Palkkaan ihmisiä erilaisiin tehtäviin lähinnä tekniselle alalle ja markkinointi tehtäviin. Kannattaa miettiä huolellisesti tatuoimisen ottamista. Juuri pari viikkoa sitten oli sellainen tapaus jossa eräs henkilö haki töihin kaikinpuolin asiallisin paperein ja taustoin. Asiakas vain ilmoitti, että tatuoitua henkilöä ei voida palkata. Emme palkanneet henkilöä jolla oli tatuointi. Kyseinen tyyppi oli papereiden perustella ja persoonana noin muuten ihan OK! Tehtävä oli myynti- ja markkinointitehtävä suuryrityksille. Tapaus ei ole ainutkertainen, koska aikaisemminkin henkilö on menettänyt mahdollisuutensa näkyvän tatuoinnin johdosta, vaikka muutoin olisi ollut ihan ok.
Kannattaa miettiä nuoret
henkilöstökonsultti
141319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitäs jos tatuointi ei ole näkyvässä paikassa. Vaan esim reidessä, alaselässä, kyljessä tms. ? Eihän tämän kuuluisi vaikuttaa.
Kyllä, tarinassa on selkeä opetus: kasvoja, kaulaa tai käsiä ranteiden alapuolelta ei kannata tatuoida niin kauan kuin joutuu hakemaan töitä joissa ulkonäkö on pätevyyttä tärkeämpi (tältä suurelta osin välttyneenä tunnen päivittäistä kiitollisuutta).
Aloittajan varoitus on ylipäätään mielenkiintoinen, sillä tietääkseni kaulan, kämmenselän ja kasvoalueen tatuoinnit eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Jos tatuoinnit taas sijaitsevat jossain muussa osassa kehoa, on perusteltua kysyä onko työpaikka evätty hakijalta tatuointien vai pukeutumiskyvyttömyyden perusteella.
Saattaa tietysti olla, että olen tarpeettoman jäykkä ja vanhanaikainen, mutta käsitykseni mukaan lyhythihaiset paidat kuuluvat pääasiassa vapaa-aikaan. Työhaastattelussa pukeutumisen tulee olla konservatiivista ja huoliteltua. Jos tämä ehto täyttyy, voidaan perustellusti ihmetellä miten haastattelija on saanut tiedon hakijan mahdollisista tatuoinneista.
Toisaalta nykyajan nuorekkaassa kulttuurissa (joka tosin itsessäni herättää lähinnä mielleyhtymiä omanarvontunteen puuttumisesta) edes parin päivän ajamaton parransänki yhdistettynä räikeänvärisiin shortseihin ei näemmä suoranaisesti estä työnsaantia. Omien käsitysteni valossa jättäisin kuitenkin armotta syrjään hakijat, joiden tilannetaju ei riitä oikeanlaiseen julkiseen esiintymiseen, jonka olennainen osa kohteliaan ja kunnioittavan käytöksen ohella on siisti ja asianmukainen pukeutuminen.Tulee väistämättä mieleen, että aloittajan kuvaamassa tapauksessa on ollut kyse jostakin samansuuntaisesta.
Hmm, eräillä teityillä aloilla vielä kymmenen vuotta sitten eivät tohtoria alemman koulutuksen ommanneet eivät saaneet pitkähihaisia takkeja työssään käyttääkään, vaan lyhyt hihaiseen piti pukeutua!Että en sitten tiiä.. Ehkä toi oli vaan sun oma mielipide..
Jo pidempään tätä palstaa silmäilleenä olen huomannut, että aina välillä tänne tippuu provo, jossa varoitetaan tatuointien negatiivisesta vaikutuksesta työpaikan saantiin. Seurauksena ketjuun tippuu viestejä joissa vakuutellaan, että "minulla on tatuointi, mutta olen silti töissä!"
Ketjun avaaja saattaa toki olla henkilöstökonsultti, mutta hänen kannattaisi ehkä opetella kirjoittamaan, ennen kuin alkaa jakaa kalliita neuvojaan rekisteröimättömän nimimerkin takaa anonyymillä keskustelupalstalla.
Kielioppia:
Väärin: markkinointi tehtäviin
Oikein: markkinointitehtäviin
Väärin: tatuoimisen ottamista
Oikein: tatuoinnin ottamista
Väärin: perustella
Oikein: perusteella
Myös pilkkusäännöissä olisi kertaamisen tarvetta. En myöskään usko, että henkilöstökonsultit käyttävät (tatuoiduistakaan) asiakkaistaan termiä "tyyppi".
OK!
Ehkä kyseinen "henkilöstökonsultti" on katkeroitunut otettuaan nuorena hakaristi-tatuoinnin otsaan...
Näin sitä menee parempikin trollausketju piloille kun asioista ryhdytään puhumaan niiden oikeilla nimillä. Et kai kuvittele, että normaalit keskustelun ohjenuorat pätevät täällä?
Olisi ollut niin hauskaa nähdä miten tämäkin mitätön ketju riistäytyy herjaamiseksi ja hämmentyneiksi huudahduksiksi muutamassa päivässä, mutta..
Joka tapauksessa olen samaa mieltä.
En tee sitä toiste. En vain voinut vastustaa kiusausta. Ylemmyydentunteen saavuttaminen näillä palstoilla kun on niin helppoa.
Mutta älä huolestu. Näitä ketjuja tulee kyllä taas.
Omat kuvani ovat selässä, olkavarressa ja sääressä. Meidän alallamme käytetään suojalaseja, kumihanskoja ja valkotakkia. Tuossa univormussa tatuoinnit eivät näy, elleivät ole keskellä otsaa. Selkääni en nykyään esittele kuin aviomiehelleni, napapaitaikä on ohitse.
Mieheni on esimiesasemassa, eikä hän ole koskaan palkannut ihmisiä ulkonäkö- vaan pätevyysperusteilla.
jos oletetaan että, teille tulisi kaksi henkilöa hakemaan samaa työpaikkaa, toisella tatuointeja, toisella ei. entä jos tatuoitu henkilö olisi selvästi pätevämpi työhön kuin tatuoimaton? Eikö koulutuksen, työkokemusksen tai muun vastaavan tulisi painaa enemmän kuin sen miltä henkilö näyttää? eikö olisi yrityksenkin kannalta edullisempaa palkata pätevöitynyttä henkilökuntaa kuin palkata väki ulkoisen olemuksen perusteella..tatuoinnit eivät alenna työkykyä.
pohja pois koko viestiltä..
..eikä ole..asiaaa vaan..
Kieltämättä monissa konservatiivisissa tehtävissä tatskat voivat vaikeuttaa tehtävien hoitoa. Yksi ammattiryhmä joka tulee mieleeni on kansainvälinen kauppa tai sellaiset tehtävät joissa tarvitaan esiintymistä. Usein naiset käyttävät tilaisuuksissa mm. olkapäät paljastavia asuja tms. joissa tatskat saattavat näkyä. Olen myös kuullut, että tatska olisi ollut este palkkaamiselle eräässä tapauksessa.
...kansainvälisen kaupan alalla naisen on välttämätöntä pukeutua olkapäät paljastavaan asuun?
Itse työskentelen kansainvälistä kauppaa harjoittavassa yrityksessä, edustustehtävissä ja paljon asiakkaiden parissa. Olen selvinnyt oikein hyvin kaikista vastaan tulleista tilaisuuksista niin, ettei kenelläkään yritykseni edustajista tai asiakkaista ole tatuoinneistani aavistustakaan.
Yleisesti naisten bisnespukeutumisessa sääntönä on se, että paita (tai jakku) on pitkähihainen ja samoin housut täyspitkät. Jos käyttää hametta, niin sukkahousujen kanssa, eikä ikinä paljain säärin. Hametta ei myöskään ole pakko käyttää. Juhlallisissa edustustilaisuuksissa ei ole mikään pakko esiintyä hihattomissa iltapuvuissa, vaan pitkähihainen iltapuku on aivan yhtä hyvä ratkaisu. Useimmiten illallisilla tai lounailla pukeutumiskoodi ei edes ole iltapuku, vaan esimerkiksi jakkupuku on tilaisuuteen sopivampi.
Täytyy sanoa, että itse en ala yhdenkään työnantajan edessä nöyristelemään, tai ennen tatuoinnin ottamista miettimään kuinka se saattaa vaikuttaa työelämässä. Ärsyttää ajatuskin ulkonäkökysymyksistä työnhaussa.
Luulen kuitenkin, että asenteet tulevat muuttumaan, ja pakkokin. Sen verran on leimattua ja lävistettyä ihmistä liikkeellä, että ei tulevaisuudessa saada enää korkeisiin asemiin ketään, jos ihoa ja tukkamallia aletaan mulkkaamaan.
Maailma elää jatkuvassa liikkeessä, pää pois perseestä ja hieman ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta kehiin. Liike on yhtä kuin kehitys, ja paikalleen jääminen on lähinnä taantumusta.