Siis onks tää matikka iha oikeesti tiede??? Siis ku ainaski sellaset jutskat ku biologia ja lääkkisjutska on ku niis voi mitata koeputkilla kaikkee juttuja ja vaikka kuumemittarilla kuumetta esim. Miten matikka on siis tiede ku ei sillä voija mitata mitää tai parantaa ihottuma tai leikata rypyt pois. Voiks joku kerto siis onks tää matikka hommeli oikee tiede? Vai onks tää väärä postauspaikka tai joku ihmeen vejätys?
Ihmeellistä
Suvi E
19990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
... on sekä taide että tiede.
Taide siinä mielessä, että luovuutta saa käyttää ja kauniit ideat yleensä toimivat.
Tiede siinä mielessä, että matematiikassa tehdään tutkimustyötä ja löydösten toimivuus ei ole sopimusvarainen asia (jos aksioomista pidetään kiinni).
Matematiikassa voi myös rajoitetusti tehdä kokeita. Teoreettisen tieteen (fysiikan, biologian jne.) sekä matematiikan raja ei ole mitenkään tarkka.
Matematiikalla voidaan muuten mitata lukemattomia eri asioita! Ihottuman parannuksessakin lienee käytetty matematiikkaa jossakin tuotantoprosessin vaiheessa.
Voiks siis kertoo miten se matikka parantaa ihoo? Tosta vois olla vanhana apuu ku täyttää yli 30 ja tulee ryppyjä :) Miten se matikka auttaa siis? Mä oon aina ollu en paras matikassa.
Juu, 30 vuotiaitten naisten ryppyvoiteen matematiikka se vasta hankalaa onkin. Vaati jo korkeamman tason filosofisia pohdintoja. Siis jos 10 gramman ihmevoide maksaa 100 euroa tuubi ja se kuulemma nuorentaa heti 10 vuodella. Niin mites jos ostaa 2 tuubia? Nuoreneeko silloin 20 vuodella?
Matematiikkaa sanotaankin tieteiden kuningattareksi. Mutta mikä on kuningas? Psykologia on tiedettä, mutta astrologia ei sitä ole. Aivan hyvin voisi olla sekin tiedettä. Tiedettä on kaikki, mikä täyttää ennalta annetut tieteen kriteerit.
Noista edellisistä ei kai ymmärtänyt höykösenkään pöläystä:)
Matikassa mietitään systeemejä millä tehdään. Jos haluat lyödä vasaralla naulan, niin ei se suoraa päätä onnistu vaan: ensinhan on pitänyt keksiä vasara ja tehdä se, ja pitää keksiä naula (vaikka puusta) ja vasta sitte voi iskeä vasaralla naulan.
Ootkos miettiny, jos lasket kynällä pitkää kauppalaskua yhteen ja jos pystyrivistään tulee yli 10, niin laitetaan kymmenien muistinumero seuraavaan. Jospa tulis yli 100, niin mitenkä ne muistinumerot laitetaan, jotta menis oikein. Jos ei laskukirjastakaan löydy, niin se kuka miettii matikkaa töikseen niin semmoselta pitää kysyä. Voi olla jotta sekään ei suoraa päätä tiedäkään, niin sen pitää alkaa tutkimaan asiaa. Ja sen pitää pystyä perustelemaan ja vakuuttelemaan Sinut, voishan se sanoa mitä sattuu. Ja pitää sen pystyä vakuuttelemaan muutkin, jotta uskovat. Ja uskovat vasta, jos keksii todistuksen asialle, ja sitten pitää saada ne muut uskomaan vielä, että se todistus on oikein.
Eikä sitä hetkessä pysty tekemäänkään vaan todisteluun menee pitkät ajat, pitää kirjottaa keksinnöt lehdessä ja esitellä kaikille viisaille ja vasta sitten kun eivät pysty kumouttamaan sitä niin sitten vois varovaisesti uskoa. Ja sittenkin joku yrittää vielä keksiä vastavedon.
Luulisin, jotta joku tietääkin, miten tuommonen pitkä lasku tehdään, vaikka koulukirjassa ei taida suoraa ohjetta olla. Laskimellakin vois, mutta ainaski mulla kun putos veteen, niin laskee mutta näyttää joskus mitä sattuu. Eli siitä ei oo varmaa, eli se ei oo tiedettä. Toisinaan fiksuna (ei tartte olla niin tiedemies) keksii itsekin kiertojuttuja. Pitkän laskun vois laskea osina jotta pystyrivin summa jäis alle 100, ja laskee osasummat sitten lisävaiheessa yhteen. Tämmönen keksintö vuorostaan muistuttaa jo tieteentekoa matikassa, ei laskimella laskeminen.
Matikassa on vain noita miettimisjuttuja ja filosofioita, ei oo koeputkia ja lämpömittareita. Jos arvelee vaikka pakkasmittaria, niin onhan olemassa pakkasta ilmassa (alle nollan) vaikka eihän toisaalta järjellisesti ajateltuna tyhjää vähemmän voi olla. Justiin nämä tyhjää vähemmät luvut ovat noita matikan miettijöiden keksintöjä. Jos ne pystyvät perustelemaan keksintönsä niin että toiset matikka ja muutkin viisaat ne hyväksyvät ja vastavetoyritykset surkastuvat alkutekijöihinsä, niin silloin on keksitty lisää uutta. Ja jotakin osia näistä uusista saattaa joutua koulussakin opettelemaan :(
Tästä näkyy, että tieteen teko on vähän erikoisten ihmisten hommaa, tutkivat jossain komerossa kaavoja ja jotain, mutta kun se on niinkin jotta näillä kaavoilla sitten voidaan tehdä eteenpäin vaikka mitä, tiedetäänhän matka kuuhunkin vaikka ei sitä kukaan ole voinut narulla mitata.
Matikan tuloksia tarkotetaan yleensä käyttää jotenkin järjellisesti, vaikka ei oo pakko niin tehdä. Kun alussa oli että vasaralla lyödään naula (jos ne on), niin voihan lyödä naulan vaikka päähän. En tarkasti tiiä mitä se tarkottaa, mutta jostain sananlasku tahi perinnekirjasta vois löytyä. Sitte voisit ajatella onko olemassa ihmisiä jolle joku on jo lyönyt naulan päähän.. Semmonen sukunimikin pitäs olla olemassa.
... ei pidä kovin moni, vaikka huumoria tietysti kaivataan sitäkin.
Toi matikka siis ihan sikavaikeeta. En tajunnu ees kuinka toi vassara ja lapio siis liityy matikkaan. Tää on niiku liia vaikeeta tai sit sä ite ymmärtsit vääri ja kirjotat väärää mestaa tai sit sää pelleilet mun kans. Mut kuiteski ois kiva saaha helppoi ja älykkäitä vastauksii.
ja ihmisten ajatukset sikavaikeeta. Helppo olis vaikka että kuu olis jotain juustoo, mutta kun ei o, ei tahko eikä reikäjuustoo eikä ees sekä-ettäkään, eli ei oo sekä reikä että tahkojuustoo. Ei passaa tätä kovin kun asiaihmiset ärsyyntyy.
mihin esmes jotain sikavaikeeta kertolaskuu muka tarttee? sen kun pistää kaikki alakkain ja laskee ne yhteen.
jos tusina jaettas kolmeen, niin otetaan vaan 3:ia pois kunnes loppuu ja lasketaan ottokerrat elikkä 4. Laskimet ne laskee jotenkin näin jos vaan näkis miten ne sähkösirut liikkkuvat
Jos annat yhdelle, et tarvii jakaa. Jos taas annat useammalle, niin se on jakamista. Jos sitten ....kerrot, niin kerrot. Se on kertomista. Helppoa!
kertominenhan palauttaa jaon alkupisteeseen, jos tekijät samat. Auttasko kokonaismerkityksen lisäymmärrykseen jatkuvuuden käsite ja integraali.
jatkuvuus on satunnaisuuden vastakohta. Jakaminen jatkuvaan suhteeseen on erit kuinjakaminen satun naissuhteeseen. Jatkuva jakaminen tarkoittaa suhdetta n. 40/60. Mutta muutehan jatkuvuus määritellään tietyss kohdassa ja se ympäristössä siis naapurissa molemmin puolin. Integraali ei oikeastaan tarkoita muuta kuin, että naapurusten heinät on samalla seipäällä.
No joo, mun eno on joku matikka, niinku mutsi
sanoo et on joku fiksu. Kysyin et voisko se leikata
mult syylän, kun on noloo sellanen. Eno sano et ei
alkas leikkaa, et mene vaik lääkäril. Eli ei Matikka
oo siis mitään fiksuu. Mä alan isona sellaseks näppy postajaks tai jotain. En ymmärrä siit matikka jutust mitään, mutta ei sillä ainakaan lääkäreiden kans tunnu olevan mitään yhteistä. Matikal vissii tarttee opettajat et vois opettaa.
Iso osa matikan ja filsan lukijoista rupee sitten opettamaan toisia töikseen, kun opiskelut loppuu. Viisaimmat kirjottaa sitten vaikka uuden matikan koulukirjan. Jotkut kirjoittaa maailman pohtimisia lehteen.
Kannattas monen tehdä jotain käytäntöö, vaikka näppypoistajaks:) jos sillä tienaa. Esmes talon putkiremppaukkoja pitää kutsua ulkomailta kun monet suomalaiset eivät ala ja vaikka sillä tienaiskin.
aina hommia..vaikka pata leikkaisikin keskimääräistä paremmin..hmm.
No ei ole tiede, vaan vanhat ukot leikkivät viisasta. Eivät pääse yksimielisyyteen edes ykkösen koosta:
Olkoon x=0.99...
100x = 99.99...
100x-x = 99
x(100-1) = 99
x = 99/99
x = 1
QUAD! Eikun qued.
Kai sitä nyt puusilmäkin näkee ettei melkein yksi voi oikeasti olla yksi.
onko 0.33.. kolmasosa vai vähää vaille? Ei selville saada voi..
Olisko tästä vedettävissä erilaisia matematiikkoja jopa ja koulukuntia ympärille, jotka sovittelisivat tahi tekisivät sitten jonkin nahkapäätöksen jotta kaikki täydellisyysihmiset olisivat sopivasti tyytymättömiä..