Voitko kumota tämän väitteen perustelemalla?
"kaikki ihmisten vuorovaikutus on eräänlaista peliä, jossa A pyrkii saamaan B: n ajattelemaan ja käyttäytymään hänen tarve- eli arvojärjestelmäänsä vastaavasti."
"kaikki ihmisten vuorovaikutus on eräänlaista peliä, jossa A pyrkii saamaan B: n ajattelemaan ja käyttäytymään hänen tarve- eli arvojärjestelmäänsä vastaavasti."
Vastaukset 9
Vanhimmat
"kaikki ihmisten vuorovaikutus on eräänlaista peliä, jossa A pyrkii saamaan B: n ajattelemaan ja käyttäytymään hänen tarve- eli arvojärjestelmäänsä vastaavasti."
Tulee mieleen tapaus jossa psykologi tutkii (täysin tutkimusmielessä) potilasta yrittäen selvittää tämän mielenkulkua kuitenkaan yrittämättä muuttaa sitä omien tai muidenkaan arvojärjestelmiin sopivaksi. Näin saa kerättyä arvokasta tutkimustietoa pyrkimättä muuttaa tutkitun käyttäytymistä.
Koska väitteessä oli "kaikki" niin väitteen kumoamiseksi riittää yksikin vastaesimerkki. En tiedä miten realistinen esimerkki on mutta muuta ei heti tullut mieleen.
Tai no lisäksi tulee mieleen ihmistyypit jotka eivät pyri muuttamaan toisen ajattelua vaan itse muuttumaan toisen arvojärjestelmän mukaan, ts. mielistelemään (vrt. Woody Allenin elokuva Kameleontti). Tässäkään tapauksessa toinen ei välttämättä pyri muuttamaan mielistelijää.
Itse jäin miettimään mutten saanut kielenpäälle mikä kumoaisi tuon, kiitos valaistamisesta.
Pyrimmeköhän me aina toimimaan tarpeidemme mukaisesti? Tai mitä tarve oikeastaan tarkoittaa ja miten se eroaa halusta?
Mutta eikö psykologi silloin kuitenkin pyri saamaan tutkittavan käyttäytymään tarpeidensa mukaisesti,
kun hän yrittää saada potilaan saada selvittämään hänelle mielenkulkuaan? Tämä on hankala.
"kaikki ihmisten vuorovaikutus on eräänlaista peliä, jossa A pyrkii saamaan B: n ajattelemaan ja käyttäytymään hänen tarve- eli arvojärjestelmäänsä vastaavasti."
Eli, tuossa on ensinnäkin yksi ongelma. Koska kun kaksi henkilöä keskustelevat niin molemmat ovat jo itseasiassa arvojärjestelmiään vastaavia. Arvojärjestelmä koostuu mm. havainnoista. Molemmat käyttäytyvät jo arvojärjestelmiään vastaavasti, inhimmillisesti joka perustuu kokemukseen. Sitten on eriasia pyrkiikö toinen henkilö saamaan toisen henkilön käyttäytymään hänen tarpeidensa mukaisesti, mutta tässä mennään jo manipuloinnin puolelle. Usein henkilö ei yritä mitenkään saada toisen käytöstä omien tarpeidensa mukaiseksi vaan hyväksyy sen sellaisenaan kuin se on. Mielestäni edes tämä ei ole tarve, vaan enemmänkin halua. Tarve liittyy tarvitsemiseen. Me teemme yleensä asioita joita meidän ei tarvitsisi, siksi että haluamme.
"maailma olisi tylsä paikka, jos kaikki olisivat kaltaisiani"
Entäpäs ne ihmiset joidem kanssa olen kyllä vuorovaikutussuhteessa -kaupan kassa, bussikuski, lentoemo jne.- mutta joiden mielipiteistä en välitä pätkääkään.
Kunhan työnsä hoitavat.
Teorian mukaan yrittäisit silloin saada kaupan kassan tekemään työnsä eli "käyttäytymään ja ajattelemaan tarpeitasi vastaavasti". Mutta eihän se näin mene. Emmehän me yritä muuttaa toisen käytöstä "tarpeita" vastaavasti, väärä sana tarve muutenkin, viittaa tarvitsemiseen. Paremmin sanottuna väite sanoo että yritämme saada muut ihmiset käyttäytymään ja ajattelemaan niinkuin haluamme. Mikä ei pidä paikkaansa koska mehän hyväksymme eriävät mielipiteet ja kun olemme suvaitsevaisia myös erilaisuus on hyve, saa tietysti samanlaisia ajatuksiakin olla. Kun siis hyväksyy toisen ihmisen käytöksen ja ajattelutavan, eihän silloin yritä muuttaa sitä miksikään. Puhumattakaan että se olisi mahdollista kun molemmilla on vapaa tahto. Ihminen olisi hyvin tyhmä jos yrittäisi muuttaa jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisen käyötstä ja ajatteluaan haluamakseen. Toinen tekee sen vain vapaasta tahdosta.
Peliäkö ? Kaikki on PELIÄ ...,meidän "sim"-
kortissamme on ehkä juuri alkeellinen tuo ohj-
elma, noin me teemme. Tietokoneeni peliohjelm-
assa on lisäksi ,tehty "inhimillinen", se lask-
ee esim. pisteet väärin (edukseen). Sehän näkee
kaikkien pelaajien kortit (neljä pelaajaa)koska
pelataan yhdellä pakalla. Se asettelee jo kort-
tien jakamisessaan, antaako voittaa.
-Terv. Carrulus
Hyvin yleisellä tasolla tuo on uskottavaa. Mutta avainkäsite on "tarve- ja arvojärjestelmä", vaikka se onkin naivi.
Mutta tartutaan "arvojärjestelmään". Psykologin tai lääkärin arvojärjestelmässä ongelmaisen auttaminen on keskeinen tavoite, siispä hän käyttäytyy sitä vastaavasti. Hän pyrkii saamaan potilaan käyttäytymään tätä arvoa vastaavasti, esim. houkuttelemalla potilaan kertomaan suoraan tai epäsuorasti terveystilan ja oireet. Potilaan arvojärjestelmässä voi olla realistinen toive parantumisesta, jolloin vuorovaikutus on helppoa.
Joku potilas voi vähätellä oireitaan: "muuten olen ihan terve, mutta rintaa vähän vaan kouristaa joskus". Lääkärin arvojärjestelmä käskee sivuuttamaan tällaiset.
Lääkäri voi kyllä ajatella esim. "Määrätään nyt sydäntropit, ja kuolkoon perkele, jos ei mielestään ole edes sairas". Tai hän voi yrittää puristaa lisää tietoa oireista ja jos saa, määrätä jatkotutkimuksiin.
Ihmisten vuorovaikutus ei ole symmetrista. Nollasummapeli, jossa A:n voitto on yhtä suuri kuin B:n tappio (ja vice versa) on aivan äärimmäinen yksinkertaistus, suorastaan järjenvastainen todellisessa elämässä. Ajattelevatko potilas ja lääkäri, että "miten tuota voisi parhaiten kupata"? Ehkä jotkut, mutta tuskin kovin yleisesti.
Hyvikin monimutkaisia pelimalleja on rakennettu ihmisten, yritysten, valtioiden, armeijoiden, puolustusliittojen, jne. käyttäytymisen ennustamiseksi. Niiden suurin arvo ei ole siinä, että ne kertoisivat, mitä tulee tapahtumaan,vaan ne informoivat etukäteen, mitä saattaa tapahtua annetuilla oletuksilla.
Siis sinänsä peliajattelu on kyllä hyvä kuvauskeino, kunhan "tarve- ja arvojärjestelmät" otetaan huomioon riittävän tarkasti. Siinä sitten onkin urakkaa!