Malleja ja näyttelijöitä aina syytetään anorektisen ihanteen ylläpidosta, mutta itselläni ainakin tekee jopa vähän pahaa katsoa noita pitkänmatkan juoksijoita (etenkin naisten maratoonilla). Näyttävät jotkut lähinnä anorektisilta pakkomielle juoksijoilta. Vaatiiko kestävyyslajeissa menestyminen todella noin luurankomaisen ulkomuodon..(?) Luulisi vaan, että terveys kärsisi noin huomattavasta alipainosta, joka noilla urheilijoilla on pakko olla.
laihat kestävyysjuoksijat
kuhan mietin
144677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä se vaatii. Kestävyysjuoksu, kuten muukin kestävyysurheilu (jos se nyt ei ole jotain hiihtoa 40 kg pakkaus selässä) pienentää automaattisesti lihaksia, koska näin liikkuminen on taloudellisempaa ja sydän rasittuu vähemmän - tai voidaan ylläpitää kovempaa vauhtia. Rasvaprosentti on tarkoituksella matala, tuonne 4 % asti ehkäpä miehillä, koska näin pääsee kovempaa.
Huippu-urheilu nyt ei ole varsinaisesti terveyttä edistävää, mutta kovakin kuntourheilu voi olla. Laihat elävät pidempään. Toki jossain menee se raja tässäkin asiassa.
Totuus on kuitenkin, että terve ja hyväkuntoinen ihminen on paljon vähemmillä rasvoilla varustettu kuin normaali länsimainen työläinen. Lihasmassa sitten riippuu siitä, kuinka paljon voimaharjoittelua tekee, yksilöllisistä ominaisuuksista, syömisen määrästä jne.
että kestävyysjuoksija syö huomattavasti enemmän kuin tavallinen tallaaja, mutta kun sen kuluttaa ja elimistön aineenvaihdunta on todella vilkas, niin sitä vaan laihtuu sit käytännössä. Koko ajan saa olla jääkaapilla, ja se on kivaa, mä kun tykkään hyvästä ruuasta. Anorektikon mitat.
jatkuvasti ja osallistun lähinnä maantiekisoihin. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Syön todella paljon ja olen silti erittäin hoikka. Se on tosiaankin mukavaa, kun voi syödä mitä vain, eikä näy missään. Eikä juokseminen ole mitään pakkopullaa edes huipulla. Kyllä siitä täytyy tykätä, kun sitä noin paljon tekee.
Jep, eli sitä voi syödä kuinka paljon tykkää ja silti laihtuu. Tiedän kokemuksesta.
Pitkät juoksulenkit polttavat rasvaa aika tehokkaasti.
Paljon mieluummin katselen esmes kuulantyöntäjä- tai kiekonheittäjänaisia. t. Peku vaan
Hoikat miehet ne vasta seksikkäitä ovatkin. Naiset tykkää, en minä.
Jos huippujuoksija ei syö riittävän paljon ja hyvin, ei pysty juoksemaan huipulla, (ei edes Suomen)
Ulkomuoto on jo osin luontainen vartalotyyppi, urheilun lopetettuaan monet ruipelot ovat edelleen ruipeloita, (elleivät ala tosissaan bodaamaan), kroppa tosin muuttuu löysemmäksi ja pieni kaljamaha saattaa kasvaa.
Tuskin kukaan huippujuoksija tekee kompromissia ulkonäön ja parhaan tuloskunnon kanssa.
Sillon kun harjoittelu menee pahasti yli, jolloin myös anortektisuuttaa saattaa ilmetä, tuloskunto romahtaa jo rankasti, vaikka pystyisikin hölkkäämään aamusta iltaan.
Joten ainakaan tämän asian suhteen huippujuoksu EI ole sairasta!
kymmenen vuoden kilpaurheilutaustalla oma vahva mielipiteeni on, että kyllä huippu-urheilijoissa piileskelee tuhottomasti anorektikoita ja muita syömishäiriöisiä. etenkin kestävyyslajit altistavat todella tehokkaasti anorektiselle tielle. on tekopyhää sanoa huippu-urheilua ja sen vaatimaa elämäntapaa tervehenkiseksi. se on kaukana siitä. oksettaa koko touhu niin etten viitsi paljoa katsella olympialaisiakaan.
Eikö mieleesi tullut, että nyt puhutaan kestävyysjuoksijoista? Luuletko, että nämä ihan treenaamatta lähtevät Olympialaisiin?
Kuulespas nyt... jos muijat juokseen alle puolen tunnin kympin, niin siihen on treenattu ihan helvetin paljon... ja kun niin paljon treenataan, niin paino putoaa väkisinkin. Vaikka söisit työksesi sen juoksemisen ohella, niin laihtuisit ruipeloksi.
Meinaatko, että maailman kestävyysjuoksun tason pitäisi laskea sen takia, että jotkut huono itsetuntoiset läskit suomalaiset ei kestä katsella kovakuntoisia ja hoikka juoksijoita? Mun mielestä se riittää, että olette sabotoineet Suomen kestävyysjuoksun kuralle. Menkää rasvaimuun hyvät ihmiset!
Ja juoksuharrastus on elimistölle rasittavaa, jos henkilöllä on paljon painoa. Myöskään nievelet eivät kestä kovaa harjoittelua, jos on liikaa painoa.
Tuossa lajissa on siis syytä olla hoikka.
Kestävyysjuoksijan kannattaa olla myös luustoltaan kevyt, suorastaan linnunluinen. Mitään turhaa ei kannata kuljetella mukanaan!
Sitä kyllä ihmettelin, kun naisten maratonin voittaja näytti siltä että siltä voisi hyvin keriä päästä puoli kiloa tukkaa pois. Luulis että olisi vilpoisampaakin meno vähän pienemmällä pipolla.
jos puhutaan niin siitähän tuo ihan saamarin kaukana. oli se höyhenenkeveys sitten kuinka tärkeää huippusuorituksen kannalta. voidaan hyvin kyseenalaistaa kokonaan lajit jotka vaativat nais-ja miesurheilijoilta äärimmäisen laihaa olemusta. homma haisee, ja kovaa
"homma haisee, ja kovaa"
Luuletko, että anorektikko selviäisi hengissä esim. maratonista? Kyllä se vaatii ja aiheuttaakin aika hyviä ruokahaluja.
Kuten todettua, niin onhan se niinkin päin, että hoikkuus on seurausta huippusuorituksesta, eikä vain niin, että laji vaatii hoikkuutta.
Eikä mielestäni nämä kestävyysjuoksijat ihan mitään kuolettavan laihoja ole, vaan ollaan vielä ihan järkevissä mitoissa.
Esim. Tirunesh Dibaba on 158cm ja 47kg. Ei tuo paino nyt mitenkään vaarallisen vähän ole, kun on tyttökin lyhyt.
Eli mistään anoreksiasta ei oikein voida puhua.
Sen sijaan hengenvaarallista on se, että 90-100kg painoiset suomalaiset, ehkä iäkkäätkin henkilöt lähtevät kylmiltään juoksemaan puolimaratoneja ja muita pitkiä matkoja.
Kävin katsomassa Dibaban painoindeksi ja tyttöhän on normaalipainoinen.
Se vähä mitä Dibabaa on, on täyttä tiivistä tavaraa, eikä mitään hyllyvää läskiä! Terveemmän näköinen kuin joku kaljamaha-Karjalainen.