Voisiko olla mahdollista, että jos voisimme palata 4000 vuotta ajassa taaksepäin vaikka muinaiseen egyptiin, että olisimme jo eri lajia kuin sen aikaiset ihmiset. Tehtävä olisi helppo tarkastaa risteyttämällä muinaisihmisiä ja nykyihmisiä ja katsoa voivatko heidän jälkeläisensä lisääntyä.
Tämä todistaisi täysin aukottomasti typerimmällekin kreationístille evoluutio teorian oikeellisuuden.
Tämä todistaisi täysin aukottomasti typerimmällekin kreationístille evoluutio teorian oikeellisuuden.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo ei vielä kreationistille riitä. Kreationismissa ei ole mitään varsinaista määritelmää termille "laji" vaan maalitolppaa siirrellään tarpeen mukaan kreationismin eduksi.
Esimerkiksi kaikki hiiret ovat kreationistisesta näkökulmasta samaa lajia, vaikkeivat pystyisikään keskenään lisääntymään. Ne ovat samaa lajia "koska ne ovat hiiriä". Samoin kaikki lokit ovat samaa lajia "koska ne ovat kaikki lokkeja". jne jne...
Legendaarinen kreationistiletkautushan kuuluu "Evoluutio on totta vasta kun luonnonvalinta muuntaa kissat koiriksi"
Ihan luonnon esimerkkejä tarkastelemalla huomataan, että jopa lajeilla joilla sukupolviväli on murto-osa ihmisen vastaavasta, risteytyminen on mahdollista jopa miljoonia vuosia kahden populaation lajeiksi eriytymisen jälkeen. Meillä ei siis melkein varmasti olisi mitään ongelmaa risteytyä muinaisegyptiläisten kanssa. Luultavasti meillä ei olisi suurta ongelmaa risteytyä edes Homo erectuksen kanssa, jos vain vapaaehtoisia yrittäjiä löytyisi. Teoreettisesti on mahdollista jopa, että tarpeeksi monen yrityksen jälkeen voitaisiin saada aikaan risteymä ihmisen ja simpanssin välillä, vaikka meitä erottaa 6 miljoonaa vuotta eri suuntiin johtanutta evoluutiota.
Tällainen risteymä ihmisen ja toisen hominidin kanssa aiheuttaisi jo kreationisteillekin ongelman, sillä heidän käsityksensä mukaan kaikki keskenään risteytyvät eläimet ovat yhden Jumalan luoman eläinlajin jälkeläisiä. Toisaalta on myös ID-kreationismin edustajia, jotka myöntävät ihmisen ja simpanssin yhteisen alkuperän. Tämä vain osoittaa, ettei irrationaalisuuden valinneita voida käännyttää järjellä.
Aivan varmasti pystyisimme lisääntymään muinaisten egyptiläisten kanssa. Tämä voidaan aivan hyvin osoittaa siten, että paljon kauemmin toisistaan eristyksissä olevat ihmispopulaatiot, kuten amerikan intiaanit ja afrikkalaiset (eroa kymmeniä tuhansia vuosia) pystyvät aivan erinomaisesti saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Sen sijaan paljon kaukaisempien isi-isiemme kanssa, saatika samasta kantamuodosta vielä kauemmin eriytyneiden lajien (kuten simpanssin) kanssa lisääntyminen tuskin onnistuu.
Ainakaan neandertalilainen ja nykyihminen eivät nykytiedon mukaan pystyneet tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Neandertalilaisten luista on saatu eristettyä DNA:ta ja genomia ollaan purkamassa suurella tohinalla. Ensimmäiset tulokset näyttävät siltä, ett lajimme eivät ole risteytyneet - nykyihmisille ei ole siirtynyt alleeleja neandertalilta.
On kuitenkin mahdollista ja jopa todennäköistä, että nykyihmisellä ja neandertalin ihmisillä on ollut yhteisiä jälkeläisiä - olimme kuitenkin samalla alueella pitkään yhdessä - pariutumista on varmasti tapahtunut. Mutta jälkeläiset, jos sellaisia on ylipäätään tullut(joitain fenotypialtaan välimuotofossiileja on löytynyt) eivät ole olleet lisääntymiskykyisiä. Jonkinlaisia muulin tapaisia hybridejä siis. Mahdollisesti hyvinkin hienoja yksilöitä (heteroosi-ilmiö), mutta lisääntymiskyvyttömiä. Ehkä myös Homo erectuksen kanssa olisi voinut syntyä vastaavanlaisia jälkeläisiä. Simpanssilla sen sijaan on jo eri määrä kromosomejakin kuin meillä ( yksi enemmän - ihmisten kromosomi 2 on syntynyt yhteensulaumana ihmisapinoiden kahdesta kromosomista. Geenit tässä ovat kyllä samat, mutta vastinpariton kromosomi hedelmöityksessä ei ole hyvä juttu)
Lajiutuminen vaatii lisääntymisesteitä. Usein ne ovat maantieteellisiä, joskus käytöksen aiheuttamia, mutta myös sukusolujen yhteensopimattomuus ja syntyvien jälkeläisten lisääntymiskyvyttömyys toimivat tällaisina.
Myös kesyhevosella ja Przewalskin hevosella on eri määrä kromosomeja, mutta risteytyminen onnistuu. Näin on tietääkseni myös seeproilla. Joissain tapauksissa jopa 10 miljoonaa vuotta erillään olleet lajit voivat edelleen risteytyä, esimerkiksi laama ja dromedaari.
vaikka vastaukseni tuleekin näin myöhässä, se ei kuitenkaan tee siitä kelvotonta.
Ymmärsinkö oikein, että sinä oot sitä mieltä, että tuhansia vuosia aiemmin eläneet olisivat jotenkin erilaisia ihmisiä?
Voin sanoa täysin paikkansa pitävästi, että aivan samoja ihmisiä olivat, kuin tänä päivänäkin.
Kulttuuri ja ympäristötekijät, esim. liikenne, ja valaistus,-vain pari mainitakseni- on vaihtunut, mutta ihmiset ovat aivan samoja.
Näethän sen jo eläimistäkin, eihän nekään oo parissa tuhannessa vuodessa muuttuneet yhtään mihinkään.
Joten voisitkohan sinä alkaa etsiä syntyjä syviä jostain luomisen puolelta, koska tuo kehitysoppisi törmäsi pahemman kerran sinulle näkymättömään seinään.