Olen säännöllisesti lukenut juoksemiseen liittyviä keskusteluita. Selväksi on tullut, että moni juoksee jatkuvista vaivoista huolimatta.
Oma kokemukseni on, että jos jalka-,yms. vaivat ovat jatkuvia vaihdan herkästi korvaaviin harjoitteisiin jotka rasittavat vähemmän.
Tuloksena nopeampi toipuminen eikä kunto minnekkään häviä, ainoastaan juoksurytmin löytymiseen menee muutaman lenkin verran aikaa.
Olenko väärässä kun uskon monen pelkäävän "kunnon romahdusta" jos joutuu oman terveytensä takia olemaan juoksematta. Eihän tämä niin totista saa olla ettei elimistön vastustusta oteta tosissaan.
Oma kokemukseni on, että jos jalka-,yms. vaivat ovat jatkuvia vaihdan herkästi korvaaviin harjoitteisiin jotka rasittavat vähemmän.
Tuloksena nopeampi toipuminen eikä kunto minnekkään häviä, ainoastaan juoksurytmin löytymiseen menee muutaman lenkin verran aikaa.
Olenko väärässä kun uskon monen pelkäävän "kunnon romahdusta" jos joutuu oman terveytensä takia olemaan juoksematta. Eihän tämä niin totista saa olla ettei elimistön vastustusta oteta tosissaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kunto romahda mihinkään tavallisella ihmisellä, jos muutama lenkkikerta jää väliin. Kun on kerran saavuttanut jonkun tason esim. juoksemisessa, niin siihen uudelleen pääseminen ei ole mikään ongelma vaikka olisi pitänyt lajista taukoa, jos vain muuten vain on terve.
Kyselinpä tuossa parilta juoksijalta, että mikähän voisi olla syynä yli 1,5 vuotta kestäneeseen vammakierteeseeni (oireilee vain juostessa, kaikki muut lajit menee vammoitta). Kuulemma kipu kuuluu juoksemiseen! Että pitää vain sietää kolotuksia ja särkyjä. En ollut uskoa korviani, pahimmillaan kävelykin teki minulle kipeää ja sitä vain pitäisi kuulemma sietää!
Huh huh, mitä touhua jopa harrastajajuoksijoilla! Harrastan kyllä mieluummin jotain sellaista, missä saan pistää itseni likoon/koetella fyysisiä rajojani, mutta en todellakaan halua harrastaa mitään kipusirkusta.
"Vammakierre" voi silti johtua vääränlaisesta harjoittelusta. kestävyysjuoksusta kun on vaikea saada varsinaisia vammoja alle 100km (tai enemmällä) harjoittelulla viikossa jos hyvin venyttelee, alku- ja loppuveryttelee sekä käy vaikka hieronnoissa.
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kyllä niitä vammoja vaan tulee. Olen entinen aktiivi joten luulen osaavani juosta sekä tehdä tarvittavat oheisharjoitteet.
Yleensä "vanhemmalla" iällä juoksun aloittaville sekä meille kehäraakeille niitä vaan pukkaa tulemaan vähemmälläkin km määrällä.
42-vuotiaana olen aloittanut ja viitisentoista vuotta aktiivisesti harjoitellut. Ei vaivoja (koputus puuhun). Pikemminkin sohvallamakoilun aiheuttamat vaivat ovat hävinneet. Omassa porukassa esim sähly ja jalis tekevät pahaa jälkeä.
Huomasithan männäviikolla tutkimuksen, että juuri ikääntyneillä juoksu parantaa terveyttä kaikkein eniten.
Miten sitä sitten pitäisi harjoitella? On käyty fysioterapeutilla, askelklinikalla tutkimuksissa. Tyrkytetään tukipohjallista, jumppaohjetta, venytelyä, hierontaa, kuntosalia. Kaikkea on noudatettu orjallisesti, mutta aina vaan tulee uuta vammaa eri kohtaan, kun entisestä eroon pääsee! Määrät ovat olleet maltilliset, max 40 km viikossa.
Hiihtäessä, pyöräillessä yms ei minkäänlaista ongelmaa, ei koskaan!
niin eiköhän ole parempi pitäytyä niissä
liikuntamuodoissa, jotka eivät vammauta.
Joillekin juokseminen harrastuksena sopii
ilman kummempia erikoisvarusteita tai
ohjelmia ja silloinhan se on oikea kuntoilun
muoto.
Joillakin taas kertakaikkiaan on jalat
väärinpäin perseessä kiinni ja silloin
ei juokseminen ole helppoa.
Mutta heille on olemassa runsaasti muita
vaihtoehtoja.