Olen nyt 13-vuotias ja psyykkisesti sairas, joka johtuu lapsuudestani. Isälläni on alkoholismi, joka on yksi syy siihen. Kun olin 2 vuotta äitini asui isäni kanssa. Kerran äiti otti minut ja muutti isäni tietämättä jonnekkin, luultavasti Kempeleeseen (isäni asui Raahessa). Myöhemmin isäni sai selville asuinpaikkamme, ja muutti jälleen meille. Sitten elin luultavasti onnellisesti muutaman vuoden (en muista), jolloin muutimme, nykyiseen asuinpaikkaamme. Isäni ja äitini joivat ja minä elin pelossa monta vuotta, sillä en voinut koskaan puhua mitään perheestäni. Kerran isäni löi aitiä oikein kunnolla päähän ja salaisuus alkoi paljastua. Myöhemmin äitini ja isäni riitaantuivat ja isäni muutti poissa, viereiseen kaupunkiin. Siellä isäni alkoi juomaan lähes joka päivä sekä käyttämään huumeita. Sain pelätä isäni puolesta lähes joka päivä, kun hän oli kotonaan. Kävin melko usein kylässä isälläni, en muista yhtään kertaa, että isä olisi ollut selvinpäin. Kerran yritin myrkyttää huumeita (toivotonta) yöllä kun isäni nukkui. Kerran kun olin kylässä minun piti jopa piilottaa kaikki veitset sillä isäni alkoi viillellä itseään. Taisin olla 8-9 vuotta. Isäni ja äitini ovat myös lyöneet minua monesti. Isäni on kadonnut 2-3 kertaa. Kerran ambulanssimiehet kävivät avaamassa isäni oven ja katsomassa onko isäni siellä. Isäni makoili tiedottomana sängyllä eivätkä ambulanssimiehet saaneet häntä hereille. Hän kuitenkin heräsi lopulta. Sitten isäni muutti jälleen uuteen paikkaan, koska naapurit eivät tykänneet siitä, että joku heitti kiven tai jonkin vastaavan isäni ikkunan läpi, siellä ei kuulemma ollut ennen tapahtunut vastaavia. Siellä isäni jälleen katosi ja joi ja käytti huumeita (todennäköisesti). Kävin hakemassa isäni sieltä, isäni ei ollut syönyt mitään pitkään aikaan, eikä peseytynyt, juonut vain viinaa. Se oli surkea näky. Sitten isäni yritettiin tappaa. Häntä puukotettiin kaulaan ja käteen. Äitini ei juo enää, mutta isäni alkoholismi ei ole parantunut. Isäni joutuu syömään lääkkeitä, jottei hermostuisi, sillä alkoholismi on aiheuttanut hänelle persoonallisuuden muutoksen. Isältäni varastettiin melko vasta kaikki vähänkin arvokkaat tavarat, sekä auto. Isälläni on ainakin ollut rikollisia kavereita, sekä myös suurrikollisia. Olen erittäin herkkä ihminen, joten tämä kaikki on ollut erittäin vaikeaa kokea. Olen nykyään psyykkisesti sairas ja kärsin siitä joka päivä, joka minuutti. Minua on lyöty nii monta kertaa, että en voi laskea niitä. Isäni on aikonut myös tehdä itsemurhan, hukuttamalla itsensä, mutta ei onneksi ole tehnyt. Odotan ja toivon, että joskus voin olla vapaa ja terve. Uskon vahvasti Jumalaan ja rukoilen joka päivä (yleensä). Olen ollut aina myös koulu kiusattu. Olen nyt 8-luokalla ja minua on kiusattu koulussa aina. Olen erittäin hyvä koulussa, jotkut sanovat, että olen nero. Haluan sanoa, että älkää juoko!
PS: Minulle on aivan tuttua, että esim. äitini sanoo vihaavansa minua ja sanovan toivovansa minun kuolevan.
*Haluan sanoa, että älkää juoko! Varsinkaan äidit ja isät!!!
PS: Minulle on aivan tuttua, että esim. äitini sanoo vihaavansa minua ja sanovan toivovansa minun kuolevan.
*Haluan sanoa, että älkää juoko! Varsinkaan äidit ja isät!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
joutunut kokemaan! Ajattelin, että voimasi ei nyt kyllä riitä isäsi auttamiseen... Onko sinulla mitään mahdollisuutta saada sijaisperhettä, että voisit levätä perheesi ongelmista? En osaa auttaa sinua, mutta tietäisikö hoitava lääkärisi tietä eteenpäin?
Usko Jumalaan on parasta mitä omistat. Jostakin kristillisestä seurakunnastakin voisit saada tukea raskaaseen tilanteeseesi. Toivon, että joku osaa neuvoa sinua paremmin. Huokaan Taivaanisän puoleen asioissasi...
Aika karua tekstiä oli.
Mielestäni sä ansaitest paljon parempaa joten mitä, jos ottaisit yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimeen jossa sua voitaisiin auttaa.
Aluksi siellä tarkistetaan sun perhe olot ja jos ne ei ole kunnossa voit päästä sijaiskotiin.
Jos tuntuu vaikealta yksin alkaa etsimään oikeita puhelinnumeroita sosiaaliin tms. voisit pyytää koulusi terveydenhoitajalta tai kuraattorilta apua ja he varmasti auttavat!
Tärkeintä on, että sä saat apua ja elämäsi kuntoon.
Älä epäröi hakea apua, sillä se on oikea tie kohti onnellisempaa elämää :)
Olet kokenut paljon pahoja asioita, mikä on surullista. Et kuitenkaan ole yksin tai suinkaan ainut. Ongelmasi on yllättävän yleinen, ainakin jollain tasolla.
Mä oon 19v ja kokenut saman tyyppisiä ongelmia. Mä en kuitenkaan halunnut tiedostaa niitä ennen ku olin valmis, kielsin kaiken kunnes 16-vuotiaana päädyin koulupsykologille juttelemaan täysin muista asioista. Siitä alkoi pitkä prosessi jonka aikana kävin läpi kokemuksiani. Nyt luulen olevani tuon prosessin lopulla:)
Kyllä sä selviit jos päätät niin, ole rohkea:)
Tässä mun email jos haluut jutella:
[email protected]
Minulla on saman tapainen tausta kuin sinulla. Tiedän, että lapsi on lojaali vanhemmilleen viimeiseen asti eikä halua näille mitään pahaa, mutta sinun olisi oman edun mukaista soittaa lastensuojeluviranomaiselle sosiaalitoimistoon ja kertoa tilanteestasi. Tai pyydät jonkun muun soittamaan. Sinun tehtävä on olla vielä lapsi ja nuori eikä vanhempi vanhemmillesi. Sinun olisi todella hyvä päästä jonnekin sijoitus- tai tukiperheeseen asumaan. Jos tuntuu oudolta, niin voit aluksi olla vain viikonloppuja. Olen itse nyt 27-vuotias ja saanut kärsiä omasta sietämisestäni henkisellä terveydelläni. Sairastuin henkisesti vakavasti ja olen ollut jo vuosia sairaslomalla tämän asian takia. Sinun elämä on ollut jo nyt katastrofista katastrofiin elämistä. Olisi jo aika päästä elämään ihka omaa elämää ja nauttimaan asioista, jotka sinun ikäiselle kuuluu. Joudut joka tapauksessa käymään läpi näitä kipeitä asioita vielä tulevaisuudessa niin miksi kerätä niitä vielä lisää. Olen itse jutellut ammattiauttajalla asioistani jo vuosia ja se TODELLA auttaa ja kannattaa. Jos ei terapeutin kanssa synkkaa niin vaihda terapeuttia. Käyn psykotertapiassa. Olen oppinut ymmärtämään asioita ja olo on helpottunut huomattavasti. Suosittelen. Älä ihmeessä siedä tuollaista elämää! Sä oot paljon enemmän arvoinen. Voimia sulle sun tielle.
säälin sinua kamalasti että olet joutunut kokemaan tuollaista.viinanjuonti itsemurha lyömiset ym on kyllä kauheata.kai isovanhempasi tietävät asiasta?vai?voisithan asua heillä vähän aikaa.jos asia ei ala muuttumaan niin voisit olla pidempään isovanhemmillasi.etkö pysty mitenkään puhumaan isällesi?tai äidillesi että miksi aäitisi vihaa sinua.jospa sanoisit äidillesi että miksi äitisi haluaa olla sellainen haukkuva ym.
voisit sanoa näin..
sinä:aloitan käymään kirkossa
äiti:miksi
sinä:rukoilen että elämäni voisia muuttua.
tai jotain tuollaista..
koita kestää!tsemppiä ja rohkeutta!
Onpa ikävä tarina, mulla kylläkin tulee sellainen tunne että joku taitaa vedättää hyväuskoisia.