Tapailua, ahdistusta ja tapailua

Tämä voi kuulostaa julmalta mutta aivan selvästi et vielä tiedä mitä tahdot.

Olet hieman sekaisin ajatuksesta että olet sinkku ja nähtävästi myös siitä että miehet ovat kiinnostuneita sinusta.

Syy minkä takia et tunne tunteita tätä uutta unelmamiestä kohtuun johtuu siitä ettet osaa suunnata niitä juuri häneen.

Tätähän ihmiset varsinkaan naiset eivät ymmärrä vaan odottavat että tunteet tuovat jonkin ratkaisun automaattisesti vaikka kysymys on juuri siitä että kun tunteet heittelehtivät niin esimerkiksi juuri nuo tunnereaktiot jäävät tuolloin syntymättä.

Toisaalta yrität selvästi järkeistää tätä uuden miehen tapailua samalla kun taiteilet ajatusten välillä vapaasta sinkkuelämästä joka on omiaan vähentämään tunteita häntä kohtaan.

Mitä jos kerrot hänelle suoraan että tahdot ottaa aluksia rauhallisesti ja itsekin vähän kevyemmin suhtaudut ajatukseen hänen tapailusta. Jotenkin valmiiksi ajattelet että tuloksena on automaattisesti jotain vakavaa ja et nähtävästi ole siihen vielä valmis. Se voi ahdistaa sitten.

Älä nyt kuitenkaan ainakaan lopeta suhdetta jos mies todellakin on sellainen kuten kuvailet.

Vaikutat aikalailla tällä hetkellä siltä että kaipaat jonkinlaista sinkkujännitystä ja ehkäpä tämä suhde on vähän liian vakaa sinulle tehdäksesi vaikutuksen sinuun.

Mutta syy ei todellakaan ole tässä uudessa miehessä.

Kaipaat vapauttasi myös sillä tavoin ettei tarvitsisi koko ajan vastata jollekin ja sopia tapaamisia tarkkaan. Sehän on ihan normaalia. Joillakin erosta toipuminen ja se sinkkuuteen tottuminen ja sitä kautta uuden suhteen aloittaminen kestää kauemmin kuin toisilla.

siksikin, että saman suuntaisia kokemuksia on. tosin eri vivahteilla.

ensinnäkin, älä ihmettele, että exäsi "kummittelee" mielessä (ja unissa). surutyöhön kuuluu kaikenlaisia tunteita. ja alitajunta, ainakin täällä päässä, puskee välillä läpi voimalla. ja jos ollaan tavattu juurikin olosuhteiden pakosta exän kanssa, menee siitä toipumiseen monia päiviä. näinä päivinä tapaamisen jälkeen ilmenee mun kohdalla ulospäin mm. lyhytpinnaisuutta läheisiä kohtaan.

sitten, hullunlailla ihastuminen ei välttämättä toteudu samalla volyymillä kuin vuosia sitten (siis vaikkapa tuon exän kanssa). huomaa, että olet ehtinyt muuttua vuosien aikana ja on olemassa paljon asioita, joita osaat nyt ottaa huomioon ihan järkiperustein. nuorempana ainakin itse olin paljon impulsiivisempi.

et taida olla ihan vielä käsitellyt edellistä suhdettasi loppuun, eikä se olekaan mikään ihme. mutta jos olet nyt avoin ja miehesi niin joviaali kuin kerrot, voi hyvinkin olla että kaikki menee vallan mainiosti. ja älä ota mitään turhia paineita uudesta suhteesta - niin kauan kun se on "vaivan" arvoista, näe sitä vaivaa. mutta niin, että osaat nauttia elämästäsi.

itse välillä havahdun siihen että hei, kukaan ei oo käsikirjottanu mun elämää etukäteen. mulla ei oo mitään velvotteita siitä, miten pitäis toimia suurten linjojen suhteen. edellinen suhteeni oli tiettyjen omien normikäsitysten kahlitsema.

nojoo, enpä tiedä, oliko näistä apua. oli vaan kiva kertoa omia tuntemuksia kun kirjoituksesi tuntui läheiseltä ja tyyppi sen takana fiksulta :)

Kaikkea hyvää!

älä ota miestä joka on "kunnon mies" muttei sytytä.

Kyllä suhteeseen pitää olla todellinen halu, ennen kuin siihen hyppää. Anna aikaa itsellesi katsella ja kuulostella, mutta älä myöskään roikota miestä narun nokassa, jos et häntä tosimielellä halua.

Kiitoksia hyvistä ajatuksista, niistä on ollut apua pohdinnoissa, jotka tosin jatkuvat edelleen.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pidämme taukoa tapailusta. Se taitaa olla oikea ratkaisu, koska se ei ainakaan tunnu pahalta, vaan tuntuu hyvältä olla itsekseen ja miettiä rauhassa omia ajatuksiani.

Edelleen kuitenkin koko asia ja tämä ihminen pyörii mielessä, kai sen kuuluukin mennä niin, täytyyhän sitä asiaa käsitellä. Mielessäni pyörii, että voisiko meistä tulla jotain sittenkin. Mutta toisaalta välillä minusta tuntuu, ärsyttääkö minua tässä ihmisessä jokin asia, mutta en vain osaa sanoa täysin, että mikä. Joku nyt vain tökkii. Suurelta osin se johtuu minusta, mutta taitaa siinä toisessakin olla sitten jotain, tai sitten koitan vain keksiä tekosyitä. Näistä asioista koitan nyt ottaa selkoa..

Jotain miesnäkökulmaa tähän. Olen itse ilmeisesti samanlaisen tilanteen toinen osapuoli ja eniten minua tässä satuttaa se, että olen palavasti rakastunut tuohon naiseen, mutta tämä nainen pitää tilannetta eräänlaisessa valmiustilassa, että jos hän päättääkin ottaa minut. Tätä on jatkunut jo useamman kuukauden ja se on erittäin raastavaa.. Odottaa epävarmana että haluaako toinen vai ei. Ja tämä nainen on niin ihana, ettei haluaisi muitakaan katsella.. Tilanne raastaa melkein hengiltä. On meinaan niin ahdistava tunne, että melkein samantekevää hetkellisesti ottaisiko vai jättäisikö, kunhan päättäisi jotain, ettei tarvitsisi itse perääntyä ja lähteä. Ja kun pallo on vielä hänellä sen "ottamisen" suhteen..

Et ole toipunut edellisestä suhteesta!!!

Puoli vuotta on ihan liian lyhyt aika ja koska sinua ahdistaa ja muuta kliseistä tarinaa tulee sinulta, niin ei kannattaisi vielä tapaila ketään miestä. Ole yksin seuraava vuosi ja sitten taas alat kokeilemaan. Tällä hetkellä olet kävelevä katastrofi suhteeseen valmiille, tunteisiin kykenevälle miehelle/miehille... Rikot vain toisten sydämiä, kun itse et ole ollenkaan valmis ja leikit vain toisten tunteilla. Et itse edes tajua tekeväsi pahaa jälkeä toiselle, jonka vuoren varmasti jätät ennemmin tai myöhemmin. Mitä myöhmmin sen pahempi miehelle, joka välittää sinusta. Sinulle hän on laastari, mutta sitä helvetin määrää ei voi tajuta sen miehen kannalta, jos sinä olet se oikea miehelle!!!

Oppikaa nyt jumankauta paranemaan suhteistanne, ennenkuin menette eteenpäin. Rikotte ihmisiä aivan turhaan.

Sitten eteenpäin, kun ei enää ahdista, ei tee mieli katsella muita, exä ei käy mielessä juurikaan ja hän on kuin kuka tahansa ihminen ja ei aiheuta yhtään mitään tunnepuolella. Haluatte nähdä ja sopia seuraavat tapaamiset jne. Nythän tilanne on sama soutamista ja huopaamista ja seinille hyppimistä, oli siinä kuka tahansa mies!!! Et vain tajua itse sitä, kuten niin moni muukaan eronnut. Toiset ihmiset EIVÄT ole teidän käytössänne olevia parannushyödykkeitä!!!

Tuttu tunne tuo ahdistus, sitä ei kannata jäädä katsomaan kovin pitkäksi aikaa...Ihastumisen pitää olla kunnolla ihastumista, ei mitään no ollaan, kun pannaan säännöllisesti...

Tämä on ilmiselvästi sitä aikaa sinulla, että haluat vielä mennä ja tutustua uusiin ihmisiin...suosittelen ottamaan takapakkia, jos nyt siltä tuntuu

Toivottavasti kaikki järjestyy, anna itselles nyt aikaa!

Huj, kuulostat kyllä olevan todella sekaisin itsesi kanssa.