RE:n analyysin pohjalta. Miten pystyy olemaan vähemmän ollakseen enemmän. Ei vaan mee miulle jakeluun... Tarkottaako tuo että miun pitäs luopuu jostain, vai olla tavoittelematta jotain?
Antaa asioiden olla vai ottaa joku uus pahe itselle?
Antaa asioiden olla vai ottaa joku uus pahe itselle?
Vastaukset 68
Vanhimmat
olet vain ihminen, muista.
Jotain itsensä armahtamista se on.
Minulla ei ole melkein mitään enkä ole erityisemmin mitään yrittänytkään. Aika monesta asiasta olen luopunut eettisistä ja taloudellisista syistä. Pian minusta on tulossa galaktinen asunnoton.
Ei minulla tai minussa ainakaan ole sen vuoksi mitään enemmän. Ymmärrystä joissain asioissa ehkä hieman enemmän, mutta heitän sen hukkaan kun ymmärryksestä on vain haittaa.
liian tyhmä vastaamaan tuohon mitään fiksua :)
Joskus liika miettiminen on turhaa. Etköhän ole ihan hyvä noin, olemalla oma itsesi.
siulla on hyvä biisi. Siinä on kaikki kohillaan ja kaikkea sopivasti. Sitten -oletetaan lisää- sinuun iskee ahneus tai mikä tahansa, ja alat värkätä biisiä lisää. Kikkailet ja laitat siihen kaikkea ylimääräistä sälää. Biisistä on tullut tässä vaiheessa aivan paska.
Tämä on mielestäni yleisin syy sille, miksi biiseistä tulee paskoja. Niissä on liikaa kaikkea pimpelipompelia ja vouausta ja jodlausta sähläystä.
Lisäksi koko kulttuuri on sairastunut: se ahnehtii ylimääräistä sälää. Lopputulos: ei mitään. Paska on ei mitään!
Vähemmän on luonnollisesti enemmän.
Mut jos minut lasketaan yhtenä hyvänä biisinä. Niin se pitäs purkaa osiin. Ja yks osa kerrallaan mie alkasin vääntää sitä.
Mie en oo vielä siinä säläily vaiheessa vaan puran sen biisin osia. Sanat, melodia, komppikitara. Kaikki on vielä palasina jotka kasataan uudelleen yhteen ja kuunnellaan mitä voi vielä parantaa. Ne sälän lisäämiset on sit jonku ulkopuolisen hommia.
pitäisi... purkaa osiin? Ei käy. Tai käy, mutten pidä sitä terveellisenä enkä suositeltavana.
No. Joskus on niin, että saa enemmän aikaan jos tekee vähemmän. Jos alkaa sählätä ja hoitaa muka saatanan tehokkaasti kymmentä asiaa yhtä aikaa, voi käydä niin ettei ole oikeasti tehnyt yhtään mitään sellaista, mihin olisi syytä olla tyytyväinen.
Mulla oli (huom oli) tuttu joka puhui koko ajan kännykkään sillon kun se oli mun kanssa. Sillä ei ollu aikaa kuunnella mua, ja se puhui mun päälle. Mä poistuin kuvioista, mistä hän kovin loukkaantui. Noh. Mun mielestä olis ja on parempi keskittyä asiaan kerrallaan.
Parhaiden biisien idea on hämmästyttävän usein saatanan yksinkertainen.
on yksinkertanen, mut pikkujutut tekee siitä täydellisen, muuttamatta sitä ideaa, hieroa vaan ne pikkujutut. Esim jaakko tepon biisit. Ne on idealtaan maailman yksinkertasimpia, mut sit ku kuuntelee oikein tarkkaan niitä studiolevyjä niin sieltä löytyy sellasia juttuja että huh huh.
Tää on vähän sama juttu ku siinä että luonnollisen näkönen mut virheetön on kaunista.
RE:n analyysi on mihin viittaat? Mulla tulee tuosta ohjeesta mieleen bushido. Olla valmis kuolemaan pysyäkseen kiinni elämässä. Se on noita elämän paradokseja. Onks tää nyt samaa ideaa vai olenko mä täysin pihalla?
tuo on viimesin... Mut se on paukauttanu sen ilmoille ennenki...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000038359790
mut itse voi olla vähemmän vasta kun olen ollut enemmän. On parempi karsia kun on karsittavaa. Kun on nähnyt paljouden, tietää mikä on olennaista ja tietää millä tavalla yksinkertainen on kaunista. Vaaditaan matka. Siksi kehityksen etsiminen ei ole väärin.
kommentin jotenkin niin, jotta jos/kun on aidosti ja aidon yksinkertaisesti oma itsensä varsinaisesti yrittämättä olla mitään muuta, niin on enemmän kuin silloin, milloin "esiintyy" jonain muuna kuin mitä oikeasti on. En sitten tiedä liittyykö tuo yhtään mihinkään. Eräänlainen ylisuorittaminenkin ja sen välttäminen / vähentäminen tulee mieleen, mutta en tiedä liittyykö tuokaan mihinkään.
Gek-kon vertauskuva oli myöskin aika osuva. Hyväkin asia voidaan pilata liialla häsläämisellä. Kun laitat kahviin maitoa ja kaadat liikaa, niin eihän siitä hyvä tule.
Jotain tuommosta tuli mieleen.
että sinun ei tarvitse olla *paras* kaikessa ollaksesi *hyvä ihmisenä* vaan vähempikin riittää
mut keskivertoo huomattavasti parempi... Ei tietenkä tartte, mut miks ei vois samaan hintaan ollakki hyvä kaikessa mihin tarttuu. Ei se miusta huono ominaisuus oo...
sellaisena kuin olet, kasvat ihmisenä aivan uusiin mittoihin
joten vastaan tähän.
Mun mielestä se tarkoittaa molempia asioita.
"Tarkottaako tuo että miun pitäs luopuu jostain, vai olla tavoittelematta jotain"
Mutta niitä ei voi suorittaa, kumpaakaan, koska ne eivät ole tekemistä.
Luopuminen jostain voisi olla juuri sitä, että lakkaat purkamasta asioita - itseäsi - osiin. Lakkaat pyrkimästä. Tavoittelemisen lakkaaminen voisi olla hyväksymistä. Kun ihminen lopettaa pyrkimisen ja tavoittelemisen, hän antaa maailmalle mahdollisuuden tulla luokse. Joku muukin sanoi jotain samantapaista.
Monet asiat elämässä tulevat luokse itse, kun niitä ei aja takaa, myös kehittyminen.
Mulle oman itsensä kehittäminen on tärkeetä. Mie määrittelen asiat mihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ja mikä miltäki osin voi onnistuu itseltään. Tottakai mie muutan niitä jos voin.
En mie valitte joukkuetta missä pelaan. Annan vaan itestäni sen 110% ja oon tyytyväinen siihen. Mut sit ku treenaan niin tottakai se on oma itsensä johon voi vaikuttaa... Jos mie pystyn nostamaan omaa tasoa niin tottakai se vaikuttaa koko joukkueeseen. Vaikka se ei koostuukin useista yksilöistä niin oma osansa jokaisella siinä hommassa kuitenki on. JA nyt sanotaan et pitäs antaa olla.... lopettaa se tavoitteleminen... Miks nii? En mie oo vielä täydellinen... Enkä sitä tuu koskaan saavuttamaankaa, mut lähemmäs vielä ois mahdollisuus päästä.
Joo siis olen sinut oman minäni kanssa, mut miun mielestä se ittensä kehittäminen ei oo laisinkaa pahasta.
Sanotaan nyt että oon vaikka tavallinen perhefarkku. Metallivärillä ja koirahäkillä. Joo sillä kyllä pärjää, mut miusta ei oo lainkaan huono ratkasu jos siihen laittaa isommat levyjarrut kulmiin, sit kutittelee siitä koneesta helpot irtohevoset pois, vaihtamalla vaikka pakosarjan ja lastuttamalla koneen uudelleen... Jne. Eli ku katon peiliin niin oon ihan tyytyväinen siihen mikä sieltä tuijottaa, mut samalla katon sitä siinä mielessä että mistä vois vähän vielä parantaa, ja mitä oon valmis uhraamaan minki eteen...
lukaisin. Luulen ymmärtäväni Relaxed_eyesin tarkoituksen. Mutta kaikki totuudet ei ole ainoita totuuksia, eikä kaikki totuudet ole kaikkia ihmisiä varten.
Saattaahan se olla niinkin, että sun on oltava enemmän ollaksesi enemmän, pirustako sen tietää?
Voi se olla niinkin, että se on ikäkysymys. Alta kolmekymppisenä ei ole välttämättä mielekästä olla vähemmän ollakseen enemmän. Mun iässä taas olisi vähän kummaliista, jos mun pitäisi olla enemmän, ollakseni se mitä olen.
Toisaalta ton voisi ymmärtää ajankäytöllisenä juttuna, mut kelle mulla pitäs sit olla sitä aikaa...
Toisaalta sie taidat olla siinä asian ytimessä... Sie oot saavuttanu sen pisteen elämässäs että voit hyvillä mielin todeta tuon. Oisko se sit normaalia että nuorena se kuun ja tähtisateen tavottelu tai sen ylittäminen on se tavote....
kuuluu yrittää,
meille vanhuksille rullaillu on sallittua, mistä olen erittäin tyytyväinen.
yritän varmaan ajaa vähän takaa... Siis jossain vaiheessa tulee se aika eteen että on aika olla vanha ja viisas... Laskee jalka kytkimelle ja vetää vaihde vapaalle.
Mut miun mielestä mie en oo vielä siinä pisteessä. en tahdo nostaa käsiä pystyyn ja antautua asioiden suhteen... multa varmaan puuttuu vielä muutamat meriitit.
...jolle olen etsinyt sopivaa rakoa. Sopisiskohan se tähän?
Miehen elämässä om kolme kautta: valkoisen ritarin kausi, punaisen ritarin kausi ja mustan ritarin kausi.
Valkoinen ritari edustaa tietysti nuorta miestä, nuoruutta, aatteellisuutta, hyvän puolesta taistelemista. Valkoinen ritari on sankari, taistelee sen puolesta, että maailma (myös ritari itse) muuttuu paremmaksi. Taistelu paremman maailman puolesta tuo itsessään tyydytystä, onhan se maailmaa liikuttava dynaaminen voima.
Punainen ritari edustaa aikuista miestä. Hyvää puolustaessaan hän on oppinut maailman tavat, vihollisen metkut. Hän on voittaja, eikä anna yhdenkään paskamahan olla kehityksen esteenä, varsinkaan, kun hän tietää kaikki liikkeet, joilla puolustaa asiaansa. Siinä miekkaa heiluttaessaan hyvän asian puolesta ritari sotkee väkisin itsensä vereen: tarkoitus helposti pyhittää keinot, mutta totta on, että punaiset ritarit hallitsevat maalmaa. He taistelevat, tuntevat säännöt ja muutama tippa verta, omaakaan, ei haittaa, koska kyse on lopultakin siitä, kuka osaa, parhaiten. Ja sivallettavaa riittää - ja riittää...
Punainen ritari heiluttaa miekkaansa, tulee yhä taitavammaksi, ehkä peräti mestariksi ja sivallettavaa riittää, käsi puuduksissa.
Mustan ritarin aika koittaa, kun punainen ritari törmää totuuteen: vaikka olisit kuinka taitava, vaikka olisit kuinka vahva, vaikka voittaisit tuhat vihollista - voitettavaa riittää aina, ja vielä vähän lisää. Punaisesta ritarista tulee musta ritari, kun hän kyllästyy omaan parhauteensa.
Musta ritari tietää tämän - musta ritari taistelee ja sivaltaa, koska hän osaa. Mutta musta ritari tietää, että sillä ei voita mitään, hän sivaltaa vain, koska se on hänen elämänsä. Musta ritari on kohdannut taistelun turhuuden ja taistelun väistämättömyyden. Hän heiluttaa miekkaansa ilman uskoa. Kaikki tappiot ja kaikki voitot ovat taistelun osia ja musta ritari tietää oikein hyvin, että taistelu jatkuu ilman häntäkin. Mutta vielä ei voi lopettaa, koska taito on tallella ja käsi käy. Sankaruudesta ei kuitenkaan ole enää paljon jäljellä
Hah. Se kuulostaa mahtipontiselta kirjoitettuna. En kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta. Tuo ei ole mun tarina, se on muistinvarainen mukaelma yhdestä kirjasta nimeltään Rauta-Hannu, kirjoittanut Robert Bly. Olen kuitenkin aina tahtonut käyttää tuota ajatusta johonkin. Laitoin sen nyt sulle.
niin missä vaiheessa punainen muuttuu mustaksi?
Siinä vaiheessa kun asuntolaina on puoliksi maksettu? Vielä täytyy painaa, kun osaa, vaikkei enää niin inspaiskaan?
Sinnittely on usein sitä tavallisinta arkielämän sankaruutta.
joo se tosiaan on mahtipontista, mut vielä mahtipontisempaa on se että minä koenolevani mustaritari joka ratsastaa valkosten joukkojen etunenässä kohtaamaan ne mustat ja punaiset ritarit.. Ihan vaan pelastaakseen ne valkoset ritarit siltä mustaksi muuttumiselta...
metafora. Tosielämä on erikseen.
Mutta ehkä se punainen muuttuu mustaksi siinä vaiheessa, kun se asuntolainan lyhentäminen lakkaa olemasta eteenpäin ajava voima ja herra ritari älyää, että sillä ei oo paskankaan merkitystä. Jos rahat loppuu, myydään talo (ja siihen sidotut unelmat) ja jatketaan elämää toisesta kohdasta.
Sinnittelyn sankaruudesta sinänsä olen ihan samaa mieltä.
Jokainen meistä on just sellainen ritari, kuin itse kullekin on mahdollista.
Tulisi äkkiä mieleen, että elämän pitäminen yksinkertaisena ja asioiden pitäminen yksinkertaisina vaikuttaisi siihen, että elämäkin pysyisi helpommin hallinnassa.
Tuo oli vaan pelkästään tuota RE kommenttia koskien. Ja se mikä toimii toisille, ei toimi kaikillle. Toiset tykkää sellasesta ja toiset eivät voi sietää sellaista.
Sen mitä itse on huomannut, on se, että välillä pitää vähän pysähtyä ja katsella vaikka tähtiä, että näkee metsän puilta, tai kuulee maailman äänen :) Kevyet fraasit. Ja sen myöskin, että elämä on tasan yhtä vaikeaa, kuin mitä sen itselleen hankalaksi tekee. Koska elämä on valintoja, se on aivan lopuksi pelkkää kyllä/ei valintaa, sekä myös rohkeutta tehdä niitä. Ja myös aktiivisesti toteuttaa. IMHO.
Vaikka sanonkin niin, en mitenkään erityisen hyvin ole itse onnistunut siinä. On ollut pulaa rohkeudesta. On ollut pulaa aktiivisessa otteessa. Mutta sellaista se on, elämä, joskus sitä saa surkutella rankastikin, joskus onnistuu yli odotusten. Ja epäonnistumisien jälkeen on helppoa olla viisas, ja sen takia vaikea on olla katumattakin joitain juttuja, vaikka sekin on yksi tavoitteista elämässä, ettei katuisi mitään.
Aika vaikea on siis lähteä ketään neuvomaan. Neuvo on vähän vaarallinen lahja. Se vähä mitä voi tehdä on kertoa omasta elämästä, omista ratkaisuista, ja se kenelle kerrotaan voi itse mudostaa omia ajatuksiaan ja toimia niiden perusteella parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Lieneekö tuo sitten vastannut yhtikäs mihinkään.
mut toteutuksessa ois pikkusen parantamisen varaa... :D Ei se vastannu miun kysymyksiin. Tiedän että elämä on ku lauma villihevosia joskus ne pillastuu ja sillon pitää vaan minimoida vahinkoja, mut sit ne rauhottuu ja taas on aikaa kasailla ne kokoon ja muodostaa niistä kiintee lauma.
Mut ei tuo anna yhtään käytännön läheistä ohjetta siihen miten minun pitäs toimii.
kun en tunne sinua niin hyvin, että voisin edes yrittää neuvoa.
Yleisellä tasolla siis pysyttelen. Diipadaapaa.
ja just ku kaipaisin sellaista yksiselitteistä ohjetta miten olla parempi oma itsensä...
älä ajattele :) Liika kelaaminen on pahasta.
Esimerkkejä on paljon.. vaikkapa nainen. Jos joku nainen alkaa kiinnostaa, niin se asia kannattaa selvittää ilman sen isompia kelailuja. Ihan turhaa pohdintaa ja itsensä kiusaamista alkaa moisella itseään vaivaamaan. Senkun menee vaan ja tekee asiansa selväksi. Veikkaisin, että enemmän vaivaa se, jos jättää menemättä. Tai sitten ei ymmärrä sitä mitä menetti ja on oikeastaan ihan vaan hyvä, ettei mennyt, siinä tapauksessa.
Olisiko tuo tarpeeksi yksiselitteistä? "Älä ajattele".
mut siinä on mulla se sana "etukäteen" älä ajattele etukäteen... näin jälkikäteen voi aina miettii missä päin meni vikaan ja mitä vois paikata ens kertaa varten...
Liittyykö tuo nyt jotenkin raamattuun
alenna itsesi niin sinut ylennetään
vähättelet itseäsi, niin jo rupeaa ystävät kehumaan miten hyvä ja erinomainen olet :)
eikä ees tarttee alentaa itseään... Meidän kaveri porukassa kyllä välitön palaute on todella arkipäivästä, ei se aina imartele kuulla sitä mut sitä hyvääki palautetta ja kehuja sekä kiitosta saa ihan omiks tarpeiks. En usko että siinä on se avain tähän juttuun...
mutta yleisellä tasolla meillä on tapana asettaa itsellemme tavoitteita ja tehdä töitä pyrkiessämme niihin. Joskus vaan pitäisi unohtaa hetkeksi ne tavoitteet ja nauttia siitä mitä tekee :)
Se, että ihmisen pitäisi olla lähes täydellinen jossakin asiassa, ei tee ihmisestä sen parempaa vaikka olisikin.
Mikä estää sen että en nauttis siitä hommasta jos asetan itelleni tiettyjä tavotteita... Se vaan on sitä oman itsensä voittamista... Niinku Curt Lidström sano: "litet bättre"
Mie en sinuu tunne, en siis voi henkilökohtasesti sanoa siihen mitään.
Joskus ihmisillä on vaan stressi siitä, että pitää kehittyä ja olla erinomainen jossakin. Pitää siis osata nauttia siitä mitä tekee ja olla stressaamatta, että meneekö kaikki niin putkeen vai ei.
RE:n komentti miun mielestä viittaa just siihen, että ihmisen ei tarvii olla täydellinen ollakseen ihmisenä hyvä. Se onkii sit vaa miun mielipide.
Vähemmän on enemmän.. Esim. jos on miljoona korua, niin ne ei näytä miltään muulta kuin romuläjältä. Kun taas laittaa yhden niin se oikein paistaa esiin, ja siitä sanotaan että vähemmän on enemmän.
Meikkejä kilo naamassa -> hillitty ehostus, esimerkkejä on miljoona.
Sun tapauksessa sanoisin että ole ihan oma itsesi sen kummemmin yrittämättä ettet sorru yliyritykseen ja esittämiseen, niin siinä se enempi tulee kuin huomaamatta esiin.
yliyrittämistä? Sen jälkeen mie voin tyytyväisenä myöntää tappionki...
Mut jos kilolla meikkiä saa aikaan sen hillityn ehostuksen näkösen lookin niin taatusti se pärjää sille pelkälle hillitylle ehostukselle.
se kilo meikkiä naamassa sitten joku itseisarvo, jos lopputulokset on saman näköiset?
tästä tää esimerkki ku näin videolla venäläisen taitoluistelijan luistelutreenin... otin siitä ne elementit jotka täyttää kiekkoilijan tarpeet ja työstin niistä oman treeninsä. Tää ois ehkä riittäny että meen ja sanon junnuille miten tehdään mut kykenemättä kuitenkaa näyttämään esimerkkiä asioista.
otin kuitenki ne luikkarit ja paukutin niitä temppuja puoltoista tuntia putkeen läpi että sain ne onnistumaan ees suunnilleen niinku ne kuuluu mennä ja osaan nyt opettaa ne liikkeet ja niihin tarvittavat toiminnot niille jätkille jota varten se on suunniteltu. Eiks tuo oo jo yliyrittämistä... mut ei mun mielestä lainkaan huono toimintamalli.
on eri asia näyttää luonnollisen näköseltä ku olla luonnollinen.
Se luonnollisen näköseltä näyttäminen on sitä että poistetaan virheet ja korostetaan omia hyviä puolia. Kun taas luonnollinen ihminen vaan korostaa niitä hyviä puoliaan...
Että kilolla meikkiä mennään yli niin että sujahtaa, ja näyttää lähinnä klovnilta.
Jossain tapauksessa tuo "kaikkensa antaminen" on yliyrittämistä, varsinkin alussa. Se saattaa vaikuttaa juuri joltain epätoivoiselta yliyrittämiseltä.
En tiedä, mun mielestä sä oot hyvä kun olet ihan normaalina :)
Täysin taas siitä mistä puhutaan. Tuossa tapauksessa on ihan hyvä juttu tuo yrittäminen ja itseasiassa oikein mukavankuuloista että joku noinkin paljon välittää.
jokaisen provoilijan teeseistä vastateeseillä.
Ei lähde mukaan juttuihin, mitä pitää ja yleisesti on typeräntyhmää
Mitähän se re tarkoitti?
Katselin tätä ketjua ja minulle tuli mieleen, että kyse olisi sen hyväksymisestä, mitä on. Tietenkin kehittämisen varaa on jossain. Ei tuo lausahdus sitä pois suljekaan. Ihmisen elämän mittainen tehtävä onkin kehittyä ihmisenä. Sitä koko ajan oppii asioita ja sinä oikeen mietit...juuri niin pitääkin. Harva miettii mitään.
Oisko re huomannut, että oot aikamoinen jeppe. Se vaan ihmettelee mikset ite oo sitä huomannut.
*minä ainakin huomasin heti*
se sitten missaa sen et mie joudun oikeesti hillittemään sitä egoani että se sopii noista ovista kulkemaan sisään ja ulos...
kade. Sä oot nuorempi ja oot fiksumpi ja oot komeempi. Sitä paitsi sinä oot söpö.
riittämiin... Ai että korpee... Miks ihmiset ei tajuu mitä ne menettää ennen ku on liian myähästä.
vai minulta?
Noh, millonkas ne treffit on?
tuli vissiin toisell jotain muuta...
olla nyt yhtään sen enemmän, mutta miten se mulla on toiminut, on se, että on tietyllä tavalla elämässä nöyrä ilman että nöyristelee. Se on viime vuodet toiminut mun kohdalla..suhtautuu kaikkeen avoimesti, ilman ennakkoluuloja. Ei anna yleisen mielipiteen vaikuttaa, vaan tekee itse omat johtopäätökset, vaikka maalaisjärjellä. Sen on huomannut auttavan monessakin asiassa...en RE:n tarkoituksesta tiedä? Mikähän se oli...
Tää alotus on hyvä alku. :)
Mut vieläkään ei oo tullu yks oikosta vastausta että mitä pirua tää tarkottaa...
Tosin ukon vastaus oli varmaan aika lähellä... "kuhan täytät 30 niin tajuat sitte"...
ehkä se on niinku ukko sano, mut ei kuitenkaan välttämättä. Älä kuitenkaan nyt liikaa mieti tuota mun analyysia tai hae yksiselitteistä vastausta siihen, koska se ei löydy etsimällä, ennemmin se löytyy olemalla vain.
joku tuolla ohjeistaa että ei pie kiristää kieliä saadaakseen soittopelin soimaan...
Mie en kuitenkaa pidä itteeni minään täsmäinsturmenttina niinku F1 joka passataan hienosäädöllä huippuunsa. Vaan sellasena tyyppi jonka voi heittää millon vaan ja mihin vaan ja se hoitaa homman kotia. Ei niin hyvin ku se täsmä instrumentti mut kuitenki riittävällä tehokkuudella.
on tehty analysoitavaks... :D S pitää purkaa ja kattoo millä keinolla omaa toimintaa voi parantaa....
mut täs asias ei kuitenkaan jääräpäinen periksiantamattomuus ole hyve.
on tärkeetä tietty hoitaa hommansa, melkein tärkeintä ja oman itsen kannalta se on juuri vain sitä melkein tärkeintä. Se ei oo tärkeintä.
Ku elämässä on kuitenkin niin paljon muutaki kuin niit hommia.
mut nyt on vaan hoidettava ne hommat pois alta, et sit ku on oikeesti jotain tärkeempää ku niitä "hommia" niin voi löysentää tahtia... Nyt ei vaan ei näköjään ne tärkeemmät jutut onnistu joten pitää keskittyy niihin hommiin.
Tarkotit sie sitä että "Älä häsellä niin paljon joka paikassa vaan keskity olemiseen" ? Tuolta se nimittäin alkaa kuullostaa...
kauan sitten hermostu minuun, kun muka " analysoin liikaa ihan kaikkee"..totta, kun sitä mietti. Ainakin oikeessa elämässä. Jotkut ollaan vaan niin analyyttisiä..
vaikuttaa.
Mitä jos joudut tilanteeseen, jossa tosissaan on sellaisia hommia joita et osaa tai kykene tekemään?
Osaatko sanoa: Sori, tämä ei nyt hoidu. Oisko ketään muuta keltä hoituis?
et kaikkeen ei tarvii tietää tai hakea vastausta. Muun muaassa.
Tai, emmä tiiä. Kyllä sä asian sit tajuat kun aika on sille oikea.
että se ei nyt vaan halua tajuta, se haluaa vaan vängätä, vaikka sisässään tietäis että tuulimyllyjä vastaan on turha tapella.
Tietty mie annan ammattilaisten hoitaa hommasa, en mie ala toisten reviireille sentään hyppimään, mut nykysi ihmiset on sellasia että ne vaan kattoo vierestä ja antaa hyviä neuvoja kuhan vaan ei itte likais näppejään.
Eipä tullu mieleen kysellä autokolarissa että oisko täällä ensihoitajia paikalla, kun mun farkut voi mennä likaseks. Mie mieluummin toimin ku ootan vaan tumput suorina että joku viittii tulla tekemään jotain
ei kyllä nyt mee jakeluun.... Pitäskö se täydellisyyden tavoitteleminen lopettaa... vaikka siitä välillä kokee nauttivasa... JA sen mitä tykkää tehdä, ottaa sen kehittävänä toimeenpiteenä.
Lue Richard Bachin: Lokki Joonatan. Sinä olet se Joonatan. Usko vain :)