En voi jakaa tata missaan..Ja mua sattuu.
Ensin taustoja..Tyopaikkakamuja, seksia kerran 2002, muutaman kerran 2004, mun laksiaisten jalkeen. Seksiahan se oli, upeaa sellaista!!, kun rupesin sekoittamaan tunteita peliin, lopetimme jutun. 2007 kuulin, etta han oli sinkku ja laitoin viestia. Mun ihastuminen oli sailynyt naiden vuosien aikana, lahdin leikkiin mukaan ja yritin pitaa tunteet kurissa, vahan aikaa onnistuinkin. Tavattiin 9 kuukauden aikana 4 kertaa ja parilla viimesella kerralla, (viimeisin perjantaina..) seksi rupes takkuilemaan. Viehatys oli poissa ja vaistosin sen..Juttu oli lopahtamassa. Ma tapasin hanet perjantaina ja han ei saanut orgasmia, mina kyllakin ja ma pohdin mita ma tein vaarin, olinko itsekas jne..lahdin kotiin ja epatoivo iski..Lahettelin viesteja , kerroin fiilikset, ihastumisen, pelkoni menetyksesta ja jutun loppumisesta, latasin kaikki. Mulla oli todella ahdistunut olo, kauhea suru, alyton menettamisen tunne ja pelko. Niita viesteja tuli sitten laheteltya. Lauantaina niita lahti via muutamia ja olisinpa osannut lopettaa, mutta olin ahdistunut, itkin menetysta ja yritin koota ajatukseni viesteiksi ja saada ymmarrysta ja selittaa (oikein naisellista). Sunnuntaina aamulla lahetin viestin ja han kertoi olevansa toissa. Sitten sunnuntai-yona toivottelin hyvat yot ja ilmaisin, etta hiljaisuus ja hanen vastaamattomuutensa tuntui pahalta, koska olimme tiiviisti laitelleet viesteja pitemman aikaa (siis viikkoja).
Sain siihen karkevan vastauksen, jossa se ilmaisi yrtymyksensa mun tekstiviestipommitukseen ja mita olin tekstannut sitten perjantain. Ja totesi, ettei halua mitaan.
Yritin selittaa, etten tarkoita pahalla ja haluaisin puhua asiat lapi fiksusti ja erota fiksusti, ja sain vastauksen etta ei, nyt riittaa.
Ma tein itsestani taysin pellen. Selitin vikassa viestissani, etta ymmarsin taman tapahtuvan ennemmin tai myohemmin. Pahoittelin, etta se tapahtu nain eika tapani ole jattaa yleensa tallasta sotkua. Selitin, etta taman takia halusin tavata kasvokkain ja erota ystavina. Selitin, etta viestini eivat tarkoittaneet pahaa. Toivotin hanelle hyvaa tulevaisuutta ja etta ymmarsin ylittaneeni rajan. Lopuksi kehtasin viela kysya, etta jos han vedettyaan syvaan henkea voisi ajatella mua ystavanaan/kaverinaan..
Ryhdyin peliin, jota en hallinnut, halusin jotain, mika ei ollut mulle tarkoitettu ja se oli toi ihminen kokonaisuudessaan. Ja kylla sattuu.
Ei tarvi kertoa, etta olin tyhma, ja etta sen siita saa.
Han kertoi mulle jossain vaiheessa ettei pida tunneasioista, niista keskustelemisesta, joten siina mielessa sohaisin pahaan paikkaan. Ja seksiahan ma sille olin, tiedan, etten ollut ainoa. Niin kauan kuin ma hanet olen tuntenut ma tiedan hanen olleen levoton. Toivoinko, etta olisin ollut se ainutlaatuinen, joka saisi hanet pysahtymaan ja muuttumaan, ja etta han olisi ollut valmis muuttumaan nyt.
Joku vois sanoa, etta "get a life" ja eipa tassa vaihtoehtojakaan ole. Mutta jai kaihertelemaan tallainen sotku. Vielako uskaltaisin lahestya hanta ystavallismielisesti viikkojen? jalkeen, ystavyytta tarjoten.. En ole paha ihminen, enka tottunut tallaiseen erosotkuun, josta toinen lahtee noin vittuuntuneena..Paljonko han tarvitsee aikaa? Hanella on se hella ja ymmartavainen puoli, siksi en ymmarra hanen reaktiotaan ja taydellista artymysta ja siksi mun onkin vaikea uskoa, etta tata ei enaa sais korjattua "hyvaksi eroksi"..Loppujen lopuksi en taida haluta jattaa "paskan makua suuhun". Onko mitaan korjattavaa ja miten ma sen voisin tehda? Ok, jos luit nain pitkalle, anna tulla mielipide..
Ensin taustoja..Tyopaikkakamuja, seksia kerran 2002, muutaman kerran 2004, mun laksiaisten jalkeen. Seksiahan se oli, upeaa sellaista!!, kun rupesin sekoittamaan tunteita peliin, lopetimme jutun. 2007 kuulin, etta han oli sinkku ja laitoin viestia. Mun ihastuminen oli sailynyt naiden vuosien aikana, lahdin leikkiin mukaan ja yritin pitaa tunteet kurissa, vahan aikaa onnistuinkin. Tavattiin 9 kuukauden aikana 4 kertaa ja parilla viimesella kerralla, (viimeisin perjantaina..) seksi rupes takkuilemaan. Viehatys oli poissa ja vaistosin sen..Juttu oli lopahtamassa. Ma tapasin hanet perjantaina ja han ei saanut orgasmia, mina kyllakin ja ma pohdin mita ma tein vaarin, olinko itsekas jne..lahdin kotiin ja epatoivo iski..Lahettelin viesteja , kerroin fiilikset, ihastumisen, pelkoni menetyksesta ja jutun loppumisesta, latasin kaikki. Mulla oli todella ahdistunut olo, kauhea suru, alyton menettamisen tunne ja pelko. Niita viesteja tuli sitten laheteltya. Lauantaina niita lahti via muutamia ja olisinpa osannut lopettaa, mutta olin ahdistunut, itkin menetysta ja yritin koota ajatukseni viesteiksi ja saada ymmarrysta ja selittaa (oikein naisellista). Sunnuntaina aamulla lahetin viestin ja han kertoi olevansa toissa. Sitten sunnuntai-yona toivottelin hyvat yot ja ilmaisin, etta hiljaisuus ja hanen vastaamattomuutensa tuntui pahalta, koska olimme tiiviisti laitelleet viesteja pitemman aikaa (siis viikkoja).
Sain siihen karkevan vastauksen, jossa se ilmaisi yrtymyksensa mun tekstiviestipommitukseen ja mita olin tekstannut sitten perjantain. Ja totesi, ettei halua mitaan.
Yritin selittaa, etten tarkoita pahalla ja haluaisin puhua asiat lapi fiksusti ja erota fiksusti, ja sain vastauksen etta ei, nyt riittaa.
Ma tein itsestani taysin pellen. Selitin vikassa viestissani, etta ymmarsin taman tapahtuvan ennemmin tai myohemmin. Pahoittelin, etta se tapahtu nain eika tapani ole jattaa yleensa tallasta sotkua. Selitin, etta taman takia halusin tavata kasvokkain ja erota ystavina. Selitin, etta viestini eivat tarkoittaneet pahaa. Toivotin hanelle hyvaa tulevaisuutta ja etta ymmarsin ylittaneeni rajan. Lopuksi kehtasin viela kysya, etta jos han vedettyaan syvaan henkea voisi ajatella mua ystavanaan/kaverinaan..
Ryhdyin peliin, jota en hallinnut, halusin jotain, mika ei ollut mulle tarkoitettu ja se oli toi ihminen kokonaisuudessaan. Ja kylla sattuu.
Ei tarvi kertoa, etta olin tyhma, ja etta sen siita saa.
Han kertoi mulle jossain vaiheessa ettei pida tunneasioista, niista keskustelemisesta, joten siina mielessa sohaisin pahaan paikkaan. Ja seksiahan ma sille olin, tiedan, etten ollut ainoa. Niin kauan kuin ma hanet olen tuntenut ma tiedan hanen olleen levoton. Toivoinko, etta olisin ollut se ainutlaatuinen, joka saisi hanet pysahtymaan ja muuttumaan, ja etta han olisi ollut valmis muuttumaan nyt.
Joku vois sanoa, etta "get a life" ja eipa tassa vaihtoehtojakaan ole. Mutta jai kaihertelemaan tallainen sotku. Vielako uskaltaisin lahestya hanta ystavallismielisesti viikkojen? jalkeen, ystavyytta tarjoten.. En ole paha ihminen, enka tottunut tallaiseen erosotkuun, josta toinen lahtee noin vittuuntuneena..Paljonko han tarvitsee aikaa? Hanella on se hella ja ymmartavainen puoli, siksi en ymmarra hanen reaktiotaan ja taydellista artymysta ja siksi mun onkin vaikea uskoa, etta tata ei enaa sais korjattua "hyvaksi eroksi"..Loppujen lopuksi en taida haluta jattaa "paskan makua suuhun". Onko mitaan korjattavaa ja miten ma sen voisin tehda? Ok, jos luit nain pitkalle, anna tulla mielipide..
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ä:n pilkut puuttuu täysin,etkö osaa kirjottaa oikein vai mikä on pielessä?*ihmettelee*
riittanee selitykseksi..
hohhoijaa, mistä näitä peräposion itsensä tärkeäksi tekeviä pilkunviilaajia aina löytyy.
Mielestäni seuraavanlainen suunnitelma voisi olla järkevin: Älä ole tästä hetkestä lähtien missään yhteyksissä kuukauteen. Laita jäähtymistauon jälkeen 1 (yksi!) tekstari että olisiko aikaa yhdelle kaffekupille. Jos tekstariin ei tule vastausta tai vastaus on kielteinen, tiedät ettei asialle ole mitään tehtävissä. Jos taas suostuu, niin pidä tapaaminen max vartin pituisena, äläkä missään vaiheessa ota mitään mennyttä esiin tai ala tunteilemaan. Ole kuin ensi treffeillä, jos vain suinkin mahdollista. Se on sitten virtahevosta kiinni mihin suuntaan virta vie.
Käytännössä suosittelen että pyrit hankkimaan uutta seuraa tästä päivämäärästä lähtien, vaikkei heti tärppäisikään. Hyvällä tuurilla kuukauden kuluttua sinulla on muutama orastava tuttavuus joihin voit keskittyä, eikä sinun tarvitse olla siellä virtahevon kahvitreffeillä niin kovin takertuvainen. Voit olla "vapaa kuin taivaan lintu", ja se taas saattaa aiheuttaa yllätysyllätys kiinnostusta virtahevossa.
Mitään ei voi ennustaa, mutta todennäköisyyksiä pystyy viilaamaan.
Kiitos jarkevyydestasi ja miehen mielipiteesta. Juuri tallaisen asiallisen viestin tarvitsinkin tahan hetkeen. Ja suunnitelman,jolla kiskoa itseni ylos tan paskafiiliksen keskelta. Kyyneleet on herkassa vielakin ja muistutan itseani ettei tassa kukaan kuollut. En odota suuria ja olen epailevainen tapaamisen suhteen, koska latasin niin paljon viesteihin ja uskon hanen pelkaavan sen alkavan uudestaan, jos suostuu tapaamaan. Mutta kuten sanoit, sitten sen yhden viestin jalkeen tiedan. Pitaa vain miettia sanansa tarkkaan. Talla hetkella edes ystavallinen sana tai noteeraus riittaisi minulle. Kiitos sinulle!
Joo miehet tarttee välillä "laatuaikaa" pimeässä luolassa johon ei kukaan tule häiritsemään. Yleensä vielä vierittävät mokomat kiven luolan suulle ettei varmaasti mikään pääse läpi. Asiat harvoin ovat NIIN päin peppua kuin moisen eristäytymisen johdosta vaikututaisi, sillä muutaman viikon sisällä luolamies kömpii jokatapauksessa esiin ja saattaa ottaa naamalleen ilmeen jota myös hymyksi voisi tulkita. Tällöin on otollinen hetki livertää luoliksen korvaan jotain mistä se tykkää! :)
Totuus on että mies tarvitsee oman kolonsa, minne piilottaa päänsä... Jos joskus vielä muutan kimppaan oman neanderilaiseni kanssa, niin hälle tulee olla autotalli tai vasarointipaja, jonne hän voi vetäytyä murjottamaan tai purkamaan ärtymystään.
Ja samallahan minä saan lomaa "kiukuttelevasta" murustani...
Jimiltä tulee la klo 19.30 "Miehiset Luolat" -sarja jossa noita vasarointipajoja / pokeriluolia / kuntosaleja rakennettaan alkukantaisten elämänmuotojen piilopaikaksi. Hilpeää overkilliä jenkkityyliin.
Täytyypä vilasta ens lauantaina...
Toinen henkireikä tuleva, jos jatkan nykyisen alkukantaisen olioni kanssa on formulat ja lätkä yms penkkiurheilu... ei hankita canalplussia ja maikkareita, niin jätkän pakko kömpiä pubiin katsomaan.
:) Joo, tama sai nauramaan, lopetin sen napaan tuijottamisen ja huomasin, etta aurinkokin paistoi!
En tiedä oletko mies vai nainen. Mun mielestä panikoit liian ajoissa ja miksi ylipäätään panikoida. Mitä väliä saako joku vai ei, jos toisesta välittää niin ei saaminen maailmaa kaada vaikka se kivaa olisikin. Ajan kanssa olis voinut korjaantuakin ihan hyvin. Aavistukset voi jättää yleensä, jos tulee niin se on sen hetken, seuraava hetki voi olla parempi ehkä. Ja epäonnistuneita tapaamiskertoja on kaikilla. Jos vedit hirveät tilitykset yhtäkkiä niin perääntyy toinen ainakin.
Nyt suhteen rakentamiseen menisi pitemmän aikaa. Ja jos joka sekuntti panikoi niin mitä siitä tulisi, kannattaisiko harjoitella ottamaan ainakin välillä rauhallisemmin. Ikääkin sulla jo on enemmän kuin teini-ikäisillä.
Ja tuntuu että menetät heti kokonaan toivosi jos joku jotain negatiivista sanoo tai aavistelet. Lopeta pelkääminen. Kannattaisi omia aivoja alkaa käyttämään. Ja ottaa rauhallisemmin jos voit.
Joko uskoo onnistuvansa tai sitten valitsee helpomman ... ja minkälaisia ihmiset ovat, kumpikin. Onko kaikki vaiva sen arvoista
olla vaan koko tyypin.. unohda. tiedän miltä tuntuu kun on vetänyt ihan överit viestittelyssä. et ole ainoa. kyllä se siitä ajallaan unohtuu. mut päivä kerrallaan eteenpäin. ja hei mieti näin;säkin sait siltä seksiä,ei se ainoastaan! tsemppiä!
Ei kannata ottaa enää yhteyttä! Miksi ottaisit? Tuotat sillä vain itsellesi tuskaa. Jokin osa sinusta haluaa ehkä vieläkin jotain enemmän hänen kanssaan. Älä syytä itseäsi mistään! Toihan on täysin inhimillistä, että sortuu tilittämään tunteitaan tekstareilla. Päästä irti, niin voit jatkaa elämääsi ja kohdata jonkun paljon sopivamman:)
olette tapailleet todella harvoin ja silti sä saat kehitettyä itsellesi pakkomielteen tosta ihmisestä. Sillä pakkomielteeltähän toi kuulostaa ja pahalta, sä halusit saada ton ihmisen koska hän oli "välinpitämätön" sun suhteen.
Ketään ei saa pakottamalla senhän sä tiedät? eli anna olla ja kiinnitä huomio sellaisiin ihmisiin jotka välittää susta myös
Olet ihastunut emotionaalisesti vaurioituneeseen, tunnevammaiseen mieheen. Et ole tehnyt mitään väärää etkä typerää, tai ainakaan mitään sen typerämpää kuin ihastunut ihminen noin niin kuin yleensäkin tuppaa tekemään. Olet ollut vähän tyrkyllä ja nöyryyttänyt itseäsi kerjäämällä, mutta rkastuneenahan sitä ei ole fiksuimmillaan. Suurin virheesi on, että olet mennyt ihastumaan mieheen, jolla tuntuu olevan tunne-elämässään melkoisia ongelmia ja joka ei halua kohdata naisia tunnetasolla. Mutta sitähän sinä et voinut tietää etukäteen.
Erotessa kuuluu voida tavata ja jutella asiat reilusti halki. Ainoa syy kieltäytyä tapaamasta ja puhumasta kasvotusten on aiheellinen pelko että toinen käy väkivaltaiseksi ja on syytä pelätä oman turvallisuutensa vuoksi. Sinähän et ole millään lailla vaaraksi hänelle.
Tekstiviestiero on raukkisten hommaa. Joka ei pysty kertomaan toiselle silmästä silmään että aikoo jättää tämän (kuten hän ei tunnu pystyvän), on epäreilu raukkis ja toista kunnioittamaton nilkki.
Hän ei ole ansainnut ystävyyttäsi, eikä hän varmaan aitoon ystävyyteen pystykään. Naiset ovat hänelle seksileluja jotka heitetään pois kun kyllästyttää.
Olosi on nyt kurja, mutta jos yhtään lohduttaa, niin hän on tässä se jolla on todellinen ongelma, et sinä. On iso puute jos ei osaa rakastaa eikä välittää. Hän ei koskaan tule kokemaan mitä on rakastaa aidosti. Sen onnen hän menettää. Eli menettää paljon, TODELLA PALJON. Sinulla sen sijaan on kaikki mahodllisuudet saada sekin onni osaksesi, tosin ei hänen kanssaan. Tulee joku toinen.
"Erotessa kuuluu voida tavata ja jutella asiat reilusti halki. Ainoa syy kieltäytyä tapaamasta ja puhumasta kasvotusten on aiheellinen pelko että toinen käy väkivaltaiseksi ja on syytä pelätä oman turvallisuutensa vuoksi. Sinähän et ole millään lailla vaaraksi hänelle."
Hei haloo! Näin saippuasarjoissa. AP sanoi että ovat tavanneet 4 kertaa 9 kuukauden aikana. Siis harvemmin kuin joka toinen kuukausi. Eihän tässä ole edes ollut mitään "eroa", kun ei ole ollut mitään seurustelun tapaistakaan. Kuulostaa enemmän satunnaiselta sekstailulta, pannaan kun tavataan.
Ja viimeisellä kerralla kaveri ei saanut edes orkkua, ja päälle kauheat skitso-tekstiviestipommitukset. Huhhuh!
kuin omasta tarinastani luin jutun,en tiedä kummassa vikaa ,molemmissa kun meni ööveriksi .itse toimimattomuuden takia uhakilin haihtua jonkun kertaa-hän sitten viimeisestä viestistä tuohtuneena sanoi että ei enää yhteyksiä! viikon pstä kutsui punkkaansa ja sit ei pideltykään yhteyttä-nyt jokunen kerta kännisisä viestejä laittelee öisin-ja seuraavana pvänä jätkä kuittaakin että unohda jutut,olin niin kännissä! heikkona hetkenään ottaa yheyttä ja krapulassa kovana laittaa hanttiin.mitäs tähän sanotte? tapailimme säännöllisen epäsäännöllisesti 8kk ja olin puuööa päähän lyöty-nyt kun ajatukseni ovat keveämmät,hän viestittelee humalassa seksikutsujaan.kertokaa onko kaveri mikä?jo 35v!
anteeksi muutama virhe joita tuli kirjoitukseeni.
kun kuulosti niin tutulta.. Tuommosen tyypin kanssa itsekin soudin ja huopasin samoin 8 kk. Ja tämä on myös 35 v. mitä ei kyllä uskois käyttäytymisen perusteella. Enää ei olla missään yhteyksissä. Tällä oli varmaan useammankin naisen numero, joista sitten soitteli yöseuraa kun yksinäisyys yllätti. Ja aina humalassa, selvinpäin ei herrasta mitään koskaan kuulunut, satunnaisia viestejä lukuunottamatta. Onkohan meillä ollu sama mies :)
joo kuulostaa samanlaiselta tapaukselta,ollaan viestitelty ja jopa kohdattukin pari viikkoa sit.tosin tapailimme kesällä viikooittain ja hän selvinpäin.yksin anoo joskus tosin harvemmin.laitoitko bänätvai hän vai miten juttu jatkuu?hän kie tunteeton-
joo hän laittelee hyvin harvoin viestiä selvinp.ja vastaa jos sattuu huvittamaan.syinä näkemättömyyteen mm stressi,masenus yms.kivannäköinen isohko kaveri,mutta salaperäinen aina kännykkä piippaa viestiä jostain.alun alkaen kun joskus kohtasimme niin pariksi viikoksi katosi ja hiljaisuus,ei mitään kyselyä tai kommenttia jos laitoin jotakin.huhhuh.mutta olkook ,siitä tietää että ei seuraa kun ottaa yhteyttä.on tosin ollut paljon selvinkinpäin mutta yleensä krapulassa ja kämppä juhlimisen jäliltä.laitoitko lopun vai mites ?ihastitko siihen? olen myös ylläättynyt naiviudesta.näitähän piisaa...olen kovin kyyninen.
"suhteen", kun alko käydä niin turhauttavaksi mun kannalta. Ei sitä jaksa tuommosta pitemmän päälle, että pitää jatkuvasti vain toisen pillin mukaan mennä. Ihastunut olin joo, tuskin muuten olisin suostunutkaan moiseen pompotteluun. Myönsin viimein itelleni ettei se toinen osapuoli musta tosiaankaan sen kummemmin välitä, kun noin käyttäytyy. Ollaan tunnettu toisemme jo vuosia ja aina silloin tällöin päädytty yksiin. Tosin nyt viimeksi tätä jatku pidempään kuin koskaan aikaisemmin. Olen päättänyt etten enää tähän mieheen sorru, nyt oon saanut kertakaikkiaan tarpeekseni koko tyypistä.
sulle vielä että alkoiko kaveri ruikuttamaan perääsi kun lopetit tyhjän juttusi? meinaan että kun olitte tunteneet vuosia ja tuttuja keskenänne ainakin jo jonkun ajan varrelta.teitkö selvöksi mkset enään ole siina juonessa mukana vai et enää vastaillut kamun pyyntöihin? kuinka hän reagoi asiaan? tiedän tällaisia enemmänkin kun olen ystävieni kanssa puhunut suhdeasioita. yleensä taustalla mielenterveydellisä seikkoja,läheisriippuvuutta päihde ym addikteja.en väitä etteikö ns terveissäkin olisi tällasta mutta tämä mun tuttavani pyyteli jo toistamiseen kyläilemään kun ekaksi muka katkaisi välit...ilmeiseti ei se toinen hoito ole niin monitahoinen kuin minä.pelkkää lihanhimoahan tämä on,tullut jo selväksi,olen ottanut sen asenteen vaikka ensin ihastuin ja hän jopa kertoi kesällä rakastavansa...ja toisinaan häviää.no peli on selvä .ei haaveita ,pelkkää himoa,jos tyytyy sellaiseen.olen luovuttanut jo kolahdusmiehestä,ei ole tullut kohdallani,kun ei ni ei.toivotaan joskus että kolahtisi terve ja oikea rakkaus.
Kerroin suoraan että en halua enää tämmöistä menoa, hänellehän olisi tietysti sopinut jatkaa entiseen malliin. Taisi ottaa vähän nokkiinsa tästä "hylkäämisestä". Joo, kyllä muakin sano rakastavansa mutta nehän on vaan sanoja, teot on sitten erikseen... Yhden kerran tuon lopettamisen jälkeen päädyttiin vielä illan päätteeksi samaan osoitteeseen, kun satuttiin kohtaamaan baarissa. Mutta sitten ei ookkaan kuulunut mitään, eikä ole enää tuntevinaan jos jossain kohdataan. Jotenkin lapsellista käytöstä aikuiselta mieheltä. Itse en ole tämmöisiin tyyppeihin aikaisemmin törmännyt. Jonkunlainen alkoholiongelma tälläkin on, sanoin asiasta kerran ihan suoraankin, kielsi tietysti näin olevan. Jatkossa pysyttelen kyllä kaukana tuollaisista miehistä, ei noista saa kuin murhetta ja pahaa mieltä.
PAskaa tulee ja menee ja vanhemmiten sitä oppii väistelemään.Unohda se tyyppi.Se sattuu nyt hetken mutta mitä itseäsi kiusaat.JAtka elämääsi.
Vikatikki75:
Haluan sanoa sinua tukien, että oma reagointisi ja tapasi toimia tuntuu minusta sangen lapsekkaalta. En ihmettele, että se rupesi kaveria ahdistamaan. Jos ei toinen halua, OK, asiasta sovitaan suht. aikuismaisesti eikä ruveta järjestämään tunteiden kohdetta nolostuttavaa, häiritsevää tekstiviestipommituskampanjaa. Olit tiedostamattomien tarpeittesi pohjalta liikkeellä, et aikuismaisen välittämisen pohjalta.
Ja seksiin meneminen tuolla tavalla on joka tapauksessa iso virhe.