Mitä teen mieheni kanssa? Tuntuu, että se ei saa aikaan mitään. Suhde ei tunnu etenevän minnekkään suuntaan jos en itse keksi jotain. Keskustelemaan en pysty oikeestaan melkein mistää asiasta sen kanssa. Alku keskustelut menee ihan hyvin, mutta kun siirrytään syvällisempiin aiheisiin niin sen jälkeen töksähtää. Sen verran vaikea ihminen. Mutta silti rakastan sitä. Enkä halua luopua siitä. Toisinaan paremmalta vaihtoehdolta tuntuu kuitenki jättää se. Mutta en pysty elään ilman miestäni.
Mitä teen suhteeni kanssa?
Apua kaipaava
91138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi pitää keskustella syvällisesti? Te naiset vaan teette kaikesta niin monimutkaista. Pää menee sekasin tollasten kanssa. Rakastat, mutta parempi jättää kun ei saa jauhaa jotain hirveetä paskaa???
Miten niin hirveetä paskaa.. tien kyllä, että miestä vaivaa joku asia ja siitä ei selviä ylitte muutakuin puhumalla. Ja mitä paskan jauhamista siinä asiassa on?
kuin katua myöhemmin. Toista on hirveän vaikea lähtemään muuttamaan...
En halua ketää muuttaa. Jokainen saa elää ihan omana itsenään. Mieheni on sanonut haluavansa jutella asioista ja ongelmistaan, mutta sen on kuitenkin niin vaikea keskustella..
kannata omalta kannaltakaan katsottuna. Hullu väite, mutta tiedän, että ajattelin asioista eri tavoin vuosia sitten.
Halusin mieheni tekevän jotain mitä hän ei tehnyt (=muuttaa). Kiukuttelin ja hypin tasajalkaa. Ei mitään vaikutusta. Nyt myöhemmin olen tajunnut, että se on HYVÄ asia, koska tänään ajattelen eri tavoin samasta asiasta. Eihän kumppani voi jatkuvasti muuttua toisen "tilauksen" mukaan.
Kerro kumppanillesi tästä tosiasiasta. Mitä hän sanoo??
samanlaista minulla mieheni kanssa, jo parikymmentä vuotta.. Mieheni saa kyllä aikaan kaikennäköistä, mutta harvoin sellaista mikä liittyy minuun tai kotimiljööseen. Vaihdamme mielipiteitä välillä tiuhaankin tahtiin, mutta usein se loppuu siihen, että mieheni sanoo minun ajattelevan liikaa tunteillani, en järjelläni. Kimmastun tästä tulisesti! Ihan kuin tunteet ja järki olisi toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
Mutta hyvä näinkin. En nimittäin kestäisi miestä, joka on melkein samanlainen kuin minä itse. Mitä keskusteltavaa meillä sitten olisi? Tuskinpa jaksaisimme rakkauden kielellä jutella kauniita vuodesta toiseen. Tylsää!
Vai kuinka?
En ihan sitä oo tarkottanu, että haluaisin kaikista asioista puhua... Mutta kun tiedän, että miestäni vaivaa jokin asia niin haluaisin edes kuunnella sitä. Mutta näemmä seki tuntuu olevan väärin. Itteeni ainaki helpottaa ku saan jollekki kertoa huolistani ja murheistani. Niin, mutta en kuitenkaa ihan kaikkia kerro.