Moni ulkomaalainen on suomea opetellessaan ihmetellyt ainakin kahta asiaa:
1) Miksi suomessa on lukusanan jälkeen yksikkö, esim. kaksi kirjaa, kymmenen lammasta. Muistaakseni tämä esiintyy vain sukukielessämme unkarissa.
2) Miksi suomalainen käyttää y.3.personassa vain yhtä hän-sanaa eikä molemmille sukupuolille ole omaa sanaa. Tämä aiheuttaa kyllä meillekin suomenkielisille joskus ongelmia, kun ei tiedetä puhuttiinko miehestä vai naisesta.
1) Miksi suomessa on lukusanan jälkeen yksikkö, esim. kaksi kirjaa, kymmenen lammasta. Muistaakseni tämä esiintyy vain sukukielessämme unkarissa.
2) Miksi suomalainen käyttää y.3.personassa vain yhtä hän-sanaa eikä molemmille sukupuolille ole omaa sanaa. Tämä aiheuttaa kyllä meillekin suomenkielisille joskus ongelmia, kun ei tiedetä puhuttiinko miehestä vai naisesta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
1) Miksi suomessa on lukusanan jälkeen yksikkö, esim. kaksi kirjaa, kymmenen lammasta.
Sanat kaksi ja kymmenen ovat yksikössä, joten ei kai kirja ja lammaskaan silloin voi olla muussa kuin yksikössä? Jos lukusanat muutetaan monikkoon vaihtuvat myös muut monikoiksi: kahdet kirjat, kymmenet lampaat.
että miksi nuo suomenkielen säännöt on aikanaan tuollaisiksi kehitetty. Asian keksineet / kiveen hakanneet ovat jo heittäneet lusikan nurkkaan ja miettivät jo ihan muita juttuja (jos yhtään mitään...)
Tuosta hän -> he/she, han/hon jne. asiasta olen kanssasi samaa mieltä, joskus siihen meinaa kompastua etenkin käännöskirjallisuutta lukiessa.
Tilanteissa joissa mies ja nainen seikkailevat ja kerrotaan kuinka "hän teki sitä" ja "hän katsoi jonnekin" sun muuta, voi suoran käännöksen jäljiltä olla hankalaa päätellä että kumpi teki.
Alkuperäistekstin lukija näkee heti oliko se he vai she. Näissä toivoisi kääntäjän käyttävän vaikka etunimiä apuna.
Minusta taas vain yksi hän-muoto helpottaa monessa tilanteessa. On pelkästään kömpelöä, kun muissa kielissä pitää usein ilmaista molempia sukupuolia sanoen she or he tai jotain vartaavaa. Suomessa pääsee yhdellä sanalla hän.
Suomessahan pronomini viittaa aina edelliseen substantiiviin. Näin olen ollut oppivinani. Kyllä kääntäjien pitää tämä muistaa niin, että tarvittaessa käyttää hän sanan tilalla jotain muuta sanaa; nimeä, nainen, mies jne., jotta asia tulee ilmaistua oikein. Silloinhan ei myöskään jää lukiessa epäselväksi kummasta sukupuolesta on kyse.
Käännöskirjallisuudessa usein käytetään noita sanoja mies/nainen, silloin kun se on oleellista. Olen itsekin miettinyt pronomineja potentiaalisista henkilöistä, esim. Suomen seuraava pääministeri, jonka sukupuolta ei etukäteen tiedetä. Silloin joudutaan indoeurooppalaisissa kielissä käyttämään kahta pronominia samasta henkilöstä (he or she, han eller hon, er oder sie).
"Miksi suomessa on lukusanan jälkeen yksikkö, esim. kaksi kirjaa, kymmenen lammasta. Muistaakseni tämä esiintyy vain sukukielessämme unkarissa."
olikaan virossa?
Erikoistahan tuossa suomenkielisessä tavassa on, että esimerkkisi sana kaksi on yksikön nominatiivissa ja sana kirjaa yksikön partitiivissa. Eri sijoissa, vaikka ylensää sana ja sen määre ovat samassa sijamuodossa: isossa talossa.
En ymmärrä, miksei voida sanoa 'omassa kodissa'.
Tuo 'omassa kotona' on typerä muotisanonta, joka lähti yhdestä tv-mainoksesta: 'Tässä sitä nyt ollaan omassa kotona.'
Oikea muoto on 'omassa kodissa'.
niin ja monet jopa vanhat ihmiset eivät osaa taivuttaa sijoja(numeroita) eli
"oliko se tero kisoissa kaksikymmentäkolmas vai kolmekymmentäkahdes" kun pitäiso sanoa
OLIKO SE TERO KISOISSA KAHDESKYMMENESKOLMAS VAI KOLMASKYMMENESTOINEN. että sillee ne vanhuksetkin sössötää eikä pelkästään nuoret.
Kyllähän kaksikymmentäkolmas ja kolmekymmentäkahdes on aivan oikein sanottu.
mitä? oletko itsekin noin pöhlö?
EI TAKUULLA OLE OIKEIN. kahdeskymmeneskolmas ja kolmaskymmenestoinen on SUOMENkieltä oikein!!!
OPPI mennyt ojaan sinun tapauksessa. taidat olla teini?
totta! kyllä viron kielelläkin kuuluu sanoa "kaks raamatut" ja "kümme lammast" käyttäen partitiivia
muutenkin oikeinkirjoitusta.
Niin näyttää oppi menneen ojaan sinunkin tapauksessa - vai lieneekö sitä ollutkaan? Kovin on heikkoa tuo sinun oikeinkirjoituksesi. Olisi ehkä syytä sinunkin mennä sinne oppiin uudelleen.
mikä oli väärin? EI mIKÄÄN....saan kai käyttää isoja kirjaimia jos haluan missä kohtaa haluan käyttää? TEINIX, mene kouluun maanantaina heheh.
On kivaa olla 20-vuotias kun ei ole enää teini-ikäinen. Jee!
"Kyllähän kaksikymmentäkolmas ja kolmekymmentäkahdes"
Suomen viralliset kielipoliisit (Kotus) hyväksyvät nykyisin tuon ensimmäisen - varsinkin suurten lukujen osalta - mutta eivät tuota toista (toinen, ei kahdes).
Kaksinumeroiset järjestysluvut suositellaan sanottavaksi edelleen entiseen tapaan, esim. kahdeskymmeneskolmas ja kolmaskymmenestoinen. Pitemmät sen sijaa voi sanoa yksinkertaistetussa muodossa kolmesataakolmekymmentätoinen jne. Luin eilen kielenhuollon kirjaa, kun asia kiinnosti. Se on kyllä muutaman vuoden takainen eli liekö jo ohjeet tuostakin muuttuneet.
Minkä ihmeen takia kolmesataakolmekymmentätoinen? En ole ikinä kuullut tuota kenenkään käyttävän eikä se todellakaan tunnu helpottavankaan ilmaisua. Tietääkö joku, mikä moisen uudistuksen on alulle saanut?
tyyliä "kaksikymmentätoiset" "olumppialaiset"...
Yksi lammas
Kaksi lammasta
/
Sata lammasta
Jotain tuolle lammas-sana yksikölle kuitenkin tapahtuu, kun siirrytään yhdestä elukasta useampaan.
"Miksi suomalainen käyttää y.3.personassa vain yhtä hän-sanaa eikä molemmille sukupuolille ole omaa sanaa. Tämä aiheuttaa kyllä meillekin suomenkielisille joskus ongelmia, kun ei tiedetä puhuttiinko miehestä vai naisesta."
Tulipa tästä mieleen sellainen, että joissakin kielissähän, kuten ketshuassa, on kaksi me-pronominia. Jos suomeksi puhun sinulle "meistä" et voi tietää ilman tarkennusta, että tarkoittaako "me" myös sinua.
Nyt siis joissakin kielissä on omat me-pronominit, joista toinen tarkoittaa että sinä kuulut "meihin" ja toinen taas että sinä et kuulu "meihin". Olisi aika kätevää jos suomessakin olisi näin.
Nämä nyt taitaa olla vain näitä eri kielten eroavaisuuksia...
Mielestäni he/she-helpotus on marginaalinen. Se toimii silloin, jos valittavana on kaksi henkilöä, mies ja nainen. Kun tulee kolmas, pronominilla ei enää selvitäkään.
Yleisemmällä tasolla "hän on raskaana" tuskin jättää arvailuja sukupuolesta.
... on "omituisuuksia". Slaavilaisssa kielissä käytetaan perusmuodossa lukusanojen kaksi ja kolme jälkeen monikon nominatiivia, mutta siitä eteenpäin monikon genetiiviä.
Eikös tämän pitäisi olla vielä vaikeampaa?