Nyt alkoi kolmas päivä ensimmäisessä omassa asunnossani. Olen -88 syntynyt ja tosiaan ennen muuttoa olin ihan onneni kukkuloilla, kun suunnittelin tätä. Nyt, kun muutto on ollut ja mennyt niin en voi lopettaa itkemistä muuten, kun nukkumisen ajaksi! Olo on ihan älyttömän ahdistunut ja ikävä kotiin vanhempien luokse on kova. Nyt olen nähnyt vanhempani kaikkina päivinä asuvathan he vain noin 5 kilometrin päässä, mutta silti aina, kun he eivät ole täällä, on paha olo. Olen jo nyt ihan luovuttamassa ja muuttamassa takisin kotiin... Eli olisiko mitään neuvoja? Tällaista oloa en jaksaisi, kun on niin älyttömän surullinen mieli ja pahinta on, että tiedän, että vanhemmillanikin on ikävä :'(
Vastaukset 19
- =#=#==#=#
Ja olet vielä minua vuoden vanhempi. Itellä hajoaa kohta pää kun ei pääse muuttamaan omille. Ja tarkoitus olisi vielä muuttaa yli 200 kilometrin päähän suureen kaupunkiin tästä pikkupaskakylästä. Ainoat ongelmat näkyy olevan teknisiä. Eli miten järjestää kuljetukset mahdollisiin koulutuspaikan kuulusteluihin, asunto, tavaroiden rahtaaminen. Kun asuisinkin omillani... ääh. Toiset ne on valmiita aikaisemmin ottamaan vastuun elämästään. Jooh...
- ikkmmmmmm
Ihan normaali reaktio. Kyllä se ohi menee. Täytät vaan päiväsi puuhilla (opiskelu, harrastukset), niin ettet kerkiä miettimään koti-ikävää. Ja sitten yhtenä päivänä huomaatkin, että hei, näinhän tän piti ollakin.
Ja tosi hyvä, kun olette noin lähellä ja voit mennä kyläilemään milloin haluat(itse aikanani muutin kirjaimellisesti toiselle puolelle Suomea, opskelemaan etelästä Rovaniemelle, ja jos halusin porukoiden luo niin se vaati vähintään 10 tunnin istumisen junassa...). - miksi sitten..
muutit pois?.Välimatkaa vain 5 km.Jos lähtee opiskelemaan eri paikkakunnalle niin muutto on väistämätön pakko.Itse muutin 10 vuotiaana pois.Ei siksi että olisi ollut pakko vaan että halusin itsenäistyä ja saada opiskelurauhaa.
Ensimmäisinä päivinä oli mahtava tunne että vihdoin jotain omaa.No me ollaan kaikki erinlaisia.- edelliseen..
en nyt sentään ollut 10 vuotias vaan 19.
- julen
ei 10 vuotiaana viellä voi muuttaa pois vai voiko muka XD mää oon 12v ja asun viellä
kotona XD taitaa olla vähän liikaa liiottelua täällä netissä vai tarkotatteko te jotka
muutitte 10 vuotiaina nii tarkotatteko 20
- samaa kokenut
Koti-ikävä voi olla todella ahdistavaa, vaikka kyllähän meidän täysi-ikäisinä pitäisi ymmärtää, ettei siihen sinäänsä ole mitään syytä - pahalle ololle ei kuitenkaan voi tehdä mitään päättämällä.
Olemme kuitenkin niin "vanhoja", että kyllä meidän pitää opetella asumaan yksin. Tämä on kylmä fakta. Kasvukivut pitää vain surra.
Suosittelen, että puuhaat mahdollisimman paljon kaikkea kivaa: kutsut kavereita kahveille luoksesi, käyt opiskelijailloissa jne. Tärkeää olisi, ettei joudu olemaan yksin.
Varmasti syy, miksi meillä on paha olo, johtuu siitä, että olemme tottuneet elämään toisten kanssa. Yksinolo tuntuu pahalle.
Tiedätkö, minusta on todella kiva lukea, että muutto on herättänyt sinussa tunteita. Se kertoo siitä, että olet tunteva ihminen, rakastat perhettäsi. Älä koskaan luovu tuntemisesta, vaikka kuinka monet itkut joutuisit itkemään. Älä missään nimessä kylmetä itseäsi.
Tsemppiä elämääsi! ...lentoon pesästään. Ei kuulu aikuisen lapsen asua vanhempiensa "passattavana"eli siis heidän kanssaan enää täysi-ikäisenä.Ikävä voi olla tois-tai molemminpuolista,mutta ero on myös helpottavaa.Lapsi tuo työn tullessaan,sanoo vanha kansa,mutta myös vie työn mennessään.Oman kodin laitto ja kaiken suunnittelu on useimmille mukavaa,mutta on myös näitä "iltatähtiä"joitten lentoonlähtö ottaa todella lujille.Näitä miettii yksi äiti
- moneksi
Elukoilla asia on eri, ihmisäideillä yleensä ikävä on kova. Ei tosin kaikilla. Vai että oikein täysi-ikäisenä jo pitäisi lähteä, se on joillakin kiire. Tuttavan poika muutti 26-vuotiaana, kukaan ei pitänyt tuota liian myöhäisenä. Itse ostimme tosin pojallemme asunnon jo 20-vuotiaana, hän oli kaveriporukkansa ensimmäinen joka muutti pois.
Oma äitimmekin ikävöi lapsiaan koko ajan, vaikka täyttää kohta 80.
- *muuttaja*
..että itselläkin otti aika koville tuo muuttaminen toiselle puolelle suomea aivan uppooutoon kaupunkiin ja voisiko sanoa, jopa kulttuuriin. Sukulaiset ja kaverit jäivät kaikki edelliselle paikkakunnalle. Kannattaa alku surujen jälkeen rohkeasti lähteä etsimään uusia kavereita, osallistua kaikenlaisiin opiskelijatapahtumiin, etsiä vaikkapa uusi harrastus ja miettiä itsekseen asustelun plussa puolia. (esim. vapaus tehdä asioita silloinkuin haluaa, oma rauha kun sitä tarvitsee). Eli lähteä rakentamaan elämäänsä juuri sille paikkakunnalle. Täytyy myös muistaa, että vaikka vanhemmat sinusta välittävät hekin tuntevan helpotusta siitä, että muutat omillesi ja ennenkaikkea pärjäät.
- ???
20 v ja poraa koti-ikävää 5 km päässä?
Ei tää oo tottakaan... Jos oisit 12 v. niin vois mennä läpi. - surullinen muuttaja
Ilmeisesti kaikki eivät koti-ikävää tunne - kun ottaa huomioon jotkut kommentit! Eipä minullakaan ennen muuttoa ollut tietoakaan tällaisista tunteista, ne vaan iskivät, kun ensimmäisenä iltana olin uudessa asunnossani. Vieläkin tuntuu pahalta, mutta nyt alkaa jo olla sellainen tunne, että kyllä tämä tästä ajan myötä. Välillä on jo sellaisia hetkiä, että on tosi hyvä mieli!
Ja tosiaan on minulla ollut viime vuosina myös taipuvaisuutta syysmasennukseen, että ehkä tämä syksy oli huono ajankohta ottaa tämä iso askel aikuistumiseen. Mutta tosiaan elämä kyllä voittaa, kunhan pääsee tämän vaikean alun yli ;)- tiedän miltä tuntuu
Voi, nuo on niin ohimeneviä fiiliksiä... Muutin itse 19-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan pikkukaupungista ja kyllä mulla ekana iltana myös tuli itku. Ja muutamana seuraavanakin. Varmastikin sen takia, että mulla on aina ollut hyvät välit vanhempiini ja muutto oli lähinnä välttämätön pakko eikä mikään, mitä olisin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olen silti näin jälkeenpäin sitä mieltä, että se oli täsmälleen oikea hetki itsenäistyä. Kun tutustuin uusiin ihmisiin ja sain arjen rullaamaan niin tuli ylpeys siitä että tosiaankin pärjää jo yksin. Sä nyt tietysti et varmaankaan hirveästi ole tavannut uusia ihmisiä jos samalla paikkakunnalla edelleen asut (ellet ole aloittanut uudessa koulussa?), mutta suosittelen että teet sellaisia mukavia asioita mitä et kotona asuessasi voinut tehdä. Laita itsellesi ruokaa ja kuuntele hyvää musaa ihan vaan itseksesi tai kavereiden kanssa, käy juhlimassa ystävien kanssa ja mene kotiin vasta silloin kuin itse haluat. ;)Tee suursiivous ja nauti puhtaasta omasta kodista. Pieniä asioita, mutta antaa hyvän mielen ja itsenäisyyden tunteen. Tsemppiä vaan syksyyn, vaikka se onkin pimeää aikaa. Mutta toisaalta, sitten saa polttaa kynttilöitä ja kääriytyä ikiomalle sohvalle viltin alle lämpimään. :)
- Betsku866
Käy usein kotona kylässä, jos et kestä yksin olemista! Uskon, että koti-ikävää voi potea vaikka muuttaisi vain 5 km päähän, mutta sinuna en valittaisi koska voit ikävän tullen mennä käymään kotona. Toista se oli minulla, kun muutin 300 km:n päähän, eikä todellakaan ollut mahdollista edes joka viikonloppu käydä vanhempien luona.
Mun ikävää helpotti yhteydenpito vanhempiin ja uudelta paikkakunnalta saadut ystävät, joiden kanssa vietin aikaa. Neuvoni siis on, että älä jää murehtimaan ikävää kotiin, vaan lähde kavereiden kanssa ulos tai menee kotiisi käymään.- pertti930
Vanha ketju, mutta vastaanpa silti, koska varmasti monet potevat koti-ikävää. Itse jouduin kesällä lähtemään inttiin 19 vuoden kotona asumisen jälkeen. Ensimmäiset päivät olivat henkisesti hyvin rankkoja, koska koti-ikävä oli aivan tajuton. Tunne kuitenkin helpotti, kun tutustuin uusiin ihmisiin ja asiat rutinoituivat. Ei kannata vaipua murheeseen, koti-ikävä on ahdistava tunne mutta menee ohi nopeasti.
- julen
pertti930 kirjoitti:
Vanha ketju, mutta vastaanpa silti, koska varmasti monet potevat koti-ikävää. Itse jouduin kesällä lähtemään inttiin 19 vuoden kotona asumisen jälkeen. Ensimmäiset päivät olivat henkisesti hyvin rankkoja, koska koti-ikävä oli aivan tajuton. Tunne kuitenkin helpotti, kun tutustuin uusiin ihmisiin ja asiat rutinoituivat. Ei kannata vaipua murheeseen, koti-ikävä on ahdistava tunne mutta menee ohi nopeasti.
pertti930 oot oikeassa että se ikävä on ahdistava tunne ja sydäntä rupee
sattumaan
- julen
no jos sulla on vaikka leirillä hirvee koti ikävä niin kannattaa sanoa ohjaajalle
niin ne varmaan lähettää sut kotiin mul on aina koti ikävä kun mää oon leirillä
ja 1 kerta mulle jäi hirveitä traumoja siitä kun se leirin ohjaaja esti mua lähtemästä
kotiin mut sit mää kerroin yhelle toiselle nii se sano et se menee puhumaan sille
ja pääsin sitte kotiin ((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((:
ja sit se mille sanoin et se esti mua lähtee ni se sano et se puhuu vaan pehmoisia - julen
sehän on ihan normaalia jos tulee koti ikävä tai äitiä ja iskää tai äitiä vaan tai pelkästään isää mutta ärsyttää ihan suunnattoman paljon että miks aina mulle tulee koti ikävä leireillä kyllähän mää kerkeän olemaan siellä kotona sitten ja vähän liikaakin oon vasta 12v ja kun aikani koittaa 20 vuotiaaksiniin olen vaja vuoden
intissä eli armeijassa. ja pääsee viikonloppuna kotiin siellä voi tulla vähän semmonen ontto olo ja ihan kun ei kuuluisi sinne ja vähän orpo olokin mutta kyllä
se siitä ohi menee (; - Whaaaaaaaaaaaaaaat
Ei 10 vuotiaana voi muuttaa pois XD taidat vähän liiotella...
- Anonyymi
Muutin kotoa pois 12-vuotiaana sisäoppilaitokseen ja siitä asti ollut omillani
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 65968
- 69732
- 133656
Viesti sinulle
Tiedät että tunteet ja ajatukset ja meillä on vahva yhteys mistä molemmat tiedetään. Odotan sinua ☀️36646Miksi meille jäi
Niin huonot välit vaikka meistä kumpikaan ei ole tunteilleen mitään voinut. Ehkä se kohtalo on sitä mieltä ettei kuitenk37635- 69616
SAHIMÄKI LOPETA
Miksi käyt Tupamäen Pekan kimppuun.?? Hänen asia mitä hän tekee tiloillaan. Oletko omista POTKUISTASI yhä katkera turve44586- 43560
Rakas, rakkaampi, rakkain
Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minun kannata rakastaa. Kaikki joita olen koskaan rakastanut vain kohtelevat m112525Haluan purkaa vielä tuntemuksia
Tykkään sinusta kovin paljon❤️ olen surullinen tilanteestasi ja siitä mitä me olemme yhdessä joutuneet kokemaan. Tämä ei19500Tunteiden käsittely kertoo ihmisestä.
Kun puhutaan "tavallisesta" ihmisestä, joka on suht tasapainoinen eläjä, niin puhutaan oikeastaan taitavasta tunteiden k172484Ketä ajattelen
kun mietin, mitä sinulle kuuluu? En tunne sinua oikeasti, ja se on ehkä hyvä, koska jos tietäisin enemmän, se varmaan v18461Pilkettä sunnuntain silmässä
😉 Jos tästä ketjusta löytyisi yksi ihminen, joka saisi sut hymyilemään tänään… Millainen hän olisi? Ei tarvitse kerto62396- 52383
Mitä sinulle on tapahtunut lapsena
Kun olet noin sairas päästäsi? Pikkupojalle ( Miehen kehossa)30381- 42378
- 17372
Työttömän miehen ihmisarvo
..parisuhdemarkkinoilla on olematon. Työtön mies on naisille ihmisjätettä, varsinkin jos sattuu olemaan vielä kunnolline96353Kuhmolaiset valittaa kaikesta
Ootte te kyllä yksiä sanonko mitä... Kaikesta uudesta ja kaupunkia kehittävästå löytyy aina muutama vinkuja kun ei mene9348YLINEN pilaa Ähtärin mahdollisuudet.
Vuodeosastopäätös jossa Nina Ylinen (sdp) äänesti niiden lopettamisen puolesta, hoitajille potkut ja silti arviointimene22348