Nyt ei ole puhe Milan Kunderan romaanista Nesnesitelná lehkost bytí vaan siitä, onko suomen kielen olla-verbin merkitys laajentunut jo oleellisen ulkopuolelle.
HS su. 31.8. 2008, sivu F1:
(opiskelija kertoo ensivaikutelmistaan uudessa, hirsiseinäisessä opiskelijaboksissaan)
»”Tykkään puutaloista, ja olin että vau, ei voi olla”, Säikkä kertoo.»
Vähän elliptisiltä vaikuttavat nuo olemiset. Lukijat saanevat kuvitella puuttuvat sanat tai olemisen laajennetut käsitteet ihan itse, omissa päissään.
HS su. 31.8. 2008, sivu F1:
(opiskelija kertoo ensivaikutelmistaan uudessa, hirsiseinäisessä opiskelijaboksissaan)
»”Tykkään puutaloista, ja olin että vau, ei voi olla”, Säikkä kertoo.»
Vähän elliptisiltä vaikuttavat nuo olemiset. Lukijat saanevat kuvitella puuttuvat sanat tai olemisen laajennetut käsitteet ihan itse, omissa päissään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ilmaisua "mä olin" ("mä olin siihen, että..." tai "mä olin ihan, että") merkityksessä "minä sanoin", "minä ajattelin", "minä koin" tms.
Tosin jotkut heistä ovat jo lähes 40-vuotiaita...
"40-vuotias lespaava pissis" pelasti päiväni. Missä noita esiintyy ja saavatko eläviä poikasia?
"... ei voi olla totta". Tuohan on aivan normaalia puhekieltä, minusta jopa pirteää.
P.S. Vaihtuiko keveys leveyteen vahingossa vai tahallisesti?
Eikös (runousopista jotenkuten tuttu) ellipsi olekin juuri tehokeino, jossa jotakin jätetään sanomatta, kuulijan/lukijan omatoimisen täydentämisen varaan?
Olemisen sietämättömän keveyden (Philip Kaufmanin elokuvaversion) olen katsonut, mutta Milan Kunderan romaania en ole tullut lukeneeksi. Mielestäni tässä oli kuitenkin kyse ennemminkin olemisen käsitteen leveydestä kuin keveydestä.
---
yksi näistä yli-ikäisistäkin pissiksistä...