Opiskelun yhteydessä teemme parityönä masennuksesta tutkielmaa. Olitpa masentunut tai et, niin olisin kiitollinen, jos vastaisit seuraaviin kysymyksiin:
1. Oletko masentunut/ollut masentunut?
2. Oletko yksinäinen? Vai vietätkö paljon aikaa kavereitten kanssa?
3. Liittyykö sinun mielestäsi masennus ja yksinäisyys toisiinsa? Perustele, jos haluat.
4. Mikä tai mitkä tekijät (yksinäisyys tms?) mielestäsi liittyvät eniten masennukseen?
1. Oletko masentunut/ollut masentunut?
2. Oletko yksinäinen? Vai vietätkö paljon aikaa kavereitten kanssa?
3. Liittyykö sinun mielestäsi masennus ja yksinäisyys toisiinsa? Perustele, jos haluat.
4. Mikä tai mitkä tekijät (yksinäisyys tms?) mielestäsi liittyvät eniten masennukseen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
1. pitkäaikainen masennus, mistä seurannut
sairaslomia ja ongelmia elämänhallinnassa.
2. yksinäinen, avoliitossa, ei todellisia ystäviä
3. eivät välttämättä, mutta JOS joutuu olemaan
mm. juuri s-lomien vuoksi pois työelämästä,
väistämättä "irtoaa" sosiaalisista suhteistaan
ja tosiystävätkin niin
sanotusti katoavat. Masentunut voi olla mukana
työelämässä, mutta ei voi mielestäni pitää
yllä sosiaalisia suhteita esim. työtovereihin
jne.( näitä syitä eivät tietenkään työyhteisön
jäsenet edes huomaa, ymmärryksestä
puhumattakaan )
4. Pitkittyneeseen depressioon kytkeytyvät mm:
syrjäytyminen lieveilmiöineen( mm. päihteet ),
elämänhallinnan menettäminen ( vaikeimmissa
tapauksissa -> lukekaa tästä aiheesta
enemmän ! ), kaikenlaisten sosiaalisten
suhteiden puutteellisuus tai niiden
korvautuminen " epäterveillä suhteilla", ääri
tapauksissa elämänhalun menettäminen joko
osittain tai kokonaan (-> itsetuh.ajatukset,
suicideyritykset jne ).
Lievemmissä depressiotiloissa eivät - loogisesti ajateltunakaan - masennuksen seuraukset ole yhtä vakavia kuin pitkittyneessä depressiossa( jos siihen liittyy muitakin oireita kuten neuroottiset häiriöt, unettomuus, pakkotoiminnot jne ). Lievät masennustilat on hoidettavissa melko lyhyellä psykoterapialla ja tarvittaessa sopivalla lääkehoidolla. Pidentyneissä masennustiloissa lääkehoito ja säännöllinen psykoterapia ovat yleensä ehdottomia asiakkaan saattamiseksi takaisin esimerkiksi työelämään, opintoihin etc etc.
ps. lukekaa- jos kerran tutkielmaa teette, enemmän ( paljon enemmän ) nimenomaan elämänhallinnasta ja mitä kaikkea käsite sisältää.
Onnea tutkielmalle ja voimia sen tekemiseen!
( älkää tehkö niitä puolinaisia töitä, joita on nähnyt ja kuullut ja joista ei / päättötyö tms. todella ole kenellekään hyötyä. Tutkielma on aina myös opinnäyte tekijöilleen ja opettaa tekijöitään aina uusien kysymysten herätessä. Koskaan ei kannata missään nimessä aliarvioida tutkielman merkitystä - kenelle/ keille se on tehty, miksi, milloin, keitä sen tulokset/päätelmät voivat kenties auttaa etc.etc.
ja kenelle / minkälaiselle ryhmälle osoitatte tutkielman " tuloksen". )
Tehkää vain parhaanne:)
t: monet työt tenhyt
Kysymysten asettulusta ilmenee, että haet vastausta, josta ilmenee, että yksinäisyys johtaa masennukseen ja masennus yksinäisyyteen - vai kuinka?
Mutta vastaa, jos haluat...
Eilen meni eräs suunnitelma ja koko päivän kaikki toimenpiteet pieleen. Kaiken kruunasi tietysti se kun en tavoittanut frendiä.
Vuosien työt tuntuivat valuvan hiekkaan, kaikki toimet tuntuivat turhilta ja että elämä on hirveää tuskaa, kun ei saa olla rakkaan ystävänsä kanssa. Kamala heikkouden ja arkuuden tunne söi sisintä. Kuului paha ääni sydämen rikkoutuessa. Oli hätä ja tuska! Sitten vielä tuntui siltä että tämä masennuskohtaus ei lopu ikänäni.
Noh, nousihan se aurinko seuraavana päivänä, vaikka ei aivan sillä voimalla, minkä rakas ystäväni ja hänen hymynsä olisivat saaneet aikaan. Rakkauden puute merkitsee tuskallista masennusta.
Mutta tänään nousi aurinko - sittenkin, vaikkeivät kuviot taaskaan menneet piirustusten mukaisesti.
Mutta nousihan se aurinko... :)
Jos haluatte tehdä oikeata, hyvää tutkimusta, niin sopiva tapa olisi esim. laittaa lehteen ilmoitus, laittaa ilmoituksia mielenterv.toimistojen ilmoitustauluille, oppilaitosten ilmoitustauluille ym. Näissä ilmoituksissa teette selväksi pelisäännöt, esim. että aineistoa ei anneta muualle jne.
Jos haluatte laittaa tällä tavalla ilmoituksen nettipalstalle, laittakaa mukaan s-posti johon ihmiset voivat lähettää vastauksiaan; julkisella palstalla harva oikeita kokemuksia omaava tulee kirjoittamaan teille rehellisesti kokemuksiaan.
Voisi olla myös hyvä ajatus kerätä vastaajien ikä- ja sukupuolitiedot tilastojen tekoa varten?
Tällä palstalla tuntuu tulevan vähemmän suoria vastauksia annettuun kysymykseen kun tuolla yksinäisyys palstalla.Kuvastaakohan sekin lukijakunnan mielialaa kun toisaalla pädetään ja annetaan parannusehdotuksia ja toisaalla toivotaan itselle parasta ja vastataan nöyrästi valmiisiin kysymyksiin.
1) Olen ollut
2) En ole yksinäinen kaverita ja rakkaita ystäviä on paljon. Terveisiä tuomakselle=*
3) Ehkä jossain määrin mutta ei välttämättä. En ole itse ollut masentunut ikinä sen takia että ei olisi ystäviä.
4) Koulun tai työn painostuksena tullut stressi heikossa kunnossa olevat ihmissuhteet.
Yksinäisyys voi olla seurausta masennuksesta, kun voimat eivät ole
riittäneet ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Uusien ihmissuhteiden luominen
vanhojen, kadotettujen ihmissuhteiden tilalle sitten myöhemmin on yllättävän
vaikeaa jos paha masennus on ollut pitkä.
Asiaa hankaloittaa edelleen se, että kun ei ole ihmissuhteita ollenkaan,
alkavat sosiaaliset taidot rapistua ja kanssakäyminen ihmisten kanssa
vaikeutuu edelleen tämän johdosta. Jos alun perin ei ollut kovin sosiaalinen
henkilönä, tilanne voi olla todella hankala.
Kun tuohon suohon on pudonnut, on tilanne sinänsä hyvin vaikea
ja kun se pitkittyy, voi asia sinänsä aiheuttaa myös masennusta tai tuntua
ainakin erittäin hankalalta. Riippuvuus löytyy siis toiseenkin suuntaan.
Ketäpä ihmetyttää, jos jokapäiväinen ongelma alkaa vaivata vähitellen
paljonkin?
Kiistatta lienee selvää, että *todella* paha masennus katkoo ihmissuhteet
ja niiden puute johtaa väkisin yksinäisyyteen. Kun et jaksa nousta punkasta,
ihmissuhteet alkavat katkeilla. Todella pahan masennuksen jälkeen voi
todellisuuden taju olla täysin hämärtynyt, vaikeuksia erottaa mikä on
epätavallista masennusta ja mikä normaalia mielialan vaihtelua.
Myös muiden tunteiden käsittelyn voi joutua opettelemaan uudestaan.
Sosiaalinen kanssakäytnti edellyttäisi kuitenkin tiettyä tunneälyä.
Niin, mistäpä luoda uusia ihmissuhteita nollatilanteessa? Ihmisiin tutustuu
lähinnä tuttavien kautta, työpaikoilla tai ehkä harrastuksien kautta. Minulle
ei ainakaan tule muita tapoja juuri mieleen (paitsi jonkun naikkosen iskeminen
baarista, mutta se on jo toinen asia). Vai pitäisiköhän ensin harjoitella jotenkin
muuten riittäviä sosiaalisia taitoja ennen kuin uusien ihmissuhteiden
luominen edes on realistisesti mahdollista?
Olen yksinäinen. Aikaa minkä ihmeen kavereiden kanssa? Itse putosin
nollatilanteeseen joitain vuosia sitten (pitkän masennuksen lisäksi oli
muitakin syitä tilanteen syntymiselle) ja ongelma on edelleen ratkaisematon.
Ongelman syynä ei kuitenkaan ole ollut viime vuosina ajankohtainen
masennus, en koe itseäni masentuneeksi kuin satunnaisesti.
PS. Kysymysasettelu on erittäin ohjaava. Tulokset ovat ennalta arvattavissa
täysin. Tietysti opinnäytetyössä tms. tuon harjoittelu ja oppiminen onkin
yksi tärkeimmistä asioista.
Pikainen vastaus pikaiseen kysymykseen:
Kyllä
En
Joskus
En tiijä