missä tulee rakkauden raja vastaan....?

pitämään siitä mitä sanon, mutta minun on pakko sanoa koska olen juuri se kokenut henkilö mitä kaipasit.

En kiertele, vaan sanon niinkuin asia on.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko otat eron tai sitten otat itsellesi vaimosi luvalla rakastajattaren.

Ellei vaimo anna lupaa, niin sinulle jää pelkästään yksi vaihtoehto, eli otat eron.

Tuo on rankkaa, mutta perustelut tulevat sitten tässä.

Tosi on ettei puhuminen aina auta. Eikä auta huomioiminenkaan, eikä muutkaan sellaiset kikkailut. Kyllä normaali mies yleensä tietää noista vinkeistä että missä vika on.

Jos miehen ongelma on se ettei hän itse pidä itsestään huolta tai muutoin on itsekäs paska, niin silloin puhuminen voi auttaa, jos mieskin suostuu kuuntelemaan, eikä vain itse puhumaan.

Sinulla on kuitenkin sellainen vika mitä et voi omilla toimillasi korjata mitenkään. Kirjoititkin jo sen: "neitonen vaan nätisti väistelee aihetta ja kertoo että seksi ei oo hänelle ollu ikinään hirveen tärkeetä. edellinen suhteensa päättyi juuri siihen."

Vaimosi ja sinun halut eivät kohtaa, eikä sitä tilannetta saa muutettua mitenkään. Siihen ei ole lääkitystä ja jos vaimosi on sitä mieltä että kaikki on hänen mielestään hyvin, niin sinulle ei jää vaihtoehtoja.

Kuitenkin, kerroit että vaimosi välttelee aihetta. Se kertoo siitä että vaimosi pelkää tulevaa koska hänelle on varmasti käynyt ihan samalla tavalla aikaisemminkin. Valitettavasti, kun hän pelkää seurassasi ja siitä syystä välttelee aihetta, se kertoo siitä että hänkin on teidän tilanteessa onneton.

Ei teillä ole puutetta rakkaudesta, mutta, rakkaudellakin on raja. Sinä ja vaimosi voitte rakastaa toisianne ystävinä, mutta parisuhteen rakkaus on aivan jotain muuta.

Parisuhteen rakkaudessa ei kuulu olla pelkoa toista kohtaan, ei alistumista, eikä mitään valta-asetelmaa. Kummankin päätöksiä täytyy kunnioittaa ja jo ihan lastenkin takia.

Vaikka mies olisi "perheen pää", niin sen täytyy perustua sille että tietyistä asioista päättää sitten vaimo.

Teillä tämä tilanne on kääntynyt päälaelleen. Vaimosi pitää sinua vallassaan seksillä jota hän antaa silloin tällöin kyllästyttyään valitukseesi ja vaatimuksiisi.

Vaimosi taas pelkää sitä että sinä jätät hänet, jolloin hän hoitaa sen velvollisuutena, eikä haluna sinua kohtaan.

Sinä taas hallitset häntä uhalla, eli juuri tuolla edellä kuvaamallani pelolla minkä saat vaimossasi aikaan.

Teillä on nyt käynnissä valtataistelu jossa pelissä on teidän parisuhteenne.

Jomman kumman teistä täytyy uhrautua ja alistua, jolloin toinen pääsee pälkähästä.

Mutta kuten ymmärrät, ei tuollainen tilanne kuulu millään tavalla parisuhteeseen. Parisuhteessa ei uhrauduta, vaan siinä tehdään töitä yhteiseksi hyväksi. Uhrautuminen on aivan eri asia kuin töiden tekeminen toisen hyväksi, eli tässä tapauksessa teidän parisuhteen hyväksi.

Jos te kumpikin oikein haluatte pelastaa liittonne, niin se vaatii teiltä valtavasti töitä. Se ei toimi jos sinä annat täyden panoksen ja vaimosi antaa jälleen pelkästä velvollisuuden tunteesta osan panoksestaan. Vaimosi täytyy haluta saada muutos tähän tilanteeseen!

Haluan nyt tehdä tämän sinulle täysin selväksi, että sinä et voi vaatia vaimoasi uhrautumaan tämän asian eteen. Jos vaimosi ei siihen kykene, eikä hän löydä mistään halua rakastelulle, sinä et voi väittää että hän haluaisi sitä, jos hän suostuu esimerkiksi seksiin kerran viikossa. Mikään tuollainen sopimus ei paranna tilannetta, vaan tilanteen parantamiseksi täytyy tehdä työtä, tai muutoin vähän ajan kuluttua tilanne on palautunut täysin ennalleen.

Jos teette sopimuksen että seksiä tulee kerran viikossa, hän varmasti suostuu siihen, mutta hän suostuu siihen vain siksi että se pelastaa teidän avioliiton ja lapset. Hän ei suostu siihen että hän kiihottuisi sinusta ja kävisi kuumana sinua kohtaan. Ymmärrätkö tämän eron mitä tässä yritän selittää?

Te kumpikaan ette saa missään tapauksessa uhrautua. Jos te päätätte tehdä töitä tämän asian eteen, teidän kummankin tulee haluta sitä ehdottomasti ja ymmärtää se että se tulee muuttamaan teidän elämäntapaanne täydellisesti.

Avioliiton pelastaminen ei ole mikään syy vaan syy täytyy löytyä itsestä, ei toisesta!

Vasta silloin teille voi tulla onnellinen avioliitto, eikä sellainen avioliitto jossa te näyttelette onnea ulkopuolisille.

Sanon tämän nyt miehenä sinulle, enkä sano tätä siksi että toivoisin teille eroa, vaan siksi että teistä tulisi oikeasti onnellisia elämänne loppuun asti.

Et halua ottaa eroa lasten vuoksi ja ymmärrän sen täysin. Mutta lapset ovat sellaisia ihmisiä jotka kasvavat teidän vaikutuksen alla ja teiltä he saavat mallin ja eväät elämälleen. Lapset ovat myös mestareita aistimaan tunteita, vaikka mitään sanoja ei olisikaan. Lapsille se on sisäänrakennettuna juuri selviytymisen parantamiseksi! He tietävät mitä te käytte läpi ja mitä te tunnette vaikka heillä ei olisikaan siihen sanoja. Älkää valehdelko sentään omille lapsillenne olevanne onnellisia, kun te ette selvästikään ole, ei kumpikaan teistä.

Sinä et ole missään tapauksessa onnellinen koska kirjoitit jo tänne!

Et sinä tee väärin ottaessasi eron ja etsiessäsi mahdollisesti uutta onnea uudesta ihmisestä jonka kanssa sinulla on hyvä olla.

Sinä olet kuitenkin isä lapsillesi elämäsi loppuun asti, et sinä sitä ota heiltä pois vaikka teille tulisikin ero vaimosi kanssa.

Myös vaimosi täytyy ymmärtää tämä asia.

Eronne tulee sattumaan valtavasti teihin kumpaankin. Se tapahtuu joko nyt, tai sitten myöhemmin, mutta kyse ei ole siitä että jos se tapahtuu, vaan kyse on siitä milloin se tapahtuu.

Olet ottanut ensimmäisen eroaskeleen kirjoittamalle tänne julkisesti tilanteestasi ja pyytäen neuvoja ja tukea.

Ajattele tätä tilannetta rationaalisesti ja kylmän rauhallisesti.

Eron jälkeen sinulla on kolme vaihtoehtoa.

-Sinä löydät uuden kumppanin itsellesi, rakastut ja nautit elämästäsi uuden ihanan kumppanisi kanssa elämänne lopppuun asti.

-Sinä elät uutta nautinnollista elämää, vapaana rakastelemaan kenen kanssa tahansa, valmiina kokeilemaan erilaisia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Omaa rakasta et löydä, mutta sinä tiedät että mahdollisuuksia sinulla on ainakin ollut ja olet niitä käyttänyt. Sinä voit elämäsi ehtoopuolella sanoa itsellesi että ainakin sinä yritit.

-Tai, sitten sinä jäät tilanteeseesi. Uhraudut ja kiellät omat himosi ja halusi ja seksuaalisuutesi ja elät puolityhjää elämää, jonka ainoana ilon ja onnen aiheena on lapsesi. Vaimosi ei voi sinulle onnea enää tuottaa, koska sinä tulet huomaamaan sen että hän on pettänyt ja loukannut sinua antamalla sinun purkauta häneen pelkästä velvollisuudesta, eikä halusta niinkuin sinä toivoisit. Elämäsi ehtoopuolella ajattelet joka ainoa päivä että "mitä jos olisin yrittänyt, miksi en uskaltanut"...

Vaikka nyt sanon rankasti, niin sanon sen silti, silloin vaimosi ei ole ainoastaan pettänyt ja loukannut sinua näyttelemällä että nauttisi rakastelusta sinun kanssasi, vaan hän on myös murtanut sinun omanarvontunteesi ja istuttanut sisääsi itsesyytökset ja pelot.



Ei sinun vaimosikaan halua miestä joka ei arvosta häntä ja joka vonkaa seksiä koko ajan. Hän haluaa miehen jonka kanssa halut kohtaavat ja jonka kanssa hänen ei tarvitse pelätä tai väistellä mitään keskustelunaiheita!

Vaimosi pitää sinua varmasti hienona miehenä ja mahtavana isänä, mutta samaan aikaan hän toivoo että muuttuisit joksikin sellaiseksi mitä et ole, että tukahduttaisit seksuaalisen puolesi täysin.

Hän ei sitä pysty tekemään ja se tekee hänet onnettomaksi. Hän ei ole saanut unelmiensa miestä, vaan miehen joka haluaa häneltä jotakin sellaista mihin hän ei halua ryhtyä.

Eronne jälkeen myös hänellä on nuo kolme edellä mainitsemaani mahdollisuutta.

Käytännön ongelmat pystyy aina hoitamaan ja sumplimaan, mutta seksuaalisuus on sellainen jota ei voi muuttaa itsessään eikä toisessa millään konstilla.

Onnellisessa parisuhteessa ei ole kyse siitä kuinka paljon sitä seksiä on, vaan kyse on siitä että onko parin halut täysin yksi yhteen yhteensopivat.

Teidän on pakko keskustella tästä asiasta. Ei siitä että harrastaisitteko seksiä tai miksei seksiä harrasteta, vaan teidän parisuhteestanne ja teidän on keskusteltava siitä vakavasti.

Keinoja kyllä löytyy, mutta se vaatii valtavasti työtä ja ellei siihen usko kykenevänsä, niin mahdollisuuksia ei enää ole. Se täytyy teidän kummankin käsittää ja sisäistää.

Siitä syystä tämän asian kanssa ei voi lähteä pelkästään kokeilemaan, tai jättää tätä asiaa puolitiehen, tai antaa toisen tehdä työt kun itse vain katsoo vierestä. Se joko käydään läpi yhdessä ja voitetaan, tai sitten tulee ero. Mitään muita mahdollisuuksia ei tämän asian kanssa ole.

Seksileikit ja niistä riitelemisen saatte nyt unohtaa, sillä teillä on tässä parisuhde kyseessä.


Palaan vielä lapsiinne. Ajatelkaa vaimonne kanssa että onko lapsillanne hyvä olla isä ja äiti. Entä onneton isä ja onneton äiti? Entä onnellinen isä ja onnellinen äiti?

Jos te jäätte parisuhteeseen, lapsillanne on silloin isä ja äiti, mutta olette onnettomia ja olette siitä syystä yksin, eli henkisesti erossa.

Fyysisesti voitte olla lapsillenne saatavilla, mutta henkinen ero ja onnettomuus paistaa teistä lapsillenne.

Jos te eroatte, niin fyysisesti voitte olla kaukana toisistanne, mutta jos ja kun löydätte uudet puolisot itsellenne joiden kanssa olette onnellisia, lapsillannekin tulee olemaan paremmat ajat. Teidän ei ole mikään pakko eronne jälkeen olla riidoissa. Riitanne ovat alkuun itsekkyyttä ja ahdistusta ja kylmyyttä ja epätoivoa tulevaisuudesta joka lopultakin purkautuu. Antakaa sen vain tulla ja olkaa lopultakin toisillenne rehellisiä. Mikään pakko ei ole lautasia heitellä pitkin seiniä, mutta asiat voi puhua halki ja kertoa toiselle mitä mieltä oikeasti on. Sen jälkeen te voitte sopia että ette palaa yhteen, mutta että kunnioitatte toisianne ihmisinä ja kunnioitatte toistenne päätöksiä lastenne suhteen.

Sen jälkeiset riidat ovat pelkkää itsekkyyttä ja pikkusieluisuutta. Olette jo aikuisia ihmisiä, joten pitäkää huoli siitä että riitelette pelkästään asiasta, ettekä ala hyökkäämään toistenne kimmppuun. Eronne tulee sattumaan noin kahden vuoden ajan, mutta kaksi vuotta on lyhyt aika siitä mitä loppuelämänne tulisi kestämään.

Älkää unohtako lapsia vaan osoittakaa heille se että te teette asianne kerralla selväksi ja että te ette missään tapauksessa ole jättämässä heitä sivuun teidän elämästänne. Tilanne vain muuttuu ja se ottaa oman aikansa jolloin teidän kaikkien pitää sopeutua uuteen tilanteeseen, ei ainoastaan lapsien.

Arvaa kummasta vaimosi luopuu mieluummin...

Ja sinä luulet, että on lasten onni elää tuollaisessa ilmapiirissä.