Tyttärelläni diagnosoitiin muutama kuukausi sitten lapsuusajan diabetes. Ensi järkytyksestä päästyämme totesimme, että tämä sairaus on elinikäinen vankeus. Ei sairaus, ei vaiva, vaan vankeus; sairaus ei tapa mutta kahlitsee. Miksi Suomessa ei anneta uusille diabeetikoille uusimpia hoitoja. Diamyl? Tolerx?
Diabetes
on vankila
271220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Diabetes aiheuttaa useiden metaboliaan liittyvien elimien tuhoutumisen. Tyttäresi 40-vuotiaana tarvitsee uudet munuaiset. 50-vuotiaana on vuorossa jalkojen amputataatio. 60-vuotispäiväänsä hän ei koskaan näe.
Nykytutkimuksen valossa hyväkään (HbA1C
huuhaata.
Kuvaamasi tilanne on edessä vain, jos syö moskaa verensokeritasosta välittämättä, ei liiku ja muutenkin käyttäytyy välinpitämättömästi terveytensä suhteen.
Nykytutkimuksesta sinä et tiedä mitään - olet vain pahantahtoinen pelottelija? Mikä on motiivisi, idiootti?
Itse lapsena 1-tyypin diabetekseen sairastuneena totean vaan, että etenkin nykyaikana kirjoitukseni on pelkkää pelottelua. Taidat nauttia pelkojen luomista asiasta vielä vähän mahdollisesti teitävien piirissä.
Itelläni on ikää jo yli puoli vuosisataa ja tallella ovat niin omat munuaiset, omat jalat kuin omat silmätkin. Eikä Hba1c-arvo ole koskaan tainnut olla alle 6%.
Nykyhoidolla on kaikkien noiden mainitsemiesi asioiden esiintyminen pienentynyt selvästi parantuneiden hoitomahdollisuuksien vuoksi.
Aloittajalta kysyisin, että onko nuo sun mainitsemasi uudet lääkkeet jo menneey EU-byrokratian läpi? Missä maissa ovat jo virallisessa käytössä? Vai haluaisitko lapsestasi ns. koekaniinin uuden hoidon kehittelyvaiheeseen?
Vankilasta sanoisin, että mulla ei ainakaan ole yksikään haluamistani ovasta jäänyt avautumatta. Toki en ole koskaan esim. liikennelentäjäksi tai veturinkuljettajaksi halunnutkaan.
Tiedän miltä susta tuntuu!!!!
Omalla pojallani todettin 1,5 vuotiaana d. Nyt sairautta takana vuosi ja juuri oltiin TAAS viikko osastolla, kun pienen sokereita ei meinaa saaha kuriin. Aina liian korkeet tai matalat. Ja tiedän tunteen että d on kuin vankila. Ainasta kellon ja ruoka aikojen perässä juoksemista...
jos haluat vertaistukea ja ajatustenvaihoa, laita meiliosoitetta...
Mutta teillä asia vielä tosi tuore! Anna itsellesi aikaa sopeutua, kiukutella ja itkeä. Pyydä aktiivisesti lähi ihmisiä opettelemaan d:n hoito jotta saat itsekin huilia!!!
Minä ikäinen muuten tyttäresi on? Oletko käynyt diabetesliiton keskustelusivuilla?
Tyttäreni on 13 vuotta ja juuri opettelemassa irtiottoa iskästä ja äiskästä, siis varhaisteini-iässä. Tuntuu, että tämä romuttaa paitsi hänen kasvamisensa, myös koko perheemme mahdollisuuden elää onnellista elämää.
Vaikea ikä sairastua, mutta uskon että tyttäresi kyllä sopeutuu, niinkuin te vanhemmatkin.
Anna surun tulla, mutta jatka elämää. yritä välittää tyttärellesi positiivista asennetta elämää kohtaan. kaikilla meillä on omat taakkamme, niiden kanssa oppii kylä tulemaan toimeen ja ajan kanssa kaikesta löytyy hyviäkin puolia, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. =)
Aurinkoa ja toivoa syksyynne!!!
""""myös koko perheemme mahdollisuuden elää onnellista elämää""""
Sitä voi kuka tahansa milloin tahansa saada jonkin geeniperimäsairauden tai vaikka kuolla jo huomispäivänä.
Turha nyt yhdestä diabeteksesta noin kauheaa äläkkää nostaa.
Insuliinin ja muiden diabeteshoitoon tarvittavien lääkkeiden ja tarvikkeiden tuottaminen on miljardibisnestä. Yksin Suomen terveydenhuollon budjetista yli 15% kuluu diabeetikkojen hoitamiseen.
Jos joku oikeasti keksisi parannuksen tuohon tautiin, hänet maksettaisiin hyvin pian hiljaiseksi.
Tiedän lähipiirissäni kaksi diabetestapausta, joissa verensokerin heittelyt on saatu kuriin homeopaattisella tukihoidolla, siis insuliinin ohella.
on letaali sairaus. Nykylääketiede ei tunne sille parannuskeinoa. Sairautta pitkittäviä hoitoja on toki. Esim. insuliinikorvaushoito.
...on letaali tila.
Joitakin vuosia sitten yksi kuhne-hoitaja tappoi diabetesta sairastavan lapsen. Diabeteksen kanssa ei kannatta leikkiä luontaishoidilla, voipi mennä henki.
Taidat olla niitä salaliittoteoreetikkoja, joiden todellisuudentaju on häiriintynyt. Jos joku keksii parannuksen diabetekseen, hän saa Nobelin palkinnon.
Olet taas joku teinipelle.
Suomen budjetti ovat me työtä tekevät veronmaksajat.
Ja lääkkeet ostetaan ulkomailta.
Taatusti tämäkin sairaus parannettaisiin, jos se olisi mahdollista ja nekin rahat voitaisiin laittaa johonkin muuhun.
Rahareikiä riittää ja sairauksia.
homeopatia ei ole edes luontaishoitoa vaan täysin tietämättömyyteen ja taikauskoisuuteen perustuvaa huuhaata!
Todellisissa tieteellisissä kaksoissokkotutkimuksissa homeopatian ei ole todettu parantavan sen paremmin kuin plasebokaan. Kalkkitabletit tms. auttavat siis yhtä hyvin - tai kipeään kohtaan puhaltaminen!
yksi tietämätön, joka ei tiedä mitään diabeteksesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta.
1-tyypin diabeteksen syitä ja sen ehkäisyä tutkitaan useissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ympäri maailmaa ja nyt jo tehdään käytännön kokeita mm. solusiirroista.
Ihmettelen vaan mikä teitä oikeastaan vaivaa, kun ei mikään hyödyllinen tieto mene perille. Kyllähän te kinaatte täällä paljon, muttei juuri mitään hyödyllistä irtoa siitä.
Lähetin jo kauan sitten aika kunnon pläjäyksen Marshallin protokollasta tähän ryhmään, joka hiljensi kaikki (en tiedä menikö tieto muuten vain yli hilseen, vai mitä?)
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000001580&posting=22000000034573200
Siis parannuskeino diabetekselle jo löytyy, enkä usko että kehittäjä saa siitä Nobelin, ainakaan näillä näkymin:
Sattumoisin, tein juuri käännöksen eräästä tekstistä, jossa henkilö oli parantunut mm. diabetes II:sta, ja siitä selviää monia hyödyllisiä asioita, joita kannattaa panna korvan taakse.
alkuperäinen teksti on luettavissa: http://bacteriality.com/2008/06/19/interview22/
ja käännöksen relevantit osat:
"Sitten tajusin miten vähän vaati ylittää sietokynnykseni. Olin niin sairas että kevyetkin rasitukset tekivät oireeni sietämättömäksi. Mikä tahansa näytti laittavan minut vaaraan. Sinä ajankohtana minulle diagnosoitiin diabetes. Minua pyörrytti ja olin erityisen väsynyt. Monet asiat elimistössä näyttivät pettävän. Sain retinopatian, jossa silmät vuotavat nestettä, ja aiheuttavat sokeuden, jos sairautta ei hallita. Toinen silmistäni meni sen vuoksi sokeaksi. Kolesteroli- ja triglyseridiarvot olivat hyvin korkeita, ja PSA myöskin, joka mittaa eturauhasen toimintaa."
"Mikä oli hoitovasteesi?
Kesti kuusi kuukautta päästä vaihe 1:n läpi. Olin surkeassa kunnossa koko ajan, mutta yritin työskennellä ensimmäiset kolme-neljä kuukautta. Se ei mennyt hyvin, joten yhdistin loman ja vapaat ja otin viimeiset kaksi kuukautta vapaata vuonna 2004. Vietin koko ajan sohvalla. Kun nostin minosykliinin annosta 50 mg:aan, vapisin muutaman tunnin joka toinen päivä reaktiosta bakteerikuolemiin. Mutta jatkoin eteenpäin, koska ajattelin että jos pääsisin vaihe 1:n läpi, muut vaiheet olisivat helpompia.
Tämä oli osittain totta. Tunsin oloni parammaksi vaihe 2:ssa, mutta minun tarvitsi vielä ottaa muutaman päivän vapaata, ja en ollut yhtä tuottelias. Onnistuin puhumaan itselleni muutaman kuukauden sairausloman, mikä antoi minulle mahdollisuuden levätä enemmän ja hallita immuunijärjestelmän aiheuttamia oireita. Yksi vaihe 3:n antibiooteista aiheutti paljon oireita, erityisesti aivoissa. Mutta olin tietoinen että tapoin patogeeneja jotka tekivät minut sairaaksi, ja jokaisen vuoden hoidon jälkeen bakteerikuolemien aiheuttamat oireet vähenivät, erityisesti kolmannen vuoden jälkeen.
Yksi vaihe 3:n antibiooteista sai masennuksen tulemaan takaisin. Olin myös ollut lääkärillä aiemmin masennuksen vuoksi kun minulla oli kuumetta, mutta luulin että masennukseni johtui vain siitä että jouduin kestämään sairauttani. Mutta nyt tajuan että ainakin osittain masennukseni johtui bakteereista, koska masennus tuli takaisin bakteerikuolemien yhteydessä. Kun olin MP:llä, kesti kauan ennen kun pääsin eroon vaikeudestani tekemään päätöksiä. Joskus heräsin ja tunsin itseni vainoharhaiseksi. Nyt ne oireet ovat poissa. Minun ei tarvitse ottaa Valiumia enää (käytin sitä hallitakseni mielenterveydellisiä oireitani).
Miltä sinusta nyt tuntuu?
Olen täysin parantunut diabeteksestä. Minulla oli mittari jonka avulla mittasin verensokeria, ja annoin sen veljelleni. Minulla ei myöskään ole enää retinopatiaa, vaikka joitain pysyviä vaurioita silmiin jäi. Verensokerini ovat normaalit, ja minulla ei ole ongelmia hiilihydraattien kanssa. Ei ole enää mitään huimaava oloa. Itse asiassa en pidä enää sokerista. Jos syön liikaa sokeria se maistuu hyvin makealta.
Minulla ei ole mitään kuumetta enää. Ärtynyt paksusuoleni on hyvin pitkälti parantunut, ja tunnen enää satunnaisia oireita suolistossa kun otan vaihe 3:n antibiootteja. En ole ottanut sarkoidoosikoetta, mutta tulehdusmarkkerit ovat tulleet takaisin normaalille lukemille.Samoin lasko on alentunut, ja IGG tasot ovat tulleet ylöspäin.
Mikä oli vaikein osa Marshallin protokollasta?
Oli hyvin vaikeata kerätä tahdonvoimaa pyytääkseni lääkäriltä Marshallin protokolla hoitoa, aikana jolloin olin niin lyöty sekä oireiden että lääkärien vuoksi. Minun oli mentävä kaikkien neuvoja vastaan, ja sanoa "en välitä siitä mitä ajattelette, tiedän että minun on tehtävä näin". Kuitenkin, kun olin MP:lla, oli jaksoja jolloin oli vaikeita immuunijärjestelmän reaktiota, mutta totesin että hoito toimii. Se oli siis sitä aikaa jolloin olin niin pohjassa elämässäni, mutta kuitenkin minun oli astuttava ylös saamaan lääkäri määräämään MP hoidossa tarvittavat lääkkeet - se oli vaikeinta.
Toiseksi vaikein osuus hoidossa oli kun bakteerikuolemat olivat jatkuvia. Kun menin sellaisten jaksojen läpi, oli joskus vaikeaa olla panikoimatta, ja ihmiset ympärilläni sattoivat myös panikoida nähtyään minut tässä tilassa. Vakuuttaakseni minut ja heidät siitä että tein asiat oikein olisi ollut mahdotonta ilman foorumin moderaattoreita marshallprotocol.comissa."
Ei kannata lukea edes loppuun edellistä viestiä. Jo ensimmäisen linkin takaa löytyvä lista protokollalla parannettavista sairauksista kertoi kaiken oleellisen tästä tapauksesta...
Sinun ei kannata täällä valittaa asiasta. Nimittäin minä en noita juttuja keksinyt omasta päästäni, kaikki voivat itse tarkistaa asiat englanninkielisistä lähteistä. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin niin saamattomia ja kädettömiä, että ajattelin josko käännöstyöllä saisi tiedon perille, kun minusta tuntuu että tämä on tärkeä hoitomuoto.
Voit kyllä kommentoida alkuperäisiä tekstejä esim. kommentointi lomakkeella, esim. tämän jutun jälkeen:
http://bacteriality.com/2008/06/19/interview22/
Minä ja ehkä muutkin jäämme mielenkiinnolla odottelemaan perustelujasi, miksi hoito ei toimi, ja miksi sinä olet oikeassa siinä. Edellisestä vastauksestasi ei jälleen selvinnyt yhtään mitään hyödyllistä, kuten tavallista on.
http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/
"Toisten käyttäjien loukkaaminen, solvaaminen ja herjaaminen on myös kielletty. Viesti, joka sisältää tällaista sisältöä, poistetaan."
Sinun herjaava viestisi voidaan siis poistaa.
Kyseessä on siis ulkomaalainen mielipuoli. No, eihän se asiaa mihinkään muuta, enkä siis aio tuhlata aikaani esittämällä perusteluja mielipuolisiin teksteihin.
Valitettavaa tietysti, että lapsesi on sairas. Omakin kohta 2-vuotiaani on sairas. Hänellä ei ole diabetesta, mutta loppuelämän lääkehoitoa vaativa tauti kuitenkin.
En kuitenkaan ajattele, että lapseni sairaus on minulle tai perheellemme vankila. Se vaatii tietysti huomiota ja menneet pari vuotta ovat olleet rankkoja kotona tehtävien dialyysihoitojen vuoksi, mutta kyllä sairaus on paljon antanutkin. Katson elämää nykyään paljon rennommin ja huomaan onnenhetkiä pienissäkin asioissa.
Eikä minulla ole epäilyksiä, etteikö lapseni voisi viettää melko normaalia elämää! Elämää, joka ei paljoakaan poikkea "normaalin" lapsen elämästä. Lapsemme on meille todella rakas ja tulemme tarjoamaan hänelle kaiken mahdollisen tuen. Lääketieteeseen ja Suomen tarjoamaan laadukkaaseen hoitoon luotamme myös.
Jos vanhempi ahdistuu ja masentuu ja heittää toivonsa nautinnollisesta elämästä, saattaa tulevaisuus vaikuttaakin kovin ankealta ja itsensätoteuttavan profetian tapaan toteuttaa synkkyytensä.
Älä masennu! Elämässä nyt vain on välillä vastoinkäymisiä. Varmaankin ajan kuluttua diagnoosista huomaat itsekin, ettei elämää niin kurjaa olekaan. Vertaistukea tarvitsisit kovasti. Kun tapaat samaa diagnoosia kantavia lapsia ja heidän vanhempiaan, tulet huomaamaan, ettei tarvitse murehtia niin paljon. Itsekin olen hyötynyt vertaistuesta.
"Lääketieteeseen ja Suomen tarjoamaan laadukkaaseen hoitoon luotamme myös."
Tuo on kyllä virhe, mutta kukin tekee tietysti omat päätöksensä.
Tottakai pitää osata itsekin hoitaa! Kyllä kuka tahansa oppii, jos vain haluaa!
Vakavammissa pitkäaikaissairauksissa on kyllä upeaa, jos saa hoitaa itse. Vaihtoehto on kuitenkin itsehoidolle sairaalahoito. Mielestäni pitkäaikainen sairaalahoito ei ole kovin antoisaa elämää.
Lastaan kotona hoitava saa mahdollisuuden tarjota lapselle normaalin kasvuympäristön ja rakkaiden läsnäolon. Jos siinä vertailussa muodostuu piikkien antaminen ylivoimaisen hankalaksi elämää rajoittavaksi tekijäksi niin voi voi!
Ei ole tarkoitus kasvattaa tai väheksyä kanssakirjoittajien mielipahaa, mutta kannattaisi aina miettiä vaihtoehtoja ennen kuin purnaa. Kekskustelupalstoille itkemisessä on myös aina se varma mahdollisuus, että jollakulla lukijalla on vaikeampi tilanne. Siksi en minäkääm marise, kuinka vaikeaa on, koska jossain jollain äidillä on paljon suurempi todellinen huoli pienestään.
Siis...Kyllä luotan lääketieteeseen ja saamaamme hoitoon. Olen kovin onnellinen, että asun maassa, jossa yhteiskunta huolehtii lapseni todella kalliista hoidoista.
Ei se ole mikään vankila. Elämääkin se rajoittaa loppujen lopuksi hyvin vähän ja antaa hyvän syyn noudattaa hyviä ja terveellisiä elintapoja.
Nyt jo aikuistuneet diabeetikkotyttäreni eivät missään vaiheessa ole pitäneet sitä vankilana, vaan pikemminkin oma ominaisuutenaan.
Käytännössä tyttäreni ovat monia ikäisiään terveempiä kohtuutta suosivan elämäntapansa kanssa (ei liikaa sokeria, ei liikaa huonoja hiilareita, kohtuudella vain hyviä rasvoja, paljon liikuntaa...).
Onko perheesi pizzan, sipsien, hamppareiden yms. mussuttajia ja limun litkijöitä, kun noin asennoidut?
sairastavat PARANTUIVAT syötyään kuukauden ajan vain tuoreita vihanneksia. Ne, jotka pitäytyivät uudessa dieetissään, pysyivät terveineä, sekaravintoon vaihtaneet saivat diabeteksen takaisin. Kannattaa ainakin kokeilla, eikö?
2-tyypin eli aikuisiän diabetekseen saattavatkin ruokavaliomuutokset tuoda apua/parannusta, mutta älkää nyt viittikö herätellä toiveita lapsuusajan eli 1-tyypin diabeteksen hoidon parantumisesta kasviksilla. Se ei mene niin.
olen 14-vuotias tyttö ja sairastuin diabetekseen vuosi sitten. en ole vieläkään kokonaan hyväksynyt ''sairautta'', mutta sen kanssa on vaan pakko elää ja olla!
en tykkää pistellä itseäni aina kuin jotakin syön, mutta se on pakko. haluaisin elää niinkuin muutkin lapset jotka ei sairasta diabetestä.