Mikä siinä on että aina palaan ajattelemaan sitä tiettyä miestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja ihastusta oli molemminpuolin, mutta kuitenkin tää mies alkoi seurustelemaan toisen kanssa mutta tietääkseni eivät enää ole yhdessä... Tästä on noin pari vuotta jo aikaa...
Ei mies ole pakkomielle minulle, sillä olen "unohtanut" miehen aina välillä, mutta hetkittäin huomaan muistelevani häntä hymyhuulin.
Onko miehillä kokemusta tällaisesta ja miten on loppujen lopuksi käynyt? oletteko koskaan alkaneet seurustelemaan naisen kanssa, vaikka ette olisikaan ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen olleet kuin jonkin verran yhteydessä ja viimeisimmästä yhteydenpidosta olisi kulunut aikaa vuosiakin?
Olisin kiitollinen jos joku asiallinen mieshenkilö ehtisi vastaamaan :)
Ei mies ole pakkomielle minulle, sillä olen "unohtanut" miehen aina välillä, mutta hetkittäin huomaan muistelevani häntä hymyhuulin.
Onko miehillä kokemusta tällaisesta ja miten on loppujen lopuksi käynyt? oletteko koskaan alkaneet seurustelemaan naisen kanssa, vaikka ette olisikaan ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen olleet kuin jonkin verran yhteydessä ja viimeisimmästä yhteydenpidosta olisi kulunut aikaa vuosiakin?
Olisin kiitollinen jos joku asiallinen mieshenkilö ehtisi vastaamaan :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
se mun ekani on soitellut silloin tällöin (seukattiin 3v) mutta ei lämpee niin ei lämpee.
Kyllä mä sitten sanon ekalle, ettei enää soita jos löytyy mulle mies, mutta niin kauan ei haittaa. Vika on oikeastaan mussa, että olen torjunut hänen tapaamisensa. Ensin olisinkin ehkä halunnut tavata pitkästä aikaa, mutta sitten kun muistelin asioita tarkemmin, niin en enää ollutkaan niin innokas tapaamaan. Sekin ärsyttää jos lupaa soittaa, eikä soita. Tosin minäkin muistin sen vasta seuraavana päivänä, että hänen piti eilen soittaa. Tästäkin näkee, että juttu on eletty ja uudelleen ei lämpiä.
Mutta ei me vihatakkaan toisia.
tapaus kuitenkin, me ei olla oltu yhdessä koskaan, silloin kun olimme tavanneet. oli mun muutto edessä ja välimatka, mutta viestiteltiin ja soiteltiin silloin tällöin...
tuo on totta mitä snaoit että kun muistaa syyt miksi joskus erottiin, ei enää kaipaakaan toista :) tsemppiä sulle!
ole romanttinen roskaelokuva, todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tilastotieteilijä
sitten saisin itsellenikin vastauksen :) Mulle kävi noin, oli takuulla jotain aika spesiaalikin muutama vuosi sitten erään miehen kanssa, kuitenkin mies alkoi seurustella toisen kanssa, samoin minä toisen. Ajattelin aina, että meillä oli kummallakin epävarmuus toisesta ja toisen tilanteesta, siksi vähän kuin tunnusteltiin, oltiin yhteyksissä vain kaverina, mutta tosi ihanalta ja ainutlaatuiselta tämä mies vaikutti. Ja kertonee jotain, että kun kumpikin alkoi seurustella, yhteydenpito pikkuhiljaa mutta nopeasti (siis ei kertalaakista, mutta suhteellisen nopeasti kuitenkin) loppui, jos olisi ollut vain kaveruutta, olisi varmaan jatkunutkin.
Nyt olen itse eronnut ja mieleen tulee, että entä jos... Miehen nykyisestä tilanteesta en ole varma, mutta sen tiedä, että jotain epävarmuutta ainakin heidän parisuhteeseensa liittyy (pikkulinnut laulaneet)¨
Niinhän sitä sanotaan että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan :) mä uskon itse (romantikko kun olen) että, jos joku asia on tarkoitettu tapahtuvaksi niin käy :)
Mullakin oli epätietoisuus miehen tilanteesta silloin, vaikka kiinnostusta olikin molemmin puolin ja kun ei kuitenkaan haluaisi pitää liiankaan kiirettä... itselläni ei ole ollut mitään vakavampaa suhdetta, ihastumisia vain mutta niidenkin jälkeen aina huomaa palaavansa ajatuksissa tähän mieheen...
Mutta kai meidän pitää ottaa vain päivä kerrallaan ja antaa ajan näyttää tie minne se vie :)
pari naista jäänyt samal tapaa mieleen kuin sulla toi mies, mut emmä mitään sen kummempaa niist ole vapaana ollessani ajatellu, koska elämää voi myös elää eteenpäin ja se on paljo hauskempaa.
näissä naisissa on sitten ollut sellaista että he ovat jääneet mieleen, mutta ei muut. Kemia vai joku luonteenpiirre?
Itselleni kävi taannoin noin, että suhde aloitettiin vasta parin vuoden "hyllyksen" jälkeen. Tämä suhde on tosin jo päättynyt lopullisesti.
just onkin, kunnei se suhde koskaan alkanut. Totta kai se silloin jää kaihertamaan, et miksei.. Sen kun saa mielessään kuviteltua just siksi vuosisadan rakkaustarinaksi, jos haluaa. Ja koskaan ei saa tietää miten kaunista ja hyvää se olisi voinut olla.
...Ja toivottavasti kaikki noissa jutuissa aina sais sen toisen mahdollisuuden.
Vaikka riskihän se on. Se on eri asia uskaltaako sitä riskiä ottaa sen pelossa jossei se onnistukaan.