Pelko on voimakas tunne ihmisessä, joka liittyy moniin eri asioihin ja ilmenee myös torjuttuna ja alitajuisena. Mihin liittyvät ihmisten syvimmät ja torjutuimmat pelot ja miten ne ilmenevät?
Pelko liittyy tietämättömyyteen ja epävarmuuteen. Lähes kaikki ihmiset pelkäävät jotain. Pelko ja pelon tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Syvimmät pelot liittyvät jonkin menettämisen pelkoon. Esimerkiksi kuolemanpelko on yleinen ja ymmärrettävää. On kuitenkin olemassa pelkoa jonka ymmärtäminen on vaikeampaa. Minkälaisia pelkoja on esimerkiksi jyrkän materialistisen maailmankatsomuksen omaavalla ihmisellä hänen kieltäesssään jumalolentojen ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin? Pelkääkö hän totuutta asiasta? Ovatko kenties hänen etunsa uhattuina totuuden paljastussa?
Muunmuassa sielun olemassaoloon uskominen on rehelliselle ja oikeamieliselle ihmiselle luonnollista. Miksi ateistit haluavat uskoa päinvastaiseen? Onko taustalla pelkoa? Onko joidenkin ihmisten ateismin taustalla myös pelkoa? On kummallista, että oman maailmankuvan muuttuminen ja uudistuminen pelottaa niin suuresti joitakin ihmisiä, että he pitävät tiukasti kiinni sellaisistakin käsityksistä jotka eivät selvästikään vastaa todellisuutta ja totuutta. Miksi joku haluaa uskoa esimerkiksi siihen, että hänellä ei ole sielua? Mitä järkeä siinä on?
Ateisteja on monenlaisia - kuten uskoviakin. Ateisti on usein tietämätön ja ymmärtämättön henkisen todellisuuden olemassaolon suhteen, mutta ei aina. Ateismiin liittyy siis usein älyllistä epärehellisyyttä. Ateismi jakautuu nykyään positiivseen eli vahvaan ateismiin, jolloin jumalolentojen tai niihin rinnastettavien olentojen (henkiolentojen, enkelien yms) olemassaolon mahdollisuuskin kielletään. Negatiivisessa (heikossa ateismissa) uskotaan, että jumalolentoja ja henkiolentoja ei ole olemassa.
Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenemättömät - ja haluttomat - ihmiset pelkäävät ja välttelevät usein totuutta - myöskin omasta itsestään. Totuuden vältteleminen johtaa erilaisten tekosyiden ja verukkeiden keksimiseen ja toisten ihmisten syyllistämiseen. Ateistitkaan eivät yleensä halua tarkastella ideologiansa loogista perustaa koska he pelkäävät totuutta joka voi paljastaa ateismin sisältä ontoksi maailmankatsomukseksi. Ateismihan on tosiasiallisesti vain eräänlaista käänteisuskonnollisuutta ja negatiivisen uskon muoto.
Uskonnollisilla ihmisillä on usein monenlaisia lähinnä psykologisia pelkoja. Ateismikin on uskonkappaleisiin perustuvaa, koska ateistit eivät tiedä onko henkiolentoja ja sielua olemassa vai eikö ole. Siitä huolimatta he uskovat, että niitä ei ole olemassa - ja jopa kieltävät niiden olemassaolon - mahdollisuudenkin. Uskonnolliset ihmisetkään eivät välttämättä tiedä onko jumalolentoja-, henkiolentoja ja sielua olemassa, mutta ainakin he haluavat uskoa hyvään (mm. siihen, että elämällä on jokin korkeampi tarkoitus ja merkitys). Uskonnollisuuden taustalla on usein esim kuolemanpelkoa, mikä on inhimillistä ja luonnollista, vaikka monet ateistit uskovia juuri siitä usein syyllistävätkin. Pelko yksin ei kuitenkaan voi olla motiivina aidolle uskonnolliselle henkisyydelle, koska silloin lähtökohta on itsekeskeisyydessä ja oman edun tavoittelussa. Aidon uskonnollisuuden ja -henkisyyden lähtökohta täytyy olla rehellisyydessä ja oikeamielisyydessä (usein muutostarpeessa).
Pelko on ihmisessä luonnollista, mutta vahingollisimmillaan pelko on luonteeltaan hallitsevaa ja senlaatuista (usein alitajuista), jota ihminen ei kykene käsittelemään ja kohtaamaan itsessään. Voimakas samaistuminen ideologioihin ja niiden oppeihin voi olla joninlaista todellisuuspakoa ja eräänlaisen suojamuurin rakentamista objektiivista todellisuutta ja totuutta vastaan. Ahdaskatseinen ja pelokas ihminen saattaa rakentaa muurien sisäpuolelle itselleen mieluisan todellisuuden ja sen jälkeen torjuu kaiken ulkoapäin tulevan tiedon ja vaikutuksen joka hänen maailmankuvaansa ei sovi.
Pelkoa on tavallaan positiivista ja negatiivista. "Positiivinen pelko" liittyy aitoon uskonnollisuuteen ja henkisyyteen (Jumalanpelkoa, synninpelkoa, Helvetin pelkoa, karman pelkoa). Pelkoon voi suhtautua postiivisena voimavarana tai kielteisenä ja negatiivisena asiana. Pelot ovat kuitenkin osa ihmistä, ainakin siihen saakka kunnes korkeampi tietoisuudentila ja ymmärrys saavutetaan. "Negatiivinen pelko" liittyy henkisyyden ja uskonnollisuuden vastaisuuteen jolloin ihminen pyrkii torjumaan ja kieltämään asioita joihin hänellä liittyy pelkoa. Rehellistä itsetutkiskelua välttelevien ihmisten motiivit eivät ole yleensä rehelliset ja puhtaat. Pelosta kumpuaa hyvin usein myös pahuutta, kuten ylimielisyyttä ja agressiivisuutta.
Pelko, epävarmuus, epäterve itsetunto, huono itsetuntemus ja älyllinen epärehellisyys liittyvät toisiinsa. Totuutta arvostaville ihmisille rehellisyys on tärkein arvo. Sellaiset ihmiset eivät yleensä pelkää totuutta. Oikeamielisen ja rehellisen ihmisen ei tarvitse pelätä ja vältellä oman itsensä ja omien pelkojensa kohtaamista. Pelon tunne on osa normaalia ihmisyytä. Jotkut pelot ovat hyödyllisiä ja jotkut ovat haitallisia, mutta ne eivät poistu ainakaan siten, että ne torjutaan tietoisuudesta kokonaan. Myöskään henkisen todellisuuden ja ns. yliluonnollisen olemassaoloa ei voi torjua kieltämällä niiden olemassaolon mahdollisuus. Pelkäävätkö ateistit kuolemanjälkiesen lämän olemassaolon mahdollisuutta kieltämällä sen olemassaolon? Jumalan pelkokin saattaa ilmetä jumalolentojen olemassaolon kieltämisenä ja torjumisena jos ihminen ei koe olevansa oikeamileinen ja rehellinen. Pimeyteen suuntautuneella ihmisellä voi siten olla aito syy - ainakin omasta mielestään - pelätä kuolemanjälkeistä elämää ja jumalallista oikeutta.
Ateisti ei aina ole sama asia kuin uskonnoton ihminen, joka voi olla henkisyyteenkin suuntautunut, mutta ei ole sitoutunut mihinkään uskomusjärjestelmään. Agnostismilla ymmärretään myös eri asiaa kuin ateismilla. Agnostismissa katsotaan, että "ei voida tietää jumalolentojen olemassaolosta". Niiden olemassaolon mahdollisututa ei suljeta pois - eikä myöskään uskota, että niitä ei ole olemassa, tai ei voisi olla olemassa.
Materialistinen tieteentekijä saattaa pelätä taloudellisten ja muiden etujensa puolesta jos materialismiin perustumaton tiede saa lisää hyväksyntää ja kannatusta. Historiasta löytyy monia asioita joille voi huvittuneesti hymähdellä ja todeta, että olipa maailma kehittymätön ja sekaisin siihen aikaan - toista on tänä päivänä - vai onko sittenkään? Keskiajalla vallinneeseen teoriaan litteästä maasta suhtaudutaan usein huvittuneesti, mutta meidän aikamme materialistinen tiede on keksinyt vielä jotain järjettömämpää, eli tennispalloa pienemmän maailmankaikkeuden. Alkuräjähdysteoriaa on ilmeisesti myöhemmin muutettu siten, että oletetaan, että alussa ei ollutkaan olemassa mitään - eli siis ei ollut olemassa mitään, mutta sitten KAIKKI kuitenkin räjähti. Jokainen selväjärkinen ihminen kuitenkin käsittää, että kaikkeus ei ole koskaan voinut olla
niin pienessä pisteessä - siis kaikki olemassaoleva. Koko maailmankaikkeuden kutistaminen tennispalloakin pienempään pisteeseen on luultavasti järjettömin kaikista uskomuksista, mutta monet ihmiset kuitenkin uskovat siihen edelleen. Pelokkaat, itsekeskeiset ja auktoriteetien edessä arkailevat ihmiset eivät usein kyseenalaista ja kritisoi asioita. He eivät halua ajatella itsenäisesti vaikka ovat usein hyvin älykkäitäkin. He ovat mieluummin mukautujia ja sopeutujia.
Pelokkuus auktoriteettien edessä saa ihmisen siis joskus uskomaan melkein mitä tahansa jos oma etu sitä vaatii ja asianomainen ihminen on itsekeskeisyyteen ja älylliseen epärehellisyyteen taipuvainen. Pimeällä keskiajalla itsekeskeisyys ilmeni mm "noitien" vainoamisena ja polttamisena. Pelokkaimmat ja raukkamaisimmat
tavalliset ihmiset osallistuivat siihen mieleistelläkseen vallanpitäjiä ja edistääksen siten omia etujaan.. Itsekeskeisyys on myös meidän aikamme vitsaus vaikka sen ilmenemismuodot ovat toisenlaiset kuin tuolloin. Pahuus ja itsekeskeisyys eivät ole kadonneet sivistyksenkään (usein vain näennäisen sivistyksen) myötä tältä planeetalta
minnekään.
Pelko liittyy tietämättömyyteen ja epävarmuuteen. Lähes kaikki ihmiset pelkäävät jotain. Pelko ja pelon tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Syvimmät pelot liittyvät jonkin menettämisen pelkoon. Esimerkiksi kuolemanpelko on yleinen ja ymmärrettävää. On kuitenkin olemassa pelkoa jonka ymmärtäminen on vaikeampaa. Minkälaisia pelkoja on esimerkiksi jyrkän materialistisen maailmankatsomuksen omaavalla ihmisellä hänen kieltäesssään jumalolentojen ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin? Pelkääkö hän totuutta asiasta? Ovatko kenties hänen etunsa uhattuina totuuden paljastussa?
Muunmuassa sielun olemassaoloon uskominen on rehelliselle ja oikeamieliselle ihmiselle luonnollista. Miksi ateistit haluavat uskoa päinvastaiseen? Onko taustalla pelkoa? Onko joidenkin ihmisten ateismin taustalla myös pelkoa? On kummallista, että oman maailmankuvan muuttuminen ja uudistuminen pelottaa niin suuresti joitakin ihmisiä, että he pitävät tiukasti kiinni sellaisistakin käsityksistä jotka eivät selvästikään vastaa todellisuutta ja totuutta. Miksi joku haluaa uskoa esimerkiksi siihen, että hänellä ei ole sielua? Mitä järkeä siinä on?
Ateisteja on monenlaisia - kuten uskoviakin. Ateisti on usein tietämätön ja ymmärtämättön henkisen todellisuuden olemassaolon suhteen, mutta ei aina. Ateismiin liittyy siis usein älyllistä epärehellisyyttä. Ateismi jakautuu nykyään positiivseen eli vahvaan ateismiin, jolloin jumalolentojen tai niihin rinnastettavien olentojen (henkiolentojen, enkelien yms) olemassaolon mahdollisuuskin kielletään. Negatiivisessa (heikossa ateismissa) uskotaan, että jumalolentoja ja henkiolentoja ei ole olemassa.
Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenemättömät - ja haluttomat - ihmiset pelkäävät ja välttelevät usein totuutta - myöskin omasta itsestään. Totuuden vältteleminen johtaa erilaisten tekosyiden ja verukkeiden keksimiseen ja toisten ihmisten syyllistämiseen. Ateistitkaan eivät yleensä halua tarkastella ideologiansa loogista perustaa koska he pelkäävät totuutta joka voi paljastaa ateismin sisältä ontoksi maailmankatsomukseksi. Ateismihan on tosiasiallisesti vain eräänlaista käänteisuskonnollisuutta ja negatiivisen uskon muoto.
Uskonnollisilla ihmisillä on usein monenlaisia lähinnä psykologisia pelkoja. Ateismikin on uskonkappaleisiin perustuvaa, koska ateistit eivät tiedä onko henkiolentoja ja sielua olemassa vai eikö ole. Siitä huolimatta he uskovat, että niitä ei ole olemassa - ja jopa kieltävät niiden olemassaolon - mahdollisuudenkin. Uskonnolliset ihmisetkään eivät välttämättä tiedä onko jumalolentoja-, henkiolentoja ja sielua olemassa, mutta ainakin he haluavat uskoa hyvään (mm. siihen, että elämällä on jokin korkeampi tarkoitus ja merkitys). Uskonnollisuuden taustalla on usein esim kuolemanpelkoa, mikä on inhimillistä ja luonnollista, vaikka monet ateistit uskovia juuri siitä usein syyllistävätkin. Pelko yksin ei kuitenkaan voi olla motiivina aidolle uskonnolliselle henkisyydelle, koska silloin lähtökohta on itsekeskeisyydessä ja oman edun tavoittelussa. Aidon uskonnollisuuden ja -henkisyyden lähtökohta täytyy olla rehellisyydessä ja oikeamielisyydessä (usein muutostarpeessa).
Pelko on ihmisessä luonnollista, mutta vahingollisimmillaan pelko on luonteeltaan hallitsevaa ja senlaatuista (usein alitajuista), jota ihminen ei kykene käsittelemään ja kohtaamaan itsessään. Voimakas samaistuminen ideologioihin ja niiden oppeihin voi olla joninlaista todellisuuspakoa ja eräänlaisen suojamuurin rakentamista objektiivista todellisuutta ja totuutta vastaan. Ahdaskatseinen ja pelokas ihminen saattaa rakentaa muurien sisäpuolelle itselleen mieluisan todellisuuden ja sen jälkeen torjuu kaiken ulkoapäin tulevan tiedon ja vaikutuksen joka hänen maailmankuvaansa ei sovi.
Pelkoa on tavallaan positiivista ja negatiivista. "Positiivinen pelko" liittyy aitoon uskonnollisuuteen ja henkisyyteen (Jumalanpelkoa, synninpelkoa, Helvetin pelkoa, karman pelkoa). Pelkoon voi suhtautua postiivisena voimavarana tai kielteisenä ja negatiivisena asiana. Pelot ovat kuitenkin osa ihmistä, ainakin siihen saakka kunnes korkeampi tietoisuudentila ja ymmärrys saavutetaan. "Negatiivinen pelko" liittyy henkisyyden ja uskonnollisuuden vastaisuuteen jolloin ihminen pyrkii torjumaan ja kieltämään asioita joihin hänellä liittyy pelkoa. Rehellistä itsetutkiskelua välttelevien ihmisten motiivit eivät ole yleensä rehelliset ja puhtaat. Pelosta kumpuaa hyvin usein myös pahuutta, kuten ylimielisyyttä ja agressiivisuutta.
Pelko, epävarmuus, epäterve itsetunto, huono itsetuntemus ja älyllinen epärehellisyys liittyvät toisiinsa. Totuutta arvostaville ihmisille rehellisyys on tärkein arvo. Sellaiset ihmiset eivät yleensä pelkää totuutta. Oikeamielisen ja rehellisen ihmisen ei tarvitse pelätä ja vältellä oman itsensä ja omien pelkojensa kohtaamista. Pelon tunne on osa normaalia ihmisyytä. Jotkut pelot ovat hyödyllisiä ja jotkut ovat haitallisia, mutta ne eivät poistu ainakaan siten, että ne torjutaan tietoisuudesta kokonaan. Myöskään henkisen todellisuuden ja ns. yliluonnollisen olemassaoloa ei voi torjua kieltämällä niiden olemassaolon mahdollisuus. Pelkäävätkö ateistit kuolemanjälkiesen lämän olemassaolon mahdollisuutta kieltämällä sen olemassaolon? Jumalan pelkokin saattaa ilmetä jumalolentojen olemassaolon kieltämisenä ja torjumisena jos ihminen ei koe olevansa oikeamileinen ja rehellinen. Pimeyteen suuntautuneella ihmisellä voi siten olla aito syy - ainakin omasta mielestään - pelätä kuolemanjälkeistä elämää ja jumalallista oikeutta.
Ateisti ei aina ole sama asia kuin uskonnoton ihminen, joka voi olla henkisyyteenkin suuntautunut, mutta ei ole sitoutunut mihinkään uskomusjärjestelmään. Agnostismilla ymmärretään myös eri asiaa kuin ateismilla. Agnostismissa katsotaan, että "ei voida tietää jumalolentojen olemassaolosta". Niiden olemassaolon mahdollisututa ei suljeta pois - eikä myöskään uskota, että niitä ei ole olemassa, tai ei voisi olla olemassa.
Materialistinen tieteentekijä saattaa pelätä taloudellisten ja muiden etujensa puolesta jos materialismiin perustumaton tiede saa lisää hyväksyntää ja kannatusta. Historiasta löytyy monia asioita joille voi huvittuneesti hymähdellä ja todeta, että olipa maailma kehittymätön ja sekaisin siihen aikaan - toista on tänä päivänä - vai onko sittenkään? Keskiajalla vallinneeseen teoriaan litteästä maasta suhtaudutaan usein huvittuneesti, mutta meidän aikamme materialistinen tiede on keksinyt vielä jotain järjettömämpää, eli tennispalloa pienemmän maailmankaikkeuden. Alkuräjähdysteoriaa on ilmeisesti myöhemmin muutettu siten, että oletetaan, että alussa ei ollutkaan olemassa mitään - eli siis ei ollut olemassa mitään, mutta sitten KAIKKI kuitenkin räjähti. Jokainen selväjärkinen ihminen kuitenkin käsittää, että kaikkeus ei ole koskaan voinut olla
niin pienessä pisteessä - siis kaikki olemassaoleva. Koko maailmankaikkeuden kutistaminen tennispalloakin pienempään pisteeseen on luultavasti järjettömin kaikista uskomuksista, mutta monet ihmiset kuitenkin uskovat siihen edelleen. Pelokkaat, itsekeskeiset ja auktoriteetien edessä arkailevat ihmiset eivät usein kyseenalaista ja kritisoi asioita. He eivät halua ajatella itsenäisesti vaikka ovat usein hyvin älykkäitäkin. He ovat mieluummin mukautujia ja sopeutujia.
Pelokkuus auktoriteettien edessä saa ihmisen siis joskus uskomaan melkein mitä tahansa jos oma etu sitä vaatii ja asianomainen ihminen on itsekeskeisyyteen ja älylliseen epärehellisyyteen taipuvainen. Pimeällä keskiajalla itsekeskeisyys ilmeni mm "noitien" vainoamisena ja polttamisena. Pelokkaimmat ja raukkamaisimmat
tavalliset ihmiset osallistuivat siihen mieleistelläkseen vallanpitäjiä ja edistääksen siten omia etujaan.. Itsekeskeisyys on myös meidän aikamme vitsaus vaikka sen ilmenemismuodot ovat toisenlaiset kuin tuolloin. Pahuus ja itsekeskeisyys eivät ole kadonneet sivistyksenkään (usein vain näennäisen sivistyksen) myötä tältä planeetalta
minnekään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.