Luonto, eläimet, kaikki täällä on liian monimutkaista syntyneeksi sattumalta, luonnonvalinnan, ts. evoluution kautta. Kun miettii siis luonnon monimuotoisuutta, niin voiko sen perusteella vaan 1en lopputulokseen: jumala täytyy olla olemassa?
Luontoko todiste Jumalasta?
Miten on?
7466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei tuommonen päättely mitään auta. Jos jotain voi olla olemassa ilman luojaa niin miksi ei muka voi monimutkaista? Mikä luojan on luonut, vai onko luojakin monimutaisena kohteena kehittynyt ilman omaa luojaansa?
Muna vai kana, kumpi oli ensin, tässä tapauksessa kysymys on vielä piiiitkään ratkaisematta.
Jonkinlaisen luojan mahdollisuuteen uskon, mutta en uskontojen jumaliin jotka ovat vain ihmiset kehittämiä aseita muita ihmisiä vastaan.
Vaikka niin - Mutta millainen Jumala ?
Jos nyt aluksi oletetaan että alkuräjähdys tapahtui niin kuin se tunnetusti selitetään, enkä näe pahasti syytä sitä epäillä.
Mielestäni hyvin huomionarvioinen asia tässä kaikessa on se että alkoi syntyä rakenteita. Syntyi galakseja. Sitten oli supernovia ja sen myötä yhä raskaampia alkuaineita. Syntyi aurinkokuntia, sellaisiakin, jossa planeetat kiertävät tähteä sopivalla etäisyydellä ja sopivista aineista koostuneena. Sopivista niin että edelleen syntyi biologista elämää. Alkoi (biologinen) evoluutio. No luonnonvalinnaksi sanotaan sitä mihin suuntaan milloinkin mentiin. Mutta mikä se silloin valitsee kun "luonto valitsee", tai asetetaan kysymys sitten näin, että mikä se luonto on ?
Takaisin rakenteisiin. Suljetussa järjestelmässä entropia lisääntyy, rakenteet sortuvat, epäjärjestys kasvaa. Paikallisesti, kuten maapallolla, entropia voi vähentyä, rakenteita on yhä enemmän. Ihminen tuottaa niitä älyllään, energiaa käyttäen. Tieto, tietämys, liisääntyy. Tekisi mieli sanoa tätä vaikka aivojen tai ajattelun evoluutioksi.
Niin tai näin, joka tapauksessa maailmankaikkeus "tuli tietoiseksi
itsestään". Ja tähänkös se loppuu - Kaikista uhkakuvista huolimatta en usko että niin tapahtuu, vaan kehitys jatkuu. Maailmankaikkeus tulee yhä tietoisemmaksi olemassaolostaan, mihin se sitten lopulta johtaneekaan ?
Universumilla on jokin "ominaisuus, halu", tulla jotenkin tietoiseksi. Tätä ilmaisua ei pidä ottaa sanatarkasti, yritän vain kuvailla asiaa.
Se tässä vasta ihmeellistä onkin - Mikä se sellainen "tietoisuuden halu" oikein on ?
Siinä voisi olla vaikka se Jumalan "paikka" - Mitä ikinä itse kukin sitten Jumalalla ymmärtääkin. Minä en yritä Jumalaa määrittellä toisille, ehkä itselleni jollain tavoin. En myöskään sulje pois sitä mahdollisuutta että kantani vielä muuttuu "kun tarpeeksi monta yötä nukkuu."
Esko Valtaoja on sanonut: Jos Jumala on, niin se on Matemaatikko.
Albertilla oli usko Jumalaan ilmeisesti, vedoten löytämääni tietoon:
Entä oliko Albert Einstein ”uskovainen”? ”Oli”. Tästä on kirjoitettu erillisiä kirjojakin. Albertilla on vientiä. Luopuessaan Saksan (Württenbergin) kansalaisuudesta välttääkseen sotapalveluksen 16 vuotias Einstein merkitytti papereihinsa ”uskontokuntaan kuulumaton”. Vastauksena suomalaisen V.T. Aaltosen kysymykseen Einstein viimeisinä elinvuosinaan kirjoitti että pitää henkiolentoihin uskomista suorastaan lapsellisena. Hän sanoi ettei usko Jumalaan joka on
* antropomorfinen
* itsenäinen persoonallisuus
* rankaiseva/palkitseva.
Toisessa yhteydessä hän sanoi jumalansa olevan pikemminkin Spinozan jumala. Spinozan jumala oli ”substanssi” eli luonto. Einstein koki tieteellisen työnsä kosmisen uskonnon harjoittamiseksi. Hän laski jatkuvasti leikkiä Jumalasta (joka oli kyllä hyvin antropomorfinen). Kuuluisin on Einsteinin tokaisu ”Gott würfelt nicht, Jumala ei pelaa noppaa”. Tämä lause missä oli välillä myös ”yläkerran ukko”, tai ”vanhus” liittyi Einsteinin ja kvanttifyysikoiden kiistoihin ja siitä ei saa teologiaa vaikka kuinka yrittäisi. Asia erikseen ja Einsteinin pohjanoteeraus oli, kun hän ennen vuoden 1930 Amerikan matkaa kirjoitti otsikolla ”Wie ich die Welt sehe, kuinka koen maailman” maailmankatsomuksestaan. Teksti oli tarkoitettu amerikkalaiselle yleisölle eikä sitä (armeliaasti) ole usein Euroopassa julkaistu. Siinä näkyy vieläpä eräänlainen ID-ajattelu: ”Maailma on niin komplisoitu ettei se ei voi olla sattuman tulosta…”
Tuntui hyviltä näkemyksiltä, niin Eskon kuin Albertin näkemykset asiasta.
Näihin näkemyksiin olisin taipuvainen kallistumaan, jos nyt johonkin täytyy kallistua.
E:n ja A:n (post) täytyy kai heittää läppää uteleville mölöpösilöille, vaikka koko asia on off-topic tutkimustyöstä. Tulkitsijoita sitten kyllä riittää, vaikka pieraisivat kysyjälle.
lupaan tässä julkisesti miljoonan euron palkkion sille joka sitovasti ja vastaansanomattomasti TODISTAA että maailma ja maailmankaikkeus on luotu jonkin yliluonnollisen olennon toimesta.Siitä vaan kilvan todistamaan,aika alkaa NYT.
Itseasiassa luonnonvalinta ymmärretään usein väärin, mikäli sitä pidetään "sattumana". Onhan siinä sattumallakin sormensa pelissä tietyllä tavalla, ainakin muuntelun kohdalla, mutta itse valinta ei ole sattumaa. Evoluutio on kuitenkin sellainen prosessi, mikä oikein hyvin selittää, miksi luonto ja ihmiset voivat olla niin monimutkaisia ja ihmeellisiä kuin ovat, vaikka jumalaa ei olisikaan. Siksi luonnonvalinta ja evoluutio nimenomaan "riittävät" selityksiksi elämän ihmeellisyydestä ilman jumalaa. Mikä ei tietenkään todista sitä, ettei jumalaa olisi olemassa, onhan Jumalan olemassaolo falsifioimattomissa oleva teoria. (Siksi se ei myöskään ole tieteellinen teoria)
tai kieltää jollet oman mielesi luomaa epäjumalan kuvaa, jota vastaan taistelet tai jota puolustat.
ymmärtänen, että käsität jumalan olevan jokin hahmo/persoona jossain.
tsekkaa anthony de mello: havahtuminen, niin voi ehkä tärpätä