Juoksin tänä vuonna Helsinki City Marathonin, joka oli elämäni ensimmäinen maraton. Ensisijaisena tavoitteenani oli päästä maaliin, joten loppuaika 3,47,38 oli erittäin positiivinen yllätys.
Laskin virallisista väliajoista vauhdinjakoni: 0-10 km: 5min 38s/km, 10-21.1 km: 5min 32s/km, 21.1-30 km: 5min 13s/km ja 30km-maali: 5min 12s/km. Hiljainen aloitus selittyy sillä, että maraton oli ensimmäiseni enkä halunnut "katketa" lopussa, mutta tuntuu, että paremmalla vauhdinjaolla loppuajasta olisi saanut jonkin verran vielä viilattua pois. Ennen kaikkea mietityttää se, että viimeisellä reilulla kympillä vauhti on ollut kaikkein kovin.
Onko jollain maratonkonkarilla tai muuten asiasta tietävällä antaa kommentteja vauhdinjaosta sekä vinkkejä noviisille?
Laskin virallisista väliajoista vauhdinjakoni: 0-10 km: 5min 38s/km, 10-21.1 km: 5min 32s/km, 21.1-30 km: 5min 13s/km ja 30km-maali: 5min 12s/km. Hiljainen aloitus selittyy sillä, että maraton oli ensimmäiseni enkä halunnut "katketa" lopussa, mutta tuntuu, että paremmalla vauhdinjaolla loppuajasta olisi saanut jonkin verran vielä viilattua pois. Ennen kaikkea mietityttää se, että viimeisellä reilulla kympillä vauhti on ollut kaikkein kovin.
Onko jollain maratonkonkarilla tai muuten asiasta tietävällä antaa kommentteja vauhdinjaosta sekä vinkkejä noviisille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olet aikaan tyytyväinen, miksi se olisi hölmösti juostu? Eikös se ole silloin hyvän työn tulos?
Ekalla maratonilla saa ottaa varmasti ja se on kaikista paras tapa tutustua hommaan. Tietää sitten seuraavalla kerralla, että missä on vara puristaa.
juuri noin, kun ei sammu 5-10 km ennen maalia. Joku toinen taas haluaa tulla kontaten ja oksentaen maaliin, jotta tulisi mahdollisimman hyvä tulos. Tiedä sitten niin... Asiantuntijat kai sanoo, että tasainen vauhdinjako on hyvä. Maailman huippunimet juoksevat noin kiihdyttäen kuin sinä. Ei siis suurta hätää! Mitä useamman maratonin juokset, löydät oman tyylisi. Joka tapauksessa alkusi on hyvä.
Minulla on semoinen muistikuva, että vuosia sitten muuan Kalevi Römpötti niminen kaveri julkaisi ihan mittavan kirjan, jossa oli selvitelty eri juoksujen ja olikohan muidenkin kestävyyslajien vauhdinjakoja. Oli lukuja pikamatkoiltakin. Muistamani mukaan tuon selvityksen mukaan päälinja oli sellainen, että parhaat tulokset tai nopeimmat ajat olivat syntyneet sellaisella vauhdinjaolla, että ensimmäinen puolikas oli ollut hiukan nopeampi kuin jälkimmäinen. muistaakseni kirjoittaja oli vaikuttanut joissain armeijan valmennustehtävissä ja hänellä oli laajalti faktatietoa. samansuuntainen vauhdinjako vaikutti optiaaliselta yhtä lailla 200 metrin kuin kympinkin juoksussa, että jos on aikomus parantaa aikaa, niin semmoista kokemustietoa on olemassa.
mutta kun ei tunnu olevan hinkua maailman huipulle tuolla kysyjällä, niin voin suositella kaikille muillekin kuntourheilijoille tuollaista hänen hitaan kiiruhtamisen meininkiä! mukavammalle tuntuu jatkaa kuntoilua, kun tulos on saavutettu ennemmin hymyssä suin kuin oksennus poskessa ja kupoli himmeenä! niin....tää kaveri ei ollut sit ekaa kertaa pappia kyydissä, joten ihan peruskuntoilijan ei kannata hypätä samaan vauhtiin, mut omaa mopoa voi hitaasti kiiruhtaa!
Kyllä viime vuosina on ollut suuntauksena ennätysjuoksuissa ja suurilla maratoneilla, että parhaat juoksevat aina jälkimmäisen puolikkaan hieman nopeammin.