....jotain vakavampaa...ikinä, koskaan? Vai onko se sitten vain sitä yhden illan huumaa, sitten hej på dig?
Voiko yhden illan jutuista poikia...
Mietteissään
474427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Miksi ihmeessä0 sen pitäisi yhteen yöhön jäädä? Seksikin vain paranee, kun oppii vähän tuntemaan toista.
Yhden illan jutusta voi kehittyä kahden illan...jne. Itse vietän 25v hääpäivän oman yhdenillanjuttuni kanssa joulukuussa.
niin ihmeellistä!
totta puhut,tavattiin AASIAN TAIDENYTTELYSSÄ,ja kuinka ollakkaan hotelli-huoneen kautta matkustimme Lonteeseen,josta .n jatkoille "honey moon" matkalle AASIAAN,joka kesti yli 4kk ja pidot ei kun paranee(onnellisesti naimissa)
terveiset Vuosaaresta/Hki
No siitä yhdestä illastahan se yleensä vasta alkaa. Ainakin minulla ja melkein kaikilla kavereillakin pitkä suhde on alkanut yhden illan jutusta.
No höh sitten. Mulla vaan on jotenkin aina ollu se käsitys että niistä se nyt ei AINAKAAN lähde liikkeelle. Hmmmm, oikeastaan aika kiva kuulla tuommoista kommenttia. :)
Juu ei kato kannata säästellä, eihän se siitä mihinkään kulu. Koskaan ei tiedä mikä tulevaisuuden "Hunk" siinä on vonkaamassa
ei kait se nyt ihan noinkaan ole...
Tietenkin voi, voin ihan kokemuksestakin sanoa. Maailma on mennyt moninaiseksi, eivätkä kaikki vakavammat seurustelusuhteet todellakaan ala tavataan-soitellaan-mennään leffaan-pidetään kädestä ja kolmansilla treffeillä ehkä pussataan -kaavalla. Päin vastoin, jos tykkää yhdenyön kumppanistaan, on kiusalliset tutustumisriitit jo ikäänkuin selvitetty, ja voi keskittyä itse ihmiseen, eikä protokollakaavioihin.
voi syntyä oikeen seurustelusuhde..Onks sul hänen yhteystiedot? Ota yhteys ja katsasta mitä hän tuntee sua kohtaan...
Tähän ikään mennessä ole koskaan tullut mitään vakampaa yhdenyön jutuista. Muutaman kanssa tosin mailaillaan tai tekstaillaan mutta varsinaisesti seurustellut en ole yhdenkään kanssa vaikka kiinnostusta mun puolelta olisi joskus ollutkin.
se on sitten kai sitten niin, että usein toinen ei olekaan kiinnostunut, hakee siis vain sitä yhden yön juttuaan. Ei muuta...ja toinen sitten haluaisikin jotain muuta. Hö, ikinä ei hyvä.
Ei kyllä tosin mullakaan mitään seurustelua ole seurannut...siksipä kyselinkin asiaa alunperin.
Jotenkin ei vaan koskaan tunnu sattuvan niin ruusuisesti että kumpikin haluaisi jotain vakavampaa eikä kummallakaan olis morkkista aamulla. Sen olen ainakin huomannut että pelkkä puh.numeroiden vaihtaminen ei ainakaan riitä mikäli seurustelu on mielessä. Todennäköisyys että kumpikaan koskaan soittaa tai edes tekstaa on minimaalinen. Ennemminkin vaikka sit yhteinen kuuma kylpy ja vanha kunnon aamupano ja sen jälkeen olisikin hyvä tilaisuus siinä raukeana makoillessa alkaa virittelemään keskustelua mahdollisesta seurustelusta. Harmi vaan että rohkeus ei riitä moisen ehdottamiseen selvinpäin...
..puhut kyllä. Rohkeus tai sitten se, että on jo valmiiksi sillä mielellä, että "jospa mä nyt tästä lähden....." Mä haluaisin ainakin kokea sen, että tämmöisistä jutuista tulisi jotain.
Puh.nroiden vaihtaminen ei TOD. riitä. Se on kai sitä, että molemmat ajattelee, että kunhan nyt antoi numeronsa, se ei voi tarkoittaa mitään, kun ei koskaan muulloinkaan. Oletuksia, oletuksia. Jotenkin kai nolottaa kysellä, että "noh, nähdäänkö vaikka huomenna uudestaan?"
Minä ainakin toivoisin, että yhden illan jutuista seuraisi jotain. Vaikka antaisikin puh.numeron niin ei toinen välttämättä ota yhteyttä.
Minä olen päättänyt sen etten enää kysele miehiltä mitään, jos he haluaa antaa tietonsa ja toivovat tapaavansa minut...niin sit se on toinen asia.
Ehkä minäkin sit olen ujo tai saanut rukkaset liian monesti etten siksi kysele mitään.
oletkos ajatellut, että juuri tuo mailailu ja tekstailu voi toisen puolelta tarkoittaa kiinnostusta. Ehkä nämä yhdenyön juttusi ajattelevat juuri samoin kuin alkuperäinen kysyjäkin, eikä uskalla ehdottaa sinulle mitään surustelua tms. koska luulee, ettei sinua kiinnosta. Kun vielä jonkin verran on vallalla käsitys, että miehet haluavat vain panoseuraa.
En oikein usko, että yhdenillan "hoidot" jatkaisivat yhteydenpitoa, jos eivät olisi muutenkin kiinnostuneita.
oonhan mä ajatellu tuotakin mut ongelma vaan on 600 kilometrin välimatka ja 7 vuoden ikäero (jos puhutaan naisesta jonka kanssa ollaan oltu yhteydessä vähän enemmänkin). Ollaan me kyllä sovittu että kun seuraavan kerran ilmaannun maisemiin niin tavataan, mut saapa nähdä mitä tästäkin loppujenlopuksi tulee.
niinpä tietysti. No, kuka sanoi, että elämä helppoa olisi? Voisi se tietysti joskus olla sitäkin.
Joku saisi kyllä todistaa tuon mun alkuperäisen väittämän vääräksi. Koska se, mikä aina on kuitenkin mielessä, että yhden illan juttu on yhden illan juttu. Joskus se vaan kirpasee enemmän..yhyy.
niinpä tietysti. No, kuka sanoi, että elämä helppoa olisi? Voisi se tietysti joskus olla sitäkin.
Joku saisi kyllä todistaa tuon mun alkuperäisen väittämän vääräksi. Koska se, mikä aina on kuitenkin mielessä, että yhden illan juttu on yhden illan juttu. Joskus se vaan kirpasee enemmän..yhyy.
"Ollaanpa rehellisiä! Se himo on puhdasta himoa, ei useinkaan sen kummempaa. Tunne ei enää selvinpäin ole sama. Yhdenillan jutut ovat nimenomaan yhden yön juttuja. Ei tavata enää ym. Se siitä. Ei kai kännissä tavattu ja vielä saman tien seksillä kuitattu juttu etene sen kummemmin."
Tuo on erään toisen kommentti tältä palstalta. Näinhän sitä kuitenkin ajatellaan...
tuo ei ole kuitenkaan absoluuttinen totuus. Jos on, niin se tarkottaa sitä että mä tulen olemaan poikamies koko loppuelämäni koska en muuta tapaa tutustua naisiin hallitse. Multa ei vaan mikään "selvinpäin bussissa jutteleen" juttu onnistu. Täytyy vaan elätellä toivoa että joskus kohdalle sattuu sellanen "hoito" jonka kanssa voisi olla yhteistä tulevaisuutta.
toivottavasti niin ei pääse käymään.
Tuo ei saa olla absoluuttinen totuus. Uskon, ettei se ole. Onhan täälläkin jotkut toista mieltä.
Vaikka sitä menisikin pelkästä himosta sänkyyn, niin kuitenkin sitä toivoo, että aamulla tilanne voisi olla toisin.
En tiedä kuin moni mies ajattelee naista pelkkänä "hoitona", mut minä en ainakaan mene sänkyyn asti ainoastaan siinä toivossa että *saan*!!
Meitä on vaan joka lähtöön, ehkäpä jokainen tekee ratkaisunsa itse.
puhelinnumeroiden vaihto on vähän niin ja näin.Jotku vaihtaa numerot tradition vuoksi, jotku kerää ns. kaatojensa numeroita kännyynsä.Mutta mitäs siitä tulee, jos kumpikin liian arka ottaa yhteyttä ja jos kumpiki ois kiinnostunu, mutta molemmat ajattelevat just tota "se halus vain seksii..." Yleensä yhenillan tutut ei numeroita vaihtele, jos kyse pelkästä naimisesta..kyl sitä jollain tasolla kiinnostunu on, jos numerot vaihdetaan..TEKSTATKAA NIILLE, JOISTA KIINNOSTUITTE, SITTEN EI TARVII MIETTIÄ TOTA ASIAA PUOLTA VUOTTA!
Mä tulin siihen tulokseen että tästälähtien alan käyttämään hyväkseni sitä lievää humalaa mikä aamulla vielä monesti on ja perkele kysyn suoraan millä fiiliksillä toinen on ja haluaisiko hän OIKEASTI tavata uudestaan (mikäli mulla flaksi enää koskaan sattuu käymään, täytyy tunnusta että ei mulla noita juttuja ole edes joka kuukausi) Vituttaa jo tämä yksinelo (varsinkin arkisin) ja tässä alkaa kohta paniikki iskeen jo iänkin puolesta.
paniikki iän puolesta?!? Apua...ja sä oot VASTA 25!
Mua vituttaa kanssa. Mä nykyään oon jo niin antanu periksi, et ajatteleln jo heti kun tapaan jonku, et ei siitä tuu kuitenkaan mitään. Ja perskule, niinhän siinä aina käy. Millon se jää siihen yhteen yöhön, millon se tyyppi hävii mysteerisesti parin deitin jälkeen...ihanaa.
pääset parin deitin asteelle niin eihän silloin voi puhua enään yhdenyönjutusta. No kaikki eivät etsi suhdetta, eivätkä haluaisi vakavempaa juttua vaikka petikumppaniksi sattuisi Janina Frostell miellyttävällä luonteella varustettuna. Kyllä tässä 25-vuotiaana on jo oikeus alkaa huolestuun kun viimeinen seurustelusuhde on ollut luokion 1 luokalla ja sekään ei kestänyt kun pari kuukautta.
en kutsuisi sitä kyllä miksikään seurusteluksikaan....eikä kyllä deiteiksikään. Mun viimeinen suhde oli 18-v:nä. Eikä sekään kestänyt kuin pari kk. Että semmosta. Hmmmm, sukulaissielukosesiellä?:)
miksi muuten sinulla, m25 ei sitten riitä rohkeus lähestymiseen selvinpäin? Jos vain menisit heittämään läpyskää ilman sen suurempia miettimisiä? Vaikka siinä kuuluisalla bussipysäkillä? Okei, sut voidaan leimata friikiksi, mut mä tiedän, et mulle ainakin tulisi hymy huulille, jos joku sanois mulle jotain...vaikka sit, että onpas viilee tänään?
Sori, kun kyselen...
Ei kait siihen mitään yksittäistä syytä ole, kait se on monen tekijän summa. Kait suurimmat syyt ovat ne moneen kertaan mainitsemani ujous ja huono itsetunto. Mä en muutenkaan oikein pidä esilläolosta tai ventovieraiden kanssa jutustelusta. Töissäkin istun palavereissa yleensä tuppisuuna ja kommentoin asioita vasta kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kännissä tilanne on taas päinvastoin: mulla ei ole mitään ongelmia mennä ventovieraiden pöytään jutusteleen niitä näitä ja olen käynyt muutaman kerran jopa laulamassa karaokea vaikka en osaa laulaa pätkääkään.
Sellaisten naiset kanssa jotka eivät kiinnosta mua "siinä mielessä" (liian vanha/nuori,varattu,ei muuten vaan nappaa) mä kyllä pystyn jotenkuten jutteleen, mut auta armias kun mukavan oloinen ja näköinen nainen sattuu vaikka vilkaisemaan mua bussissa (tai ainakin mä omassa pikku päässäni kuvittelen niin) niin sen jälkeen mulle tulee samantien todella tukala ja vaikea olo ja en tiedä minne kattois ja mitä tekis. Kait tämä alkaa jo lähenteleen jonkun asteista mielenterveysongelmaa kun ei muuta ole mielessä kun "mitähän muut minusta ajattelevat" ja pahin pelko möläyttää jotain omasta mielestä tyhmää.
Kuulostaa....en tiedä, mutta jospa vain kokeilisit tyyliin, että "tää on vaan mun yks ja ainut elämä, meni sit syteen tai saveen"...harjoittele. Aloita vaikka kassaneidistä, pankkivirkailijasta ym. Kassalla voi vaikka kommentoida ostoksiaan...en tiedä, miltä kuulostaa? Oletko jo kokeillut? Jotenkin vain tuntuu itsellä, että kun niihin tilanteisiin vain on "hakeutunut" väkisin, se on alkanut luistaa....en nyt sano paremmin. Alkaa munkin poskilla kuumottaa, jos joku jees-näköinen tyyppi saatta katsoa mua kaks kertaa, tai vaan sen kerran!
Tuo itsetunto-juttu on kyllä hankala. Kun siihen vaaditaan aika paljon, et sen saa takasin, tai siis rakennettua jonkinlaiseksi. Ei riitä, että vain yksi tyyppi sanoo, et oot ihan kiva mimmi. Ei todellakaan. Sitten toinen saattaakin sanoa mun vaatteista vaikka, et vitsi kun sä vaan yrität olla joku wannabe. (näin kävi viime la raflassa...)
Mä aina möläytän jotain tyhmää, se on ihan selvä!
Mun käytökseltä alkaa kommentoimaan ruokaostoksia tai jutteleen mukavia pankkivirkailijan kanssa. Loppujenlopuksi mun suurin ongelma taitaa olla vähän liiallinen humalatila baareissa. Jos muisti ei toimi 100%:sti ja sitä ei muutenkaan ole parhaimmassa kunnossa tulkitsemaan toisen tunteita niin on paljon helpompaa jättää ottamatta yhteyttä kun ottaa se riski että toinenkin osapuoli oli vain kännissä eikä halua kuullakkaan sinusta selvinpäin. Saattais lisäksi auttaa tähän mun ujouteenkin jos aloittais varovaisin askelin sen small-talkin harjoittelun (eli pienessä sievässä mutta ei kaatokännissä)
Harmi että töissä ei voi ottaa rohkaisua...
on heti mentävä sänkyyn kiinnostavan ihmisen kanssa? Jos ajattelet, että tuossapa olisi hyvä mies/tyttöystävä, niin minkä kumman takia sitä ei sitten voisi edetä hitaasti ja katsoa, että mitä tulee? Kivaa ois kai tutustua käymällä kahvilla, ym perinteistä. Luulen, että kovin moni ei enää tahdo tavata, kun on tullu naitua humalapäissään jonkun vieraan kanssa. Useimmille tulee morkkis ja likainen olo yhenyöntarinoista ja se tuttavuus loppuu siihen. Jos molemmat sinkkuja, niin mikä estää toteuttamasta hitaampaa kaavaa?
viinasta rohkaisua hakevien luusereiden maailmaan. Meidän maailmassa hitaasti eteneminen ei onnistu koska ihmisiä tavataan baarissa jossa ollaan yleensä kännissä ja se muistikaan ei jokakerta toimi aivan sataprosenttisesti eli toisen todellisista ajatuksista ei ole hajuakaan. Lisäksi mun mielestä yhdenillanjutuksi voi laskea jos senkin että ollaan baarissa suudeltu, tanssittu ja jne. jos se jää siihen yhteen kertaan. Eiköhän me yhdenillan juttuja harrastavat ihmiset olla loppujenlopuksi aika ujoja ja huonon itsetunnon omaavia ihmisiä kun emme selvinpäin saa mitään aikaiseksi. Ja sit täällä itkemme ja pohdimme olisiko siitäkin jutusta voinut tulla jotain, miksi toinen ei ota yhteyttä ja jne.... vaikka todellisuudessa meillä olisi mahdolisuudet tehdä asioille jotain.
voihan yhedenillanjuttu olla muutakin, kuin seksiä.Ja ujoja kai ollaan sitten. Käynhän minäkin ravintoloissa ja tapaan miehiä ja vaihdetaan puhelinnumerot,ym. Silti vain harva mies soittaa seuraavana päivänä, suurin osa katoaa..
Mulla ehkä sellanen paha tapa, että siinä eroamishetkellä odotan miehen sanovan, että soitan sulle, haluatko tavata, yms. Mä en sano oikeastaan mitään ja jonkin aikaa mies seisoskelee odottavan näköisenä siinä..odotan miehen sanovan, vaikka touhuan jotain muuta eli lasken rahoja, tjtn.
OLIN ERITTÄIN TYHMÄ, KUN KÄYTTÄYDYIN YHDEN MIEHEN KOHDALLA juuri niin kuin hän olisi ollut aika yhdentekevä! Sanoin vain moikka, kun hän lähti. Olen katunut tätä niin paljon..miksi en sanonut jotain kivaa, kun hän katseli minua niin kysyvännäköisenä?? Me ei harrastettu seksiä, sellaista halailua vain. Hän taisi luulla, että minua ei enää kiinnosta...ja minua kiinnostaisi vieläkin. MIKÄ SIINÄ ON, ETTÄ ALAT KAIPAAMAAN IHMISTÄ PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ ENEMMÄN, aina kun muistat sen miten hauskoja juttuja toisella oli ja yksityiskohdat palaavat mieleen...
Ja mulla on kaks suhdetta lähteny sängyn kautta, mutta silti en ymmärrä miks pitää heti mennä petiin. Nykyisin haluan edetä toista reittiä suhteessa, en enää halua seksillä aloittaa, koska aina siinä on se riski, että rakastuu ja toinen ei ikinä haluakaan sua tavata. Ei ole niin suuri vitutus, kun ei ole nainut. Tämä minun mielipide.
On se niin vaikeaa tämä elämä. Nyt kun viimein haluais löytää sen pitempiaikaisen kumppanin niin ei vain tunnu onnistuvan. Jos sulla muuten on tapana vaihtaa numeroita niin miksi et itse pistä koskaan viestiä?
Mä oon muuten toista mieltä tuosta sun viimeisestä kommentista. Mun mielestä rakastumisen riski on suurempi juuri tuollaisessa halailussa, suutelussa ja hellimisessa kuin siinä että heitetään vaan vaatteet veks ja käydään suoraan hommiin ja sen jälkeen samantien vessan kautta nukkuun.
ihmisestä mun mielestä..joku rakastuu halailuihin, ym. Mut jos seksi sujuu hyvin ja kivaa kaikin puolin, niin kyllä sitä voi rakastua toiseen. Riippuu tietty, et miten täysillä lähtee seksiin mukaan tuttavuuden kanssa.
Aika ratkaisevaa suhteen etenemisen kannalta on se aamu. Mulla sellainen käsitys, että siksi useat arkoja jatkaa yhdenillanjuttuja, koska eikö se ole se yleinen käsitys, että yhdenillanseksi on vain ja ainoastaan se yksi kerta ja se loppuu siihen??
En mä kauheasti viitti tekstata miehelle, jonka kanssa yhdenillantuttuja, koska mistä mä tiedän mikä naissankari hän on..varsinkin silloin, kun on hyvännäköinen. No huonon näköinen en kuulema ole minäkään..Jotenkin suojelee itseensä, ettei nolaa itteensä, ym.Ja jos toinen halusi vain seksiä, niin ei sitä kehtaa alkaa jahtaamaan. YKS VAIHTOEHTO ON, ETTÄ TEHDÄÄN HETI SELVÄKS SE, ETTÄ JÄÄKÖ TÄMÄ VAIN YHTEENILTAAN VAI TAVATAANKO VIELÄ.
Palaamme taas tähän asiaan, että puhelinnumeroiden vaihto ei välttämättä tarkoita yhtään mitään ja aika usein ihmiset tykkää kerätä numeroita.Mä odotan ekaa viestiä mieheltä ja jos mies odottaa multa, niin mikäs onkaan lopputulos? Kuinka pitkän ajan kuluttua tapaamisesta kehtaa enää tekstata? Yhelle naiselle mies tekstas parin kuukauden kuluttua ja siitä se lähti se seurustelu. Emmä tiedä, nää asiat niin yksilöllisiä ja vaikeita. Ei voi yleistää mitään.
Odottavatko nykymiehet enemmän ja enemmän aloitetta naiselta? Ehkäpä yks syy miks miehet ei esmes mulle viitsi aina tekstata on mm. että mä olen aika vahva sillee henkisesti ja tiedän mitä tahdon, olen sanavalmis.Ja toinen syy se, että joku mies ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut minusta muuten, kuin fyysisesti ja siihen mä en suostu. Seksisuhteeseen monet tapaamani miehet ovat valmiita, mutta siinä vasta onkin se riski, että rakastuu, eikä seksisuhde mun mielestä sovi niille, jotka tahtoo seurustelusuhteen.
Eikat se yks tekstiviesti voi sua puhelimen kautta tappaa (paraskin puhuja meikäläinen). Jos et muuten saa lähetettyä viestiä niin ota vaikka sit viinasta rohkaisua tai jotain. Parempi sekin kun jäädä moneksi kuukaudeksi haikailemaan olemattomia. Harva mies on kuitenkaan niin kusipää että jättää vastaamatta tai haukkuu sut yhteydenoton vuoksi (tai jos niin tekee niin sit sä hengailet idioottien kanssa). Jos sä olet kerta sanavalmis ja henkisesti vahva niin mikä sua nyt sitten estää ottamasta itse yhteyttä? Mä en käsitä.
jos sen viestin laittaa niin mun mielestä pahin, mitä tapahtuu on se, että se tyyppi ei vastaa...joka käy myös hyvin todennäkösesti silloin, jos alkaa haikailemaan, eikä laita mitään....
Miksi joillekin yks kiva tekstiviesti voi olla niin vastenmielinen? Jopa niin, ettei siihen voi vastata....en ymmärrä.
olen sanavalmis ja vahva, mutta maine se on mullakin.Pari asiaa tälleen naisen aivoilla ajateltuna: 1. jos miehestä ei kuulu mitään seuraavana päivänä, hän ei ole kiinnostunut 2. aina on olemassa naisia, jotka ovat yhdenillantuttavasi mielestä kauniimpia ja kiinnostavampia, kuin sinä.
kyllä olen joskus tekstannu miehille (yhen kanssa suhde lähtikin mun aloitteesta)Joskus tekstasin yhelle miehelle ihan kaverillisen viestin, jossa kysyin haluisko hän nähdä sinä iltana(lyhyt viesti,sellanen kaverilta kaverille, ei mitään uteluja, tjtn.) Hänellä oli silloin valitettavasti muuta ohjelmaa ja sanoi, että mukava olis nähdä..No sitten ei meistä kummastakaan kuulunu enää mitään. Tulkitsin asian niin, että mies ei ole halukas oikeasti tapaamaan, koska ei sen jälkeen enää yhteyttä ottanut. Mutta kovin innokas ei mun viestikään ollut ja ehkäpä hän ajatteli, että koska olin juhlimassa, niin olin sen verran juonut, että sain vain kännipäissäni päähänpiston tekstata hänelle kuin jollekin kavarille. Vaikea sanoa, mutta jos minä tekstaan miehelle, niin mun viestit ovat lyhyitä ja selkeitä, että joko lähdet tai et lähde ja piste.
Yleensä miehet tekstannu/soittanu minulle, joten ehkä kaks-kolme kertaa olen tälleen toiminut yhdenillatuttujen kanssa. Ja aina miehet on vastannu mun viestiin asiallisesti, mutta siihen se se yleensä lopahtaa.
mulle kävi noin jokin aika sitten. Pistin pari viestiä yhdelle tytsille jonka olin tavannut baarissa ja päädyttiin mun luokse (no sex, kaikkea muuta kylläkin). No pistin viikonkuluttua viestin et haluaisko hän tavata uudestaan mut ei vastausta. Laitoin toisen viestin missä sanoin että vastaa nyt edes jotain, vaikkakin sit että ei vois vähempää kiinnostaa mut ei vastausta siihenkään. Vähän aikaa epäilin että oiskohan numero väärä kun ei löydy fonectastakaan mut todennäköisesti kyseessä on vain kusipää muija joka ei viitsi nähdä sen vertaa vaivaa että näpyttäis muutaman helvetin kirjamen puhelimella.
Eli naiset eivät ole tässä suhteessa miehiä kummosempia.
alkaa tekstaa naiselle mitään, että vastaa nyt edes jotain- juttuja. Sellanen viesti antaa sellasen kuvan, että olet epätoivoinen.. Vaikka olisitkin epätoivoinen, niin älä näytä sitä. Mulla tapana olla viileän etäinen, en ala ruinaamaan mitään. Itken itkuni yksinäni kotona, jos siltä tuntuu, mutta miehelle en näytä, että mua ois jotenkin satutettu.Kyllä sä vielä löydät sellasen tytön, jonka kanssa yhteydenpito sujuu ongelmitta. Ja niinhän se taitaa olla, että jos on vaikeaa ottaa yhteyttä tai saada yhteydenpito pelaamaan, niin ei sillon olla toisillensa tarkoitettuja.
mä annan itsestäni heti ensiviestistä lähtien rehellisen kuvan (eli ujo ja epävarma), kun alan esittämään jotain mitä en ole. Totuus paljastuu kuitenkin viimeistään ensitapaamisella (jos sellainen tulee). Sen verran täytyy vielä sanoa että jos mä sattuisin tapaamaan sunlaisen naisen (eli käyttäydyt viileän etäisesti jne.) niin mä kyllä tulkitsisin sen siten että no thanks ja homma jäis siihen ainakin mun puolelta.
Tuo sun viimeinen kommentti pitää kyllä munkin mielestä paikkansa eli jos kahdella ihmisellä todella kolahtaa ensihetkestä lähtien niin kait sitä siinä tilanteessa voitetaan pahimmatkin fobiat, estot ja pelot ja annetaan virran viedä...
olen mieluummin, kuin ruikutan miestä itselleni..siinä vaiheessa, kun mies ei oikein näytä innostuneelta. Yks pointti on se, että olen kiva ja hauska juttelemaan, ym miehen kanssa, josta olen kiinnostunu. En tietenkään ole mikään viileä silloin, kun minua kiinnostava mies lähestyy minua. Mutta viileäksi toki muutun, kun tunteeni eivät saa vastakaikua..noh, ystävällinen pitää olla kuitenkin. Jos joku mies ei minusta kiinnostu, niin uutta etsimään vain..omapa on mokansa;)
Yhden kanssa olen nyt hyvä ystävä.
Vakavaa sekin tavallaan,
vaikka ei seurustelua.
Moi!! Kyllä vaan yhdenillan jutuista voi poikia vaikka mitä. Itse tapasin nykyisen mieheni vain yhdenillan tarkoituksessa, molemmille oli pelisäännöt selvät, että vain yksi yö...Mutta, tänä päivänä asun yhdessä tämän miehen kanssa, meillä on yhteinen lapsi ja häät tulossa. Olen tänä päivänä onnellisempi kuin koskaan. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan kun kahden ihmisen kemiat pelaa. Toivon onnea sinullekin!!!!
yhdenyön tuttu saattaa soitella aika pitkän ajan kuluttua ja ehdottaa tapaamista. No se sit eriasia, et mikä on motiivi tapaamiselle;) Mutta kyllähän niitä seurustelusuhteitakin syntynyt on...
Molemmat oltiin niin päissään että ihme että päästiin kämpille asti, mulla oli vielä menkat, jätkä liian kännissä tekemään muuta kun -öh- antamaan mulle suuseksiä, aamulla ukkoon iski hirveä krapula ja se lähti toiseen huoneeseen, meikä suuttu siitä ja tulkitsin sen morkkikseksi eli kiskoin vaatteet niskaan ja lähdin ovet paukkuen (matkalla ehdin aukoa päätä kämppiksilleki vielä), numeroa en missään vaiheessa antanu. Noh, jätkä kuitenki selvittyään sai selville mun nimen (niitäkään ei ehditty vaihtaa) ja nronkin lopulta, se on kaverin exän kamu ja nyt tulee 9kk täyteen, aika pitkälle ollaan kuin paita ja peppu :) Ihme tarina ja monesti sille nauretaanki. Että kyllä se aurinko risukasaanki joskus paistaa ja ihmeitä sattuu. Paras suhde missä oon ikinä ollu. Tsemppiä!