Täällä etelässä (esim. pääkaupunkiseudulla missä itse asun) on erittäin yhteisöllistä tämä arjen elämä. Ihmiset tapaavat toisiaan erilaisissa riennoissa ja eri kaupunginosilla on aivan omanlaisensa henkinen ilmapiiri, paikalliset ihmiset ja persoonat niin hyvässä kuin pahassakin. Ja täällä ihmiset ovat aktiivisia osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, vapaaehtoistyöhön ja sosiaalisiin rientoihin, koska asumme täällä niin tiheässä että ihan pakko on ollut jo vuosikymmenien ajan opetella tulemaan toimeen keskenään.
Tämän vuoksi väitän että henkinen pahoinvointi on paljon vakavampi ongelma pienillä paikkakunnilla, missä paljon nurkkakuntaisuutta, hyssyttelyä, kyräilyä, selän takana puhumista ja päällen päin kaiken pitää näyttää hyvältä.
Esim. Helsingissä sellainen ei vain käy päinsä.
On ihan huuhaata sanoa, että pk-seudulla asuvat ihmiset olisivat jotenkin yksinäisiä, kalpeita käveleviä zombeja tai muuta skeidaa. Tietenkään tänne ei kaikkia ihmisiä halutakaan asumaan, mutta me jotka olemme valinneet pk-seudun asuinpaikaksemme - pidämme juuri siitä, että täällä on sosiaalisuutta ja toisista ihmisistä välittämistä ihan toisella tasolla kuin jossain pienillä paikkakunnilla, joista sitten näitä kirvessurmaajia, koulutappajia ja itsensä hirttäjiä sekä sukurutsaajia sikiää.
Tämän vuoksi väitän että henkinen pahoinvointi on paljon vakavampi ongelma pienillä paikkakunnilla, missä paljon nurkkakuntaisuutta, hyssyttelyä, kyräilyä, selän takana puhumista ja päällen päin kaiken pitää näyttää hyvältä.
Esim. Helsingissä sellainen ei vain käy päinsä.
On ihan huuhaata sanoa, että pk-seudulla asuvat ihmiset olisivat jotenkin yksinäisiä, kalpeita käveleviä zombeja tai muuta skeidaa. Tietenkään tänne ei kaikkia ihmisiä halutakaan asumaan, mutta me jotka olemme valinneet pk-seudun asuinpaikaksemme - pidämme juuri siitä, että täällä on sosiaalisuutta ja toisista ihmisistä välittämistä ihan toisella tasolla kuin jossain pienillä paikkakunnilla, joista sitten näitä kirvessurmaajia, koulutappajia ja itsensä hirttäjiä sekä sukurutsaajia sikiää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tahtoo:)
Jaa-a, enpä nyt oikein tiedä! Mie olen kotoisin Lapista, työskentelen paljon helsingissä, mutta asun pohjois-pohjanmaalla. Kaikenlaista on siis tullut nähtyä.
Lapissa osataan auttaa ja huolehtia toisista ihan eri tavalla. Lapissa ihmiset tuntevat toisensa ja varsinkin pienillä paikkakunnilla osataan huolestua, jos naapuripirtistä ei joku aamu savu nousekaan. Lappilaiset osaavat olla aitoja ihmisiä ilman huolta huomisesta.
Etelässä, tai no pk-seudulla ihmiset asuvat omissa pienissä koloissaan. Siellä eletään pinnallisesti ja yritetään olla jotain mitä ei todellisuudessa olla. Aina on muka kiire. Oman edun ajattelu on asia nro 1.
Eikö tässä tärkeintä kuitenkin ole ihmisten hyvinvointi asukoon sitten Helsingissä merenrannalla tai Utsjoella tunturin juurella. Lappilaisilla on varmasti oppimista etelän ihmisten suvaitsevaisuudesta ja avoimuudesta, mutta taas toisaalta eteläläiset voivat oppia lappilaisilta rentoutta, välittämisen ja toisesta huolehtimisen taitoa.
Minäkin tykkään henkilökohtaisesti enemmän Lapista kuin pk-seudusta. Meininki on ihan erilaista täällä pohjoisessa. Jokainen päivä on erilainen ja innolla odotettu. :)