Heippa!
Olen 18 vuotias nuori nainen,mutta luulen jotakin olevan vialla itsessäni. Olen ajoittain erittäin vilkas,saan raivareita,haastan riitaa,ja olen erittäin hankala. Myös ad/hd:ta ovat ystäväni miettineet. Kun riitelen heittelen tavaroita suoraan toista osapuolta kohti. Haluan olla se kuka sanoo riidassa viimeisen sanan,jos näin ei tapahdu laitan kädet korvilleni ja huudan kai tuskaani pois. Tunnen itseni todella väsyneenksi ja masentuneeksi aika-ajoin. Voiko olla,että vanhempieni rankka ero ja uusi nainen kuvioissa olisi tehnyt psyykelleni tuhoa? kiitos vastauksistanne.
Olen 18 vuotias nuori nainen,mutta luulen jotakin olevan vialla itsessäni. Olen ajoittain erittäin vilkas,saan raivareita,haastan riitaa,ja olen erittäin hankala. Myös ad/hd:ta ovat ystäväni miettineet. Kun riitelen heittelen tavaroita suoraan toista osapuolta kohti. Haluan olla se kuka sanoo riidassa viimeisen sanan,jos näin ei tapahdu laitan kädet korvilleni ja huudan kai tuskaani pois. Tunnen itseni todella väsyneenksi ja masentuneeksi aika-ajoin. Voiko olla,että vanhempieni rankka ero ja uusi nainen kuvioissa olisi tehnyt psyykelleni tuhoa? kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet vielä matkalla aikuisuuteen. Elämä on sellaista, että se tuo epämiellyttäviä yllätyksiä matkan varrella. Olisi syytä opetella kuuntelemaan ja keskustelemaan. Raivoaminen ei tuo mitään hyvää elämääsi, kuten olet huomannut. Osittain olet oppinut tuon käytösmallin. Siitä kyllä pääsee eroon, mutta itsehillintää pitää tosissaan harjoitella.
Aikuiseen käytökseen ei kuulu raivo.
Annat pahoille voimille vallan itsessäsi. Kukaan ei ole aina oikeassa. On myös opittava antamaan periksi, ihan vaan sovun löytämiseksi.
Kunnioita itseäsi, vanhempiasi kaikesta huolimatta ja myös ystäviäsi. Et ole maailman napa, ikävä kyllä. Meillä on jokaisella se napa, mutta sitä ei kannata jäädä tuijottamaan.
Katso ympärillesi ja yllätyt kaikesta hyvästä, koti, ystävät, terveys, luonto, suku jne.
Voit myös opetella auttamaan. Autuasta on antaa, enkä tarkoita seksiä, vaan käytännön toimia helpottaaksesi toisen taakkaa. Kokeilepa. Huomaat olevasi pidetty ja elämäsi hymyilee pilvistä huolimatta. Tsemppiä!
"Olet vielä matkalla aikuisuuteen. Elämä on sellaista, että se tuo epämiellyttäviä yllätyksiä matkan varrella" ensinnäkin en käsitä mitenkä tää tarvitsee erikseen mainita kun 2 vuotiaskin tietää että myös niitä yllätyksiä tulee epämiellyttävä fakta ehkä siks pisti silmään :)
no tietyissä tilanteissa raivoaminen voi kylolla ok sillee niinku vähän päästellähöyryjä ei niit aina sisäänkää kannata patouttaa ei sit pidä missään mieles pyrkii olemaan täydellinen sillee niinkuu tietty se on huono jos pienestä kilahtaa
oikein. Vanhempien ero ja uusi nainen varmasti vaikuttavat. 18-vuotiaskin tarvitsee vanhempiaan, heiltä aikaa ja huomiota. Kurjaa, jos aika silloin menee eroasioihin, tottumiseen elämään erillään. Sinullakin on paljon tottumista nyt uusiin asioihin ja isäsi uuteen naiseen. Ehkä voisit saada aikaa ja läsnäoloa itsellesi vaikka koulun terkkarilta tai muualta, jos tuntuu, että vanhemmat eivät nyt oikein osaa olla läsnä sinulle.
Kiitoksia teille vastauksistanne! :) Helpotti todella ja nyt alan katsoa asiaa myös toiselta kantilta. :) Kiitoksia vielä teille! :)