Onko kukaan

on esimerkiksi tällaista: Kotiintuloajoista livetään jatkuvasti, niin että joutuu soittamaan puhelimella monta kertaa perään, kun kotiintuloaika meni jo. Vastaukseksi tulee että haista V..., yms. Likaisia astioita lojuu lattioilla ja pöydillä omassa huoneessaan kaiken muun seassa, vaatteiden, likaisten ja puhtaiden koulukirjojen yms. Vapaaehtoisesti ei tuo niitä koskaan tiskipöydälle. Jos huomauttaa tai käskee tuomaan, vastaus haistattelua, tai senkun viet itse tai ei vois vähempää kiinnostaa. Netissä istuu välillä tuntitolkulla, "unohtaa" läksyt ja kun käskee niitä tekemään, syömään tai ihan mitä tahansa asiallista, vastaukseksi huudetaan niin lujaa kuin ääntä lähtee: haista P, Haista V.
Sitten menee huoneeseensa ja pamauttaa oven kiinni niin että ikkunat helisee ja kiroilee mennessään. Ei tee läksyjä ilman käskyä eikä aina sittenkään.

On jäänyt läksyt aamuun ja niitä yritetään saada sitten tehtyä kovassa kiireessä ennen kouluun lähtöä parissa minuutissa. Kun kysyn aamulla, onko bussikortti tallella (esimerkiksi tai mitä muuta vaan) vastaukseksi saan haistattelua, huutoa ja ovi paiskataan kiinni mennessä niin lujaa kuin pystytään.
Hävettää jo naapurienkin takia tällainen käytös.
Mitään normaalia ei voi enää tytön kanssa keskustella, mitään ei voisi vaatia. Huone on kuin haiseva jätekasa ellen minä sitä siivoa.
Viimeksi sanoi astioiden tuomisesta tiskipöydälle, että mitä sitten, vaikka muut tuovat hänen ei kuulemma tarvitse.
Kun on kavereidensa kanssa ja soitan esim. että tule syömään välillä, huutaa heti suoraa huutoa, että ei ole nälkä, en V:ssa tule, tulen sitten kun haluan S:tana ja katkaisee puhelun.
Huomautan aamulla, että bussin lähtöön on 3 minuuttia (tytöllä ei ole vielä kenkiä eikä ulkovaatteita päällä) Kamalaa kiroilua takaisin ja ovien paiskomista.
Viimeksi kun jostain asiasta puhuin huoritteli yms.
Oikein mukavaa ja rauhallista perhe-elämää, ainainen stressi tytön käytöksestä. En voi myöskään kauppaan mennä tytön kanssa, jos erehtyy esittelemään vaikka puseroa, että kelpaisiko tämä, niin huutaa heti kovalla äänellä että: luuletko s:tana että tollasta h:vetin lumppua päälleni pistäisin, ei J:lauta. yms, yms. yms.

minä joka aloitin kirjoitti:

on esimerkiksi tällaista: Kotiintuloajoista livetään jatkuvasti, niin että joutuu soittamaan puhelimella monta kertaa perään, kun kotiintuloaika meni jo. Vastaukseksi tulee että haista V..., yms. Likaisia astioita lojuu lattioilla ja pöydillä omassa huoneessaan kaiken muun seassa, vaatteiden, likaisten ja puhtaiden koulukirjojen yms. Vapaaehtoisesti ei tuo niitä koskaan tiskipöydälle. Jos huomauttaa tai käskee tuomaan, vastaus haistattelua, tai senkun viet itse tai ei vois vähempää kiinnostaa. Netissä istuu välillä tuntitolkulla, "unohtaa" läksyt ja kun käskee niitä tekemään, syömään tai ihan mitä tahansa asiallista, vastaukseksi huudetaan niin lujaa kuin ääntä lähtee: haista P, Haista V.
Sitten menee huoneeseensa ja pamauttaa oven kiinni niin että ikkunat helisee ja kiroilee mennessään. Ei tee läksyjä ilman käskyä eikä aina sittenkään.

On jäänyt läksyt aamuun ja niitä yritetään saada sitten tehtyä kovassa kiireessä ennen kouluun lähtöä parissa minuutissa. Kun kysyn aamulla, onko bussikortti tallella (esimerkiksi tai mitä muuta vaan) vastaukseksi saan haistattelua, huutoa ja ovi paiskataan kiinni mennessä niin lujaa kuin pystytään.
Hävettää jo naapurienkin takia tällainen käytös.
Mitään normaalia ei voi enää tytön kanssa keskustella, mitään ei voisi vaatia. Huone on kuin haiseva jätekasa ellen minä sitä siivoa.
Viimeksi sanoi astioiden tuomisesta tiskipöydälle, että mitä sitten, vaikka muut tuovat hänen ei kuulemma tarvitse.
Kun on kavereidensa kanssa ja soitan esim. että tule syömään välillä, huutaa heti suoraa huutoa, että ei ole nälkä, en V:ssa tule, tulen sitten kun haluan S:tana ja katkaisee puhelun.
Huomautan aamulla, että bussin lähtöön on 3 minuuttia (tytöllä ei ole vielä kenkiä eikä ulkovaatteita päällä) Kamalaa kiroilua takaisin ja ovien paiskomista.
Viimeksi kun jostain asiasta puhuin huoritteli yms.
Oikein mukavaa ja rauhallista perhe-elämää, ainainen stressi tytön käytöksestä. En voi myöskään kauppaan mennä tytön kanssa, jos erehtyy esittelemään vaikka puseroa, että kelpaisiko tämä, niin huutaa heti kovalla äänellä että: luuletko s:tana että tollasta h:vetin lumppua päälleni pistäisin, ei J:lauta. yms, yms. yms.

Lue lisää

Minusta sinun kannattaisi olla yhteydessä jonnekin.Ei tuollaista käytöstä kauan jaksa en minä ainakaan jaksaisi...siksi otinkin yhteyttä koululle ensin ja siitä se lähtee..toivottavasti,koska lapset kasvaa (myös voimat)ei se tuosta kun pahenee vaan parempi hakea ajoissa apua kun on viel niin nuori että asialle pystyy tekemään jotakin.Jaksamista sinulle ja toivottavasti saat asioille selkeyttä =)jos haluat puhua tai kysyä enemmän voit kirjoitella minulle postiin:[email protected]

samanlaista.. kirjoitti:

Minusta sinun kannattaisi olla yhteydessä jonnekin.Ei tuollaista käytöstä kauan jaksa en minä ainakaan jaksaisi...siksi otinkin yhteyttä koululle ensin ja siitä se lähtee..toivottavasti,koska lapset kasvaa (myös voimat)ei se tuosta kun pahenee vaan parempi hakea ajoissa apua kun on viel niin nuori että asialle pystyy tekemään jotakin.Jaksamista sinulle ja toivottavasti saat asioille selkeyttä =)jos haluat puhua tai kysyä enemmän voit kirjoitella minulle postiin:[email protected]

Lue lisää

Vähä aika sitten meijän tyttö haistatteli mulle, paiskoi ovia yms yms. Sitten oikeen suutuin ja vetelin remmillä perskannikoille, sanoin et vanhemmille et noin puhu. Sit se huusi et kui ootte mut tähä maailmaa hankkinu jos annat selkää. vastasin että mä en vihaa sua mut vanhemmille ei kuulu haistatella jne. jos jatkaa vielä ni saa joka kerta remmistä. suosittelen.

minä joka aloitin kirjoitti:

on esimerkiksi tällaista: Kotiintuloajoista livetään jatkuvasti, niin että joutuu soittamaan puhelimella monta kertaa perään, kun kotiintuloaika meni jo. Vastaukseksi tulee että haista V..., yms. Likaisia astioita lojuu lattioilla ja pöydillä omassa huoneessaan kaiken muun seassa, vaatteiden, likaisten ja puhtaiden koulukirjojen yms. Vapaaehtoisesti ei tuo niitä koskaan tiskipöydälle. Jos huomauttaa tai käskee tuomaan, vastaus haistattelua, tai senkun viet itse tai ei vois vähempää kiinnostaa. Netissä istuu välillä tuntitolkulla, "unohtaa" läksyt ja kun käskee niitä tekemään, syömään tai ihan mitä tahansa asiallista, vastaukseksi huudetaan niin lujaa kuin ääntä lähtee: haista P, Haista V.
Sitten menee huoneeseensa ja pamauttaa oven kiinni niin että ikkunat helisee ja kiroilee mennessään. Ei tee läksyjä ilman käskyä eikä aina sittenkään.

On jäänyt läksyt aamuun ja niitä yritetään saada sitten tehtyä kovassa kiireessä ennen kouluun lähtöä parissa minuutissa. Kun kysyn aamulla, onko bussikortti tallella (esimerkiksi tai mitä muuta vaan) vastaukseksi saan haistattelua, huutoa ja ovi paiskataan kiinni mennessä niin lujaa kuin pystytään.
Hävettää jo naapurienkin takia tällainen käytös.
Mitään normaalia ei voi enää tytön kanssa keskustella, mitään ei voisi vaatia. Huone on kuin haiseva jätekasa ellen minä sitä siivoa.
Viimeksi sanoi astioiden tuomisesta tiskipöydälle, että mitä sitten, vaikka muut tuovat hänen ei kuulemma tarvitse.
Kun on kavereidensa kanssa ja soitan esim. että tule syömään välillä, huutaa heti suoraa huutoa, että ei ole nälkä, en V:ssa tule, tulen sitten kun haluan S:tana ja katkaisee puhelun.
Huomautan aamulla, että bussin lähtöön on 3 minuuttia (tytöllä ei ole vielä kenkiä eikä ulkovaatteita päällä) Kamalaa kiroilua takaisin ja ovien paiskomista.
Viimeksi kun jostain asiasta puhuin huoritteli yms.
Oikein mukavaa ja rauhallista perhe-elämää, ainainen stressi tytön käytöksestä. En voi myöskään kauppaan mennä tytön kanssa, jos erehtyy esittelemään vaikka puseroa, että kelpaisiko tämä, niin huutaa heti kovalla äänellä että: luuletko s:tana että tollasta h:vetin lumppua päälleni pistäisin, ei J:lauta. yms, yms. yms.

Lue lisää

Kuulostaa aika normaalilta.
Olin itse tuollainen (tai kamalampikin). Siitä on aikaa noin 35 vuotta, ja ihan tavallinen ihminen musta tuli. Hävettää vain nyt aikuisena, mutta Luojan kosto tuli, kun omat lapset käyttäytyi kanssa vähemmän kiltisti. Onneksi ne on jo rauhoittuneet, kun murrosikä menee ohi.
Siihen netissä istumiseen on muuten hyvä lääke, sähköt poikki, jos ei muu auta. Ja nettiin ei voi mennä jos huone on siivoamatta, läksyt tekemättä. Jos kotiintuloajoista livetään, niin kotiaresti on hyvä konsti, ei mennä viikkoon mihinkään.
Valta on sulla, sä määräät, sun on oltava se aikuinen, lapsi hakee rajojaan!

on ollut täysi murkkuikä käynnissä jo 10-vuotiaasta lähtien. Menkatkin alkoi 9-vuotiaana eli on ollut aikaisessa kehityksessään. Nämä murrosiän elkeet alkoivat jo silloin ja jatkuvat edelleen ja ovat pahentuneet pikku hiljaa.
Todellakin pelkään, mitä on odotettavissa, jos jo kolmetoistavuotias on näin vaikean tuntuinen tapaus.
Olen vielä onnistunut pitämään hänet erossa alkoholista ja tupakasta, vaikka itse poltankin. Kokeillut on ainakin tupakkaa ja jäi kiinni.
Näiden kaikkien edellisten asioiden lisäksi meillä taistellaan pukeutumisesta, kun kouluunkin pitäisi mennä puolialasti topeissa ja napapaidoissa kylmillä keleillä.
Kasvatuksesta ei varmaankaan voi johtua, sillä olen ollut aina tytön saatavilla, kun en ole työelämässä. Ei varmaankaan osaa arvostaa sitä ollenkaan, että hänestä on aina huolehdittu. Ihan niin kuin tyttö olisi täynnä jotain käsittämätöntä vihaa ja aggressiota juuri äitiään kohtaan.
Puhuttu ollaan tytön kanssa. Vähän aikaa (n.viikko) saattaa mennä normaalisti ja sitten taas taistelu alkaa.
Ei voi olla miettimättä, mitä olen tehnyt väärin, missä kohtaa meni pieleen, vaikka parhaani olen yrittänyt ja luullut että teen kaiken suurin piirtein oikein. Varmaan lapsen oma luonnekin vaikuttaa käyttäytymiseen tietysti.
Kotiintuloajoista yritän ainakin pitää parhaani mukaan kiinni, jos saisin estettyä alkoholikokeilut yms. tässä vaiheessa.
Tyttö on myös erittäin kiinnostunut pojista ja tämä kiinnostus alkoi viime kesän aikana. Haluaa seurustella ja kokeilla siinäkin suhteessa kaikenlaista. Eli kyllä on täysi työ pitää ohjat vielä omissa käsissäni edes jollain lailla.

ap aloittaja kirjoitti:

on ollut täysi murkkuikä käynnissä jo 10-vuotiaasta lähtien. Menkatkin alkoi 9-vuotiaana eli on ollut aikaisessa kehityksessään. Nämä murrosiän elkeet alkoivat jo silloin ja jatkuvat edelleen ja ovat pahentuneet pikku hiljaa.
Todellakin pelkään, mitä on odotettavissa, jos jo kolmetoistavuotias on näin vaikean tuntuinen tapaus.
Olen vielä onnistunut pitämään hänet erossa alkoholista ja tupakasta, vaikka itse poltankin. Kokeillut on ainakin tupakkaa ja jäi kiinni.
Näiden kaikkien edellisten asioiden lisäksi meillä taistellaan pukeutumisesta, kun kouluunkin pitäisi mennä puolialasti topeissa ja napapaidoissa kylmillä keleillä.
Kasvatuksesta ei varmaankaan voi johtua, sillä olen ollut aina tytön saatavilla, kun en ole työelämässä. Ei varmaankaan osaa arvostaa sitä ollenkaan, että hänestä on aina huolehdittu. Ihan niin kuin tyttö olisi täynnä jotain käsittämätöntä vihaa ja aggressiota juuri äitiään kohtaan.
Puhuttu ollaan tytön kanssa. Vähän aikaa (n.viikko) saattaa mennä normaalisti ja sitten taas taistelu alkaa.
Ei voi olla miettimättä, mitä olen tehnyt väärin, missä kohtaa meni pieleen, vaikka parhaani olen yrittänyt ja luullut että teen kaiken suurin piirtein oikein. Varmaan lapsen oma luonnekin vaikuttaa käyttäytymiseen tietysti.
Kotiintuloajoista yritän ainakin pitää parhaani mukaan kiinni, jos saisin estettyä alkoholikokeilut yms. tässä vaiheessa.
Tyttö on myös erittäin kiinnostunut pojista ja tämä kiinnostus alkoi viime kesän aikana. Haluaa seurustella ja kokeilla siinäkin suhteessa kaikenlaista. Eli kyllä on täysi työ pitää ohjat vielä omissa käsissäni edes jollain lailla.

Lue lisää

Kasvatan nyt kolmatta murkkua, tuttuja ovat tekstit. Kaksi olen saanut maailmalle, he ovat aivan kunnon kansalaisia. Nyt tämä viimeinen 15-kesäinen juniori vielä raastaa hermojani käytöksellään. Kyllä näistä öykkäröivistä nuorista tulee aivan hyviä ihmisiä, heillä vaan napanuora kiristää. Mitä turvallisempi lapsi-vanhempi -suhde, sitä enemmän nuori uskaltaa osoittaa mieltään. Raskasta aikaa se on, sitä en kiellä. Kannattaa kuitenkin hammasta purren mennä päivästä toiseen ja pitää rajoista kiinni. Lopussa kiitos seisoo, uskokaa pois.

Kotona äksyily, siivottomuus, ruma kielenkäyttö yms. eivät vielä kerro, että nuorella olisi joku pielessä. Heillä vaan on niin kova myllerrys sisällään, että käytös on täysin hallitsematonta. Joka välissä kannattaa yrittää puhua ja osoittaa, että kuinka tärkeä lapsi kaikesta huolimatta on. Tottahan toki vanhemmat täysin välillä väsyy moiseen rumbaan, mutta se vain on kestettävä.

Ammattiapua pitää tietysti hakea, jos tilanne menee semmoiseksi, ettei nuorelle mitään rajoja saa. Kaveripiiriä kannattaa seurata, on hyvä tietää kavereiden taustoja ja minkä ikäisiä he ovat. Myöskin nettimaailma on sellainen, että määrävälein pitää ottaa selville missä on lapsi siellä liikuskelee.

nykyään murrosikä tulee aika aikaisin.Omalla pahin sauhuamisikä oli seiskalla,kasilla jo alkoi helpottaa,nyt on ysillä ja kuin toinen ihminen.Keskusteluyhteys pelaa,koulu sujuu hyvin ja käytös on mallikasta(opettajat on kehuneet)Seiskalla oli jälki-istuntoa,tehtäviä tekemättä ja huonoa käytöstä.Vanhemman tytön kanssa joskus pahimmillaan karjuttiin niin,että pelkäsin että naapuri kuulee,vaikka asuu muutaman sadan metrin päässä.Onneksi ei asuta kerrostalossa.Tsemppiä,pitäkää puolenne !

ap aloittaja kirjoitti:

on ollut täysi murkkuikä käynnissä jo 10-vuotiaasta lähtien. Menkatkin alkoi 9-vuotiaana eli on ollut aikaisessa kehityksessään. Nämä murrosiän elkeet alkoivat jo silloin ja jatkuvat edelleen ja ovat pahentuneet pikku hiljaa.
Todellakin pelkään, mitä on odotettavissa, jos jo kolmetoistavuotias on näin vaikean tuntuinen tapaus.
Olen vielä onnistunut pitämään hänet erossa alkoholista ja tupakasta, vaikka itse poltankin. Kokeillut on ainakin tupakkaa ja jäi kiinni.
Näiden kaikkien edellisten asioiden lisäksi meillä taistellaan pukeutumisesta, kun kouluunkin pitäisi mennä puolialasti topeissa ja napapaidoissa kylmillä keleillä.
Kasvatuksesta ei varmaankaan voi johtua, sillä olen ollut aina tytön saatavilla, kun en ole työelämässä. Ei varmaankaan osaa arvostaa sitä ollenkaan, että hänestä on aina huolehdittu. Ihan niin kuin tyttö olisi täynnä jotain käsittämätöntä vihaa ja aggressiota juuri äitiään kohtaan.
Puhuttu ollaan tytön kanssa. Vähän aikaa (n.viikko) saattaa mennä normaalisti ja sitten taas taistelu alkaa.
Ei voi olla miettimättä, mitä olen tehnyt väärin, missä kohtaa meni pieleen, vaikka parhaani olen yrittänyt ja luullut että teen kaiken suurin piirtein oikein. Varmaan lapsen oma luonnekin vaikuttaa käyttäytymiseen tietysti.
Kotiintuloajoista yritän ainakin pitää parhaani mukaan kiinni, jos saisin estettyä alkoholikokeilut yms. tässä vaiheessa.
Tyttö on myös erittäin kiinnostunut pojista ja tämä kiinnostus alkoi viime kesän aikana. Haluaa seurustella ja kokeilla siinäkin suhteessa kaikenlaista. Eli kyllä on täysi työ pitää ohjat vielä omissa käsissäni edes jollain lailla.

Lue lisää

että tyttären pitää kasvaa erilleen äidistään ja kuitenkin tulla samanlaiseksi.Jossain on sanottu,että äiti-tytär ihmissuhde on murrosiässä vaikein ja omassa perheessäni voin sen kyllä allekirjoittaa.Poikien kanssa ei ole tullut ollenkaan vastaavia otteluita.Jos teillä on ollut kiinteä suhde keskenänne,voisi kuvitella,että tämä irtautuminen ottaa lapsellasi koville.

ap aloittaja kirjoitti:

on ollut täysi murkkuikä käynnissä jo 10-vuotiaasta lähtien. Menkatkin alkoi 9-vuotiaana eli on ollut aikaisessa kehityksessään. Nämä murrosiän elkeet alkoivat jo silloin ja jatkuvat edelleen ja ovat pahentuneet pikku hiljaa.
Todellakin pelkään, mitä on odotettavissa, jos jo kolmetoistavuotias on näin vaikean tuntuinen tapaus.
Olen vielä onnistunut pitämään hänet erossa alkoholista ja tupakasta, vaikka itse poltankin. Kokeillut on ainakin tupakkaa ja jäi kiinni.
Näiden kaikkien edellisten asioiden lisäksi meillä taistellaan pukeutumisesta, kun kouluunkin pitäisi mennä puolialasti topeissa ja napapaidoissa kylmillä keleillä.
Kasvatuksesta ei varmaankaan voi johtua, sillä olen ollut aina tytön saatavilla, kun en ole työelämässä. Ei varmaankaan osaa arvostaa sitä ollenkaan, että hänestä on aina huolehdittu. Ihan niin kuin tyttö olisi täynnä jotain käsittämätöntä vihaa ja aggressiota juuri äitiään kohtaan.
Puhuttu ollaan tytön kanssa. Vähän aikaa (n.viikko) saattaa mennä normaalisti ja sitten taas taistelu alkaa.
Ei voi olla miettimättä, mitä olen tehnyt väärin, missä kohtaa meni pieleen, vaikka parhaani olen yrittänyt ja luullut että teen kaiken suurin piirtein oikein. Varmaan lapsen oma luonnekin vaikuttaa käyttäytymiseen tietysti.
Kotiintuloajoista yritän ainakin pitää parhaani mukaan kiinni, jos saisin estettyä alkoholikokeilut yms. tässä vaiheessa.
Tyttö on myös erittäin kiinnostunut pojista ja tämä kiinnostus alkoi viime kesän aikana. Haluaa seurustella ja kokeilla siinäkin suhteessa kaikenlaista. Eli kyllä on täysi työ pitää ohjat vielä omissa käsissäni edes jollain lailla.

Lue lisää

Ihan vaan tiedoksenne, että äideillä ja tyttärillä on aina nuo eriytymistaistelut rankempia kuin esim. pojalla ja äidillä - johtuu varmaan siitä, että ovat samaa sukupuolta, siis äiti ja tytär. Välillä tuntuu, että tytär vihaa juuri äitiään kaikkein eniten maailmassa! Sitten kun vaikea ikä on ohitse, niin voikin alkaa jo ystäväksi oman äidin kanssa.
Näin ainakin minulle on käynyt, ja nyt kun oma murkkutyttöni käyttäytyy melkein tuolla tavalla kuin aloittajankin tytär, voin vain huokaista ja ajtella, että kyllä se siitä...

tämän viestin voi jättää omaan arvoonsa tai sitten hänellä on vielä niin pieniä, niin suloisia lapsukaisia. ja hän uskoo että se jatkuu...

murkku on kova ja kamala ja MURKKU ON PIENI JA HENTO JA TURVAA KAIPAAVA. kun ne kotona kiukkuaa, niin kylillä todennäköisesti on se kullanmuru, kaikkien lemmikki.

AP:lle pysy lujana, tule tänne itkemään tai valita vastaavassa tilanteessa olevalle kaverille. ja pidä pääsi, kerro joka kerta että sinulle ei tiuskitä, ei nimitellä. sääntöjä tulee noudattaa ja sovitusta pitää kiinni. lopulta se kantaa hedelmää, monen tuskan hetken ja kyynelten jälkeen, koeta kestää, ei se enää yli viittä vuotta jatku...