Muurasin paljon piilon jäävä. Mutta sitten tuli selläinen pylväs tarkoitettu ei-pinnoitettavaksi. Vaikka tein kohtullisen siisti työ, silti laasti vähän roiskii tiileihin, enkä työn aikana ehtinyt poista sen paitsi kauhan reunalla. Saumaus tein kanssa saman tien (oli ulkona ja pilarista piti tulla kantava, ei jälkisaumaus).
Vasta kun muuraus oli kuivunut hyvin 2 vrk. päästä, roisket tulivat näkyviin valkoisena läikkänä (olivat siin lähinnä "tahrat"). Oli kova työ karhunkielellä saada ne pois.
Miten olisi pitänyt edetä muuraustyössä? Olisiko pitänyt märällä sienella sivellä just muuratut tiilet, harjata ne, esikastella ne vai mitä? Ammattilainen tietenkin sano ettei roisket mene seinälle, mutta mitä jos kuitenkin mene?
Vasta kun muuraus oli kuivunut hyvin 2 vrk. päästä, roisket tulivat näkyviin valkoisena läikkänä (olivat siin lähinnä "tahrat"). Oli kova työ karhunkielellä saada ne pois.
Miten olisi pitänyt edetä muuraustyössä? Olisiko pitänyt märällä sienella sivellä just muuratut tiilet, harjata ne, esikastella ne vai mitä? Ammattilainen tietenkin sano ettei roisket mene seinälle, mutta mitä jos kuitenkin mene?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensinnäkin olen juonut muutaman kaljan, mutta silti silmiini pisti kirjoitusvirheesi joita oli aikas paljon. Mutta asiaan...
Tiilet kannattaa pyyhkiä aika useasti muuraustyön edetessä. Mitä enemmän kostealla pyyhkii tahrittuja kohtia, sitä enemmän ne alkavat laimentua eli lähtevät myöhemmin kuivinakin helpommin irti.
Kaiken kaikkiaan kannattaa ennen töihin ryhtymistä perehtyä työtekniikkaan. Varmasti kirjastoista saa materiaalia. Jos ei jaksa perehtyä, varmasti saa paskaa aikaiseksi.
Sementti(laastit jne.) kuivuu pitkähkön ajan. Koko sen ajan voi viimeistellä työtä. Heti muurauksen jälkeen pyyhkii suurimmat, sen jälkeen tunnin kuluttua pyyhkii lisää, lopulta pitkän ajan kuluttua voi siloittaa saumat kostealla.... Jos on perfektionisti, työtä riittää...
En ole ottanut, olen vaan ulkomaalainen (ei pakolainen, työssä käyvä) :)
Minulla on kotona kaksi muurauskirjoia, sellaisia joka ammattikoulussa käytetään (itse olen oikeasti sähköinssi). Ja kuten sanoin, olen ennenkin muuranut. Mutta kirjoissa ei ollut maininta asiasta josta kyselen tässä.
Ihmettelen sinun lause "lopulta pitkän ajan kuluttua voi siloittaa saumat kostealla". Miten niin? Ei mene kun muutama minuttia ja tiili (tai harkko) jämähtä paikkalle. Silloin ei ole enää vaara korjata sen paikka, suoruus, etc. Sauma kanssa on sen verran kuiva että jos rupe "siloitta" ei lähte kuin karkea hiekka ja saumasta jää rosonen. Oliko ehkä sinulla mielessa kalkkilasti tai jotakin erikoista?
Olen perfektionisti mutta oletko itse muuranut koskaan tai oliko tämä vain "teoria"?
eikös laastin rippeet lähde parhaiten kuivalla esim sienellä???
Runkoaine (hiekka) lähtee, sideaine (sementti tms.) jää ja jättä valkoiset jäliet. Näkyvät parhaiten kuivana päivänä, esim. kesällä.
taas niistä suoloista mitä laasti sisältää ja jos muurataan esim. kosteita tiiliä niin nopeasti kuivatessaan tapahtuu ns. "nahkasaapasilmiö". Eli samoin kuin nahkakenkään tulee kuivatessa "valkoisia läikkiä" niin samoin tulee tiileenkin ja varsinkin punaisessa tiilessä ne eroittuvat selvimmin. Kokeileppa vaikka sitruunahapolla poitamista(siis ei suolahapolla).
Muuratessa tulevat laastitahrat kannattaa taas poistaa kuten jo mainittiinkin samantien heti muurauksen yhteydessä sienellä (sileäpintaisesta tiilestä, harjatusta ei taas ei voi)
Hienoa, että teitä työtä pelkäämättömiä löytyy! Jatka samaan malliin!
En oikein tiedä mihin vielä haluat lisätietoa. Mielestäni kerroin jo kaiken oleellisen, mutta kirjoitan nyt vielä varmuudeksi lisää....
Eli olen muurannut sementillä = laastit, betoni, jne.
Kun on ensin möhlinyt, kannattaa laimentaa roiskitut kohdat heti. Mitä märämmällä sienellä painat roiskeeseen sitä enemmän se laimenee ja kemialliset sidokset heikkenevät. Tärkeää ei ole tehdä putipuhdasta heti alkuun vaan työn eteneminen on tärkeintä, muuten ei saa koskaan valmiiksi. Roiskeissa riittää kohtien "laimentaminen". Kun ne ovat laimennettuja eli tahkottu tosi märällä leviäksi, ne saa vaikka seuraavana aamuna pyyhittyä märällä kankaalla kunhan se roiskekohta on siis riittävän laimeaksi tehty muurausvaiheessa! Joskus olen metallista jopa meukalolla pyyhkinyt betonia pois kunhan siinä ei ole mitään millin kerrosta eli on tahkottu kostealla leviäksi muurausvaiheessa!
Eli siis mitä paksumpi kerros jossain missä tahansa on laastia, sitä enempi se on tiukassa. Mitä ohuempi se "laastikasa" on, sitä helpommin sen saa mekaanisesti pois(pyyhkeellä). Esimerkiksi muutaman molekyylin kasan saa pyyhkeellä, mutta millin paksuista kalvoa ei saa! Siksi se millin kalvo pitää tahkoa kosteana leviäksi ja osa kannataa ottaa sieneen ja huuhdella saman tien ämpäriin.
Kun olet sen tahkonut leviäksi, voit tahkoa sitä lisää tunnin kuluttua kunhan aikaa järjestyy. Sen jälkeen muutaman tunnin kuluttua kun koko muuraustyö on tehty, voit pyyhkiä lisää samoja kohteita kuitenkin niin, että et levitä saumoista lisää laastia tiilille.
Kiitos.
Rautakaupasta saapi tiilenpesuainetta jolla saapi laastiläiskät pois tiilistä