Uskallatkos paljastaa???

Ei mulla ole minkäänlaista suhdetta siihen, vaan hyvin neutraalit on ajatukset siitä. Ei vaikuta mun puolisovalintaan.

pakko tunnustaa. Kai sil jotain vaikutusta on ollut kumppanin valintaan. Ainaki mä haluan tästä hyvän, ellei jopa loistavan esimerkillisen suhteen.

Minä olen aina ajatellut, että vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman ja puolison välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Mutta jatkuvasti tätä asiaa pidetään tapetilla ja ei kai se pelkkää sattumaa voi olla. Minusta se tosin on todella omituista.

Suhde äitiin on hyvä, kun se on sopivan etäinen. Äiti mieluusti tietäsi vieläkin, miten minun vielä varhaiskeski-ikäisenäkin pitäisi elämäni elää. Minä pidän hänet niin kaukana, ettei hänen mielipiteensä pääse vaikuttamaan elämääni.

Eikös joku sanonut, että geenejen erilaisuus on hyvästä? Tätä taustaa vasten japanilainen vaimo on hyvä vastavoima savolaiselle äidilleni.

..hyvät välit molempiin itseasiassa. Ikävä kyllä nykytilanteessa ei ole mahdollista tavata useammin. S.Clemensiä vapaasti lainaten ovat vanhempani kovasti kehittyneet siitä kun olin 16-vuotias, silloinhan he olivat ajoittain liki sietämättömiä.

vaikuttaisiko kumppanin valintaan...ei ainakaan tietoisella tasolla. Kotoa opitut elämänarvot taas toki.

tullut isän kanssa varmasti tosi hyviä kavereita keskenämme, jos oltaisiin ehditty tutustua toisiimme, koska samanhenkisyys olisi yhdistänyt. Mun ensirakkaus on sattumalta aika lailla isän kaltainen luonteeltaan, sellaisena kuin minä isän muistan ja saman horoskooppimerkin edustaja, muttei tuosta voi vetää nyt mitään johtopäätöksiä... kai.. Kuitenkin seuraava mies kun oli taas ihan vastakohta, joka tavalla.

on vaihdellut vuosien saatossa paljon. Olen aina ollut pikkuisen "isin tyttö", vaikka emme kauhean läheisiä ole aiemmin olleet. Äitini kuoleman jälkeen tutustuimme ihan uudella tavalla, puhuttiin oikeastaan ensimmäistä kertaa kuin aikuiset keskenään, ja tosi avoimesti. Ihailen isääni suuresti, hän on minulle hyvin tärkeä ja rakas. Tiedän että minäkin olen hänelle tärkeä ja että hän arvostaa minua. En tiedä millainen vaikutus isäsuhteellani on ollut kumppanin valintaan.

on hyvä, vaikka on me väännettykin asioista kun molemmat ollaan aika jääräpäitä. Voisin kyllä sanoa, että minä olen silti aikaansaanut vähiten harmaita hiuksia isäni päähän verrattuna kolmeen veljeeni :) Siihen nähden olen ollut helppo kasvatettava.

Isä on tehnyt paljon kaikkea kanssani etenkin kun olin pieni. Retkeilyä luonnossa, veneilyä, miulle isä luki paljon, oon myös eniten auttanut kaikissa kotitöissä isää (remppahommissa ym. ) kun veljet osasi aina luistaa niistä :) Eipä tuo ole haitannut (silloin aikanaan haittas kyllä), en ole ihan avuton monessakaan asiassa.

Nykyisin isä on ollut isona apuna meille lastenhoidossa.

No en tiedä onko ollut vaikutusta kumppanin valintaa. Jos on, niin en tiedosta asiaa...

neutraali. Enkä ottas puolisokseni sellasta ihmistä mikä äiti on...

"Mies: millainen suhde sulla on omaan äitiisi?"

- Etäinen. Ei oo vaikuttanut.