Katselin joitakin viestiketjuja, ja kyllä valittamisen aiheita piisaa: potilasturvallisuus, lääkkeiden yliarvostus, leikkauksien riskit, itsehoidon neuvonta, potilaan ja varsinkin kipupotilaan kohtelu... Jotain tarttis tehdä!
Eipä näistä asioista julkisesti juurikaan keskustella, mitä pelätään? Joku kuitenkin uskaltaa: juuri näistä asioista puhuttiin tosi hyvin ja osuvasti äsken lukemassani kirjassa Tuntematon potilas (kirj. Elokas). Siinä oli suoraa puhetta ja hyviä vinkkejä, teki eetua.
Itse olen monen sairauden kroonikko ja kivutlähes ainaisena kiusana. Pysyvää apua en ole löytänyt. Kipuihin akupunktio on tuonut edes väliaikaista helpotusta, maha kun ei kestä kipulääkkeitä.
Parempaa odotellessa.
Eipä näistä asioista julkisesti juurikaan keskustella, mitä pelätään? Joku kuitenkin uskaltaa: juuri näistä asioista puhuttiin tosi hyvin ja osuvasti äsken lukemassani kirjassa Tuntematon potilas (kirj. Elokas). Siinä oli suoraa puhetta ja hyviä vinkkejä, teki eetua.
Itse olen monen sairauden kroonikko ja kivutlähes ainaisena kiusana. Pysyvää apua en ole löytänyt. Kipuihin akupunktio on tuonut edes väliaikaista helpotusta, maha kun ei kestä kipulääkkeitä.
Parempaa odotellessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kriittisistä kommenteista rankaistaan, olipa sitten kyseessä hoitaja tai potilas kokemuksistaan kertomassa. Joten on helpompi vaieta.
Lue myös Kaarina Davis: Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja. Kirjan luettuasi saat tietää asioista järjestelmään väsyneen sairaanhoitajan näkökulmasta.
Itsekin olen entinen hoitotyössä sairastunut hoitaja. Kadun syvästi entistä ammatinvalintaani. Se on kirous, josta ei pääse eroon. Sairastuttuaan saa kokea, ettei ole ihmisenä minkään arvoinen, ei edes riittävän arvokas saamaan työllistymisen kannalta tarpeellisia tutkimuksia. Samalla minulle osoitettiin, että sen enempää potilasta kuin hoitajaakaan ei arvosteta. Potilaat ovat niin vähäarvoisia, että heitä voi hoitaa minkä kuntoinen hoitaja tahansa.
Hoitoalalla työskentelee mm. tuki- ja liikuntaelinsairaita, iho-ongelmaisia sekä päihde- tai mielenterveysongelmaisia hoitajia. Todella turvallisissa käsissä ollaan. Voimme konkreettisesti pudota hoitajan käsistä, hoitaja ei ehkä pysty hoitamaan meitä riittävän hygieenisesti tai jopa tartuttaa iho-ongelmansa vuoksi sairaalainfektioita (tämä oli minun tilanteeni) tai hoitaa teitä päihtyneenä, tai jopa syö lääkkeenne.
Hoiva-ala on kaatopaikka-ala, jossa kenen tahansa oletetaan pystyvän työskentelemään. Joten katsokaa, kuka teitä tai omaistanne hoitaa!
Jossain näin maininnan, että jos ilmailussa sallittaisiin yhtä suuri virhemäärä kuin hoitotyössä, niin joka kymmenes lentokone putoaisi. Hoitoalalla virheet ovat jokapäiväistä arkea, ja suurin osa varmasti vaietaan, tai ei edes huomata. Helpompi on leimata potilas vaikeaksi asiakkaaksi tai jopa vainoharhaiseksi.
aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Vika ei tietty aina tarvi olla henkilökunnassa, mutta ammatin myötä aikaa myöten jos ympäristö ei tue tuota toimintaa, se kuihtuu ja kurjistuu, vähän samoin kuin ammatissaan tulee sokeaksi tunteille tai sitä sopeutuu. Hoitotyön arvostuksen laskiessa myös niiden työntekijöiden arvostus omaa alaansa kohtaan laskee, ja se on taas ylemmän instanssin syy, eli palkkaus ja etuudet ja työn liika määrä eivät istu kokonaisuuteen. Suomessa ei oikein toimi mikään nykyään terveyspuolella eli homma on täysin kuralla ja holtittomassa kunnossa. Missä ihmeessä niitä kyselyjä tehdään, tai mikä ihmisiä vaivaa, kun kertovat kysyttäessä, että juu kaikki on hyvin ja hoitoa saa. Kun kumminkin lehdistä saa lukea ja ihmisiltä kuulla aivan uskomattomia tarinoita; sellikuolemia, nuorille ei mt-hoitoa, hoitovirheitä, jonotusta, kuolemia jonoissa,,lista on loppumaton. Ja rahaa ei muka ole- kyllä sitä on, mutta kysymys on siitä, minne se laitetaan. Ihmisistä on tullut uusiutuva luonnonvara ihan konkreettisesti, se ei ole enää mikään vertaus. Surkeaa saamattomuutta suomen kansalaisilta etteivät ymmärrä ottaa kantaa kun siihen on mahdollisuus. Eli me emme osaa vaatia, kun on siihen kasvatettu, että nöyränä pitää kärsiä, eikä pienistä valitella. Sen sitten saa mitä tilaa.