Olen käynyt jo aikani keskustelemassa kuten olen
joskus ennenkin ja edistystä on tapahtunut
tietyssä mielessä.
Tuntuu vaan että olen jämähtänyt enkä edisty.
Sama olo jatkuu aina vaan. Miksi sitä ei osaa
itkeä eikä saa pahaa oloa ulos juuri silloin kun
toinen henkilö istuu vastapäätä?
Välillä minua ärsyttää kuuntelijan "mässytys"
silloin kun minulla on tulossa jotain tunnetta.
Viimeksi vaan tuntui että onko tavallinen keskusteluterapia minulle ollenkaan sopiva.
Mikä terapia olisi sopiva vaikeiden asioiden läpikäymiseen?
Asiani muhivat pinnan alla ja pulpahtavatkin välillä herkästi esiin.
Olen tottunut tähän keskusteluihmiseeen ja meillä on hyvä suhde.
Ja selvästi hän yrittää auttaa minua ja on jotenkin ottanut minut autettavaksi.
En kehtaa sanoa että haluaisin toisenlaista
terapiaa(olen jo vähän kysellyt).
Ilmeisesti on vaikea irrottautua.
joskus ennenkin ja edistystä on tapahtunut
tietyssä mielessä.
Tuntuu vaan että olen jämähtänyt enkä edisty.
Sama olo jatkuu aina vaan. Miksi sitä ei osaa
itkeä eikä saa pahaa oloa ulos juuri silloin kun
toinen henkilö istuu vastapäätä?
Välillä minua ärsyttää kuuntelijan "mässytys"
silloin kun minulla on tulossa jotain tunnetta.
Viimeksi vaan tuntui että onko tavallinen keskusteluterapia minulle ollenkaan sopiva.
Mikä terapia olisi sopiva vaikeiden asioiden läpikäymiseen?
Asiani muhivat pinnan alla ja pulpahtavatkin välillä herkästi esiin.
Olen tottunut tähän keskusteluihmiseeen ja meillä on hyvä suhde.
Ja selvästi hän yrittää auttaa minua ja on jotenkin ottanut minut autettavaksi.
En kehtaa sanoa että haluaisin toisenlaista
terapiaa(olen jo vähän kysellyt).
Ilmeisesti on vaikea irrottautua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
terapia sitten on? Ja millainen dg. sinulla on?
Oletko ajatellut analyysiä?
ovat siis normaaleita
kannattaa puhua niistä terapeutille - se kannattaa- niistä puhumisen kautta pääset eteenpäin! jos hän on oikeanlainen terapeutti hän kuuntelee nekin murheet ja ottaa sinut vakavasti
kysy mitä terapeuttisi ajattelee asiasta
mitään terapiaa, vai ainoastaan keskusteluapua, niillä kun on vissi ero
"terapiaa", vaikkakaan ei virallisesti mitään erityistä suuntausta. Minä puhun ja asioitani
kommentoidaan.
Olen jossain vaiheessa ruvennut puhumaan mielikuvista mitkä tulevat mieleeni, ne usein
johdattavat asioiden juurelle, alitajuntaan.
Ymmärrän itsekin että on normaalia ärsyyntyminen
ja kyllästyminen, mutta ei kai sitä kannata
silti yhtäkkiä lopettaa.
Silti tämä ihminen on kiva ja empaattinen.
Mua ärsyttää kun en pääse kiinni niihin
varsinaisiin asioihin jotka painavat...
Jokin syventävä menetelmä voisi olla ok.
terapiaan, mutta ihan ok jos sellaiseen on tyytyväinen, minä en. Ei se tee terapiasta terapiaa että toinen puhuu ja toinen kommentoi.
minkälaista se terapia sitten on? En varmaankaan
ole ollut vielä terapiassa.
Aikoinaan olin eräällä terapeutilla, mutta se oli
melko samanlaista kuin nyt.
Eikö se ole terapeuttista jos puhun mielikuvistani jotka usein ovat menneisyyden "haamuja" ja näin pääsen välillä
jopa asiaan kiinni(ja joskus jopa tunteisiin).