Kvanttifysiikka, atomifysiikka ja kvanttimekaniikka voi olla lähtökohtana sellaisen aineen kehittelylle, johon lika ei tartu(tai johon hyödyllinen aine ei jää liaksi ja hukkaan).
Atomien pikoskaalan ominaisuuksista johtuu, että lika ylipäänsä pystyy tarttumaan yhtään mihinkään. Lian tarttuminen johtuu joistain "kummallisista" atomiskaalan sähkökentistä ja muista kvanttimekaanisista/atomifysikaalisista/ kvanttifysikaalisista/hiukkasfysikaalisista ilmiöistä ja voimista.
Sitä samaa teoriapohjaa (samoja tietokoneohjelmia, samoja kaavoja, samoja taulukoita ym...) jota voi käyttää likaantumattomien pintojen kehittelyyn, voi käyttää myös parempien teippien, paremman sinitarran, parempien postimerkkien ja parempien liimojen kehittelyyn. Mahdollisesti myös "kytkettävän liiman" kehittelyyn, eli sellaisen pinnan kehittelyyn, joka tarttuu esim. kallioon kun pieni virta on päällä(tai pois päältä) ja irtoaa kun virta on pois (tai päällä).
Unohtakaa luonnon imitointi, gekot ja lehden pinnat, tätä asiaa pitää lähestyä puhtaalta pöydältä perusteista asti.
Niiden pintojen valmistaminen on sitten ihan eri asia ja joitain aineita voi ehkä valmistaa vain atomivoimamikroskoopilla, joka saattaisi kaikissa tapauksissa olla liian kallista makroskooppisten pintojen valmistukseen (tosin jos neliömetri on päällystetty jonkinlaisilla atomivoimamikroskoopeilla, niin siinä tapauksessa se valmistus ei välttämättä olisi liian kallista).
Atomien pikoskaalan ominaisuuksista johtuu, että lika ylipäänsä pystyy tarttumaan yhtään mihinkään. Lian tarttuminen johtuu joistain "kummallisista" atomiskaalan sähkökentistä ja muista kvanttimekaanisista/atomifysikaalisista/ kvanttifysikaalisista/hiukkasfysikaalisista ilmiöistä ja voimista.
Sitä samaa teoriapohjaa (samoja tietokoneohjelmia, samoja kaavoja, samoja taulukoita ym...) jota voi käyttää likaantumattomien pintojen kehittelyyn, voi käyttää myös parempien teippien, paremman sinitarran, parempien postimerkkien ja parempien liimojen kehittelyyn. Mahdollisesti myös "kytkettävän liiman" kehittelyyn, eli sellaisen pinnan kehittelyyn, joka tarttuu esim. kallioon kun pieni virta on päällä(tai pois päältä) ja irtoaa kun virta on pois (tai päällä).
Unohtakaa luonnon imitointi, gekot ja lehden pinnat, tätä asiaa pitää lähestyä puhtaalta pöydältä perusteista asti.
Niiden pintojen valmistaminen on sitten ihan eri asia ja joitain aineita voi ehkä valmistaa vain atomivoimamikroskoopilla, joka saattaisi kaikissa tapauksissa olla liian kallista makroskooppisten pintojen valmistukseen (tosin jos neliömetri on päällystetty jonkinlaisilla atomivoimamikroskoopeilla, niin siinä tapauksessa se valmistus ei välttämättä olisi liian kallista).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Riippuu kuiternkin siitä, mitä se "lika" on mielestäsi. Sitä kun on niin monenlaista, eikä kaikkea ole yhtään järkevää poistaa.
Tuosta jäi pois, että samaa teoriapohjaa voi hyödyntää myös parempien maalien kehittelyssä. Sitä kautta mahdollisesti myös foliolle, ikkunalasille tms. maalattavien aurinkopaneelien ja ledien kehittelyssä.
Ehkä foliolle voi maalata pinta-alaa kohti himmeän mutta korkealla hyötysuhteella toimivan LED valaisimen, joka neliömetrin kokoisena antaa riittävän valon. Siis himmeä per pinta-ala, eli neliösentti loistaa niukasti, mutta halpuuden vuoksi sellaista lediä kannattaa tehdä neliömetreittäin. ja kiinnittää kattoon kuin tapettia. Kunhan ne ihmeellisistä aineista tehdyt kuviot ja kerrokset ensin saisi kiinnittymään alustaan ja toisiinsa. Ken tietää mikä on mahdollista ja tehokasta aikain saatossa...
Ensikerralla kun joku pieraisee ja nenääsi tunkeutuu paskan haju niin muista silloin että sieraimissasi on paskamolekyylejä tuon pierijän peräaanuksesta joten bonapetit