Jotka taistelee huoltajuudesta.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Turkulaismiehen yli kahden vuoden taistelu/1135238664268
Anteeksi. Mulla on vaan kokemuksia miehestä, joka vähät välittää lapsistaan :( ...niin ja on kokemuksia muista samanlaisista. Vähemmistöä nuot ovat, jotka välittää jälkikasvustaan. Mikä siinä oikeen on?
Nyt ei kelpaa vastaukseksi naiset sitä, naiset tätä...Pohtikaa omaa käytöstänne suhteessa lapsiin. Miksi toimin näin jne.? Voi siitäkin kertoa, että tuntuu kuin olisi menettänyt jotain. Voisi pohtia sitäkin, että nyt toimisin toisin.
Miehelläkin on lupa viisastua iän myötä. Ei ole häpeä tunnustaa, että silloin nuorempana tein silleen, ettei nyt tulisi toimittua. Nyt, kun ehkä tietää enemmän, toimisi hiukan toisella tavalla, mutta silloin toimin niitten tietojeni ja osaamiseni mukaan. Päin vastoin. Mies tunnustaa ymmärtävänsä jotain ja osittaa osaavansa ajatella asioita ja muita ihmisiäkin. Kaiken lisäksi asioitten ääneen toteaminen, tai tässä tapauksessa kirjoittaminen, voi avata uusia uria...so. vapauttaa jollain tavoin.
Vai onko tämmöinen pohtiminen luvatonta ja vierasta miehelle?...tällä palstalla?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Turkulaismiehen yli kahden vuoden taistelu/1135238664268
Anteeksi. Mulla on vaan kokemuksia miehestä, joka vähät välittää lapsistaan :( ...niin ja on kokemuksia muista samanlaisista. Vähemmistöä nuot ovat, jotka välittää jälkikasvustaan. Mikä siinä oikeen on?
Nyt ei kelpaa vastaukseksi naiset sitä, naiset tätä...Pohtikaa omaa käytöstänne suhteessa lapsiin. Miksi toimin näin jne.? Voi siitäkin kertoa, että tuntuu kuin olisi menettänyt jotain. Voisi pohtia sitäkin, että nyt toimisin toisin.
Miehelläkin on lupa viisastua iän myötä. Ei ole häpeä tunnustaa, että silloin nuorempana tein silleen, ettei nyt tulisi toimittua. Nyt, kun ehkä tietää enemmän, toimisi hiukan toisella tavalla, mutta silloin toimin niitten tietojeni ja osaamiseni mukaan. Päin vastoin. Mies tunnustaa ymmärtävänsä jotain ja osittaa osaavansa ajatella asioita ja muita ihmisiäkin. Kaiken lisäksi asioitten ääneen toteaminen, tai tässä tapauksessa kirjoittaminen, voi avata uusia uria...so. vapauttaa jollain tavoin.
Vai onko tämmöinen pohtiminen luvatonta ja vierasta miehelle?...tällä palstalla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on rakennettu "Vain äiti hoitaa eron jälkeen lapsia" malliseksi.
Sosiaaliviranomaiset uskovat enemmän äitiä, vaikka olisi kuinka hullu/viinaan menevä/huumeita vetävä jne.
Moni mies välittää lapsistaan, mutta tuo yhteiskunnan muodostama "äiti on oikeassa, vaikka olisi kuinka väärässä" syndroma aiheuttaa monasti pahoinvointia perheessä.
Siksi moni mies, joka haluaa hoitaa lapsiaan edes viikonloppuisin luovuttaa, koska yhteiskunnan edustajat menevät lasten äidin puolelle.
Minä olen vaan siitä hyvillään että turkulainen mies on olemassa! Näitä etujoukoissa taistelevia tarvitaan jotta perässä tulevia voidaan sitte auttaa.
Kuule... onkohan muut miehet tässä asiassa luovuttajia? Harvalla tosin voimia tastella loputtomiin. Ei mullakaan voimat riittäneet paskanjauhajien kanssa vääntämiseen...Mulla olikin vastassa perinteitä ja työtä kunnioittavat sodankäyneet ja suuret ikäluokat, maalaiset, punikkipappi sen taiteilijavaimo sekä sitten työläisnaisten ja katkeroituneitten eronneitten miesten sekava porukka ...lisäksi vielä alkoholisoitumisvaarassa olevat ja alkoholistit sekä oma mustasukkainen isosisko. Kaikkia leimaa kitkerän katkera kateus ja juoruilu: Mitä sä luulet muka olevas, jotai erityistä?
Tuon turkulaismiehen taistelu oli oikeestaan aika selkeä, kun vastassa 'vain' tahallaan väärin ymmärtävä viranomainen.
ja täytyy muistaa, että sosiaalityöntekijät ovat pääosin myös naisia ja äitejä. Joten kai siinäkin jotain solidaarisuutta on sit myös.
tapa huoltajuusasioissa, että täytyy olla aika vahvat syyt, miksi alkais taistella. Jutusta ei oikein käynyt ilmi, miksi asia päätyi tappeluksi, tai sit luin huonosti.
10 vuoden taistelu tarkoittaa sitä, että lapset kasvavat aikuisiksi keskellä vanhempien sotaa ja olipa oikeuden päätös lopussa mikä tahansa, lapset on todennäköisesti se hävinnyt osapuoli.
En ota kantaa tuohon yksittäiseen tapaukseen, mutta mun näkökulmasta vanhempana omista vanhemmuusoikeuksistakaan ei kannata pitää kiinni lasten kustannuksella.
Olipa kumpi hyvänsä sitten se lähi- tai etävanhempi, niin musta tuntuu, että jos tuon energian olisi laittanut suhteiden hoitoon ja sen erotilanteen sisäiseen selvittämiseen, niin isäkin olisi saattanut nauttia lapsistaan enemmän noina vuosina, seesteisemmässä ilmapiirissä.
Mutta kuten sanottu, en ota suoraan tuohon tapaukseen kantaa, kunhan pohdin.
taidanpa taas kompata.
miksi noista huoltajuuksista tapellaan viimeseen tappiin asti. Epäilen vahvasti, että siinä on kyse lähinnä huonosta eroamisesta: vaikka aviosuhde on päättynyt, keskinäistä suhdetta voi jatkaa esim. negatiivisella riippuvuudella lasten asioiden kautta. En nyt väitä, että esimerkkitapauksessa olisi siitä kyse.
Jos exien välit on kunnossa (siis, ollaan oikeesti erottu, henkisesti, eikä ylläpidetä erossa jääneitä huonoja tunteita), niin ihannetapauksessa lapsille on aika sama, kumman luona virallisesti asuvat, jos ovet on auki molempiin koteihin.
kyse on kostosta tai rahasta.
Hän, joka saa lapset, saa lapsilisät ja lapsien elatusavut.
Toinen syy on ero.
Hän, joka ei millään tahdo erota pitää viimeiseen kiinni huoltajuudesta ja kostaa siten, ettei toinen puoli näkisi lapsia ikinä.
Löytyy myös tapauksia, missä toinen. Hän jolle lapsie ei ole määrätty, mutta tapaamisoikeudet on kostaa.
Sopii hakevansa lapset tiettyyn aikaan, ei kuitenkaan hae.
Mutta valittaa viranomaisille "Minulla on lapsieni tapaamisoikeus. Yritin päivänä X noutaa lapset sovitusti, mutta entinen vaimo oli lapsien kanssa lähtenyt pois."
Siinä sitten lapsien huoltajalletulee ongelmia ja mahdolliset sakot.
Toki sen voi todistaa, että viikonloppuhuoltaja puhuu potaskaa, kutsuu vieraita jotka voi todistaa, kävikö hakemassa vai ei.
taas olen samaa mieltä. Aina sitä lapsen etua toitotetaan, mut kuitenkin melko usein se jää toissijaiseksi, eikä ymmärretä sitä, että lapselle riittää, jotta kun sillä vaan on tarpeeksi välittäviä aikuisia ympärillä ni lapsi voi hyvin.
Ja tietty myös yhdessäolevilla vanhemmilla on jonkun verran korjattavaa tässä asiassa,
isä on sitä mieltä, että lasten on parempi olla äidin kanssa, niin mikä vittu asiassa on vinossa?
Pohtiminen ole mitenkään vierasta tai luvatonta, useammassa tapauksessa jopa suotavaakin. Kaikki riippuu sit kohteesta onko pohtimisesta mitään hyötyä vai meneekö kaikki kuuroille korville.
Useimmiten miehet kuin naisetkin näkevät asiat niin ettei itsessä mitään vikaa ollut vaan se toinen sitä ja tätä. Ihan sama juttu ku työelämässä joka puolelta löytyy työkaverin nimeltä joku muu. Syyllinen on aina se toinen vaik kuinka olis peiliin katsomisen paikka.