Psykoanalyysissä pyritään saamaan tiedostamattomia asioita esiin (unohdukseen pakotettuja). Ihmiset kuitenkin puhuvat asiota kännissä aika reippaasti, ja piilotajunnan kontrollikin ilmeisesti alenee.
Tottakai moraalisesti arveluttavaa, mutta onko olemassa, tai edes kokeiltu "känniterapiaa". Baarissahan tämä toimii kokoajan, mutta laillistetussa terapiassa.
Vois olla, että homma etenis hieman nopeemmin kuin psykoanalyysissä. Tosin ei kyseistä terapiamuotoa kaiketi juurikaan käytetä suomessa.
Tottakai moraalisesti arveluttavaa, mutta onko olemassa, tai edes kokeiltu "känniterapiaa". Baarissahan tämä toimii kokoajan, mutta laillistetussa terapiassa.
Vois olla, että homma etenis hieman nopeemmin kuin psykoanalyysissä. Tosin ei kyseistä terapiamuotoa kaiketi juurikaan käytetä suomessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
-
Olennaisempaa kuin muistaminen, per se, on sisäisen kosketuksen saaminen omiin tunteisiin. Kännissä, hypnoosissa ja unissa voi piilotajuisempi materiaali vyöryä ulos - mutta ikään kuin ohi selkeän tietoisuuden, so. tuollaista tulee mieleeni mutta se e i ole osa minua.
Vasta valveilla ja selvin päin työstetyn materiaalin kautta - cum syyllisyys & häpeä etc. - tapahtuu parempi integraatio kokonaispersoonallisuuteen.
¨
Hyvin "varaukselliset" ihmiset, joilla myös taipumusta ihan alkoholismiin, saadaan näin puhumaan : mää vaan yhden asian kerron...jne sellaiset kontrollifriikit örveltävät kännipääpuheitaan epäloogisesti edeten, joita ei tod. jaksa kuunnella.
Ei edes terapeuttitaksalla!!
Silkkaa skeidaa
itselläni ei alkoholi poista syvimpiä estoja vaikka sitä kuinka nauttisi, mutta rauhoittavat toimivat minulla hyvin "totuusseerumina". sen takia vältän ottamasta niitä ihmisten ilmoilla ja lääkäriin mennessä etten vain kertoisi liikaa. muuten iskee morkkis jälkeenpäin, vaikka kerrotut asiat eivät olisi kansakunnan mielestä edes kummoisia. psykopatologia sanoi tuosta häpeän ja syyllisyyden yhteyksien tärkeydestä terapiatilanteessa. minulla tuntuu koko persoona-termi olevan kuin pikkukivi, joka on vajonnut syvälle syyllisyyden sankoon. en enää edes tiedä kunnolla kuka olen.
en varmaan edes kirjoittaisi tätä, jos ei olisi rauhoittavaa veressä. Lähetä viesti-napin painaminen tuottaa helvetinmoista tuskaa, mutta yritän kestää.
http://www.neurodiversity.com/library_index.html
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2008/07/muut/naomi.klein.html