoista maanpuolustusta sekä urheilua. Taekwondossa hän on maajoukkuetason mies.
Kun filosofian lisensiaatti Lasse Laaksonen alkaa selittää kartalta kynän kärjen avulla Viipurin ympäristön tapahtumia maaliskuussa 1940, ei jää pienintäkään epäselvyyttä, etteikö hän olisi paneutunut aiheeseen ja totisesti innostunut sotahistorian tutkimuksesta: puhetta pulppuaa, niskatukka heilahtelee eikä pylly pysy penkissä.
Pikkutarkka
kuva tilanteesta
Talvisodan loppuratkaisut alkoivat Karjalan kannaksella helmikuun puolivälissä 1940, kun neuvostojoukot mursivat Mannerheim-linjan Summan lähellä. Rauhan tullessa 13. maaliskuuta puna-armeija oli katkaissut Haminan ja Viipurin välisen valtatien, vallannut Viipurin eteläiset kaupunginosat, työntynyt niin sanotun T-aseman läpi Talin-Portinhoikan alueella ja ylittänyt Vuoksen Vuosalmella.
Lasse Laaksonen on tutkimuksessaan rekonstruoinut pikkupiirteitä myöten Kannaksen ja Viipurinlahden tapahtumat sodan viimeisiltä viikoilta. Hän kävi läpi kaikki lippuset ja lappuset, sotapäiväkirjat, muistiinpanot, tilannekatsaukset ja raportit, joita sota-arkistoon on taltioitu. Lisäksi hän luki talvisotakirjat ja haastatteli ison joukon veteraaneja.
Hän on hahmottanut 400-sivuisessa tutkimuksessa, mikä oli todellinen tilanne rintamalla sodan viimeisinä hetkinä, ja millainen kuva tilanteesta ja joukkojen tilasta välittyi porras portaalta ylimpiin esikuntiin ja päämajaan Mikkeliin. Sen lisäksi hän on vielä arvioinut, mitä komentajien keskinäiset henkilösuhteet vaikuttivat sodan johtamiseen ja tapahtumiin noina viimeisinä viikkoina.
Kaaosta, sekoamista,
paniikkia ja pakoa
Laaksosen raportti on tieteellisen pikkutarkkaa mutta hurjaa luettavaa. Väitöskirja vilisee väsymystä, kauhua, paniikkia, kaaosta, psykoosia, peräytymistä, joukkojen pirstaloitumista, taktisia virheitä, vääriä tilannearvioita ja niiden paikkailua ja pimitystä sodan jälkeen.
Laaksosen johtopäätös on, että erityisesti Viipurinlahdella, Talin-Portinhoikan alueella, Vuosalmella ja osin Taipaleessakin lukuisat pataljoonat olivat sodan viime päivinä käytännössä luhistumistilassa, mutta päämaja ei täysin ymmärtänyt joukkojen taisteluarvon äkillistä laskua. Se oli luottanut sokeasti rintaman kestävyyteen.
Laaksonen toteaa, että rintama olisi varmasti murtunut jo muutamassa päivässä Viipurinlahdella, Portinhoikassa tai Vuosalmella, jos sota ja puna-armeijan massiiviset hyökkäykset olisivat jatkuneet.
Vaarallisin tilanne oli Viipurinlahdella Viipurin länsipuolella. Jos venäläiset olisivat murtautuneet siinä läpi, Kannaksen kolme armeijakuntaa olisivat jääneet läpimurtokohdan itäpuolelle. Juoksu kohti Helsinkiä olisi alkanut.
Edessä olisi ollut tosin Luumäen linja, mutta se oli enemmän karttaan piirretty viiva kuin linnoitettu puolustusasema. Sen tuntumaan oli haalittu reserviksi pataljoonia koulutuskeskuksista eri puolilta Suomea. Miehet olivat heikosti koulutettuja ja heikosti aseistettuja.
Yksi Luumäen linjalle hätiin haalituista oli minun isäni, runsas kuukausi aikaisemmin koulutuskeskukseen Kuopioon alokkaaksi mennyt mies.
ARTO ASTIKAINEN / Helsingin Sanomat- on tohtori
ja nuoren polven lahjakkaimpia tutkijoita. Hän on Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti.
Hänen väitöskirjastaan "Todellisuus ja harhat" 1999 kannattaa lukea hyvin tarkka näkemys Talvisodan loppuvaiheesta.Hänen mukaansa armeija oli kestokykynsä rajalla, kuten olen tuolla edellä
"Armeija oli loppuun kulunut" esittänyt. - 1940
Tässä kirjassa on tarkka kuvaus tapahtumista Kotkan edustalla.
Tiilikainen, Heikki: Talvisodan jäinen loppunäytös
Kustantaja: Ajatus Kirjat
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 2006
ISBN: 9789512069415
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9789512069415
http://www.bookplus.fi/search.php?Authorl=Tiilikainen, Heikki&hide=1
Tämä teos käsittelee erästä vaiettua, mutta yhtä tärkeintä talvisodan torjuntavoittoa. Se käytiin
kaukana Kannaksen eturintamasta, neuvostoliittolaisen, lähes divisioonan vahvuisen jalkaväkiosaston ja Kotkan rannikkopuolustuksen välillä 4.-5. maaliskuuta 1940. Venäläiset lähtivät hyökkäämään Suursaaresta jään yli kohti Kotkaa ja Virolahtea 4. maaliskuuta 1940 - siis runsasta viikkoa ennen rauhantekoa. Suomalaiset olivat äärimmäisen tiukoilla. Miehistä oli pulaa, joten Kotkaan perustettiin kiireesti muun muassa koulupoikakomppanioita ja sinne siirrettiin
aliupseerikoulujen oppilaita sekä yksiköitä Ahvenanmaalta. Mikäli venäläisjoukot olisivat päässeet läpi, he olisivat saaneet haltuunsa rantatien ja päässeet syvälle suomalaisten selustaan. Venäläisten kannalta Kotkaan suunnattu hyökkäys oli hirvittävä tragedia: kahden yön aikana he menettivät noin tuhat miestä. Syynä oli huono valmistelu: riittävällä ilma- ja tykistötuella puna-armeija
olisi päässyt päämääräänsä - ja suomalaisten rauhanneuvottelijoiden asema olisi muuttunut
kertaheitolla.
Heikki Tiilikainen ja Ilmari Pusa käyttävät kirjansa lähteinä ennen julkaisematonta materiaalia, myös yksityisistä arkistoista. Everstiluutnantti evp. Heikki Tiilikainen (s. 1941) on Merisotakoulusta valmistunut rannikkotykistöupseeri. Hän on palvellut muun muassa Kirkonmaan ja Rankin linnakkeiden päällikkönä, aliupseeri- ja kadettikurssin johtajana ja rannikkopatteriston komentajana Raumalla. Tiilikainen on toiminut Ruotuväki- ja Suomen Sotilas-lehden päätoimittajana sekä kirjoittanut ja kääntänyt lukuisia kirjoja.
Ilmari Pusa (s. 1926) on asunut Viipurin ja Kotkan välisellä rannikkoseudulla lähes koko elämänsä. Hän palveli jatkosodassa 1941-44 rannikkotykistössä, ja on edelleen aktiivisesti mukana Kymenlaakson rannikon puolustajain killan toiminnassa. - loppunäytös
Lasse Laaksonen murti myytin talvisodan päättymisen syistä.
- Anonyymi
1940 kirjoitti:
Tässä kirjassa on tarkka kuvaus tapahtumista Kotkan edustalla.
Tiilikainen, Heikki: Talvisodan jäinen loppunäytös
Kustantaja: Ajatus Kirjat
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 2006
ISBN: 9789512069415
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9789512069415
http://www.bookplus.fi/search.php?Authorl=Tiilikainen, Heikki&hide=1
Tämä teos käsittelee erästä vaiettua, mutta yhtä tärkeintä talvisodan torjuntavoittoa. Se käytiin
kaukana Kannaksen eturintamasta, neuvostoliittolaisen, lähes divisioonan vahvuisen jalkaväkiosaston ja Kotkan rannikkopuolustuksen välillä 4.-5. maaliskuuta 1940. Venäläiset lähtivät hyökkäämään Suursaaresta jään yli kohti Kotkaa ja Virolahtea 4. maaliskuuta 1940 - siis runsasta viikkoa ennen rauhantekoa. Suomalaiset olivat äärimmäisen tiukoilla. Miehistä oli pulaa, joten Kotkaan perustettiin kiireesti muun muassa koulupoikakomppanioita ja sinne siirrettiin
aliupseerikoulujen oppilaita sekä yksiköitä Ahvenanmaalta. Mikäli venäläisjoukot olisivat päässeet läpi, he olisivat saaneet haltuunsa rantatien ja päässeet syvälle suomalaisten selustaan. Venäläisten kannalta Kotkaan suunnattu hyökkäys oli hirvittävä tragedia: kahden yön aikana he menettivät noin tuhat miestä. Syynä oli huono valmistelu: riittävällä ilma- ja tykistötuella puna-armeija
olisi päässyt päämääräänsä - ja suomalaisten rauhanneuvottelijoiden asema olisi muuttunut
kertaheitolla.
Heikki Tiilikainen ja Ilmari Pusa käyttävät kirjansa lähteinä ennen julkaisematonta materiaalia, myös yksityisistä arkistoista. Everstiluutnantti evp. Heikki Tiilikainen (s. 1941) on Merisotakoulusta valmistunut rannikkotykistöupseeri. Hän on palvellut muun muassa Kirkonmaan ja Rankin linnakkeiden päällikkönä, aliupseeri- ja kadettikurssin johtajana ja rannikkopatteriston komentajana Raumalla. Tiilikainen on toiminut Ruotuväki- ja Suomen Sotilas-lehden päätoimittajana sekä kirjoittanut ja kääntänyt lukuisia kirjoja.
Ilmari Pusa (s. 1926) on asunut Viipurin ja Kotkan välisellä rannikkoseudulla lähes koko elämänsä. Hän palveli jatkosodassa 1941-44 rannikkotykistössä, ja on edelleen aktiivisesti mukana Kymenlaakson rannikon puolustajain killan toiminnassa.Neuvostoliittolaisten tappioita luultavasti jälleen liioiteltu.
- päivään asti
oltas kestetty. Ja sitten olisikin poika-Bush tullut avuksemme ja vallannut Kannaksen meille takaisin.
- Vaka Vanha
Toteaisin vielä, vaikka ei ehkä pitäisi ...
Että sillä ei oikeastaan ole paljoakaan merkitystä, sodan jatkamisen kannalta, montako päivää tai viikkoa ehkä kuukauttakin sotaa olisi kyetty jatkamaan.
Sillä oleellista oli se, ettei Suomi sillä hetkellä kyennyt estämään maan valtausta loputtomasti, eikä edes saamaan jo menettyjä alueita takaisin, vaikka olisi saanut tukeakin muilta valtoilta, sota olisi päättynyt joka tapauksessa huonommin, jos sitä olisi jakettu loputtomiin.
Aika ei ollut kypsä sodan voitolliseen lopputulokseen, eikä Suomen armeija valmis ja riittävästi varustettu.
Tarvittiin liittolainen, yksin ei Venäjälle pärjättäisi, se oli tullut selväksi.
Rauha oli oikea ratkaisu, sillä tilanne saattoi muuttua nopeastikkin, kuten sitten tapahtuikin.- tämä nyt
Täydennän hieman.
Kolme päivää! Se oli aika (13.3. 3 on noin 16 maaliskuuta), jonka puna-armeija olisi tarvinnut uudelleen ryhmitykseen tielinjoille Lappeenrantaan ja rautateitse marssien aina Savonlinnaan saakka.
Loppu olisi ollut vain etenemistä Vaasaan, Turkuun ja Helsinkiin. Tällä matkalla olisivat tärkeimmät satamat Suomenlahdelta Turkuun, Helsingin ja Tampereen teollisuus ja rautatieverkon pääosat ollut puna-armeijan käytössä. Mitään sissisotaa kummempaa ei olisi ollut.
Vappujuhliaan olisivat pitäneet jo Hangossa ja Porissa. Muuta uskovat ovat haihattelijoita ja tietämättömyydessä rypöviä.
Mistä olisi apu tullut? Meri oli metrisessä jäässä Vappuun asti (no ei ihan vaan 24.4.). Taivaastako olisi pudonnut, kuten rukoiltiin.
Asioita ymmärtävät tietävät, että vastaiskun valmisteluun pitää apuun tulleen armeijan kuluttaa viikkoja. Talvi ja myöhemmin kevätrospuuttoon tulleet "auttajat" hedelmäviinitarhoistaan, olisivat olleet surkea maalitaulujen massa. - Vaka Vanha
tämä nyt kirjoitti:
Täydennän hieman.
Kolme päivää! Se oli aika (13.3. 3 on noin 16 maaliskuuta), jonka puna-armeija olisi tarvinnut uudelleen ryhmitykseen tielinjoille Lappeenrantaan ja rautateitse marssien aina Savonlinnaan saakka.
Loppu olisi ollut vain etenemistä Vaasaan, Turkuun ja Helsinkiin. Tällä matkalla olisivat tärkeimmät satamat Suomenlahdelta Turkuun, Helsingin ja Tampereen teollisuus ja rautatieverkon pääosat ollut puna-armeijan käytössä. Mitään sissisotaa kummempaa ei olisi ollut.
Vappujuhliaan olisivat pitäneet jo Hangossa ja Porissa. Muuta uskovat ovat haihattelijoita ja tietämättömyydessä rypöviä.
Mistä olisi apu tullut? Meri oli metrisessä jäässä Vappuun asti (no ei ihan vaan 24.4.). Taivaastako olisi pudonnut, kuten rukoiltiin.
Asioita ymmärtävät tietävät, että vastaiskun valmisteluun pitää apuun tulleen armeijan kuluttaa viikkoja. Talvi ja myöhemmin kevätrospuuttoon tulleet "auttajat" hedelmäviinitarhoistaan, olisivat olleet surkea maalitaulujen massa.Tämä on se pahin skenaario, eikä ehkä edes kovin epätodennäköinen, Suomen oma armeija oli aika lopussa ja vaikka moteista saatiinkin paljon aseita.
Niin ei se ihan heti olisi tilannetta muuttanut, olisi tarvittu tuoreita koulutettuja yhtymiä ja paljon.
En usko, että sellaista voimaa olisi Briteiltä tai Ranskalta, joka oli Venäjän pysäyttänyt.
Saksa olisi siihen kyennyt, mikäli se olisi muuttanut mielensä ja tullut mukan sotaan.
Mutta Saksalaisetkaan ei olleet vielä maassa ja niiden siirtämiseen ja rintamalle kuljettamiseen, olisi tarvittu kuukauden verran lisäaikaa. - Apuva?
tämä nyt kirjoitti:
Täydennän hieman.
Kolme päivää! Se oli aika (13.3. 3 on noin 16 maaliskuuta), jonka puna-armeija olisi tarvinnut uudelleen ryhmitykseen tielinjoille Lappeenrantaan ja rautateitse marssien aina Savonlinnaan saakka.
Loppu olisi ollut vain etenemistä Vaasaan, Turkuun ja Helsinkiin. Tällä matkalla olisivat tärkeimmät satamat Suomenlahdelta Turkuun, Helsingin ja Tampereen teollisuus ja rautatieverkon pääosat ollut puna-armeijan käytössä. Mitään sissisotaa kummempaa ei olisi ollut.
Vappujuhliaan olisivat pitäneet jo Hangossa ja Porissa. Muuta uskovat ovat haihattelijoita ja tietämättömyydessä rypöviä.
Mistä olisi apu tullut? Meri oli metrisessä jäässä Vappuun asti (no ei ihan vaan 24.4.). Taivaastako olisi pudonnut, kuten rukoiltiin.
Asioita ymmärtävät tietävät, että vastaiskun valmisteluun pitää apuun tulleen armeijan kuluttaa viikkoja. Talvi ja myöhemmin kevätrospuuttoon tulleet "auttajat" hedelmäviinitarhoistaan, olisivat olleet surkea maalitaulujen massa.Minne olet tämän Liittoutuneiden "uhkapelin" unohtanut? Ranska ja Englanti oli kovin innokkaasti tulossa pohjolaan tai ainakin avuksi. Niinhän sitä on tavattu sanoa. Totta lienee vaiko ihan lööperiä?
Jukka Nevakiven kirjoissa Apu, jota ei pyydetty ja sen uudempi painos, jossa on mukana amerikkalaisten osuus tapahtumien kulussa, eli Apu jota ei annettu, kertoo tapahtumien kulun melko tarkkaan.
Englantilaiset tiettävästi uhkasi pommittaa 300 koneensa voimin NL:n öljykentät Mustalla merellä. Se oli yksi niistä ehdotetuista aputoimista, jos Suomi sittenkin pyytää apua aivan viime tipassa. Eihän Suomeen olisi päästy muuten kuin Norjan ja Ruotsin kautta, meret kun oli jäässä ja ruotsalaiset tietenkin pani kaikella tavalla hanttiin uhaten mm. vetää ratakiskot rullalle ja siirtää kaikki junansa etelä-Ruotsiin.
Sille joka kohta sanoo, että kuinka se pommitus olisi ollut mahdollista, niin täältä selviää missä niitä Englannin alusmaita / siirtomaita tuolloin oli ja missä niiden pommikoneet tuolloin 1940 keväällä oli!
Noista kirjoista selviää tiedot niistä Englannin pommikoneista ja vähän muustakin:
Nevakivi Jukka: Apu jota ei annettu. Länsivallat ja Suomen Talvisota, Juva 2000
Tulkintaerimielisyyksiä Ylikankaan kanssa:
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm
Tässä on lisää Nevakiven mielenkiintoista tuotantoa koskien mm. Talvisotaa ja Suomen tapahtumia sen jälkeenkin:
Nevakivi Jukka: Muurmannin legioona Suomalaiset ja liittoutuneiden interventio Pohjois-Venäjälle 1918-19, Tammi, 1970, 384 s.
Nevakivi Jukka: Apu jota ei pyydetty - liittoutuneet ja Suomen talvisota 1939 - 1940
Tammi, 1972, 306 s.
Nevakivi Jukka: Ystävistä vihollisiksi, Suomi Englannin politiikassa 1940-1941
Tammi, 1976, 250 s.
Nevakivi Jukka: Maanalaista Diplomatiaa
TAMMI, 1983
Nevakivi Jukka et al. (toim.): Paasikiven hirmuisen vuodet. Suomi 1944-48
Tammi, 1986, 192 s.
Nevakivi Jukka: Zdanov suomessa Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu?
Otava, 1995, 311 s.
Nevakivi Jukka: Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui
Otava, 1996, 255 s.
Nevakivi Jukka: Apu jota ei annettu. Länsivallat ja Suomen Talvisota, Juva 2000
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm - tämä nyt
Apuva? kirjoitti:
Minne olet tämän Liittoutuneiden "uhkapelin" unohtanut? Ranska ja Englanti oli kovin innokkaasti tulossa pohjolaan tai ainakin avuksi. Niinhän sitä on tavattu sanoa. Totta lienee vaiko ihan lööperiä?
Jukka Nevakiven kirjoissa Apu, jota ei pyydetty ja sen uudempi painos, jossa on mukana amerikkalaisten osuus tapahtumien kulussa, eli Apu jota ei annettu, kertoo tapahtumien kulun melko tarkkaan.
Englantilaiset tiettävästi uhkasi pommittaa 300 koneensa voimin NL:n öljykentät Mustalla merellä. Se oli yksi niistä ehdotetuista aputoimista, jos Suomi sittenkin pyytää apua aivan viime tipassa. Eihän Suomeen olisi päästy muuten kuin Norjan ja Ruotsin kautta, meret kun oli jäässä ja ruotsalaiset tietenkin pani kaikella tavalla hanttiin uhaten mm. vetää ratakiskot rullalle ja siirtää kaikki junansa etelä-Ruotsiin.
Sille joka kohta sanoo, että kuinka se pommitus olisi ollut mahdollista, niin täältä selviää missä niitä Englannin alusmaita / siirtomaita tuolloin oli ja missä niiden pommikoneet tuolloin 1940 keväällä oli!
Noista kirjoista selviää tiedot niistä Englannin pommikoneista ja vähän muustakin:
Nevakivi Jukka: Apu jota ei annettu. Länsivallat ja Suomen Talvisota, Juva 2000
Tulkintaerimielisyyksiä Ylikankaan kanssa:
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm
Tässä on lisää Nevakiven mielenkiintoista tuotantoa koskien mm. Talvisotaa ja Suomen tapahtumia sen jälkeenkin:
Nevakivi Jukka: Muurmannin legioona Suomalaiset ja liittoutuneiden interventio Pohjois-Venäjälle 1918-19, Tammi, 1970, 384 s.
Nevakivi Jukka: Apu jota ei pyydetty - liittoutuneet ja Suomen talvisota 1939 - 1940
Tammi, 1972, 306 s.
Nevakivi Jukka: Ystävistä vihollisiksi, Suomi Englannin politiikassa 1940-1941
Tammi, 1976, 250 s.
Nevakivi Jukka: Maanalaista Diplomatiaa
TAMMI, 1983
Nevakivi Jukka et al. (toim.): Paasikiven hirmuisen vuodet. Suomi 1944-48
Tammi, 1986, 192 s.
Nevakivi Jukka: Zdanov suomessa Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu?
Otava, 1995, 311 s.
Nevakivi Jukka: Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui
Otava, 1996, 255 s.
Nevakivi Jukka: Apu jota ei annettu. Länsivallat ja Suomen Talvisota, Juva 2000
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htmEi 5000 kilsan päässä oleva pommitus lopeta jo ryhmittyneiden divisioonien vyöryä. Nevakivellä on kummallinen ajatus pommituksien voimasta.
Vuonna 1939 Englannin pommituslaivueet eivät kyenneet edes lentämään lastejaan Bakuun, tai sille alueille. Niitä koneita tuli vasta 1943 alkuvuodesta. Toisaalta ei Stalin olisi sormi suussa katsellut sitä hommaa. Kone tulee alas ampumalla ja lentää ne pommittamaan toiseenkin suuntaan.
Kuka on liikkunut Kölivuoristossa, tietää, että sieltä ei tulla divisioonatolkulla moneen viikkoon Kannakselle, vaikka Ruotsi olisi luvan kulkuun antanutkin.
Suonen tieverkosto länsi-itä sunnassa 1939 oli lähes olematon, tai puuttui kokonaan.
Englesmannit olisivat saaneet tanssia ripaskaa Vaasassa Igorin kanssa Vappuna, jos olisi ollut otsaa tulla. - Pussinperä
tämä nyt kirjoitti:
Ei 5000 kilsan päässä oleva pommitus lopeta jo ryhmittyneiden divisioonien vyöryä. Nevakivellä on kummallinen ajatus pommituksien voimasta.
Vuonna 1939 Englannin pommituslaivueet eivät kyenneet edes lentämään lastejaan Bakuun, tai sille alueille. Niitä koneita tuli vasta 1943 alkuvuodesta. Toisaalta ei Stalin olisi sormi suussa katsellut sitä hommaa. Kone tulee alas ampumalla ja lentää ne pommittamaan toiseenkin suuntaan.
Kuka on liikkunut Kölivuoristossa, tietää, että sieltä ei tulla divisioonatolkulla moneen viikkoon Kannakselle, vaikka Ruotsi olisi luvan kulkuun antanutkin.
Suonen tieverkosto länsi-itä sunnassa 1939 oli lähes olematon, tai puuttui kokonaan.
Englesmannit olisivat saaneet tanssia ripaskaa Vaasassa Igorin kanssa Vappuna, jos olisi ollut otsaa tulla.miksi ja mistä loppujen lopuksi Bakua uhattiin, tai mistä syystä pommituksista luovuttiin. Talvisota näytteli kylläkin sivujuonnetta asiassa.
- Apu jota ei annettu
tämä nyt kirjoitti:
Ei 5000 kilsan päässä oleva pommitus lopeta jo ryhmittyneiden divisioonien vyöryä. Nevakivellä on kummallinen ajatus pommituksien voimasta.
Vuonna 1939 Englannin pommituslaivueet eivät kyenneet edes lentämään lastejaan Bakuun, tai sille alueille. Niitä koneita tuli vasta 1943 alkuvuodesta. Toisaalta ei Stalin olisi sormi suussa katsellut sitä hommaa. Kone tulee alas ampumalla ja lentää ne pommittamaan toiseenkin suuntaan.
Kuka on liikkunut Kölivuoristossa, tietää, että sieltä ei tulla divisioonatolkulla moneen viikkoon Kannakselle, vaikka Ruotsi olisi luvan kulkuun antanutkin.
Suonen tieverkosto länsi-itä sunnassa 1939 oli lähes olematon, tai puuttui kokonaan.
Englesmannit olisivat saaneet tanssia ripaskaa Vaasassa Igorin kanssa Vappuna, jos olisi ollut otsaa tulla.Talvisodasta pitkästi juttua:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4832&start=150
Ruotsalainen taho esittelee käsityksiä Englannin ja Ranskan suunnitelmista NL:oa vastaan talvisodan aikana ja sen jälkeen.
Huolimatta sotatilasta Saksan kanssa ne olisivat aloittaneet operaatiot NL:oa vastaan sekä Suomen suunnalla että Mustalla merellä , ja Bakun öljykenttien pommitukset Syyriasta.
NL oli Saksan tärkeä kumppani huollon kannalta, joten öljytoimitusten häiritseminen ja Ruotsin kaivosten valtaaminen olisi voinut tehdä pitkäaikaisen sodan Saksalle mahdottomaksi.
Kirjoituksen mukaan Suomeen olisi luvattu lopulta 57 000 miestä, ja hyökkäys Petsamoon piti aloittaa 20.03. Suomi teki rauhan 13.03 , mutta Narvikin operaatioon lähdettiin silti.
Öljykenttien pommituksen piti alkaa 15.05 1940, mutta Saksan hyökkäys 10.05 sotki suunnitelmat.
Teksti tuntuu vahvistavan käsityksiä, että Suomen päätökset heiluttelivat historiaa keväällä 1940.
http://www.krigsmyter.nu/km12sovjet.pdf
Onpa tainnut ruotsalainen tutkija lukea Nevakiven Apu jota ei pyydetty − Liittoutuneet ja Suomen Talvisota 1939−1940 -kirjan Lontoossa 1976 ilmestyneen englanninkielisen painoksen The Appeal That Was Newer Made.
Länsiavusta professori Jukka Nevakivi teki kirjan jo 1972. Tiedot siihen hän keräsi, mm. useiden eri maiden jo julkaistuista lähteistä, ollessaan virkavapaalla ulkoasiainministeriöstä 1971-1972. Lontoon arkistot olivat juuri avautuneet näiltä osin tutkijoiden käyttöön. Sittemmin hän päivitti 1999 saman kirjan ja lisäsi siihen Amerikan osuuden.
Kyseisissä kirjoissa kerrotaan mm. Liittoutuneiden suunnitelmasta lähettää avustusretkikunta Suomeen, olikohan kooltaan peräti juuri 57 000 miestä, Daladierin ajamasta suunnitelmasta pommittaa NL:n öljykenttiä Bakussa Syyriasta käsin ainakin 3 raskaan pommikonelaivueen voimin jne. Nl:n öljytuotannon lamauttaminen oli intresseissä siksikin, että NL oli käytännössä tuolloin Saksan liittolainen ja toimitti suuria määriä öljyä Saksalle, joka soti Ranskaa ja Englantia vastaan. Suunnitelma lienee ollut tarkoitus käynnistää 15.4.1940 koska mm. Ryti näyttää selostaneen hallitukselle 5.3.1940 kuinka "Länsivaltojen operaatiot etelässä, Turkin suunnalla, voivat alkaa noin huhtikuun 15.p:nä". No tuosta ranskalais-englantilaisesta suunnitelmasta tunnetusti luovuttiin. (Apu jota ei annettu, s. 196-198, 286-287, Apu jota ei pyydetty, s.170-171, 249-250)
Apu jota ei pyydetty − Liittoutuneet ja Suomen Talvisota 1939−1940. Tammi, 1972. ISBN 951-30-2207-2.
Apu jota ei annettu − Länsivallat ja Suomen Talvisota. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24676-X.
- 1940.
2-3 viikkoa oli riittänyt! Varma taho, eräs sääprofeettä pilven päältä, kertoi näin. Kevät oli tulossa kovaa kyytiä... Sitten olisi puhuttu jo kevätsodasta ja muutama viikko vielä niin olisi päästy kesäsotaan!
Ei tilanne ollut lainkaan niin paha kuin näytti. Olisi pantu Rankalaisten jäykät De Bange -putket puhumaan ja ei olisi tarvinnut säästellä ammuksia. Yli 500 000 laukausta oli Norjasta tulossa Suomeen. Siis niitä Ruotsin rullaamia kiskoja pitkin ja kohta olisi tulleet ranskalaiset ja kenties engelsmannitkin perästä ja hännän huippuna sakemannitkin. Olisi sitä kerrankin ollut amituunia kerrakseen pienessä Suomessa!
Olisi siinä Ruotsin paskahousujen puntit tutisseet ja homokuningas, Honung konung V, olisi kokenut "kunniattoman lopun"
Semmoinen visio.- Ecce homo
Olisi sitä kerrankin ollut amitSuunia kerrakseen pienessä Suomessa! jep jep
Ruotsin kuningas Kustaa V oli homo. Niin on jos siltä näyttää sanoi Suomen Timo alias Lurkki-Urkki.
http://gayfortoday.blogspot.com/2007/06/gustaf-v-of-sweden.html
Ruotsista ja viime sodista puhutaessa pitää AINA muistaa taikasanat KUULALAAKERIT JA HAMMASKULTA!
Vanha hyvä aihe ja aina löytyy SKF Ruotsi ja kuulalaakerit ja natsikulta palkkioina "urheille ruotsalaisille"!
http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm
Natsi ja natsin kaverit: Isoisä ja kruununprinssi Paksun Hermannnin kahtapuolen:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Fil:Gustavgoring1939.JPG
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustaf_V - lopussa!!
maaliskuun alkupäivinä. Tappiot olivat raskaat ja lisäksi painoi täydellinen uupumus. Kaikki reservit oli käyetty. Varuskunnissa oli kyllä 53 000 pari viikkoa palvellutta alokasta, mutta ilman aseita ja johtajia. Silti kootiin 14 pataljoonaa Kymenlaaksoon vihoviimeiseksi reserviksi.
Ampumatarvikkeet eivät olleet aivan lopussa. Niitä oli todella noin 500 000 laukausta kenttätykeille ja heittimille. Ne olivat pääosin juuri tulleita ja suurin osa vielä varikoissa. Ne olivat myös pääosin keveitä kaliipereja, kun olisi tarvittu nimenomaan raskasta tykistöä.
Länsimainen apu arvioitiin Suomen kannalta liian heikoksi ja myöhään saapuvaksi silloinkin, jos se olisi päässyt taistelutta Suomeen. Saksa ei kuitenkaan olisi katsonut asiaa syrjästä, sillä se valmisteli omaa hyökkäystään Pohjolaan.
Päämajan ja rintamakomentajien arvion mukaan "kaikki oli hiuskarvan varassa". Esimerkiksi Talin suunnassa olisi todennäköisesti seuraava hyökkäys murskannut jo hajoamaSSA OLEVAN 23.D:N LOPULLISESTI. MYÖS VIIPURISSA JA VIIPURINLAHDELLA TILANNE OLI ÄÄRIMMÄISEN VAIKEA. LAATOKAN POHJOISPUOLELLA VIHOLLINEN VALMISTELI MOTTIEN VAPAUTTAMISTA UUSILLA JOUKOILLA.
De Bange kannunoista oli osa jo pantu "puhumaan". Tuossa tilanteessa ne laukoivat enemmänkin vitsejä.
Rauhan teko oli ainoa vaihtoehto. - De Bange
lopussa!! kirjoitti:
maaliskuun alkupäivinä. Tappiot olivat raskaat ja lisäksi painoi täydellinen uupumus. Kaikki reservit oli käyetty. Varuskunnissa oli kyllä 53 000 pari viikkoa palvellutta alokasta, mutta ilman aseita ja johtajia. Silti kootiin 14 pataljoonaa Kymenlaaksoon vihoviimeiseksi reserviksi.
Ampumatarvikkeet eivät olleet aivan lopussa. Niitä oli todella noin 500 000 laukausta kenttätykeille ja heittimille. Ne olivat pääosin juuri tulleita ja suurin osa vielä varikoissa. Ne olivat myös pääosin keveitä kaliipereja, kun olisi tarvittu nimenomaan raskasta tykistöä.
Länsimainen apu arvioitiin Suomen kannalta liian heikoksi ja myöhään saapuvaksi silloinkin, jos se olisi päässyt taistelutta Suomeen. Saksa ei kuitenkaan olisi katsonut asiaa syrjästä, sillä se valmisteli omaa hyökkäystään Pohjolaan.
Päämajan ja rintamakomentajien arvion mukaan "kaikki oli hiuskarvan varassa". Esimerkiksi Talin suunnassa olisi todennäköisesti seuraava hyökkäys murskannut jo hajoamaSSA OLEVAN 23.D:N LOPULLISESTI. MYÖS VIIPURISSA JA VIIPURINLAHDELLA TILANNE OLI ÄÄRIMMÄISEN VAIKEA. LAATOKAN POHJOISPUOLELLA VIHOLLINEN VALMISTELI MOTTIEN VAPAUTTAMISTA UUSILLA JOUKOILLA.
De Bange kannunoista oli osa jo pantu "puhumaan". Tuossa tilanteessa ne laukoivat enemmänkin vitsejä.
Rauhan teko oli ainoa vaihtoehto.>Ampumatarvikkeet eivät olleet aivan lopussa.<
Kiväärikaliberisten aseitten patruunoita oli riittävästi eli useita kymmeniä miljoonia patruunoita, taisipa olla kaikkiaan reilusti yli 100 miljoonaa. Joissain asiaa tuntemattomissa artikkeleissa kerrotaan muka näistäkin olleen kova pula!
Ranskasta saatua De Bange kalustoa oli otettu käyttöön noin 30 tykkiä. Niiden käyttöönottoa hidasti niiden huonokuntoinen vetokalusto, joka vaati ensin huoltoa.
Joissain lähteissä kerrotaan kuina Ranska ei olisi käyttänyt niitä lainkaan enää WW I:ssa ja joissakin taas kerrotaan kuinka ne olivat kovassa käytössä 1. Maailmansodan aikana.
- Misp
Suomi EI aikonut antautua!
Toisin kuin niin monet muut maat tekivät.
Suomessa olisi alkanut loputon sissisota, jos NL olisi maan miehittänyt.
Aivan sama tilanne olisi ollut, jos jatkosodan (II-maailmansota) olisi johtanut Suomen miehitykseen.
Siitä ns. asekätkentä oli hyvä juttu Suomalaisille neuvottelijoille.
Puna-nutut tiesivät mitä seuraisi, jos Suomen yrittäisivät miehittää.
Nykyisin samaa "koodia" voi lukea mm. Afganistanista. - Oltava
Talvisodassa BT vaunut piirittivät Summan ja se petti. 1944 läpimurto tehtiin T-34:lla ja Kuuterselässä vallattiin suomalaisten raskas ja järeä tykistö. Talissa panssarivaunutaktiikka epäonnistui, kun metsätiellä ei päässyt selustaan ja joukkojen keskitysalue lakaistiin peitteellä ja esteellä ja Stukilla.
- tuokin juttu?
"Kuuterselässä vallattiin suomalaisten raskas ja järeä tykistö."
Kerro vähän lisää tästä asiasta. Keksitkö sen itse, vai saitko innoitussta näiltä Kuhmon kranaattien mainostajilta? - Olisiko onnistunut
panssarivaunuja ei yritetty tuhota valopistoolilla ?. Jos se onnistui polttopullolla, niin varmaan valoammuksellakin. Saksalaiset muistaakseni käyttivät valopistoolissa onteloammustakin panssarivaunujen tuhoamiseen.
- valopistoolin
Olisiko onnistunut kirjoitti:
panssarivaunuja ei yritetty tuhota valopistoolilla ?. Jos se onnistui polttopullolla, niin varmaan valoammuksellakin. Saksalaiset muistaakseni käyttivät valopistoolissa onteloammustakin panssarivaunujen tuhoamiseen.
ammus oli tarkoitettu valaisuun. Olihan siinä jonkin verran fosforia, mutta ei se panssarivaunun sytyttämiseen riittänyt.
Onteloammus valopistooliin on kyllä ovela idea, mutta kovin pieni jo kaliiperin vuoksi. Mahtoiko sakuilla tod3ella olla sellainen? Ei ole sattunut silmään. - Viisossas
tuokin juttu? kirjoitti:
"Kuuterselässä vallattiin suomalaisten raskas ja järeä tykistö."
Kerro vähän lisää tästä asiasta. Keksitkö sen itse, vai saitko innoitussta näiltä Kuhmon kranaattien mainostajilta?Ettet käsitä, että Kuuterselkä on se paikka, minne läpimurto Valkeasaaresta eteni ja tämä tapahtui 10.6.1944 tienoissa (tykit menetettiin silloin).
- Kuuterselässä,
Viisossas kirjoitti:
Ettet käsitä, että Kuuterselkä on se paikka, minne läpimurto Valkeasaaresta eteni ja tämä tapahtui 10.6.1944 tienoissa (tykit menetettiin silloin).
vaan Valkeasaaressa. Kuuterselässä taisteltiin 14.-15.6. Siellä ei menetetty tykistöä.
- Sahakylässä
Kuuterselässä, kirjoitti:
vaan Valkeasaaressa. Kuuterselässä taisteltiin 14.-15.6. Siellä ei menetetty tykistöä.
Se on Kuuterselästä välittömästi etelään. Valkeasaaressa on ollut kevyitä tykkejä.
- Kuuterselän eteläp.
Kuuterselässä, kirjoitti:
vaan Valkeasaaressa. Kuuterselässä taisteltiin 14.-15.6. Siellä ei menetetty tykistöä.
Iltapäivällä 10. kesäkuuta 1944 JR 1 oli puolustuskyvytön. IV Armeijakunnan tykistöosasto oli luvannut toimittaa ammustäydennyksen Raivolan asemalle kello 12:een mennessä, mutta se ei koskaan saapunut perille. Rykmentti oli kärsinyt jo noin 900 miehen tappiot, 30 % koko vahvuudestaan. Puolet kaatui tai haavoittui, toinen puoli menetti hermonsa tai liittyi käpykaartiin. Kalustotappiot olivat talvi- ja jatkosodan suurimmat: iltaan mennessä Kannaksen 24 patteristosta oli menetetty seitsemää patteristoa vastaava kalusto, muun muassa molemmat järeät patteristot.
- lähteenä
Kuuterselän eteläp. kirjoitti:
Iltapäivällä 10. kesäkuuta 1944 JR 1 oli puolustuskyvytön. IV Armeijakunnan tykistöosasto oli luvannut toimittaa ammustäydennyksen Raivolan asemalle kello 12:een mennessä, mutta se ei koskaan saapunut perille. Rykmentti oli kärsinyt jo noin 900 miehen tappiot, 30 % koko vahvuudestaan. Puolet kaatui tai haavoittui, toinen puoli menetti hermonsa tai liittyi käpykaartiin. Kalustotappiot olivat talvi- ja jatkosodan suurimmat: iltaan mennessä Kannaksen 24 patteristosta oli menetetty seitsemää patteristoa vastaava kalusto, muun muassa molemmat järeät patteristot.
...............Puolustus ei murtunut siksi että suomalaiset olisivat vuodattaneet verensä kuiviin. Massiivinen tulisokki lamautti jalkaväen. Taukoamaton kranaaimyrsky mursi yksittäisten taistelijoiten henkisen kestokyvyn.................eikö vain?
- Tykkimenetykset
Sahakylässä kirjoitti:
Se on Kuuterselästä välittömästi etelään. Valkeasaaressa on ollut kevyitä tykkejä.
Rokkalanjokii tulee lähemmäksi Viipuria ja siellä se Ratsuväkiprikaati rypi menettäen tykkejään. Ps.D. pantiin hätiin...
http://www.kuolemajarvi.fi/Historiaa.html
Rokkalanjoki (80 km), juoksee Kaukjärven lävitse ja laskee mereen Rokkala-Kosken lasiteht. kohdalla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rokkalanjoki
http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/johannes/johanneksenkart.htm
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Laatokan Karjalassa, Aunuksessa ja Syvärillä jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538). - montaa
lähteenä kirjoitti:
...............Puolustus ei murtunut siksi että suomalaiset olisivat vuodattaneet verensä kuiviin. Massiivinen tulisokki lamautti jalkaväen. Taukoamaton kranaaimyrsky mursi yksittäisten taistelijoiten henkisen kestokyvyn.................eikö vain?
mieltä. JR1 irtautui aamulla pakokauhun vallassa ja JR58 puoliltapäivin saatuaan luvan divisioonasta ja kun venäläiset panssarit "höökivät" huoltoon( JR58) ja rykmentin esikuntaan.
- Aseen omistaja
valopistoolin kirjoitti:
ammus oli tarkoitettu valaisuun. Olihan siinä jonkin verran fosforia, mutta ei se panssarivaunun sytyttämiseen riittänyt.
Onteloammus valopistooliin on kyllä ovela idea, mutta kovin pieni jo kaliiperin vuoksi. Mahtoiko sakuilla tod3ella olla sellainen? Ei ole sattunut silmään.Eräs aselehden artikkeli kuvaa asetta valokuvien kera. Aseeseen oli kehitettu ns. taittopeä ja se käytti onteloammusta. Soveltui lähitorjuntaan. Luulisi muuten, että suomalaiset olisivat voineet tuhota vaunuja valoammuksella kun se laukaistaan polttoainetilaan, kuten polttopullokin heittämällä. Valopatruunasta olisi voinut myös tehdä voimakkaamman helposti. Piippuunhan olisi sopinut ns. "pitkä versio"
- Muodollisuus
montaa kirjoitti:
mieltä. JR1 irtautui aamulla pakokauhun vallassa ja JR58 puoliltapäivin saatuaan luvan divisioonasta ja kun venäläiset panssarit "höökivät" huoltoon( JR58) ja rykmentin esikuntaan.
Alue oli putsattu panssareilla ja hyökkäyksen kärki kohdistui JR1:een ja se vallattiin puna-armeijan tykistön tuliasemaksi (30. Ka.AK). Rannikolla ollut JR58 oli hieman sivumpana murtokohdasta Terijoen pohjoispuolella. Suomalaisten vallattu raskaan ja järeän tykistön tuliasemat taisivat olla JR58:a lähinnä. JR 58 antaa 9-10.6.1944 kaatuneiksi 217. Varmastikin surkeimman kohtalon noina kahtena päivänä kokivat kenttä-
tykistörykmentti 9:n patteristot, ja varsinkin Terijoen Sormenkärjessä ollut patteristo!
http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=1636 - Ihmepelle
Olisiko onnistunut kirjoitti:
panssarivaunuja ei yritetty tuhota valopistoolilla ?. Jos se onnistui polttopullolla, niin varmaan valoammuksellakin. Saksalaiset muistaakseni käyttivät valopistoolissa onteloammustakin panssarivaunujen tuhoamiseen.
>Saksalaiset muistaakseni käyttivät valopistoolissa onteloammustakin panssarivaunujen tuhoamiseen.<
Kampfpistole ("taistelupistooli") on kehitelmä Leuchtpistolesta, valopistoolista.
http://www.pkymasehist.fi/kivkranaatit.html
- 4r5drd4rd4dr4dr4
Ei todellakaan pitkään, ensinnäkin Saksan kukistuttua KAIKKI venäläiset sotilaat Saksan rintamalta olisi lähetetty Suomea kohti ja täten olisi koko maa ollut mennyttä. Onneksi se sopimus tehtiin.
- Pussis
Peräkammaripojat, lukaiskaapa nuo polut tuolta ylempää. Vaikka Kotka Talvisodassa osio. Meririntama kesti Kotkassa.
- sinä idiootti!
Suomenlahti oli jäässä.
- Ryssiminen
Venäjä oli se joka teki virheen suostuessa välirauhaan Suomen kanssa. Kaikki silloiset Neuvostoliiton johtajat pitivät talvisotaa Venäjän tappiona.
- Pobeda?
"Venäjä oli se joka teki virheen suostuessa välirauhaan Suomen kanssa. Kaikki silloiset Neuvostoliiton johtajat pitivät talvisotaa Venäjän tappiona. "
Stalin pelkäsi länsiliittoutuneita syystäkin. JOS Suomi olisi hyväksynyt tarjotun länsiavun ja sen etujoukot olisiuvat ehtineet rintamalle niin ensimmäisen laukaustenvaihdon jälkeen neukut olisivat olleet tosiasiassa sodassa lännen kanssa! Vaikka se ei olisi Suome itse Talvisodassa auttanut niin sillä olisi ollut suuri merkitys maailmanhistoriassa! - reaali-ihminen
Pobeda? kirjoitti:
"Venäjä oli se joka teki virheen suostuessa välirauhaan Suomen kanssa. Kaikki silloiset Neuvostoliiton johtajat pitivät talvisotaa Venäjän tappiona. "
Stalin pelkäsi länsiliittoutuneita syystäkin. JOS Suomi olisi hyväksynyt tarjotun länsiavun ja sen etujoukot olisiuvat ehtineet rintamalle niin ensimmäisen laukaustenvaihdon jälkeen neukut olisivat olleet tosiasiassa sodassa lännen kanssa! Vaikka se ei olisi Suome itse Talvisodassa auttanut niin sillä olisi ollut suuri merkitys maailmanhistoriassa!Niin ensimmäisen laukaustenvaihdon jälkeen länsivallat olisivat olleet sodassa Saksan ja N-liiton kanssa millä olisi ollut suuri merkitys maailmanhistoriassa! Niinköhän nuo kaksi länsimaata olisivat kuvitelleet nujertavansa nuo molemmat suurvallat samaan aikaan?
- 1+1+1+1+1+1
-----Venäjä oli se joka teki virheen suostuessa välirauhaan Suomen kanssa.----
Neukun olisi kannattanut jatkaa sotaa vielä pari viikkoa ja vaatia samanlainen sopimus kuin Jatkosodan jälkeen. Siis ottaa Porkkala Hangon asemesta ja vaatia Valvontakomissio sekä sotakorvaukset ja vielä lisäksi Suomen armeijan riisuminen aseista. Mitään Jatkosotaa ei olisi tullut eikä Suomi olisi menettänyt Petsamoa eikä 65000 kaatunutta. - ja tuo ei
1+1+1+1+1+1 kirjoitti:
-----Venäjä oli se joka teki virheen suostuessa välirauhaan Suomen kanssa.----
Neukun olisi kannattanut jatkaa sotaa vielä pari viikkoa ja vaatia samanlainen sopimus kuin Jatkosodan jälkeen. Siis ottaa Porkkala Hangon asemesta ja vaatia Valvontakomissio sekä sotakorvaukset ja vielä lisäksi Suomen armeijan riisuminen aseista. Mitään Jatkosotaa ei olisi tullut eikä Suomi olisi menettänyt Petsamoa eikä 65000 kaatunutta.Olisi mitään ratkaissut. Leningrad olisi silti piiritetty raukkojen juostua pakokauhun vallassa takaisin Leningradiin kesällä 1941.
- juuh juuuh
reaali-ihminen kirjoitti:
Niin ensimmäisen laukaustenvaihdon jälkeen länsivallat olisivat olleet sodassa Saksan ja N-liiton kanssa millä olisi ollut suuri merkitys maailmanhistoriassa! Niinköhän nuo kaksi länsimaata olisivat kuvitelleet nujertavansa nuo molemmat suurvallat samaan aikaan?
Britit pommitti Saksan kaupungit sauhuaviksi tuhkakasoiksi ja romuläjiksi. Neuvostoliiton kaltaisen kehitysmaan lyöminen penisilliinin havainneen britin aivoille olisi ollut kovinkaan vaikea tehtävä.
- Ti durak
reaali-ihminen kirjoitti:
Niin ensimmäisen laukaustenvaihdon jälkeen länsivallat olisivat olleet sodassa Saksan ja N-liiton kanssa millä olisi ollut suuri merkitys maailmanhistoriassa! Niinköhän nuo kaksi länsimaata olisivat kuvitelleet nujertavansa nuo molemmat suurvallat samaan aikaan?
Päinvastoin kuin tunnut uskovan ei sodat useimmiten pääty toisen tai toisen osapuolen nujertamiseen vaan ne kestävät aikansa ja loppuvat sitten. Todennäköisesti tämä on ollut silloisen ajattelun lähtökohta.
Ei esim. aiemmassa Kreiminsodassa yksikään osapuoli antautunut tai 'tullut nujerretuksi'.
- mitäs täältä.
niin tosiaan jos ranska ja leijona ei pohjoisesta päässyt niin mitäs välimeren kautta.
ja yleensä ja erikseen jos englantilaisia ja ranskalaisia olisi ruvennut -40 kaatumaan itä-rintamalla olisi merkinnyt jotain.- stualii kaani
Ranskis ei olisi kuollut. Ainoastaan antautunut.
- Tyhmät venäläiset
Ei ole mitään järkeä lopettaa sotaa juuri ja vasta silloin kun tulosta alkaa syntymään. Sama meininki oli niiltä kun olisi tappanut lypsivän lehmän.
- nooh niih
Jos vaarana on joutua suirsotaan, mutta älä sinä vaivaa tyhjää päätäsi niin monimutkaisilla asioilla.
- nyyh nyytyyh
Jos ja jos ja jos. Noinko kovasti punikkia suututtaa ettei Suomi joutunut Moskovan orjaksi Viron tavoin.
- Sehän se
juuri suututtaa.
Vieläkin haaveillaan Stalinin Suomen valtauksesta.
- tollejen tollo
Mitkähän maat oli kysymyksessä Ranska ja Englanti olivat sodassa Saksaa vastaan.
taidatte olla oikeita tolloja.- Täh?
Talvisodan aikanako?
- häh täääh mitäääh
no miksi ei suomi olisi apua voinut saada jäämeren kautta.
tää on varmaan sanottu mut en jaksa lukee koko ketjua.- 043
Ainakin Petsamon Venäjä valtasi jo Talvisodan aikana mutta jostain kummallisesta syystä ne perääntyivät sieltä ja jättivät Suomelle sen rauhan jälkeen.
- Erkki-kaima
Osaako joku kertoa, kun muistan isävainajani Erkki Laakson joskus kertoneen minulle, Että Kilpisaaresta lähdettiin soutaen kohti Kotkaa, kun vihollinen jo kolisteli vastarannalla...Hän oli silloin nuori poika, alle 20 v. En epäile isäni kertomuksia, mutta, jos joku muistaa jotakin vastaavaa, olisi kiva lukea :)
- Isävainajasi ei
tullut kertoneeksi minulle mitään, mutta jos hän on soutaen lähtenyt maaliskuun alussa -40 KIlpisaaresta, niin hän on kyllä satuillut. Vihollinen torjuttiin jäälle rannikkotykistön tulella.
- sdfasdf
Todennäköisesti armeija olisi kestänyt kelirikkoon mutta perääntynyt kaikkialla rintamalla. Kuolleita olisi tullut 5 000 lisää joten sotimiselle ei ollut mitään perusteita.
- {}{
Kukaan ei tiedä, vielä jos kelirikko olisi ennättänyt tulla.
- tosi on
mistähän maasta kyseiset divisioonat olisivat tulleet ?
- carlgustaemilrheim
Mannerheimin mukaan kaks viikkoa.
- Anonyymi
Hauskaa luettavaa tämä sohvaperunoitten kirjoittelu.
- Anonyymi
Stalin oli sitoutunut MR-sopimuksessa tiettyyn Itä-Euroopan asioiden järjestelyyn Saksan kanssa.
Hän ei missään nimessä halunnut sotaa länsimaiden kanssa, saihan hän koko ajan USA:sta raaka-aineilta ja mm. lentokonebensiiniä.
Siksi hän oli viivyttänyt hyökkäystä Puolaankin, voidakseen väittää tulleensa vai "pelastamaan" aiemmin Venäjään kuuluneet alueet Saksalta. - Anonyymi
Suomen armeijan luhistuminen oli jo hyvin lähellä. 2 viikon kuluttua armeija olisi luhistunut.
- Anonyymi
Mitä tulee tykistöön, talvisodan päättyessä ampumatarvikevarastot
olivat käytännöllisesti katsoen lopussa.
Patteristojen määrä suhteessa pataljooniin, noin 0,25 patteristoa pataljoonaa kohden, ei ollut muuttunut, koska talvisodan aikana perustettiin noin 30 pataljoonaa lisää.
Tykistöreserviä Päämajalla ei ollut. Kaikki patteristot ja patterit oli alistettu
kenttäarmeijalle.- Anonyymi
Meri-ilmailun muumioiden takia jalkaväen taktinen ilmatuki raskaiden hävittäjien muodossa puuttui. Täsmäpommitus ilmasta oli huomattavasti vaikuttavampaa kuin yksittäisten kenttätykkien laittaminen suora-ammuntaan.
Stalin on itse sanonut, että he olisivat hävinneet, jos vastassa olisi ollut isommat ilmavoimat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meri-ilmailun muumioiden takia jalkaväen taktinen ilmatuki raskaiden hävittäjien muodossa puuttui. Täsmäpommitus ilmasta oli huomattavasti vaikuttavampaa kuin yksittäisten kenttätykkien laittaminen suora-ammuntaan.
Stalin on itse sanonut, että he olisivat hävinneet, jos vastassa olisi ollut isommat ilmavoimat.Näillä opeilla Summa olisi saattanut kestää, nerokkaat linnoitukset ajoivat asiansa ja murtuivat vasta, kun niille ajettiin raskaita tankkeja tukkimaan ampuma-aukot. Raskaan vaunun voi tuhota vain ilmasta tai pohjasta.
- Anonyymi
Ohto Mannisen mukaan Kannaksella suomalaisten ja neuvostojoukkojen tappiosuhde maaliskuun 13 päivän taisteluissa oli enää 1:2,7 eli 20 000 vs 54 000. Se oli todella ikävä tilanne Suomen armeijalle. Sen omat tappiot kasvoivat paljon nopeammin kuin puna-armeijan. Muutenkin Kannaksella ei enää helmikuun suurhyökkäyksen aikana tappiosuhdeluku ollut ollenkaan niin hyvä kuin on Suomessa uskoteltu.
- Anonyymi
” Suomen armeijan luhistuminen oli jo hyvin lähellä. 2 viikon kuluttua armeija olisi luhistunut.”
So what? Kestettiin kuitenkin loppuun saakka ja selvittiin! Tiltua se kyrsii yhä?🤡🤡🤡- Anonyymi
Et sinä reppana mitään kestänyt, ethän kestä edes normaalia keskustelua asiasta, rintamalla olisit pakokauhussa juossut kuin päätön kana.
- Anonyymi
Miksi suomalaisen pitäisi olla jokin itäeurooppalainen sovinisti ja valehdella kaikki ruusunpunaiseksi, vaikka armeija oli luhistumispisteessä ja tämä on faktaa. Tosiasiassa on Suomen etu selvittää asiat juurta jaksaen. Jos siitä tulee rangaistus, niin silloin ei ole, mutta kansalaisvelvollisuus on ottaa selvää ja keskustella asioista.
Mannerheim itse sai varsin pessimistisen raportin oliko se 9. vai 8.3. Tosiasia on, että Vuosalmella oli ammukset lopussa ja siksi NL pääsi jo murtautumaan ja hommaamaan asemat jatkolle parin viimeisen päivän aikana. Kaikki oli jo "hiuskarvan varassa" ja perääntymiskäsky oli jo annettu ennen rauhan tuloa. Tämä olisi merkinnyt jokseenkin nopeaa vetäytymistä Lappeenrantaan jne. Vihollinen oli jo Haminan tiellä ja lähettänyt seuraavan viestin päämajaan: "Tie on auki Helsinkiin". Nämä selviävät esim. Lasse Laaksosen kirjasta Todellisuus ja harhat. Sotilaat olivat kuolemanväsyneitä ja taistelivat ilman lepoa. Taistelukyky oli romahtamassa. Tappiot olivat valtavat, koska täydennys oli puutteellinen ja käsitti täysin ilman koulutusta olevia.
Suomi ei olisi kestänyt siis yhtään asemissa, vaan vetäytyminen olisi vain nopeutunut. Sota olisi kai kestänyt kaksi viikkoa ja päätynyt täyuteen miehitykseen. Koko miehiutykseen ehkä enemmän, mutta mitättömin taisteluin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi suomalaisen pitäisi olla jokin itäeurooppalainen sovinisti ja valehdella kaikki ruusunpunaiseksi, vaikka armeija oli luhistumispisteessä ja tämä on faktaa. Tosiasiassa on Suomen etu selvittää asiat juurta jaksaen. Jos siitä tulee rangaistus, niin silloin ei ole, mutta kansalaisvelvollisuus on ottaa selvää ja keskustella asioista.
Mannerheim itse sai varsin pessimistisen raportin oliko se 9. vai 8.3. Tosiasia on, että Vuosalmella oli ammukset lopussa ja siksi NL pääsi jo murtautumaan ja hommaamaan asemat jatkolle parin viimeisen päivän aikana. Kaikki oli jo "hiuskarvan varassa" ja perääntymiskäsky oli jo annettu ennen rauhan tuloa. Tämä olisi merkinnyt jokseenkin nopeaa vetäytymistä Lappeenrantaan jne. Vihollinen oli jo Haminan tiellä ja lähettänyt seuraavan viestin päämajaan: "Tie on auki Helsinkiin". Nämä selviävät esim. Lasse Laaksosen kirjasta Todellisuus ja harhat. Sotilaat olivat kuolemanväsyneitä ja taistelivat ilman lepoa. Taistelukyky oli romahtamassa. Tappiot olivat valtavat, koska täydennys oli puutteellinen ja käsitti täysin ilman koulutusta olevia.
Suomi ei olisi kestänyt siis yhtään asemissa, vaan vetäytyminen olisi vain nopeutunut. Sota olisi kai kestänyt kaksi viikkoa ja päätynyt täyuteen miehitykseen. Koko miehiutykseen ehkä enemmän, mutta mitättömin taisteluin.Nimenomaan tykistön ammukset olivat lopussa Vuosalmella
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et sinä reppana mitään kestänyt, ethän kestä edes normaalia keskustelua asiasta, rintamalla olisit pakokauhussa juossut kuin päätön kana.
Aiheena on Talvisota eikä toinen keskustelija! Älä tee itsestäsi aasia!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aiheena on Talvisota eikä toinen keskustelija! Älä tee itsestäsi aasia!
No itsehän aasi väitit tiltun kanssa kestäneesi loppuun saakka🤡🤡🤡🤡
- Anonyymi
Tosiasiassahan Stalin ei pelännyt länsiliittoutuneita, vaan lopetti Talvisodan Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Hitlerin piti asiaa tosin vähän painostaa
- Anonyymi
Saksalaiset eivät katsoneet voivansa puuttua talvisodan kulkuun, niin kauan kun Norja oli valtaamatta. Mitä olisi tapahtunut, jos Saksa olisi taistellut Norjassa Englantia ja Ranskaa vastaan. Churchillin mielestä oli typerää sotia Norjassa, kun Belgiaa ja Ranskaa vastaan uhkasi hyökkäys.
Mannerheim kuitenkin painoi paniikkinappulaa ja 6.3.1940 Molotov ehdotti Viipurin ja Viipurin lahden evakuointia. Nyt länsi alkoi tyrkyttää apuaan, luvattiin toimittaa 100 pommittajaa parissa viikossa. Hitlerin käitys oli sama edelleen, Suomi ei ansainnut apua, koska oli ollut kiittämätön 1918 avusta.
.- Anonyymi
Hitlerhän oli sopinyt Stalinin kanssa, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin.
Oma käsitykseni on, että Hitlerin uhka oli noussut.
Suomen rintaman tappiot olivat mittavat. Siis sieltäpäin katsottuna.
Stalin ei halunnut noissa oloissa miehittää Suomea, tiesi kyllä, että viimeisiä viedään ja ehdot olivat ankarammat kuin ennen sotaa. Suomen pitäminen miehitettynä olisi sitonut joukkoja, joita tarvittiin Saksa vastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hitlerhän oli sopinyt Stalinin kanssa, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin.
Oma käsitykseni on, että Hitlerin uhka oli noussut.
Suomen rintaman tappiot olivat mittavat. Siis sieltäpäin katsottuna.
Stalin ei halunnut noissa oloissa miehittää Suomea, tiesi kyllä, että viimeisiä viedään ja ehdot olivat ankarammat kuin ennen sotaa. Suomen pitäminen miehitettynä olisi sitonut joukkoja, joita tarvittiin Saksa vastaan.Von Tippelskirch teli listan, mitä etua ja haittaa talvisoadsta on Saksalle, kauppasuhteet kärsivät joka suuntaan. Molotovin vastaus oli, että kärsikää vain. Stalinin mielestä Saksa ei voinut hyökätä, koska NL oli sille niin suurissa veloissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hitlerhän oli sopinyt Stalinin kanssa, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin.
Oma käsitykseni on, että Hitlerin uhka oli noussut.
Suomen rintaman tappiot olivat mittavat. Siis sieltäpäin katsottuna.
Stalin ei halunnut noissa oloissa miehittää Suomea, tiesi kyllä, että viimeisiä viedään ja ehdot olivat ankarammat kuin ennen sotaa. Suomen pitäminen miehitettynä olisi sitonut joukkoja, joita tarvittiin Saksa vastaan.Etupiiriin tai intressipiiriin, mutta ei oikeutta valloittaa. Vin rajansiirto ja tukikohta Hangosta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Von Tippelskirch teli listan, mitä etua ja haittaa talvisoadsta on Saksalle, kauppasuhteet kärsivät joka suuntaan. Molotovin vastaus oli, että kärsikää vain. Stalinin mielestä Saksa ei voinut hyökätä, koska NL oli sille niin suurissa veloissa.
Ei NL ollut missään suurissa veloissa Saksalle, maiden välinen kauppa oli aikalailla tasapainossa.
Operaatio Barbarossan alkaessa Saksa jäi velkaa NL: lle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei NL ollut missään suurissa veloissa Saksalle, maiden välinen kauppa oli aikalailla tasapainossa.
Operaatio Barbarossan alkaessa Saksa jäi velkaa NL: lle.Niinkö luulit.
Saksan ja Neuvostoliiton luottosopimus oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välinen taloudellinen järjestely , jossa viimeksi mainittu sai 200 miljoonan RM: n luoton 7 vuoden aikana, korko 4,5 prosenttia. Luottoraja oli tarkoitus käyttää seuraavan kahden vuoden aikana investointihyödykkeiden, tehdaslaitteiden, laitteistojen, koneiden ja työstökoneiden, laivojen, ajoneuvojen ja muiden kuljetusvälineiden) ostamiseen Saksasta, ja se maksettaisiin Neuvostoliiton materiaalilähetyksillä vuodesta 1946 eteenpäin. Taloussopimus oli ensimmäinen askel kohti Neuvostoliiton ja Saksan välisten suhteiden parantamista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinkö luulit.
Saksan ja Neuvostoliiton luottosopimus oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välinen taloudellinen järjestely , jossa viimeksi mainittu sai 200 miljoonan RM: n luoton 7 vuoden aikana, korko 4,5 prosenttia. Luottoraja oli tarkoitus käyttää seuraavan kahden vuoden aikana investointihyödykkeiden, tehdaslaitteiden, laitteistojen, koneiden ja työstökoneiden, laivojen, ajoneuvojen ja muiden kuljetusvälineiden) ostamiseen Saksasta, ja se maksettaisiin Neuvostoliiton materiaalilähetyksillä vuodesta 1946 eteenpäin. Taloussopimus oli ensimmäinen askel kohti Neuvostoliiton ja Saksan välisten suhteiden parantamista.Ei Saksa mitään 200 miljoonaa antanut Neuvostoliitolle, se oli tavaraluotto, mistä piti maksaa kahden vuoden aikana 180 miljoonaa tavaralähetyksinä, ei siis vuodesta 1946 alkaen.
Sopimuksen ydin
Sopimuksen mukaan Saksa myönsi Neuvostoliitolle 200 miljoonan Reichsmarkin kauppaluoton . Rahoituksen vastasi saksalainen " Golddiskontbank " ( saksaksi Golddiskontbank ). Laina oli 100-prosenttisesti Saksan hallituksen takaama ja siihen sisältyi 5 prosentin korko, ja salaisessa sopimuksessa ehdotettiin koron alentamista 4,5 prosenttiin - 0,5 prosenttia siirrettiin erityiselle Neuvostoliiton tilille Berliinissä.
Lainalla rahoitettiin Neuvostoliiton tilaukset Saksassa työstökoneiden, laitteiden, erilaisten tavaroiden ja aseiden toimittamisesta. Lisäksi viimeksi mainittuja oli toimitettava pienempiä määriä kuin muita tarvikkeita.
Neuvostoliitto maksoi lainan takaisin toimittamalla raaka-aineita, joiden määrästä ja määrästä on sovittava kahden hallituksen välisellä lisäsopimuksella. Vuotuiset korot Neuvostoliiton tavaroiden toimituksista tulisi kerätä Neuvostoliiton erityistilille Berliinissä. Tämän lainan täysi takaisinmaksun määräaika oli vuoden 1946 alussa.
Saksan odotetaan saavansa seuraavien kahden vuoden aikana raaka-aineita 180 miljoonan valtakunnan markan arvosta - pääasiassa: puuta, puuvillaa, rehuviljaa, öljyä, fosfaatteja, platinaa, raakaturkista, bensiiniä ja muita tavaroita, joilla on suuremmat tai pienemmät mahdollisuudet muuttaa kullaksi.
Neuvostoliitto aikoi vastaanottaa Saksan puolelta sotatarvikkeiden lisäksi kaivoslaitteita, öljy-, kemian- ja terästeollisuuden laitteita, voimalaitoslaitteita, taonta- ja puristuslaitteita, metallinleikkauskoneita, vetureita, turbiineja, laivoja , metallit ja muut tavarat.
Artikkeli II
Saksan hallitus ilmoittaa, että Saksan Gold Discount Bank ("Dego") on antanut niille sopimuksen 200 miljoonan Reichsmarkin lisätilausten rahoittamisesta seuraavin ehdoin:
1. Neuvostoliiton Saksan kauppavaltuuskunta tallettaa vekselit Degoon. Näiden vekselien keskimääräinen voimassaoloaika on seitsemän vuotta, ja ne on laadittava jokaista yksittäistä kauppaa varten siten, että
30 prosenttia tilauksen määrästä on voimassa 6½ vuotta,
40 prosenttia tilauksen määrästä on voimassa 7 vuotta,
30 prosenttia tilauksen määrästä on voimassa 7 ½ vuotta.
Neuvostoliiton tuojajärjestöt laativat vekselit ja vahvistavat ne Neuvostoliiton kauppavaltuuskunnan hyväksyttäviksi. Laskut nostetaan Reichsmarkissa ja ne maksetaan Berliinissä.
2. Vekseleiden perusteella "Dego" asettaa kaupan valtuuskunnan ja Neuvostoliiton tuojaorganisaatioiden käyttöön luoton, jota käytetään saksalaisten yritysten käteisen maksamiseen Reichsmarkissa. "Dego" ei vaadi saksalaisten tavarantoimittajien hyväksyntää tälle hyvitykselle.
3. Vekselien vuotuinen korko on 5 prosenttia. Kaupan valtuuskunta maksaa tämän "Degolle" kunkin vuosineljänneksen lopussa kauppaedustuston "Degolla" olevan käyttötilin kautta. Korko katetaan vekseleillä, jos "Dego" niin vaatii.
4. Neuvostoliiton Saksan kauppaedustustolla on oikeus lunastaa ennen eräpäivää "Degoon" talletetut vekselit tämän artiklan 1 ja 3 kappaleiden mukaisesti, jolloin korkoa maksetaan vain ajalta. joka on kulunut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etupiiriin tai intressipiiriin, mutta ei oikeutta valloittaa. Vin rajansiirto ja tukikohta Hangosta
Neuvostoliiton mukaan Suomi, kuten koko muu Eurooppakin, piti oleman Moskovan vallan alla.
Vjatsheslav Molotov Liettuan ulkoministerille Vincas Krėvė-Mickevičiuksen kanssa Kremlissä 30.6.1940, kolme ja puoli kuukautta talvisodan rauhan solmimisen jälkeen:
”Teidän on ymmärrettävä, että pienet kansat tulevat häviämään tulevaisuudessa. Teidän Liettuanne ja muiden Baltian kansojen, Suomi mukaan luettuna on liityttävä kunniakkaaseen neuvostokansojen perheeseen. Sen vuoksi teidän tulisi nyt alkaa perehdyttää kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa tulee hallitsemaan kaikkialla Euroopassa ja jota tullaan toteuttamaan nopeammin joissakin paikoissa, kuten Baltian maissa ja myöhemmin muualla.”
https://tammenlehva.fi/hitlerin-ja-stalinin-yhteistyo-ja-talvisodan-merkitys-kansainvalisessa-politiikassa/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei Saksa mitään 200 miljoonaa antanut Neuvostoliitolle, se oli tavaraluotto, mistä piti maksaa kahden vuoden aikana 180 miljoonaa tavaralähetyksinä, ei siis vuodesta 1946 alkaen.
Sopimuksen ydin
Sopimuksen mukaan Saksa myönsi Neuvostoliitolle 200 miljoonan Reichsmarkin kauppaluoton . Rahoituksen vastasi saksalainen " Golddiskontbank " ( saksaksi Golddiskontbank ). Laina oli 100-prosenttisesti Saksan hallituksen takaama ja siihen sisältyi 5 prosentin korko, ja salaisessa sopimuksessa ehdotettiin koron alentamista 4,5 prosenttiin - 0,5 prosenttia siirrettiin erityiselle Neuvostoliiton tilille Berliinissä.
Lainalla rahoitettiin Neuvostoliiton tilaukset Saksassa työstökoneiden, laitteiden, erilaisten tavaroiden ja aseiden toimittamisesta. Lisäksi viimeksi mainittuja oli toimitettava pienempiä määriä kuin muita tarvikkeita.
Neuvostoliitto maksoi lainan takaisin toimittamalla raaka-aineita, joiden määrästä ja määrästä on sovittava kahden hallituksen välisellä lisäsopimuksella. Vuotuiset korot Neuvostoliiton tavaroiden toimituksista tulisi kerätä Neuvostoliiton erityistilille Berliinissä. Tämän lainan täysi takaisinmaksun määräaika oli vuoden 1946 alussa.
Saksan odotetaan saavansa seuraavien kahden vuoden aikana raaka-aineita 180 miljoonan valtakunnan markan arvosta - pääasiassa: puuta, puuvillaa, rehuviljaa, öljyä, fosfaatteja, platinaa, raakaturkista, bensiiniä ja muita tavaroita, joilla on suuremmat tai pienemmät mahdollisuudet muuttaa kullaksi.
Neuvostoliitto aikoi vastaanottaa Saksan puolelta sotatarvikkeiden lisäksi kaivoslaitteita, öljy-, kemian- ja terästeollisuuden laitteita, voimalaitoslaitteita, taonta- ja puristuslaitteita, metallinleikkauskoneita, vetureita, turbiineja, laivoja , metallit ja muut tavarat.
Artikkeli II
Saksan hallitus ilmoittaa, että Saksan Gold Discount Bank ("Dego") on antanut niille sopimuksen 200 miljoonan Reichsmarkin lisätilausten rahoittamisesta seuraavin ehdoin:
1. Neuvostoliiton Saksan kauppavaltuuskunta tallettaa vekselit Degoon. Näiden vekselien keskimääräinen voimassaoloaika on seitsemän vuotta, ja ne on laadittava jokaista yksittäistä kauppaa varten siten, että
30 prosenttia tilauksen määrästä on voimassa 6½ vuotta,
40 prosenttia tilauksen määrästä on voimassa 7 vuotta,
30 prosenttia tilauksen määrästä on voimassa 7 ½ vuotta.
Neuvostoliiton tuojajärjestöt laativat vekselit ja vahvistavat ne Neuvostoliiton kauppavaltuuskunnan hyväksyttäviksi. Laskut nostetaan Reichsmarkissa ja ne maksetaan Berliinissä.
2. Vekseleiden perusteella "Dego" asettaa kaupan valtuuskunnan ja Neuvostoliiton tuojaorganisaatioiden käyttöön luoton, jota käytetään saksalaisten yritysten käteisen maksamiseen Reichsmarkissa. "Dego" ei vaadi saksalaisten tavarantoimittajien hyväksyntää tälle hyvitykselle.
3. Vekselien vuotuinen korko on 5 prosenttia. Kaupan valtuuskunta maksaa tämän "Degolle" kunkin vuosineljänneksen lopussa kauppaedustuston "Degolla" olevan käyttötilin kautta. Korko katetaan vekseleillä, jos "Dego" niin vaatii.
4. Neuvostoliiton Saksan kauppaedustustolla on oikeus lunastaa ennen eräpäivää "Degoon" talletetut vekselit tämän artiklan 1 ja 3 kappaleiden mukaisesti, jolloin korkoa maksetaan vain ajalta. joka on kulunut.Oliko siis näin.
maiden välinen kauppa oli aikalailla tasapainossa.!!! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neuvostoliiton mukaan Suomi, kuten koko muu Eurooppakin, piti oleman Moskovan vallan alla.
Vjatsheslav Molotov Liettuan ulkoministerille Vincas Krėvė-Mickevičiuksen kanssa Kremlissä 30.6.1940, kolme ja puoli kuukautta talvisodan rauhan solmimisen jälkeen:
”Teidän on ymmärrettävä, että pienet kansat tulevat häviämään tulevaisuudessa. Teidän Liettuanne ja muiden Baltian kansojen, Suomi mukaan luettuna on liityttävä kunniakkaaseen neuvostokansojen perheeseen. Sen vuoksi teidän tulisi nyt alkaa perehdyttää kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa tulee hallitsemaan kaikkialla Euroopassa ja jota tullaan toteuttamaan nopeammin joissakin paikoissa, kuten Baltian maissa ja myöhemmin muualla.”
https://tammenlehva.fi/hitlerin-ja-stalinin-yhteistyo-ja-talvisodan-merkitys-kansainvalisessa-politiikassa/Raevuori Antti: Hyvästi, Viipuri
Ennen Talvisodan alkua Stalin oli marsalkka Ivan Konevin muistelmien mukaan sanonut: ”Suomalaiset on asutettava muualle, heitä on vähän, heidät on helppo siirtää.” Stalinin ajatukset tiedosti myöhemmin myös kirjailija Alexandr Solzenitsyn teoksessaan Vankileirien saaristo: ”Stalin tunsi vastustamatonta himoa karkottaa koko Suomi Kiinan rajan tuntumaan.” Historioitsija Edvard Radzinskin teksti Stalinin elämänkerrassa on jopa ironista: ”Isäntä oli mestari toteuttamaan suurimittaisia hankkeita. Jos Jumala oli asuttanut suomalaisia väärään paikkaan, hän kyllä korjaisi Jumalan tekemät virheet.” - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Raevuori Antti: Hyvästi, Viipuri
Ennen Talvisodan alkua Stalin oli marsalkka Ivan Konevin muistelmien mukaan sanonut: ”Suomalaiset on asutettava muualle, heitä on vähän, heidät on helppo siirtää.” Stalinin ajatukset tiedosti myöhemmin myös kirjailija Alexandr Solzenitsyn teoksessaan Vankileirien saaristo: ”Stalin tunsi vastustamatonta himoa karkottaa koko Suomi Kiinan rajan tuntumaan.” Historioitsija Edvard Radzinskin teksti Stalinin elämänkerrassa on jopa ironista: ”Isäntä oli mestari toteuttamaan suurimittaisia hankkeita. Jos Jumala oli asuttanut suomalaisia väärään paikkaan, hän kyllä korjaisi Jumalan tekemät virheet.”"Stalin tunsi vastustamatonta himoa karkottaa koko Suomi Kiinan rajan tuntumaan"
Tuskinpa vaan, talvisodan jälkeen Neuvostoliiton hallussa oli tuhansia suomalaisia vankeina, heidät kuitenkin palautettiin Suomeen.
Eli hyvin pystyi Stalin haluaan vastustamaan😆
- Anonyymi
-----Jos Stalin ei olisikaan pelännyt niitä muutamaa divisioonaan jotka länsimaat lupasivat antaa avuksi -----
Älä viitsi, hei, ei Stalin niin tyhmä ollut, että olisi moiset jorinat tosissaan ottanut. Sokeakin näkin nuo läntiset houreet bluffiksi.- Anonyymi
Hitler tarvitsi Suomesta kuparia, nikkeliä, molybdeenia ja puutavaraa, ja kehotti Stalinia lopettamaan sodan.
Ja vähän ajan päästä Saksa miehittikin Norjan, ettei Ranska ja Englanti pääse Ruotsin ja Suomen malmivaroihin käsiksi.
- Anonyymi
” Miten pitkään sotaa olisi voitu jatkaa, olisiko kesään mennessä Suomi valloitettu? Minulla on sellainen käsitys että tilanne ei ollut niin huono kuin annettiin ymmärtää, ehkä loppuvuoteen saakka olisi kestetty.”
Jos Englanti ja Ranska olisivat lähettäneet joukkoja Suomeen noiin Neuvostoliitto olisi päätynyt sotaan niiden kanssa! Eukä sota oilisi suinkaan siihen loppunut vaikka Suomi olisi vallattu!
Historeiankulkua tuosta tilanteesta eteenpäin on mahdotonta arvioida”
SITÄ STALIN PELKÄSI!- Anonyymi
Ranskan ja Englannin tavoitteena oli estää Saksaa saamasta Ruotsin malmivaroja, avustus retkikunta Suomeen oli pelkästään bluffia.
Liittoutuneiden todellinen tavoite oli taloudellinen sodankäynti: katkaista ruotsalaisen rautamalmin lähetykset Saksaan, jonka laskettiin heikentävän vakavasti Saksan sotateollisuutta. Ison-Britannian talousministeriö totesi, että Norjan vastainen hanke aiheuttaisi todennäköisesti "erittäin vakavan vaikutuksen Saksan teollisuustuotantoon... [ja ruotsalainen komponentti] saattaa hyvinkin pysäyttää Saksan teollisuuden ja joka tapauksessa vaikuttaa syvästi sodan kestoon" Ajatuksena oli siirtää voimia pois tekemästä vähän staattisella länsirintamalla aktiiviseen rooliin uudella rintamalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ranskan ja Englannin tavoitteena oli estää Saksaa saamasta Ruotsin malmivaroja, avustus retkikunta Suomeen oli pelkästään bluffia.
Liittoutuneiden todellinen tavoite oli taloudellinen sodankäynti: katkaista ruotsalaisen rautamalmin lähetykset Saksaan, jonka laskettiin heikentävän vakavasti Saksan sotateollisuutta. Ison-Britannian talousministeriö totesi, että Norjan vastainen hanke aiheuttaisi todennäköisesti "erittäin vakavan vaikutuksen Saksan teollisuustuotantoon... [ja ruotsalainen komponentti] saattaa hyvinkin pysäyttää Saksan teollisuuden ja joka tapauksessa vaikuttaa syvästi sodan kestoon" Ajatuksena oli siirtää voimia pois tekemästä vähän staattisella länsirintamalla aktiiviseen rooliin uudella rintamalla.OLI MIKÄ OLI, MUTTA ALOITETTU SOTA LOPPUU VASTA SITTEN, KUN MOLEMMAT/KAIKKI OSAPUOLET HALUAVAT SEN LOPETTAA!
Koska Saksa aloitti sodan Puolaa vastaan niin Englanti julisti sille sodan ja Ranska peesasi perässä!
Monien käänteiden jälkeen vuonna 1945 tuo Englannin julistama sota päättyi toukokuussa 1945 Saksan häviöön!
- Anonyymi
Jos Suomeen olisi tullut kommunistihallinto, Barbarossa olisi vaikeutunut huomattavasti. On erittäin epätodennäköistä, että saksalaiset olisivat vakavasti yrittäneet "vapauttaa" Suomea, sillä vaikka Norja olisi miehitetty, saksalaisten täytyisi hyökätä Suomeen äärimmäisen karussa pohjoisessa maastossa, jossa on vähän infrastruktuuria, samat esteet, jotka estivät heitä valloittamasta Murmanskia. Esimerkiksi pidemmän talvisodan seuraukset ovat kaikki huonoja valkobandalissimusten Suomen suvereniteettille. Todennäköisesti ne olisivat päätyneet Suomen SSR:ksi, 100 000 koiraslottaa olisi kävelytetty Sipiriin palvomaan haukkaa. Ruotsin asema olisi ollut tukala, koska Hitleriltä olisi päässyt jännäkakka.
NL:n ei olisi kannattanut aloittaa koko talvisotaa ennen kuin raskaammat panssarit olisivat valmiita taisteluun, koska venäläinen jalkaväki oli kehnoa. - Anonyymi
Taisteluissa lähellä Guadalajaraa Neuvostoliiton panssarivaunuyksikkö, jota johti Dimitri G. Pavlov, voitti kaksi italialaista moottoroitua divisioonaa. Tästä Pavlov teki johtopäätöksen, että ranskalainen tapa käyttää tankkeja suoraan jalkaväen tukemiseen oli paras tapa ja että Neuvostoliiton teoriat moottoroiduista yksiköistä olivat virheellisiä. Palattuaan Neuvostoliittoon hän esitteli ajatuksensa Puolustusvoimien kansankomissaarille Kliment Voroshiloville, joka ei kuitenkaan ollut vakuuttunut. Pavlovin taktiikka olisi ollut Suomelle paha, mikäli olisi päädytty panssaroituihin kokoonpanoihin. Tämä taas olisi edellyttänyt toimivia vaunuja, mikäli venäläiset olisivat kopioineet suoraan Type 97:n tällainen vaunu olisi ollut jo 1939.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 941753
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa3581169Susanna Laine, 43, pohtii tätä muutosta itsessään iän karttuessa: "En tiedä, onko se vähän ikäjuttu"
Susanna Laine on kyllä nainen paikallaan Farmi-juontajana ja myös Tähdet, tähdet -juontajana, eikös vaan! Lue Susanna181168- 951028
- 62823
Vanhemmalle naiselle
Kirjoitan tällä vanhalla otsikolla vaikka se joku toinen anonyymi naisen kaipaaja innostuukin tästä ja käyttää taas sam36801Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani6744- 46706
En vaan ymmärrä
Sinulla on hyvä puoliso, perhe, periaatteessa kaikki palikat kohdillaan. En ymmärrä, miksi haluat vaarantaa sen. Minulla42680Mitä saat naiselta mies kun
Otat ohjat? Saat feminiinistä pehmeyttä, lämpöä ja rauhaa. Kun nainen on tässä moodissa hän auttaa miestä lepäämään ja p113676