Blaise Pascal sanoi jotain kuolematonta tähdistä ja niiden mykistävästä hiljaisuudesta. Kyseessä siis mietelause. En nyt googlaamalla löydä tätä puolituttua aforismia. Mikähän se olikaan?
Pascalin tähtilause?
Ei löydy
81222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pascal (1612-1694)
Kuinka voisi osa tuntea kokonaisuuden. (Blaise Pascal)
Minua pelottaa loputtoman avaruuden ikuinen hiljaisuus. (Blaise Pascal)
Ihminen on vain ruoko, haurainta luonnossa, mutta ajatteleva ruoko. Koko maailmankaikkeuden ei tarvitse asettua aseisiin musertaakseen hänet, höyry, tilkka vettä riittää hänen surmaamiseensa. Mutta vaikka maailmankaikkeus musertaisi ihmisen, hän olisi kuitenkin surmaajaansa ylevämpi, sillä hän tietää kuolevansa, tietää maailmankaikkeuden ylivoiman. Maailmankaikkeus ei tiedä siitä mitään. (Blaise Pascal)
Se mikä täällä näkyy ei osoita jumaluuden täydellistä olemattomuutta, ei liioin selvää läsnäoloa, vaan itsensä salaavan Jumalan läsnäoloa. (Blaise Pascal)
Yksi liitettynä äärettömyyteen ei lisää sitä lainkaan, ei enempää kuin jalka lisättynä äärettömään pituuteen. Äärellinen häviää äärettömän läheisyydessä ja tulee pelkäksi tyhjyydeksi. Samoin meidän henkemme Jumalan edessä, samoin meidän oikeutemme jumalallisen oikeuden edessä. Ei ole niin suurta epäsuhdetta yhden ja äärettömän välillä kuin meidän oikeutemme ja Jumalan oikeuden välillä. (Blaise Pascal)
Tunnemme siis äärellisyyden olemassaolon ja luonnon, koska olemme äärellisiä ja ulottuvaisia niin kuin sekin. Tiedämme, että on olemassa äärettömyys, mutta emme tunne sen luontoa, koska sillä on ulottuvaisuus niin kuin meillä, mutta ei rajoja niin kuin meillä. Mutta emme tunne Jumalan olemassaoloa emmekä luontoa, koska hänellä ei ole ulottuvaisuutta eikä rajoja. (Blaise Pascal)
Jollei mitään olisi tehtävä muun kuin ehdottomasti varman takia, ei uskonnon takia olisi tehtävä mitään, sillä se ei ole varma. (Blaise Pascal)
Sydämellä on syynsä joita järki ei tunne, se tiedetään tuhannesta asiasta. (Blaise Pascal)
Sydän aistii Jumalan eikä järki. Sitä on usko. Sydämen eikä järjen aistima Jumala. (Blaise Pascal)
Mitä parempi ihminen, sitä enemmän hyvää hän löytää muissa ihmisissä. (Blaise Pascal)
Ei koskaan tehdä pahaa yhtä iloisesti ja täydellisesti kuin uskonnollisesta vakaumuksesta. (Blaise Pascal)
Syvästi oppinut tunnustaa tietämättömyytensä. (Blaise Pascal)
Useimmat elävät mieluummin toisten mielissä kuin omaa elämäänsä. (Blaise Pascal)
Ihmisen keksinnöt ottavat yhä uusia edistysaskelia. Mutta maailman hyvyys ja pahuus säilyy ennallaan. (Blaise Pascal)
Parempi tietää kaikesta jotain kuin kaikki yhdestä asiasta. Yleistietous on parasta. (Blaise Pascal)
Järjen on lopultakin myönnettävä, että on ääretön määrä asioita, joita se ei voi selittää. Jos se ei myönnä, se on hyvin heikko.
-Blaise Pascal.
Toisinaan mietin hänen mietteitään, miettiessäni maailmankaikkeuden olemusta.
Tutustuen samalla tietämättömyyteeni.
-filofi.
Hiljaisuuden mies muisti yhden hiljaisuuden hiljaisuudessaan hiljentyen.
Hiljaisuuden vallitessa ymmärrys kukoistaa. Hommat hanskassa, hanskat hukassa .... (Blaise Pascal). Mitään kultaista sääntöä ei ole, siinä kultainen sääntö.
http://cahit.files.wordpress.com/2006/11/hubble-eagle-nebula-wide-field-04086y.jpg
Itse asiassa kaikki Hubblen teoriat sisältävät imperialistisen harhan.
Toisin sanoen vain Auringot ovat tähtiä
galaksien keskipisteissä.Sen sijaan kaikki muut
rajattoman avaruuden valopisteet ovat sielunlain
perusteella auringonvaloa heijastavia
kaatopaikkoja.
M 16 eli Kotkasumu käärmeen tähdistössä on avoin tähtijoukko, jonka ympärillä on myös kirkas emissiosumu ja useita pimeitä sumuja. Tähtienvälinen pöly muodostaa pylväitä, joiden sisällä on syntymässä olevia tähtiä. Aikanaan tähtien säteily puhaltaa pölyn hajaille, jolloin tähdet tulevat näkyviin.
-Harra.tutkija.
Eiköhän se ollut Harald Hirmuinen joka puhui niistä tähdistä?
Ei, ei. Siis se oli Hamlet, tämän Haraldin poika, kooltaan varsin pieni, joka tuijotteli ylös tähtitaivaalle ja ihasteli lumoutuneena tuiketta.
- Eivätkö tähdet ole ihmeellisiä, Hamlet kysyi isältään.
Iso Harald käänsi jäykän niskansa notkolleen ja tapitti taivaalle mitään ymmärtämättä. Sitten hän älysi ja sanoi:
- Jooo-oo. Ne ovat niin pieniä, ja me niin isoja.
-Onhan se näinkin nähtävä, että myös toisinpäinkin
kuinka pieniä olemme kaikkeudessa.
-Miksi juuri tällainen kuin ihminen on täällä?
Hyvin käsittämätöntä ja omituista mielestäni.
Ainakaan evoluutiolla ei ole päämäärää.
Asiaa ajatellen matemaattisesti saadaan pieni todennäköisyys sattumina tarvitaan paljon sattumia, että päästään erikoislaatuiseen ihmiseen, vesikin on jo jonkunmoinen sattuma.
-Vesi on kuitenkin paljon ymmärrettävämpää kuin ihminen, simpanssin esi-isoisän syytä kaikki,
jos ei aleta Jumalaa syyttämään...Kenties ketä alkaisin syyttämään, en kuitenkaan kuulu ihmisvihajiin.
Vanhimmat elonmerkit ovat noin 3,6 miljardia vuotta vanhoja ajalta, jolloin Maata alkuaikoina piessyt meteoriittipommitus oli juuri laantunut.
Tämä tuntuu viittaavan siihen, että ainakin jonkinlaista elämää kehittyi heti, kun siihen oli tilaisuus.
Toinen mahdollisuus on, että elämä onkin saanut alkunsa Marsissa ja siirtynyt sieltä Maahan vasta
tuhoisimman vaiheen jälkeen.
-Harr.tutkija, toisinaan filofi, toisinaan vapaa-ajattelija, ja milloin mitäkin.
Alkujaan, -kirjoittanut: Blaise Pascal
Se hyvä, minkä ihminen salassa tekee, on arvokkain.
Vaatimattomuudella lisätään ylpeän ylpeyttä, mutta myös nöyrän nöyryyttä.
Samoin myös epäilijän epäilys lisää uskovaisen uskoa.
Harvat ovat ne jotka puhuvat nöyrästi nöyryydestä, siveästi siveydestä tai epäilyksellä epäilyksestä.
Me ihmiset olemme alituista valhetta, kaksipuolisuutta ja ristiinpuhumista! Me piiloittelemme itseämme ja teeskentelemme itsellemme.
Ihmisluonto on täynnä huikentelevaisuutta, ikävää ja levottomuutta.
Järjen viimeinen aste on se, että se tunnustaa löytyvän paljon asioita, joita meidän järkemme ei käsitä.
Rakkaus on vahvin voima maailmassa: se hallitsee koko maailmaa ruhtinaineen, sotajoukkoineen.
Ahnekin muuttuu anteliaaksi silloin kun hän rakastaa eikä muista ensinkään olleensa koskaan toisenlainen.
Jos tahdotte että teistä puhutaan hyvää, niin älkäät itse tehkö sitä!
Inhimillisiä esineitä täytyy meidän tuntea voidaksemme niitä rakastaa, mutta taivaallisia täytyy meidän rakastaa voidaksemme niitä tuntea.
Jos ihmiset aina tietäisivät mitä yksi puhuu toisesta, ei maailmassa löytyisi neljää hyvää ystävää!
Monelle on kirkko samaa kuin teaatteri ja hän kuuntelee saarnaa niinkuin hän kuuntelee lausuntoa näyttämöltä.
Ihmisellä ei muuta ole kuin alituisia tarpeita ja toivomuksia eikä hän muusta huoli kuin näiden tarpeiden ja toiveiden täyttämisestä.
Lähde: Suomi: Kuvalehti kansalle 23.12.1890.
filofi