Myötämielinen anoppi. Hah hah hah

Ainakin minun kohdallani, en ole tavannut myötämielistä anoppia.
Hänellä on tosiaan suhtautuminen että miksi se poika on tuon ottanut. Ennen ainakin näin oli vieläkin selvemmin.

Eihän sillä ole edes kouluja käytynä.
Vai ammattikoulusta! Ei käy kyllä meidän sukuun.
Olisit ottanut sen Pertin, sehän oli viisi vuotta korkeakoulussakin.
- Ei tutkintoja vai?
- Ei se nyt kai niin hirveä juoppo ollut?
- Teilläkö on niin paljon yhteistä lainaa?
- Et kai sinä ole raskaana sillle?

Hän ensimmäinen, kouluja käymätön siivooja, oli kaikkein kaunein ja fiksuin.
Ryöstin hänen ylioppilastyttärensä armeijan aikoinani.
Ise en ollut vielä opiskelujani aloittanut.
Tyhmä alikessu vain.

Paijaa vaimoani päivittäin.
Vaikka ollaan oltu jo yli 30v yhdessä.

Minulla oli aikoinaan aivan oman Äidn veroinen anoppi,
harmi vain kun hänen täytyi vaihtaa liian aikaisin asuinsijaa.

Täytyypi sanoa että eipä ole oma anoppi koskaan kyseenalaistanut poikansa valintaa.
Mun on sanottava rehellisesti että ei ole kokemusta anopin ja miniän välisistä karmeista kokemuksista.

Kiva ja mukava anoppi.
Tavallinen järkevä ihminen.

Eikä ole oma äitini vävyään moittinut,päinvastoin.
Puolusteleepi jos joskus vähän motuutan.

Minkä ihmeen takia pitää aina yleistää jos omassa elossa mättää?

Taidan joutua olemaan...
Vanhimman tyttären mies valmistuu Ekonomiksi, mutta on muuten erittäin fiksu mies.
Pitkä, komea, älykäs ja tietää...
Hetkinen, puhuin juuri itsestäni- anteeksi.

Nuoremman tyttären mielitietty on käynyt ammattikoulun. Joku elektroniikkajuttu.
Käy John Peuralla tärkeässä työssä.
Hänen työsopimuksensa ovat lyhytaikaisia.

Kumpi on tilaisuus, jossa oikein muutun anopiksi? Vai jatkanko päpäpäpäpätystä...

meillä oltiin 15v siten ja olaan edelleen todella tyytyväisiä poikiemme valinnoista.
melko vaatimattoman näköisiä ja vanhana syntyneen näköisiä valitsivat.

Mutta miten olisivat kauniimmat kotona pysyneet,
nyt näyttävät että kirjoittavat koko elämässä yhtyeistä historiaa, toivotaan niin.

Uskokaa tai älkää, mutta minulla on maailman paras anoppi. Mieheni on hänen ainoa lapsensa ja oikea lellipentu. Mutta anoppi on ottanut minutkin omaksi lellikikseen. En ole koskaan elämässäni saanut niin paljon lellimistä, kun nyt kuusi vuotta anopiltani.

Ja onpa minulla oikeasti kyllä kokemusta ihan toisenlaisestakin anopista ja siksi ymmärrän sua hyvin ja siksi tiedän myös sen miten ihana asia on omistaa kultainen anoppi.

on kyllä anoppi,josta ei voi kyllä sanoa yhtään pahaa sanaa..:)