Menetin uskoni ihmisyyteen ollaan..

se helpottaa!

yksinkertaista ole koska meillä on tietoisuus, tunteet ja vapaus valita. Eli ei me pelkkiä robotteja olla. Ja eikös olisi kamalaa jos äidit vihaisi lapsiaan... Sitäpaitsi me ihmiset myös adoptoimme lapsia, toisten geenejä, sehän on luonnon vastaista. Parannamme ja hoidamme myös sairaita joka sekin on luonnon vastaista.

Okei, olemmassaolollamme on aineellinen perusta ja siinä periaateessa jylläävät armottoman julmat aineen ja kilpailun lait. Se on alimmalla tasolla pakko hyväksyä koska se on niin. Olkoon.

Ihmisyys on kuitenkin jotakin enemmän kuin molekyylit, solut ja elimet. Ihmisyys on myös enemmän kuin liskon silmien odottavan pelokas tuijotus, letkeä lekottelu lämpölampun valokeilassa ja käärmemäisen kylmä voitontahtoinen laskelmointi, niljakkuus, omanvoitonpyynti.

Varmaan ihmisyyttä ei aina yhteisöllisesti voi kokea myönteisenä. Välillä voi joutua suoriutumaan omin voimin. Välillä on vaikeita aikoja joiden yli täytyy vain jotenkin rämpiä päästäkseen myrskyn takana odottavaan suojaiseen valkamaan.

Itsestä se kuitenkin täytyy lähteä, sillä kukaan muu sitä elämän nektaria tuskin elämämme kuppiin kaataa jos kupin suu osoittaa alaspäin. Meidän täytyy ainakin pitää kuppimme pystyssä ja vastaanottavaisena.

Muulla tavalla elämisessä ei ole mielekkyyttä, aina täytyy olla haaveita ja tavoitteita. Tai sitten ei mitään.

asiaa ihan liikaa.

Kyllä minäkin olen koko ikäni tiedostanut
kaiken katoavaisuuden ja mitättömyyden.
Mutta en haudo sitä.
Ihan turhaa puuhaa, se siitä miksikään muutu.

Olen elänyt liki 60 vuotta onnellisena ja
aioin elää vastakin.
Suosittelen.

harvoista, jotka ovat tajunneet ihmisen ja kaiken elollisenkin olevan vain sivuoire tässä mailmankaikkeudessa.
Ei elämällä ole mitään sen suurempaa merkitystä kuin jollain tietokonepelilläkään, joten voit vapaasti keskittyä asioihin mitkä antaa tyydytyksen elämääsi.
Itse elän elämääni kuin olisin tietokonepelissä ja yritän saavuttaa mahdollisimman paljon pisteitä ennen pelin loppua. Sinun täytyy määritellä itse mitkä saavutukset tuovat pisteitä ja mitkä ei.

Ihmisellä on tyhjiä hetkiä. Niillä hetkillä voi olla tarkoitus. Jälkeenpäin tuntuu monesti siltä. Sitä paitsi, ilman kärsimystä elämä olisi varsin onttoa.

Iloitsemista voi olla monenlaista. Väitän, että tämä aikakausi tuottaa paljon iloitsemisen aiheita. Ja muutakin kuin materiaalisista asioista iloitsemista.

Kerroit hyviä huomioita repusta. Ne ovat ihan tosia. Mutta, siinä ei varmasti ole kaikki mitä repusta voidaan ajatella. Usko tai älä.

Ymmärrystä kannattaa kehittää. Se auttaa löytämään etsimisen sijaan. Maailman monimutkaisuus tietysti hämmentää, mutta samalla se on ehtymätön aarreaitta uusille löydöille niin uusista kuin vanhoistakin asioista.

Laumassa on hyvät ja huonot puolensa. Peace!

Kyllä ne Jeesuksen opetukset palauttavat taas maanpinnalle ihmisyyden!

Ihminen on kasa molekyylejä ja kaikki loppuu aikanaan.
Mitä sitten? Mikä tekee onnettomaksi?
Taitaa olla jostakin onnelliseksi tekevästä aineesta aivoissa puutos. Joku ehkä mättää endorfiinien, dopamiinien, serotoniinien ym. erityksessä tai reseptorit epäkunnossa.

Apuna ehkä lääkärissä käynti. Monet saa tuohon vaivaansa lievitystä myös sosiaalisesti hyväksyttävästä psykoosista eli uskonnosta.

Kyllä se siitä iloks kääntyy !

molekyylikasapäässä on hiukkasten sekoitus, ei ole päisesti oktetissa. Kasahullut muurahaisetkaan eivät pistä läskiksi kuin tintti (kato se kun on jo kehityksen ylemmässä vaiheessa). Tahi syksyllä tilhit, ovat pihlajanmarjoista päissään kuin käki. Ihminen se seko onki ja lauman mukana Säki. Poikkeuksiakin on, mutta jaksaako ne pitemmästi kun on raskasta olla eroava. Niillä se vaikeus on. Se oli johdatus, sitten aisaa.

Kirjota rakkausrunoja, laita siihen vapaata tahtoa, ei tarvitse keltäkään kysyä mitä kirjotat. Kirjota enkeleitä ja mitä unia haluaisit nähdä (kun miettii niin saatat nähdäkin). Kirjota mielikuvitusta, vuorosanoja ja tarinoita, niin sinusta tulee kirjailija. Käy elokuvissa ja syö ruisleipää ja juo vedellä jatkettua piimää (terveellistä). Ei onni tule ylimäärätavaroista vaan kun päästää ulos mitä pulputtaa, onkohan politiikkamies onnellinen kun se pulputtaa ulos mitä sattuu (voiko totisuus ja onnellisuus asua samassa päässä). Kaikkee tällaistakin filosovioita vois kirjottaa muistivihkoon, on mukava myöhemmin lukea.

Kirjota (sitte mustakantiseen eri vihkoon) se evoluuttinen paska ja vitun siitepöly (vai mikä se oli). Oon minäkin ihmetellyt joskus aikuisia, kun ne saattaa sanoa jotta on se erikivaakin olla kuin alkeiseläin. Otetaan vaikka esimerkiksi, kun käy metsäpaskalla sammalikossa, sekin kun kuuleman mukaan voi tuntua niin seksikkäältä..

> Me ollaan vaan kasahulluja muurahaisia....

no tuliko tämä tieto sinulle yllätyksenä? mitä sitä ennen luulit ihmisten olevan?

Lapsille ei pitäisi opettaa kaikkea soopaa, mitä raamatussa on, jos todellisuuteen herääminen on näin kauheaa. Parempi kertoa alusta alkaen totuus.

Olet siis pettynyt tieteen tekemiin löytöihin? Ollaan oltu liian toiveikkaita siitä että joskus voitaisiin selittää elämästä ihan kaikki. On tietysti raivostuttavaa huomata ettemme voikaan keskustella kuin VAIN molekyyleistä ym.

Kun puhutaan vaikka enkeleistä, ollaan tarkoitettu sitä mitä ollaan tarkoitettu. Wittgenstein sanoi että "Sanan merkitys on sen käyttö kielessä." Nämä enkelin merkitykset ovat kieltämättä hävinneet jonnekin kulttuurievoluutiossa. Käytännössä filosofiset kysymykset, kuten mitä on elämä, on osoittautuneet vaikeiksi ja joku looginen empirismi paljon helpommaksi.

Itse olen ajatellut nuo ihan samat ajatuket ja ahdituin ja olin ahdistunut siitä jonkun aikaa.
Koitapa ajatella vaikka näin, tiedät että tuoli koostuu pohjimmiltaan atomeista. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että se on tuoli. Itseasiassa on minusta outoa sanoa että se on ensisijaisesti kasa atomeita, minusta se on ensisijaisesti tuoli. Ajattele sitten samalla lailla vaikka rakkaudesta. Rakkaus koostuu pohjimmiltaan hormoneista ym. aineista jotka saavat sinut euforiseen tilaan. Mutta ensisijaisesti se on rakkautta, vaikka voi myös kertoa että se syntyy kun nämä ja nämä aineet virtaavat aivoissasi. Ja tiede pystyy vain sanomaan miten, ei miksi.
Vapaasta tahdosta voi sanoa samat sanat. Suhteellisuusteorian mukaan tulevaisuus on olemassa samalla tavalla kuin menneisyys, tai nykyhetki. Eli se ei jätä paljon sijaa vapaalle tahdolle. Mutta vaikka tietää asian pohjimmillaan olevan näin, voit kuitenkin mennä kauppaan ostamaan suklaalevyn jos huvittaa, koska niin tahdot. Se että mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut olemassa ei sitä mihinkään muuta.

Suosittelisin lukemaan jonkun zen-filosofian perusteoksen, jos haluat helpotusta ahdistukseesi, minuelle se auttoi. Voit saada virkistäviä ajatuksia, vaikka ne hyväksyvätkin "tieteellisen maailman". Itämaissa on kauan sitten tajuttu että maailma ei ole muuta kuin mitä se on, juuri niin kuin se on, ja muun ajatteleminen on turhaa.

"Me ollaan oikeesti vaan ainetta, jonka osat ovat jakautuneet/muotoutuneet omiin tehtäviinsä. "

Minusta tuntuu, että kyseessä on väärinkäsitys, jos ihmisen aineellinen perusta (tai välitaso) masentaa. Maailmankaikkeus on nyt vain rakentunut hierarkisesti ja minusta se on upea juttu: kvanttitason todellisuus muodostaa alkuaineet, alkuaineet muodostavat monimutkaisia molekyylejä, jotka muodostavat hienoistuneita biologisia nanokoneita. Nämä nanokoneet muodostavat kompleksisia soluja, jotka muodostavat erilaisia kudoksia, jokta taas muodostavat elimiä. Elimistä rakentuvat tyylikkäät elävät olennot, joiden koko olemus on monumutkaisuudessaan ja hienostuneessa toiminnassaan päätä huimaava. Kaiken tämän huippuna on tuntemamme maailmankaikkeuden (toistaiseksi) monimutkaisin laite: ihmisaivot.

On monimutkaisten rakenteiden ja toiminnallisuuksien emergentti kehittyminen (tai luominen) "yksinkertaisista" peruskomponenteista on "mystinen" ja kiehtova piirre maailmankaikkeudessamme. Jos se masentaa, niin jotain aiva oleellista on jäänyt täysin ymmärtämättä. Kehoitan tutustumaan esimerkiksi Stephen Wolframin "A New Kind of Science" kirjaan, jossa tämä emergenttisyyden ihme saa lisää valoa.

Minä pidän todennäköisenä, että ihmissivilisaatio on ainutlaatuinen ilmiö koko galaksissamme. Sitä on kehitettävä ja varjeltava kaikin mahdollisin keinoin.