Olen seurannut erästä perhettä, jossa isä lähti lätkimään, eikä ole sen jälkeen 7 -vuotiasta tytärtään juuri tapaillut. Vaikka lähtöä ennen lapsi oli nro 1 hänen elämässään. Jääköhän tytölle arpia vai voiko tällaisesta selvitä?
Selviääkö lapsi, jonka isä on
hyljännyt
131898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin kauan kuin aikuiset puhuvat lapsen kuullen hylkäämisestä,arpia jää.Jos isä lähti lätkimään,olikohan aikuisten suhde parasta mahdollista kasvuympäristöä lapselle?Lapsi on usein eronneelle numero yksi ennen kuin uusi elämä alkaa sujumaan.On turha kuvitella,ettei suhde lapseen muuttuisi,silloin lapsen tärkeys elämässä punnitaan ja se voi kummastuttaa sukulaisia ja ex-kumppania,jos muutoksia tulee.Tuskin on maailman ensimmäinen ns.lapsi,jolla ei ole enää niin suurta roolia isänsä elämässä,selviytyvät kyllä.Avaa silmäsi ja katso maailmaa,lapsikohtaloita on monia.Tämä on hyvin tyypillinen ja kevyt tapaus,ei varmasti jää lapselle pelkäämiäsi traumoja.Parasta on lapsen elämässä kiinteästi olevien aikuisten panostaa lapsen hyvinvointiin näillä mahdollisuuksilla mitä on,elämä jatkuu ja aikuiset miehet tekevät joskus valintoja hekin kun uskaltavat viimein elää omilla ehdoillaan.
Mikäs psygologi se täällä näin viisaita vastauksia antaa.Totta kai se jättää lapseen jäljen jos lapsi hylätään,ihan maalaisjärkeä voi käyttää.
Lapsi kyllä pärjää elämässä ilman isää ja isällisiä neuvoja.aina jää jälki kuitenkin joka joskus tulee esiin molemmille.
voihan sitä jotain jäädä, ainakin sitten jos lapsen äiti/isä tai molemmat haukkuvat toisiaan lapsen kuullen.
on, pidä kunnon puhuttelu tai anna turpiin.
Tällaisen paskiaisen täytyy ssada tajuamaan, että 7-vuotias on täysin syytön.
Enemmän jälkiä lapseen jättää riitelevät vanhemmat, kuin entä jos ovat erillään.
vetää turpiin. Todella. 7-vuotias ei varmaan ansaitse tällaista kohtelua. Säälittää lapsi. Toivottavasti hänellä on turvaverkko ympärillä; isovanhempia, tätejä setiä ym. ym.
Vitun tekopyhää tuomita sellainen, joka ei halua olla huonossa liitossa, vaikka olis lapsikin. Ite en edes haluisi olla MISSÄÄN tekemisissä sellaisen ämmän kanssa, joka kärttää ja käyttää lapsia vallanpidon välineenä. Joo, itkekää vaan naiset, mutta jos ikinä olisin parisuhteessa ja tulisi ero niin hoitaisin asiat mielummin lakiteitse, että ei tarvisi missään olla tekemisissä sellaisen haahkan kanssa.
viattomasta lapsesta eikä tollosta akasta
tässä oli kyseessä eikä se akka. Ai niin eli kostetaan sille akalle ja hylätään lapsi. Niinkö?
Perhepiirissämme on lapsi jonka isä hylkäsi uuden vaimon takia. Paha äitipuoli oli TOSI PAHA. Lapsi sijaiskodissa nykyään. Yhteydet toimii muuhun lähipiiriin. Erittäin onnekas lapsi nykyään, näillä järjestelyillä.
Minusta on jotenkin luonnotonta, että vanhempi (yleensä mies) hylkää oman lapsensa. Itse en voisi kuvitella koskaan hylkääväni omia lapsiani, olen heitä kantanut 9 kuukautta sydämeni alla ja rakastan heitä enemmän kuin itseäni.
Oma isäni hylkäsi minut kun he äitini kanssa erosivat 20 vuotta sitten, ja voin sanoa, että se vaivaa minua välillä enemmän, välillä vähemmän. Lähipiirissäni on monta tälläistä "isätöntä" ja kaikilla heillä (myös minulla) on pinnan alla jonkinasteinen katkeruus isäänsä kohtaan. Joillakin "isillä" hylkäyksen syynä on isän alkoholismi tai mielisairaus, mutta ei läheskään kaikilla. Näitä isiä ei vain kiinnosta omat lapsensa tai lapsenlapset. Ja minusta se on julmaa.
Toivottavasti nämä hylkääjät tulevat joskus järkiinsä ja pyytävät anteeksi. Itse voin sanoa, että ikinä en tule huomiota isältäni kerjäämään tai tätä hylkäystä unohtamaan. Anteeksi saatan silti antaa, ettei se jäisi minua katkeroittamaan.
Nyt käsi sydämelle: vannotaan me, nykyinen sukupolvi, että vaikka mitä tulisi niin lapsiamme emme hylkää.
HHHMMMM....Jos on noin rankan äkkilähdön on mies tehnyt,on varmaankin miettinyt tarkkaan ja ollut täysin kypsä tähän ns.perheeseen.Me ollaan vaan ihmisiä kaikki...Kukaan ei voi koskaan olla varmasti kenenkään elämässä nro 1,elämä muuttuu ja ennenkaikkea ihmiset kasvaa ja muuttuu.Toivon,että jäljellä olevat läheiset pitävät lapsesta huolta.Tuollainen päätös on raskas ja lopullinen vanhemmalta.Suhde lapseen on jo loukattu,joten koskaan se ei tule korjaantumaan vaikka isä yrittäisikin.Löytyisiköhän lapselle korvaava mieshahmo lähipiiristä,kenties.Jokainen aikuinen lapsen lähipiirissä voi miettiä,onko osallinen isän erkaantumiseen.Aina syy ei ole lapsessa vaan aikuisissa ympärillä.Ei jaksa tahkota tuulimyllyjä vastaan.Mielestäni ketjun ensimmäinen vastaus on todellakin asiaa,hän on kevyt lapsikohtalo tässä maailmassa eikä todellakaan ainokainen sellainen.Älkää murehtiko asioita,joita ette pysty muuttamaan vaan keskittykää tulevaisuuteen ja lapsen hyvinvointiin jatkossa.Tuon ikäinen ei muista varhaislapsuudesta paljoakaan,tuskin isästään siis paljoakaan.