Olen kuullut viime aikoina omituisia muotoja verbistä "ängetä", joka ei kieltämättä ole mikään sivistyssanakirjaan kuuluva sana. Minun mielestäni verbin oikeita muotoja ovat:
- Älä siihen änkeä!
- Mä änkesin eilen sen viereen.
- En minä mihinkään ängennyt.
Näitä olen taas kuullut:
- Älä siihen änge!
- Mä ängin eilen sen viereen.
- En minä mihinkään änkenyt. (Tämä oli YLE:n pääkanavan tekstityksessä)
Onko minulta jäänyt jotakin oppimatta vai olenko muuten vain jo liian vanha pysymään kielenkäytön kärryillä?
- Älä siihen änkeä!
- Mä änkesin eilen sen viereen.
- En minä mihinkään ängennyt.
Näitä olen taas kuullut:
- Älä siihen änge!
- Mä ängin eilen sen viereen.
- En minä mihinkään änkenyt. (Tämä oli YLE:n pääkanavan tekstityksessä)
Onko minulta jäänyt jotakin oppimatta vai olenko muuten vain jo liian vanha pysymään kielenkäytön kärryillä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Verbix-konjugaattorilla on oma näkemyksensä asiasta, vaikka se ei sitä itsekään minään ”jumalansanana” pidä:
http://www.verbix.com/webverbix/go.asp?T1=ängetä&D1=10&H1=110
änkeän
änkeät
änkeää
änkeämme
änkeätte
änkeävät
ängetään
änkeäisin
änkeäisit
änkeäisi
änkeäisimme
änkeäisitte
änkeäisivät
ängettäisiin
olen ängennyt
olet ängennyt
on ängennyt
olemme ängenneet
olette ängenneet
ovat ängenneet
on ängetty
ängennen
ängennet
ängennee
ängennemme
ängennette
ängettänee
änkeäisin
änkeäisit
änkeäisi
änkeäisimme
änkeäisitte
änkeäisivät
ängettäisiin
jne.
Sehän on ängätä! Siis:
- Älä siihen änkää!
- Mä änkäsin eilen sen viereen.
- En minä mihinkään ängännyt.
Vanha suomalainen arvoitus:
Änkee, tunkee ja on kankee. Mikä se on?
Sopiiko arvoituksen vihjeeksi karvoitus?
ovat murretaustan aiheuttamia kielenkäytön eroja. Mutta sinun tapasi taivuttaa kuulostaa "kieliopilliselta".
Päädyin minäkin sitten miettimään noita murretaustoja. Odotan malttamattomana tilaisuutta sujauttaa keskusteluun tuolla ylempänä taivutellun muodon "ängennemme" tai edes tuon "ängettäneen". Hurmaavia ovat.
..LANGETA ja tee johtopäätöksiä.....