Moi,
kuulin että ystäväpariskunta erosi. He olivat seurustelleet jo pitkään ja olivat kihloissakin jo. Itseäni tämä asia ihmetytti aika paljon ja vähän surettikin. He viihtyivät hyvin yhdessä, mutta heillä oli myös jonkunlaisia riitojakin. Tulin molempien henkilöiden kanssa hyvin toimeen. Nyt vähän mietityttää, että pitäisikö minun keskustella heidän kanssaan erosta, vai antaa asian vain olla. En tiedä erosivatko he riitaisissa vai sopuisisssa merkeissä.
kuulin että ystäväpariskunta erosi. He olivat seurustelleet jo pitkään ja olivat kihloissakin jo. Itseäni tämä asia ihmetytti aika paljon ja vähän surettikin. He viihtyivät hyvin yhdessä, mutta heillä oli myös jonkunlaisia riitojakin. Tulin molempien henkilöiden kanssa hyvin toimeen. Nyt vähän mietityttää, että pitäisikö minun keskustella heidän kanssaan erosta, vai antaa asian vain olla. En tiedä erosivatko he riitaisissa vai sopuisisssa merkeissä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tenttaamaan, jos eivät itse halua asiasta puhua. Jos puhuvat niin puhuvat.
Ihmisillä voi olla pahojakin ongelmia ilman, että ulkopuoliset tietävät niistä mitään. Joskus taas rakkaus vaan lopahtaa ja on aika lähteä eri suuntiin. Näin käy hirveän usein etenkin nuorille. Ystävissä ja läheisissä ero voi aiheuttaa muutosvastarintaa. Pariskunta on voinut vaikuttaa niin onnelliselta ja sopivalta toisilleen. Itse he kuitenkin tietävät oman suhteensa ja sen, kannattaako sitä jatkaa vai ei. Ulkopuolisten sanomiset ja kysymiset eivät siihen vaikuta.
Voithan tietysti, kun asiasta sinulle kerrotaan, esittää pahoittelusi ja kysäistä ihan ohimennen, että mikäs siihen tuli, miksi päädyitte eroon? Toinen voi sitten kertoa tai olla kertomatta, miten haluaa. Sen enempiä ei kannata alkaa tentaamaan.
Jos ystäväsi eivät ole yhteistuumin sopineet eroavansa, vaan heidän erossaan on selkeä jättäjä ja jätetty niin tuo jätetty saattaa olla tosi huonossa jamassa. Riittää, että tarjoat seuraasi ja kuuntelet kun ystäväsi puhuu. Sinun ei tarvitse osata neuvoa, kuuntelu ja seura riittää.
Olen itse tällä hetkellä jätetty ja ystäväni tietävät tilanteeni, mutta juuri kukaan heistä ei lähesty minua. Enkä minäkään siten kehtaa lähestyä heitä, koska koen olevani vain vaivaksi, koska mieleni tekee vain valittaa huonoa oloani.
Anna tukeasi jos pystyt ja jaksat
jätetyksi jääminen on yhtä tuskaa.
No sen mukaan mennään miten nämä ystäväsi toimivat. Sinun ei kannata alkaa tenttaamaan vaan kuuntelet vain jos he jotain haluavat sinulle puhua. On loukkaavaa tunkea nenäänsä muiden asioihin. Älä ota itse asiaa puheeksi vaan kuuntele jos he haluavat sinulle avautua ja ole luottamuksen arvoinen.
Tue, kuuntele, keskustele, kysy mitä kuuluu ja tarjoudu auttamaan käytännön asioissa, jos apua tarvitsevat. Näin ystäväsi tietävät, että välität heistä. Koskaan ei tiedä, milloin itse apua tarvitsee.
Kiitoksia jo tulleista kommenteista! Osa teistä on siis sitä mieltä että eronneita pitäisi tukea. Jotkut taas väittävät että on parempi olla puuttumatta toisten asioihin.
Olis kyllä mukavaa jutella asioista näiden eronneiden kanssa. Näyttää siltä, että he eivät ehkä ole hyvissä väleissä keskenään. Toisaalta en haluaisi suututtaa / masentaa heitä aloittamalla keskustelun erosta.
Ehkä on parempi odottaa vielä jonkun aikaa...
Voin sanoa ainakin omasta kokemuksestani, että vaikka ero oli tuore (puhun päivistä) ja olo kurja, minua piristi tosi paljon jos joku ystävistä soitti ja kysyi miten jaksan ja mitä mulle kuuluu. Silloin tosiaan tuli sellainen olo, että toinen välitti minusta ja loi uskoa siihen, että selviän yksin. Ja kiva oli kuulla myös se, että jos kaipasin juttuseuraa tai olkapäätä mihin nojata, niin sai soittaa milloin vaan siltä tuntui. Voithan puhua muitakin kuulumisia, sekin auttaa kun saa muuta ajateltavaa:)
riippuu myös siitä, miten läheisissä väleissä olette näiden ihmisten kanssa.
Onko teillä ollut tapana aikaisemmin puhua henkilökohtaisista asioista, ongelmista ihmissuhteissa, ikävistä tapahtumista elämässä jne.
Mitään yleispäteviä neuvoja ei voi antaa, jotka pätisivät kaikkiin tilanteisiin.
On ihan kohteliasta pahoitella, jos toinen kertoo eronneensa vastikään. Jos ollaan vähän parempia kavereita, voi ihan hyvin kysyä että no minkä takia sellaiseen ratkaisuun päädyttiin.
Jos joku minun parhaista kavereistani kertoisi eronneensa kumppanistaan, reaktioni olisi varmasti jotakin tyyliin täh, miten niin, ei voi olla totta, miksi ihmeessä, miten ihmeessä te nyt niin, mitä oikein on tapahtunut jne.
Ihan tilannekohtaista siis.